Pari vuotta meni masennuksen kanssa tapellessa. Aina välillä epäilin bipoa (hypomaniaa), nyt viime aikoina on mietitty lapsuuden aikaisen trauman mahdollisuutta. Tämä oireilee epätavallisena ylä- ja alavireisyytenä, joten sekoittuu helposti bipoon. Mitään lääkitystä ei ole ja terapia alkaa parin kk sisällä. Olen lukenut paljon ja miettinyt mikä minua ihan oikeasti vaivaa, mutta en tunnu pääsevän vastaukseen. Toisaalta, jos ainoa hoito on terapia, onko diagnoosilla merkitystä?
Epäselvyyksiä dignoosissa
sdfkjhfgdjgklkhj
2235
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
minullakin on mennyt tässä kohta parisen vuotta masennuksen ja pahan olon kanssa tapellessa. jatkuvalla syötöllä eri lääkkeitä ja ollaan tultu siihen tulokseen et ei oo enää normaalia. terapiaa ruvetaan aloittelemaan ja etsitään sitä diagnoosia. epäillään bipoa ja myös lapsuusiän traumatisoitumista. mutta mikään ei ole lukkoon lyöty. turhauttaa. mut tällä hetkellä mulla on hyvä psykiatri joka on omistautunut auttamiselle. aikaisemmin kun olin vielä "pahemmassa" jamassa, sanoivat että eivät pysty auttamaan oikean terapeutin etsimisessä. mutta olin niin loppu ja jopa hieman katatoninen(vai miten se kirjoitetaan). nyt uusi psykiatrini lupasi minulle että saamme terapian alkuun sillä päivystävä psykiatri oli kirjoittanut lausunnon että minua pitää tukea yms jotta saadaan terapia alkuun.
miten olisi atyyppinen masennus eli epätyypillinen masennus. Kantsii googlettaa toi atyyppinen.