Mulla on veli joka painaa mieltäni, nyt jopa joulun aikana olen miettinyt häntä. Hän on nyt 24 vuotias ja aloitti juomisen jo 14 vuotiaana sekä hieman myöhemmin muita aineita. Hän on nyt siis ryypännyt 10 vuotta!!!
Nuorina poikina me naureskeltiin kylän juopoille kun olivat vetäneet itsensä siihen kuntoon, mut nyt jo näin nopeasti tuo tilanne on sattunut itselle. Oma veli on ihan rappiolla, kaikki rahat menee samantien kurkkuun, vuokrakin saadaan maksettua vain vanhempien avustuksella.
Hänellä on lapsi ja hän joutuu maksamaan elatusmaksuja, ulosotto lähettelee lähes joka päivä kirjeitä mitä hän ei jaksa edes avata. Kaikki kaveritkin ovat alkoholisteja ja huumeidenkäyttäjiä.
Olin kyllä myös itsekkin rappiolla ja pahasti mutta löysin jeesuksen 6 vuotta sitten jonka avulla vapauduin kaikesta roskasta ja nyt minulla on asiat kunnossa, koulutus, töitä, vaimo ja lapsikin tulossa.
Mut veli on jäänyt tuolle tielle... olen tarjonnut hänelle työharjoittelupaikkaa omalle työpaikalleni, saisi olla muiden kanssa kuin alkoholistien, mutta pahasti näyttää siltä että hänelle on aineet tärkeämpiä kuin mikään muu. Olimme yhdessä työkkärissäkin keskustemassa näistä työasioista mutta hän näpytteli vain kännykkäänsä ja hänellä oli nistin ilme!!
Olemme viettäneet jouluakin perinteisesti yhdessä sukumme kanssa joka joulu, tänä jouluna häntä ei saanut edes kiinni puhelimella, ei avannut myös kotioveaan kun olisimme käyneet kysymässä että tuleeko jouluruoalle.
Hän käy vanhemmilla syömässä koska hän juo omat rahansa, ja kun hän on juonut rahansa niin hän lainaa kavereilta että saa päänsä täyteen. Sitten hän kysyy äitiltä että onko heittaa hilloo kun pitäisi maksaa velkoja.
Olen nähnyt vaimoni kanssa kummatkin unen jossa vietettiin pikkuveljeni hautajaisia, olin menossa pitämään puhetta :(
Tämä on todella raskasta minulle ja varsinkin vanhemmilleni, vasta 24 vuotias ja luovuttanut. Mä elän kyllä toivossa ja haluan auttaa häntä, olen valmis ottamaan hänet työharjoitteluun omaan kotiini jossa työskentelen, olen valmis auttamaan häntä muissakin hänen asioissaan mutta vähän nyt näyttää siltä että aineet menee etusijalle.
Hän on myös puhunut oireista ja vaivoista mitä hänellä on, katsoin wikipediasta että kaikki viittaa vakavaan alkoholismiin. Univaikeudet, suoliston toimintahäiriöt, paniikkikohtaukset yms. Tossa on vasta pieni osa siittä mitä hänellä on...
Miten hänet sais tajuamaan että tän on täys alkoholisti ja että vielä on mahdollista kääntää kelkkaa. Aikakin kuluu niin nopeasti että kohta hän on 30 ja siinä vaiheessa aivot ovat varmaan peruuttamattomasti vaurioituneet...
Mut varoitan kaikkia jotka lukee tätä että kannattaa jättää se joka viikonloppuinen humalahaku pois ja keskittyä elämään oikeasti, myös huumeet ja liuottimet. Veli saarnaa myös ettö kannabis pitäis laillistaa että se ei ole vaarallista mutta ei se kyllä veljelleni hyvää tee sekään. Jotkut sitä kai pystyy poltteleen mutta ei kaikki....
Pakkohoidotkaan tuskin auttaisi vaikka hänet sellaiseen saisikin, se lopettaminen pitää tapahtua koko sydämmestä ja omasta halusta eikä siitä että miellyttää muita. Mut aika näyttää miten tässä käy, ei kuitenkaan ole kivaa nähdä omaa veljeä tuollaisessa jamassa...
Nuorina poikina me naureskeltiin kylän juopoille kun olivat vetäneet itsensä siihen kuntoon, mut nyt jo näin nopeasti tuo tilanne on sattunut itselle. Oma veli on ihan rappiolla, kaikki rahat menee samantien kurkkuun, vuokrakin saadaan maksettua vain vanhempien avustuksella.
Hänellä on lapsi ja hän joutuu maksamaan elatusmaksuja, ulosotto lähettelee lähes joka päivä kirjeitä mitä hän ei jaksa edes avata. Kaikki kaveritkin ovat alkoholisteja ja huumeidenkäyttäjiä.
Olin kyllä myös itsekkin rappiolla ja pahasti mutta löysin jeesuksen 6 vuotta sitten jonka avulla vapauduin kaikesta roskasta ja nyt minulla on asiat kunnossa, koulutus, töitä, vaimo ja lapsikin tulossa.
Mut veli on jäänyt tuolle tielle... olen tarjonnut hänelle työharjoittelupaikkaa omalle työpaikalleni, saisi olla muiden kanssa kuin alkoholistien, mutta pahasti näyttää siltä että hänelle on aineet tärkeämpiä kuin mikään muu. Olimme yhdessä työkkärissäkin keskustemassa näistä työasioista mutta hän näpytteli vain kännykkäänsä ja hänellä oli nistin ilme!!
Olemme viettäneet jouluakin perinteisesti yhdessä sukumme kanssa joka joulu, tänä jouluna häntä ei saanut edes kiinni puhelimella, ei avannut myös kotioveaan kun olisimme käyneet kysymässä että tuleeko jouluruoalle.
Hän käy vanhemmilla syömässä koska hän juo omat rahansa, ja kun hän on juonut rahansa niin hän lainaa kavereilta että saa päänsä täyteen. Sitten hän kysyy äitiltä että onko heittaa hilloo kun pitäisi maksaa velkoja.
Olen nähnyt vaimoni kanssa kummatkin unen jossa vietettiin pikkuveljeni hautajaisia, olin menossa pitämään puhetta :(
Tämä on todella raskasta minulle ja varsinkin vanhemmilleni, vasta 24 vuotias ja luovuttanut. Mä elän kyllä toivossa ja haluan auttaa häntä, olen valmis ottamaan hänet työharjoitteluun omaan kotiini jossa työskentelen, olen valmis auttamaan häntä muissakin hänen asioissaan mutta vähän nyt näyttää siltä että aineet menee etusijalle.
Hän on myös puhunut oireista ja vaivoista mitä hänellä on, katsoin wikipediasta että kaikki viittaa vakavaan alkoholismiin. Univaikeudet, suoliston toimintahäiriöt, paniikkikohtaukset yms. Tossa on vasta pieni osa siittä mitä hänellä on...
Miten hänet sais tajuamaan että tän on täys alkoholisti ja että vielä on mahdollista kääntää kelkkaa. Aikakin kuluu niin nopeasti että kohta hän on 30 ja siinä vaiheessa aivot ovat varmaan peruuttamattomasti vaurioituneet...
Mut varoitan kaikkia jotka lukee tätä että kannattaa jättää se joka viikonloppuinen humalahaku pois ja keskittyä elämään oikeasti, myös huumeet ja liuottimet. Veli saarnaa myös ettö kannabis pitäis laillistaa että se ei ole vaarallista mutta ei se kyllä veljelleni hyvää tee sekään. Jotkut sitä kai pystyy poltteleen mutta ei kaikki....
Pakkohoidotkaan tuskin auttaisi vaikka hänet sellaiseen saisikin, se lopettaminen pitää tapahtua koko sydämmestä ja omasta halusta eikä siitä että miellyttää muita. Mut aika näyttää miten tässä käy, ei kuitenkaan ole kivaa nähdä omaa veljeä tuollaisessa jamassa...
Vastaukset 14
Vanhimmat
Näin sanan Jeesus ja lopetin lukemisen.Jaksa teidän viinahörhöjen jeesus-juttuja kuunnella -.-
olit lukemassa et kuuntelemassa oletko kännissä tai muissa aineissa.
olet hyvä esimerkki mieleltään rajoittuneesta ääliöstä. Olisit lukenut pidemmälle, niin olisit huomannut, että ap. ei muuten Jeesusta maininnutkaan, eikä uskonnolla muutenkaan ratsastanut jutussa. On huolissaan veljestään, ei tarjonnut esim. sulle mitään elämän ohjetta uskontoon perustuen.
Aplle: viimeinen kirjoittamasi kappale pitkälti kiteyttää "kupletin"juonen. Ei voi paljon auttaa, jos ei halua apua.
tsemppiä, ehkä vielä jossain vaiheessa käänne tapahtuu. Toivon niin.
mutta olen tämän elämän aikana paljon nähneenä niin toivottamia tapauksia että nämäkin reppanat uskoon tullessaan ovat saaneet elämäänsä uutta potkua.
Minä pääsin irti viinasta ja tupakasta ihan ilman jeesustakin. Edelleen vannoutunut ateisti.
Minäkin lopetin lukemisen siihen, sillä nämä jessen löytäneet tuntuvat olevan melodramaattisia ja pari kaljaakin jos joku juo, niin siitä tehdään sydäntä särkevä tarina turmion tiestä. Onkohan ne "muut aineet" tässä nyt satunnaista pilvenpolttoa? Ja minunkin vanhempani vetivät nuorina viinaa mukavasti ja rahahuolia oli, ulosottoa oli ja lopulta velkasaneeraus. Kyllä se siitä sitten normalisoitui. Ihan hyvä lapsuus minulla silti oli ja kouluun ja töihin pääsin, vaikka viinaa tuli juotua vielä silloin. Löysi itsensä pari kertaa vessaan ja rappuunkin sammuneena ja kerran jopa putkasta. Oli se vallatonta se nuoruus. Päivääkään en vaihtaisi pois.
Uskovaiset näkisivät tämän toki karmeana helvettinä.
Yksi idiotismin ja yksisilmäisyyden laji tuokin.
Jätit lukematta hyvän kirjoituksen.
Jokaviikonloppuisella humalahakuisuudella alkoholisoiduin minäkin. Omasta mielestäni fiksu tyyppi, jollainen joskus saatoin ollakin.
"Eihän minusta juoppoa, vaan niistä muista"-asenne tuli kuitenkin vuosien saatossa omaan nilkkaan.
10 vuoden päihteily on pitkä aika, ja kun kuviossa on vielä kannabis, ja ehkä lääkkeet, niin ajattelumaailma ja asenteet ovat muuttuneet ja vinoutuneet.
Itse päihteilin vielä pidemmän ajan, ja olin suunnilleen pultsariasteella.
Siitäkin kuitenkin nousin kun olin saavuttanut oman pohjakosketuksen, käännöspisteen ja lamppu syttyi.
Seuraava vaihe päihteilyssä olisi luultavasti ollut ennenaikainen kuolema.
Toivotaan, että veli löytää itsensä pohjalta pian, jolloin suuntavaihtoehtoja elävänä on vain yksi.
Lopettakaa se paapominen ja ei enää avustuksia kotoa.
Tehän autatte häntä dokaamaan ja narkkaamaan. Pieni keskustelu olisi tarpeen ja kertoa hänelle miten tilanne etenee.
Raaka menetelmä mutta hän on oppinut ettei tarvi muuttua koska saa aina teiltä apua.
Ekaksi voisitte kiristää hänet menemään katkolle 6 viikoksi ja avohoitoa päälle.
Mikään ei häntä kiinnosta, muu kuin päihteet. Juonut myös 14 vuotiaasta lähtien ja ikää nyt 25v. On ollut useamman kerran katkolla ja päihdekuntoutuksessa pari vuotta. Mitään hyötyä ei tuosta hänelle ollut, koska itsellään ei ole sitä motivaatiota, meni vain meidän muiden mieliksi. Näiden ongelmien lisäksi on myös kaksisuuntainen mielialahäiriö ja masennus päällä. Kaikki raha mikä tulee, menee samantein.
Veljeni kokee myös, että ei saa mitään järkevää aikaiseksi, ellei ole juonut ja siten hoitaa käytännön ja arjen asioita. Katkaisin välit 2kk:tta sitten veljeeni, koska aina soittaessa puhuu vain aineista ja hyvin kapeakatseinen näkemys ja synkkä suhtautuminen yhteiskuntaan. Kaikki aina muiden syytä....
En usko, että voit tehdä mitään veljesi hyväksi... Se raitistuminen pitää lähteä itsestä ja kokea se valaistuminen, että nyt on muutoksen aika. Voit vain seurata vierestä ja toivoa, että se hänelle koittaisi, ennen kuin kuolo korjaa :(. Tiedän se itse sivusta seuranneena, sillä aikani yritin tsempata, auttaa, lähetin liudan työpaikkailmoituksia, eri hoitopaikkojen osoitteita jne...turhaan, sillä motivaatiota ei veljelläni ole.
Hei Ninnaliinuska.
Muistan edelliset kirjoituksesi ja harmi että tilanne meni noin mutta minkäs teet.
Tuo kaksisuuntainen on kirous ja eräällä entisellä ystävälläni on se ja menee yleensä hyvin kunhan muistaa hoitaa itseään ja ne dropit päälle.
Valitettavasti joka kerta kun "unohtaa" lääkkeet ja hoidon niin tilanne on tpv ja siihen alkoa päälle niin huh,, se vuoristorata alkaa taas.
ap:lle ja sinulle Ninnaliinuska suosittelen että antakaa kyyti katkolle/hoitoon jos hän sitä pyytää.
Eipä siinä voi muuta tehdä.
Ap:n aloitus on tosin aika vanha mutta oli kiva kuulla sinusta Ninnaliinuska.
Viimeinen niitti oli silloin pari kk:tta sitten se, kun hän päissään haukkui mut tosi pahasti ja teeskentelijäksi. Sanoi, että ei edes halua olla tekemisissä tai että soittaisin. Niimpä sanoin hänelle, että en halua jatkossa, että ottaa mitään yhteyttä ja lasteni synttäreille ei ole mitään asiaa. Niin on jäänyt täten joulun ja uuden vuoden toivotukset... Mä en enää vain jaksanut ja paljon paremmin menee, mitä vähemmän olen veljen kanssa tekemisissä ja mitä vähemmän tiedän, niin karua kuin se ehkä jonkun mielestä onkin.
Se tietty piste tulee vain jossain kohtaa vastaan, vaikka kuinka yrittäisikin ymmärtää. Jos ei sitä pistettä tule, niin todennäköisesti ite sairastuu myös henkisesti. Näin mä olen sen ajatellut. Oikein alkoi raivostuttamaan ne veljeni ainaiset puheet siitä, kuinka pitäisi ymmärtää kun hänellä on tämä kaksisuuntainen mielialahäiriö jne. ja sitten taas toisaalla kerää säälipisteitä kuinka kukaan ei voi ymmärtää ja yhteiskunta ei tue ja ite pitää rämpiä jne.
Toki olen samaa mieltä osittain siitä, että yhteiskunnan pitäisi enemmän auttaa, mutta vain niitä motivoituneita. Jos ja kun joskus veljelleni jotain tapahtuu, en koe siitä huonoa omaatuntoa. Voin silloin vain todeta, että kaikkeni ainakin yritin. Onhan se myös aina ollut jääräpäinen ja vaikka olisin neuvonut tekemään oikein, niin hän tekee kuten haluaa ja kaikki menee kantapään kautta.
Nyt kun saisi taottua vielä siskolle ja äidille järkeä siitä, että sanoisivat enemmän asioita suoraan veljelleni eikä painaisi villaisella. Varsinkin siskoni liikaa "hyysää" ja soittelee kuulumisia ja että kaikki on varmasti hyvin. Sitten kun veli pyytää rahaa tupakkaan, ruokaan tms. niin sisko ei voi sanoa suoraan, että ei anna koska tietää mihin käyttää. Päinvastoin, aina keksitään joku tekosyy, ei ole rahaa, lompakkoa mukana tms. En vain ymmärrä miksi...
Miten sinulla ex-tissuttaja on nyt mennyt viime kuukausina? Olisi kiva lukea myös sinun kuulumisia :).
Ninnuliinu.
Auta kuitenkin jos pyytää mutta vain hoitoon ohjaamisessa ja olet oikeassa, jos se hyysäys lopetetaan niin veljesi voisi vähän herätä.
Olen nyt ollut yli kuuskuukautta selvänä mutta joskus tuntuu siltä että siitä rangaistaan?
Hyysääminen ei auta, päinvastoin vain pahentaa tilannetta.
On hienoa kuulla, että olet ollut raittiina JO 6kk:tta. Se on hieno saavutus ja voit olla kyllä ylpeä itsestäsi. Moni ei siihen varmasti pystyisi, jos ei omaa mielenlujuutta ja sisua saada muutosta aikaiseksi. Tulee niitä hetkiä, jolloin varmasti tuntuu siltä, että mitä jos antaisi vain mennä tuudittautuen siihen, että on jo tietyn aikaa ollut juomatta.
Elämästä täytyy vain löytää sitä jotain muuta mielekästä, joka on itselle esim. henkeen ja vereen. Täysin toimettomana oleminen vain ns. motivoi juomaan, jos on aikaa liikaa. Näin on ainakin veljeni kohdalla.
Niin Ninnaliinuska,
Kun vain sais edes omalta kohdalta selville mistä löysin motivaation ja vois ehkä kertoa siitä muillekin.
Vähän arvelen että se liittyy fyysiseen terveyden menettämiseen tai pelkoon siitä ja silloin se saattaa olla myöhäistä.
:/