Elikkäs, pelkään pimeää.
Äiti ei auta tilanteeseen sillä en asu enää hänen kanssaan saman katon alla, vaikka olenkin alaikäinen.
Yövalo auttoi ennen, nyt se ei enää auta, eikä hiljainen radiokaan.
Aina kun kuulen jonkin äänen, panikoin ja saan ahdistuskohtauksia.
Yöunet menneet monta kertaa.
Apuja kiitos??
Äiti ei auta tilanteeseen sillä en asu enää hänen kanssaan saman katon alla, vaikka olenkin alaikäinen.
Yövalo auttoi ennen, nyt se ei enää auta, eikä hiljainen radiokaan.
Aina kun kuulen jonkin äänen, panikoin ja saan ahdistuskohtauksia.
Yöunet menneet monta kertaa.
Apuja kiitos??
Vastaukset 4
Vanhimmat
Auttasikohan pimeään totutteleminen vaikkapa päiväsaikaan(pimeä huone tai jokin pimeä paikka)? Tuohon nukahtamiseen voisi auttaa korvatulpat tai sitten Rivatril(äitini käyttää tätä uniongelmiinsa, rauhoittaa kuulemma).
bentzo, ensin kokeilaan muita keinoja ennen kuin alaikäiselle aletaan kirjoitella rauhoittavia
sama onkelma on mullakin ollu... Sitten mulle tuli masennus... Ajattelin et mitä välii vaik kuolisinki. Silloin ei edes enää tullut ajatelleeksi mitään pimeää... Mutta kyllä tosta selviää.. Mun kamu neuvoi silloin joskus että ajattele kaikki huumorilla... Että siel pimees ei oo ku jotaki nössöjä maahisia eikä mitää puukko junkkareita...
Mulla on ihan sama juttu, tai oikeestaan en pelkää pimeetä vaan sitä et mun asunnos on joku ja se on tietysti yöllä pahimmillan.. Oon kyllä pelänny niin kauan ku muistan, mut tuntuu että se on vuosien myötä vaan eskaloitunut.. (tai se menee vähän kausittain -> yleensä jos on paljon stressiä niin myös paniikkitaso nousee, esim. ku luin pääsykokeisiin niin oli tosi vaikeeta nukkua)
En oikeestaan tiedä mitä tolle voi tehdä.. Pahimmillaan joudun aina tekemään tarkastuskierroksen (ovi, partsiovi, kaikki kaapit/komerot, ikkunat, oviketju) asunnossa ennen ku oon menossa nukkumaan ja sitte yön aikana uudestaan ja uudestaan ihan paniikissa ku luulen et asunnossa on joku, lisäks saatan "nukkua" valot päällä ja mp3soitin korvilla.. Jonkinnäköinen uus pohja saavutettiin ku soitin siskolle eilen puol neljält yöllä ku olin yksin kotona ja kuulin ääniä (helvetin joulukuusesta oli tippunut itestään koristeita), tätä oli ennen olin siis yli tunnin vaan istunu hiljaa mun huoneessa hikoilemassa ja sydän hakkas aivan mielettömästi..
Se mikä mua on jotenki auttanu on et asun kämppiksen kanssa, yleensä en pelkää ku se on kotona ja sitte tosiaan toi oviketju rauhottaa mua jotenki ihan sikana (ku tiedän et kuulisin kyl se jos joku sen rysäyttäs auki). Yritän kans välttää kauhu/rikosohjelmia, varsinki ennen nukkumaanmenoa, vaikka tykkäänki tosi paljon kattoa sellasia, mut oon huomannu et usein saan vaan niistä "uusia ideoita" pelättäväksi..
Tää on kyl tosi inhottava tilanne ku pelkään omassa kodissa enemmän ku missään mualla.. Oon kuitenki jo vuosia asunu itsekseni ja mul on kans pitkiä kausia ku menee ihan hyvin, mut sit taas välil oon vaan ihan itkupaniikissa yöt ja päivät sekasin univajeesta.. En tiedä mitä tehdä. En haluis kyllä mitään lääkkeitä syödä, mut toisaalta en kyllä jaksais näitä unettomia kausia..