Jouluni vietän yksin. Äidin kanssa en ole väleissä, pari vuotta sitten hän ajoi minut jouluna riidan päätteeksi ulos ja sanoi ettei halua olla enää kanssani tekemisissä. (Alkoi itse provosoimaan ja haastamaan riitaa, hyvissä väleissä emme ole 18 vuoteen muutenkaan olleet. Hän on narsisti ja narskuille tyypilliseen tapaan äärimmäisen sadistinen ja ilkeä, riidanhaastaja.)
Viime vuonna kysyin isältäni, voisinko matkustaa hänen luokseen ja viettää joulun hänen kanssaan. Hän kieltäytyi. Vaikka hänen kanssaan olemme ihan hyvissä väleissä. Vähän aikaa sitten puhuimme puhelimessa, hän kyseli mitä aion tehdä jouluna muttei pyytänyt luokseen, enkä itse enää aio kysyä, saisinko tulla. Kyllä sen kutsun pitäisi sieltäpäin tulla.
Tajuan vaan, että normaalit perheet kokoontuvat jouluna yhteen ja normaalit vanhemmat kutsuvat aikuiset lapsensa luokseen jouluksi, mutta ei minulla. On kyllä totaalisen orpo ja hyljätty olo, tunne, etteivät edes niin sanotut vanhempani minusta pahemmin välitä. Ihan käsittämätöntä! Jos joskus saan lapsia, yritän kyllä olla paljon parempi ja välittävämpi vanhempi heille! Vai kuulostaako tämä teistä normaalilta ja hyväksyttävältä tavalta vanhemmille toimia? Vuosien saatossa olen viettänyt monet joulut yksin.
Viime vuonna kysyin isältäni, voisinko matkustaa hänen luokseen ja viettää joulun hänen kanssaan. Hän kieltäytyi. Vaikka hänen kanssaan olemme ihan hyvissä väleissä. Vähän aikaa sitten puhuimme puhelimessa, hän kyseli mitä aion tehdä jouluna muttei pyytänyt luokseen, enkä itse enää aio kysyä, saisinko tulla. Kyllä sen kutsun pitäisi sieltäpäin tulla.
Tajuan vaan, että normaalit perheet kokoontuvat jouluna yhteen ja normaalit vanhemmat kutsuvat aikuiset lapsensa luokseen jouluksi, mutta ei minulla. On kyllä totaalisen orpo ja hyljätty olo, tunne, etteivät edes niin sanotut vanhempani minusta pahemmin välitä. Ihan käsittämätöntä! Jos joskus saan lapsia, yritän kyllä olla paljon parempi ja välittävämpi vanhempi heille! Vai kuulostaako tämä teistä normaalilta ja hyväksyttävältä tavalta vanhemmille toimia? Vuosien saatossa olen viettänyt monet joulut yksin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olen paistanut joulukinkun jo vuodesta 1981 - itselleni. Laskin juuri, että siitä lähtien olen viettänyt usemman joulun yksin kuin jonkun toisen kanssa. Vuonna 1989 oli viimeinen joulu vanhempieni kanssa, sittemmin oli elossa vain äitini, joka vietti joulut mieluiten sisareni kanssa. Miesystävä on ollut seuranani peräti kolmena jouluaattona - on ilmeisesti tullut ajoitettua tuo seurustelu vääriin vuodenaikoihin ja valittua sukujouluja viettäviä kumppaneita.
Olen jouluihminen, pidän jouluruoasta ja -koristeista. Tajusin jo ensimmäisenä jouluna, että jos haluan joulutunnelman, en voi laskea sitä muiden ihmisten varaan. Itse se pitää tehdä: jouluruoat, koristeet, joulukuusi. Ostan itselleni joululahjan, sen ainoan, jonka saan.
Viimeiset kaksi joulua vietin jouluvastaisen miesystävän kanssa. Hän suostui syömään kinkkua, mutta lahjoja ei saanut ostaa, joululauluja ei saanut soittaa ja joulukoristeille hän nyrpisteli nenää. Tänä jouluna tulee kait ikävä sitä nenännyrpistelyä, kun vietän joulun yksin. Aatonaattona paistan kinkun ja koristelen kuusen ja pilkon rosollin. Aattona käyn hautausmailla tapaamassa perhettäni ja vietän itkuhetken. Sitten lähetän siskolle joulutervehdyksen tekstarilla ulkomaille. Lämmitän illalla saunan, laitan terassille ulkotulia palamaan ja sisälle kynttilöitä, syön jouluruokia, luen jouluksi säästetyn kirjaston kirjan (lempparikirjailijan uusin, ah) - ja soitan niitä joululauluja tuntikausia, kahden edellisen joulunkin edestä.
mikä alkoi isäpuolen kourinnasta. Äiti oli samassa huoneessa kun tyyppi kouri mua, lasta, 13-v. "Se vain leikkii."Tapahtui toisenkin kerran ja kuusi vuotta pelkäämistä milloin raiskaa kun puhelimessa kehui juomakaverille "kuinka on makeat paikat kun saa äitiä ja tytärtä." Äiti pitää itseään täysin syyttömänä ja osoittaa sen käytöksellään.
Joka helvetin joulu ex-isäpuoli on tervetullut ruokapöytään (koska on aikuisen siskopuolen isä) ja mä sain 2007 haukut kun en suostunut enää venymään ja sietämään seuraansa. Vaikkakin nykyinen miehensä ei vastusta, minusta se on liikaa vaadittu. Lopulta äiti sai piinattua mut itkuun ja lähdin lähibaariin kun ei voinut minnekään muualle mennä. Ainoa tapa kestää jouluja on olla ympäri kännissä ja mulle se ei sovi.
Vuosi 2008 kihlatun perheen kanssa, 2009 kavereiden luona ja täysin yksin 2010 kun Tallinnan matka peruuntui matkakaverin mielenmuutoksen (näille ei voi mitään) ja rahatilanteen vuoksi. Sain joulukuvan s-postiin ja sisko näytti kärsivältä. Äiti oli pakoittanut ilmeisesti päähänsä poronsarvet ja siunailin että tein oikean valinnan. Psykologi; joka löysi minusta keskitymishäiriön, lupasi kirjoittaa virallisen paperin siitä ettei mun tarvitse olla missään tekemisissä sinne jos ei mene muuten perille.
Lahjat ainakin olisi voinut olla antamatta, ne olivat just niitä mitä olen inhonnut aina: vaaleanpunaista, vaaleankeltaista,toffeeta, jouluaiheisia keittiötekstiilejä (en vietä joulua, keittiö on pieni ja pyyhkeitä jo liikaa) ja se tuoksu josta sanoin etten pidä (testerin käytin loppuun), sekin oli laitettu. Huuto-nettiin koko komeus tai vahinko kiertämään, en minä näitä tarvitse enkä halunnut!
Ensivuonna lahjaksi lähtee kanoja ja vuohi yms. sinne missä niitä tarvitaan ja he saavat niistä kortit. Ihan hullua laittaa lahjoja niille joilla on jo paljon. Anteeksi vuodatus, suu puhuu sydämen kyllyydestä. Hyvää joulua ja onnellisempaa vuotta 2011!