Kaipaisin kokemuksia, neuvoja, vinkkejä teiltä joilla parisuhteessa kärsitään patologisesta mustasukkaisuudesta.
Meillä vuosi yhteiseloa takana (ikää kolmissakymmenissä, mies hieman vanhempi) ja lisääntyvässä määrin miehen mustasukkaisuus on tullut pintaan. Asiasta on avoimesti keskusteltu viime syksynä ja hän hakeutui terapiaan, käyntejä tosin vain kerran viikossa/kahdessa viikossa. Hän on ollut masennuksen vuoksi aikaisemmin psykoterapiassa, mutta tuolloin jätti paljon asioita paljastamatta, masennus kuitenkin ohittui vuosien saatossa. Jo tästä harvakseltaan tapahtuneesta terapiasta oli jonkin verran apua asian tiedostamisessa ja käsittelemisessä mutta terapia katkesi terapeutin muutettua toisaalle. Hänellä on taustalla varhaislapsuuden äitisuhteen ongelmat ja toisaalta ensimmäinen pidempi tyttöystävä ja ex-vaimo häntä petti mennen tullen. Tämän jälkeen hänellä on ollut suhde, jossa ei ollut pettämistä eikä mustasukkaisuuttakaan, koska omien sanojensa mukaan ei ollut paljon romanttisia tunteitakaan tuota naista kohtaan eikä näin siis pelkoa toisen menettämisestä.
Mustasukkaisuus ilmenee niin, että olemme vatvoneet suhdetta edeltäneet mieskontaktini tuhanteen kertaan läpi, hänellä kokemus ettei pysty miehenä samaan kuin nämä miehet - rakkauden vakuutteluistani huolimatta. Tyttökavereiden kanssa ulkona käyminen aiheuttaa viikkoa edeltävästi unettomuuden ja ahdistuksen, joka loppuu siihen dagen efteriin kun näemme taas toisemme. Nyt sitten ensimmäistä kertaa hänelle tuli juhlissa mustasukkaisuuskohtaus kun keskustelin miesvieraan kanssa "liian pitkään". Meillä on paljon onnellisia ja murheettomiakin päiviä, mutta myös useita päiviä jolloin hän on selvästi ahdistunut ja rakkaudentunnustuksetkin ovat epätoivon, menettämisen pelon sävyttämiä. Hän ei ole vainoharhaista tyyppiä eli eli epäile että minulla olisi sivusuhdetta/olisin häntä pettänyt tai että tällainen keskustelu toisen miehen kanssa johtaisi mihinkään, ei lue sähköpostiani tms, kertaalleen on facebook-tiliäni tutkinut ja sen itkujen kera tunnusti, pääsimme asian yli. Hän ei kysele jatkuvasti tekemisistäni tai soittele perään - nämä ovat voimavaroja joiden avulla siedän tätä tilannetta. Ahdistuksen provosoi siis jonkinlainen hylätyksi tulemisen pelko.
Mustasukkaisuus on ahdistavaa, repivää, tuhoisaa. Kuitenkin rakastan tätä ihmistä syvästi, hän minua, ja koska hän on jo sillä tasolla että ymmärtää kärsivänsä patologisesta mustasukkaisuudesta ja haluaa apua, olen valmis työstämään tätä ongelmaa mieheni kanssa ja olemme päättäneet yhdessä taistella suhteen eteen.
Hän hakeutuu terapiaan nyt uudelleen ja lisäksi ajattelimme aloittaa parikäynnit - kokemuksia? Sitä linjaa olen pitänyt että omia menojani ja tekemisiäni en ole lähtinyt karsimaan, ts. yritän jatkaa omaa elämääni normaalisti. Käsitykseni mukaan siitä menojen perumisesta yms. kun ei ole apua vaan päinvastoin, se tuhoaa suhteen taatusti. Onko jollakulla antaa muuten vinkkejä? Kuinka selvitä tilanteista joissa mustasukkaisuus hänellä nostaa päätään? Kuinka minun tulisi vastata miehen hätähuutoon siinä tilanteessa? Onko jotain mitä kumppanina voisin tehdä arjessa?
Patologinen mustasukkaisuus
32
5415
Vastaukset
- Kalteritango
Hatunnosto, jos aiot ... Mustissairaus on kuitenkin vähän samantyylinen sairaus kuin alkoholismikin; jos sairastava itse ei halua siitä eroon niin muiden ympärillä häärääminen ja auttaminen on ihan yhtä tyhjän kanssa. Toisen ihmisen ajatuksille, tunteille, tavoille, tottumuksille, sisäiselle olemukselle, henkiselle jämähtämiselle ... et mahda yhtään mitään vaikka sinulla olisi kuinka paljon tahtoa ja halua auttaa.
Itse lakkasin vain ymmärtämästä ja välittämästä, tein omat päätökseni menemisistäni, tekemisistäni ja olemisistani ja näytin, että kenenkään lupaa enkä edes mielipidettä omaan olemiseeni tarvitse. Aluksi kenties pelonsekainen arvio oli, että "sittenpähän näet miten siinä käy", mutta mitenkään ei ole "käynyt".
En tiedä, miten toinen asiaan on kasvanut vuosien varrella, mutta itseni puolesta olen tyytyväinen ja onnellinen, että olen elänyt omaa elämääni enkä jättänyt sitä elämättä sen takia, että toisen sairaus ei olisi sitä minulle suonut.
Läheisten tukea, ymmärrystä, apua konkreettisissa elämän asioissa, läheisyyttä ja lämpöä tulee antaa oli kumppanin sairaus somaattinen tai mielen puolen, mutta ulkopuolinen ei voi upota liian syvälle kenenkään toisen ongelmaan ja sairauteen, koska se suo upottaa molemmat. Jokainen on itse vastuussa omasta olemisestaan ja elämisestään, että jaksaa pitää itsensä terveenä, ehjänä, kunnossa ja vastuullisena omista valinnoistaan. Näin tulee tehdä myös mustiksen, jos aikuisuus on jo koittanut.- Aiomme selvitä
Kiitoksia kalteritangolle :). Olet siis mustasukkaisen kanssa elänyt ja elät edelleen, pystyt olemaan itse onnellinen ja teillä edelleen "normaali" suhde, läheisyyttä jne.?
Meillä mies kyllä haluaa ongelmasta eroon, koska tietää sen tuhoavan suhteemme näin jatkuessaan. Siitäkin jo keskustelimme että varmasti mustasukkainen itse ylläpitää mustasukkaisuuttaan koska se palvelee jotain tarkoitusta (josta ei ole tietoinen). Ongelma ei poistu itsestään kun juuret on niin syvällä, mutta terapialla ainakin toivon että asian tietoisuus ja arkitilanteissa selviäminen helpottuisivat. En odota että ne mustasukkaisuuden tunteet sieltä kovin äkkiä katoaisivat, mutta se kuinka hän saa hallittua niitä ja suhteutettua realiteettiin ilman ahdistumista.
Se on totta ettei sillä että menee ja tekee omaa elämäänsä kuten haluaa, ole mitään "seuraamuksia" mutta tottakai molemmat siinä kärsii kun tämä aiheuttaa toiselle sellaisen ahdistuksen tunteen ettei saa nukuttua. Ei syyttele minua ja sanookin aina että minun pitää mennä, en saa hänen takiaan rajoittaa tekemisiäni, ts. ei tämä käytöshomma ihan alkutekijöissään meilläkään ole, mutta halutaan päästä eroon siitä toisen ahdistuksesta, siitä että ylipäänsä syntyy sellainen mustasukkaisuuspeikko.
Hienoa että jaksat taistella vastaan, mutta tie on pitkä ja kivinen.. Mustasukkaisuus on kyllä pahimpia vitsauksia parisuhteissa. Sen juuret on niin syvällä mielen uumenissa, että henkilökohtaisesti en usko terapioiden enkä minkään muunkaan kovin paljoa auttavan. Joku voi tietää paremmin tästä. Hienoa on myös se, että miehesi tiedostaa kuitenkin ongelman, ilman sitä tuskin olisi mitään tehtävissä. Avoimuus on tärkeää, sillä mustasukkaisen ihmisen kanssa alkaa helposti salailemaan normaalejakin asioita, ettei toisen mieltä vain pahoita. Olen kyllä samaa mieltä että sinun ei kannata omia menoja alkaa rajoittamaan, sekin sitten helposti johtaa siihen ettet kohta uskaltaisi tehdä mitään.
Itse en ole juuri ollenkaan mustasukkainen, enkä ole seurustellut kovin mustasukkaisten naisten kanssa. Luotan toiseen ja samaa oletan toiselta. En ymmärrä mustasukkaisuutta siinä mielessä että sillä ei useinkaan saavuteta mitään hyvää, vaan tuhotaan. Rakastavan kumppanin hölmöilyjä ei tarvitse pelätä. Ymmärrän sitä kuitenkin siinä mielessä, että he eivät voi asialle mitään, eikä se ominaisuus ole heidän vikansa.
Vuosi on vielä lyhyt aika, toivottavasti jaksat pitempään.- 8+6
kuten tähänkin saakka. Mene ja tapaa ihmisiä ihan kuten tekisit parisuhteessa normaalin ihmisen kanssa. Älä antaudu enää keskustelemaan edellisistä suhteista, jos ne on kerran käyty läpi. Älä hyväksy pienintäkään yksityisyyden rikkomista tai ehdotuksia, että saisitte lukea toinen toisenne sähköpostit, FB-sivut, tekstiviestit, kirjepostit. Vaihda salasanasi, pidä kännysi miehen ulottumattomissa. Tekstarien ja sähköpostien yms lukeminen on mustasukkaiselle pakkomielle, hän ei pysty sitä itse lopettamaan vaikka haluaisi, sen takia sinun pitää vetää tiukka raja. Täysi avoimuus ei auta asiaa, koska hän joutuisi "vahtimaan" keskustelujasi koko ajan ja joutuisi yhä syvemmälle vahtimisen kierteeseen.
Sinä et voi olla se ihminen, johon hän purkaa ahdistuksen tunteitaan kun joutuu olemaan sinusta erossa. Hän tarvitsisi tukihenkilön, ystävän tai jonkin vertaistukiryhmän tuon ammattiavun lisäksi.
Ei yhteen muuttamista, avioliittoa eikä lapsia ennen kuin jokin ratkaiseva muutos on tapahtunut.
Itse olen ratkaissut hylätyksi tulemisen pelkoni sillä, etten enää ryhdy ollenkaan parisuhteeseen. En jaksa, se pelko on liian hallitseva eikä siihen ole auttanut ammattiapu eikä mielialalääkitys.- ne tummemmat sukat
sähköpostissa,facebookissa tai kännykän tekstareissa on sellaista,mitä oma aviopuoliso ei saisi lukea? Kännykkä ei ole mikään sellainen henkilökohtainen päiväkirja,mitä toinen ei saisi lukea.Mielestäni molemmat puolisot voivat aivan avoimesti lukea toistensa kännyköiden osoitteestot,sekä vastata siihen jos se soi esim.kotona.Nimim."Jatka elämistä"siinä jakeli neuvoja miten saa mustasukkaisuuden varmasti heräämään.Joskus tv:stä tuli näytelmä,jossa sanottiin jotenkin että"jos on kerran papin edessä luvannut,sen jälkeen kaikki on yhteistä".
- 20+19
ne tummemmat sukat kirjoitti:
sähköpostissa,facebookissa tai kännykän tekstareissa on sellaista,mitä oma aviopuoliso ei saisi lukea? Kännykkä ei ole mikään sellainen henkilökohtainen päiväkirja,mitä toinen ei saisi lukea.Mielestäni molemmat puolisot voivat aivan avoimesti lukea toistensa kännyköiden osoitteestot,sekä vastata siihen jos se soi esim.kotona.Nimim."Jatka elämistä"siinä jakeli neuvoja miten saa mustasukkaisuuden varmasti heräämään.Joskus tv:stä tuli näytelmä,jossa sanottiin jotenkin että"jos on kerran papin edessä luvannut,sen jälkeen kaikki on yhteistä".
"ne tummemmat sukat" ihmetteli mitä salaisuuksia sähköpostissa, facebookissa ja tekstiviesteissä on ja miksi ne pitää piilottaa puolisolta.
Mitä jos joku oma kaveri on luottamuksellisesti sinulle jotain kertonut kyseisten medioitten avulla? Saako luottamuksen pettää vain sen takia että puoliso on sairaalloisen utelias? Kirjesalaisuus on ihan laissa oleva juttu, toisten kirjeitä ei saa omin luvin lukea. Se koskee myös sähköpostia ja tekstiviestejä.
Jos minun mieheni penkoisi minun henkilökohtaisia viestejäni niin lentäisi ulos elämästäni todella nopeasti ilman anteeksiannon mahdollisuutta. Ei, minulla ei ole salaisuuksia, mutta ystävien luottamusta ei petetä millään tekosyyllä.
Ja jos minulla olisi sivusuhde niin en minä niin idiootti ole että jättäisin johonkin sähköpostiin siitä jälkiä tai söäilöisin pusi-pusi -tekstiviestejä. - ..;D..
ne tummemmat sukat kirjoitti:
sähköpostissa,facebookissa tai kännykän tekstareissa on sellaista,mitä oma aviopuoliso ei saisi lukea? Kännykkä ei ole mikään sellainen henkilökohtainen päiväkirja,mitä toinen ei saisi lukea.Mielestäni molemmat puolisot voivat aivan avoimesti lukea toistensa kännyköiden osoitteestot,sekä vastata siihen jos se soi esim.kotona.Nimim."Jatka elämistä"siinä jakeli neuvoja miten saa mustasukkaisuuden varmasti heräämään.Joskus tv:stä tuli näytelmä,jossa sanottiin jotenkin että"jos on kerran papin edessä luvannut,sen jälkeen kaikki on yhteistä".
Kyllähän se nyt on niin,että sähköpostit,tekstarit yms. ovat taatusti henkilökohtaisia!!!!!! Ja toisen kännykän tiiraaminen on erittäin väärin!!!! Jokaisella pitää olla oikeus OMAANKIN elämään ilman tilivelvollisuutta jollekkin toiselle!!!Ja että papin jälkeen kaikki on yhteistä..paskapuhetta..!! Olen 30-vuotias naimisissa oleva nainen ja jos tahtoisin mennä vieraisiin niin eipä kännykän tai tietokoneeni tutkiminen ainakaan sitä estäisi..!!
- 7+19
ne tummemmat sukat kirjoitti:
sähköpostissa,facebookissa tai kännykän tekstareissa on sellaista,mitä oma aviopuoliso ei saisi lukea? Kännykkä ei ole mikään sellainen henkilökohtainen päiväkirja,mitä toinen ei saisi lukea.Mielestäni molemmat puolisot voivat aivan avoimesti lukea toistensa kännyköiden osoitteestot,sekä vastata siihen jos se soi esim.kotona.Nimim."Jatka elämistä"siinä jakeli neuvoja miten saa mustasukkaisuuden varmasti heräämään.Joskus tv:stä tuli näytelmä,jossa sanottiin jotenkin että"jos on kerran papin edessä luvannut,sen jälkeen kaikki on yhteistä".
se on yhteinen niin silloin saa tietysti lukea. Eli jos on yhteinen kännykkä(numero), yhteinen FB-tili ja yhteinen sähköpostiosoite, niin ei siinä mitään. Silloin kaikki ystävät tietävät, että viestit voivat joutua kumman silmiin tahansa.
Mutta avioliitto ei todellakaan poista viestisalaisuutta.
Miksi sinun pitää saada lukea puolisosi viestit ja puheluloki? - ihmejuttuja välillä
20+19 kirjoitti:
"ne tummemmat sukat" ihmetteli mitä salaisuuksia sähköpostissa, facebookissa ja tekstiviesteissä on ja miksi ne pitää piilottaa puolisolta.
Mitä jos joku oma kaveri on luottamuksellisesti sinulle jotain kertonut kyseisten medioitten avulla? Saako luottamuksen pettää vain sen takia että puoliso on sairaalloisen utelias? Kirjesalaisuus on ihan laissa oleva juttu, toisten kirjeitä ei saa omin luvin lukea. Se koskee myös sähköpostia ja tekstiviestejä.
Jos minun mieheni penkoisi minun henkilökohtaisia viestejäni niin lentäisi ulos elämästäni todella nopeasti ilman anteeksiannon mahdollisuutta. Ei, minulla ei ole salaisuuksia, mutta ystävien luottamusta ei petetä millään tekosyyllä.
Ja jos minulla olisi sivusuhde niin en minä niin idiootti ole että jättäisin johonkin sähköpostiin siitä jälkiä tai söäilöisin pusi-pusi -tekstiviestejä.Mitä jos joku oma kaveri on luottamuksellisesti sinulle jotain kertonut kyseisten medioitten avulla? Saako luottamuksen pettää vain sen takia että puoliso on sairaalloisen utelias? Kirjesalaisuus on ihan laissa oleva juttu, toisten kirjeitä ei saa omin luvin lukea. Se koskee myös sähköpostia ja tekstiviestejä.
- tästä olen samaa mieltä, tosin saahan sitä puolison FBsivut lukaista nehän on ihan yleisessä jaossa ne tiedot siellä, toisen salasanoilla ei kuitenkaan ole mitään asiaa mennä s-posteja tai muitakaan vastaavia palveluja penkomaan.
Tekstiviewstit sama juttu, vaikka enpä minä jättäisi sinnekään mitään kaverien arkaluonteisia juttuja kenenkään luettavaksi. luulisi niin tärkeiden asioiden pysyvän päässäkin.
Ja jos minulla olisi sivusuhde niin en minä niin idiootti ole että jättäisin johonkin sähköpostiin siitä jälkiä tai söäilöisin pusi-pusi -tekstiviestejä.
- tästä taasen sen verran, että joko et ole ikinä itse ollut rakastunut tai siitä on niin kauan aikaa ettet muista enää sitä valtavaa alkuhuumaa, jolloin kaiken toisesta muistuttavan haluaa säilyttää. ei siis ole kyse siitä että ihmiset olisivat tyhmiä jättäessään näitä viestejä kännykäänsä, ihastuneena sitä vain ei näe kaikkea selkeästi. Jos uudessa suhteessa taas ei ole mitään tunteita mukana, niin se vasta sairasta sitten onkin. huvikseen nyt naiskennella missä sattuu, vaikka puoliso kotona...
- sairaalloisen mustis
sairaalloisen mustasukkainen ja voin sanoa että se jos mikä on maailmaa aivan älyttömästi raastava tunne.
Mustat sukat juurtuivat elämääni alun huonoista parisuhteista kun luotin tosissaan kumppaniini ja elämä oli mahtavaa. Petetty ja raa alla tavalla parikertaa jätetty esim niin että uuden kumppanin kanssa on tultu puun takaa haukkumaan ja sättimään jätti elämääni niin suuret arvet että olen kaikki parisuhteeni pilannut mustasukkaisuuspäissäni siis ei alkoholin vaan kielikuva.
Yritin viime suhteessa elää niin että tavallaan yritän lakata välittämästä vaikka välitän paljonkin. Toinen esim meni omiin menoihinsa ja vaikka hän soitteli ilman minun eri tahtoa missä menee ja miten hauskaa on sisälläni kiehu varmaan 200 asteinen veri ja nukkumaan oli turha edes yrittää.
Niin lisätään sekin että en ole koskaan enkä tule olemaan väkivaltainen että se ei ole ongelma vaan tämä hemmetin mieli.
No viime suhde meni sitten niin että kumppani sanoikin "etkö sä välitä musta ollenkaan kun sua ei kiinnosta"
Eli homma kääntyikin näin. Kunnes erään kerran hän lipsautti että näki siellä jossain exän ja kävivät kahvilla ja sitten räjähti sanallisesti että "helvetti taitaa vanha suola janottaa" ja tämä mielen perkele pääsi valloilleen enkä saanut enään omaa tahtoa kiinni. No se suhde loppu pariviikkoa sen jälkeen.
Tapailen taas aivan mahtavaa kumppani ehdokasta ja pelkään jo nyt tuon puolesta että kun mä edes jotenkin voisin hillitä itseni enkä loukata toista. Melkein tippa tulee silmään jo etukäteen. Haluan aivan hemmetisti sitä mutta tiedän että muhun ei terapiat auta sillä niin jumissa tuo mustansukan piru mielessä on.- Tahdon voimalla
" ... muhun ei terapiat auta ... " kertoo, että sinä et edes halua niiden, tai minkään, auttavan. Olet siis päättänyt velloa omassa 'ihanassa' suossasi, et sinä "hemmetisti" mitään muuta halua. Sillä ihminen pystyy juuri siihen, mitä itse eniten tahtoo ja haluaa, piste.
- justhiinaliina
Tahdon voimalla kirjoitti:
" ... muhun ei terapiat auta ... " kertoo, että sinä et edes halua niiden, tai minkään, auttavan. Olet siis päättänyt velloa omassa 'ihanassa' suossasi, et sinä "hemmetisti" mitään muuta halua. Sillä ihminen pystyy juuri siihen, mitä itse eniten tahtoo ja haluaa, piste.
minusta näyttää että hän haluaisi tosissaan päästä ongelmastaan. Jos kirjoituksen luki vain valitsemalla lauseen sieltä täältä voi varmasti vastata tavallasi. Lainaus "vittuilu" lainaus "vittuilu mutta väli lauseita ei huomatakaan.
Minulla on omakohtaisia kokemuksia ns terapiasta (ei aiheeseen liittyvästä) ja voin sanoa että toisen ihmisen "käännyttäminen" ei todellakaan ole helppoa tuntemattoman kanssa.
On asioita alkoholi, huumeet, väkivaltaisuus, masennus, parisuhde ongelmat jne jotka ei TODELLAKAAN onnistu niin kuin sinä täällä vastaat että "sinulla ei ole omaa tahtoa" ja plaa plaa.
Jos joku myöntää ongelmansa käsittelee hän sitä jo mielessään niin että siitä pitäisi päästä eroon. Se kuka ei myönnä rypee siinä sinun suossasi hamaan tappiin.
Sinulla kun tuota omaa tahtoa ja halua on niin paljon niin mikä estää sua bilettämästä vaikka kovien huumausaineiden kanssa? Sähän pääset tahdollas siitäkin mennen tullen. - Aiomme selvitä
Kiitos omakohtaisia mustasukkaisuuskokemuksia kertoneille. Mielestäni sinulla `sairaalloisen mustis` tilanne oli aika hyvin hallinnassa (vai mitä itse ajattelet?) mutta kohde ihan väärä, koska hänhän ei ollut luottamuksesi arvoinen. Toivon kovasti että uusi kumppaniehdokkaasi on! Uskon että oma mieheni on kanssani tehnyt juuri tuota samaa alkuun, eli ei "paljastanut" kuinka hirveää toisen menojen seuraaminen on ollut, mutta nyt kun asia jouduttiin nostamaan pöydälle, tiedän totuuden - ja näin mielestäni on parempi, tavoitteenani (-namme) olisi juuri välttää niitä "räjähdyksiä" joita tulee kun kalvavia tunteita pyörittää pelkästään omassa päässään liian pitkään. En halua tietää joka ikisestä mustasukkaisesta ajatuksesta mieheni päässä jotta pystyn elämään normaalia elämää, mutta haluan tietää milloin liikutaan riskitilanteissa jotta voidaan ennakoida keskustelemalla ja näillä käytösmalleilla. Koen että on pakko vähän tulla vastaan, että jätän tällä hetkellä joitain vähemmän kiinnostavia menoja menemättä ettei ahdistusta olisi joka viikko, mutta aina ajoittain aion käydä ihan suunnitellustikin ulkona ettei hämärry totuus siitä että elän omaa elämääni. Eli eräänlainen kompromissi. Menoja voinee halutessaan lisätä sitten kun terapia on alkanut (mies on aloittamassa terapian kahdesti viikossa) ja hän saa lisää voimavaroja.
Ehdotus vertaistukiryhmästä kuulostaa hyvälle. Sitä on tietysti vaikea sumplia niin että se vertaistuki olisi aina silloin kun olen johonkin menossa, ne on niitä tilanteita kun sitä tarvittaisiin.
Onko jollakulla kokemusta pariterapiasta? Vai pitäisikö vain todellakin "pestä omat kätensä" eikä osallistua toisen ongelmaan niin paljon? Jotenkin tuntuisi että jos tätä vastaan aiotaan taistella, se täytyy tehdä yhdessä. - Hah !
justhiinaliina kirjoitti:
minusta näyttää että hän haluaisi tosissaan päästä ongelmastaan. Jos kirjoituksen luki vain valitsemalla lauseen sieltä täältä voi varmasti vastata tavallasi. Lainaus "vittuilu" lainaus "vittuilu mutta väli lauseita ei huomatakaan.
Minulla on omakohtaisia kokemuksia ns terapiasta (ei aiheeseen liittyvästä) ja voin sanoa että toisen ihmisen "käännyttäminen" ei todellakaan ole helppoa tuntemattoman kanssa.
On asioita alkoholi, huumeet, väkivaltaisuus, masennus, parisuhde ongelmat jne jotka ei TODELLAKAAN onnistu niin kuin sinä täällä vastaat että "sinulla ei ole omaa tahtoa" ja plaa plaa.
Jos joku myöntää ongelmansa käsittelee hän sitä jo mielessään niin että siitä pitäisi päästä eroon. Se kuka ei myönnä rypee siinä sinun suossasi hamaan tappiin.
Sinulla kun tuota omaa tahtoa ja halua on niin paljon niin mikä estää sua bilettämästä vaikka kovien huumausaineiden kanssa? Sähän pääset tahdollas siitäkin mennen tullen.Onko jokin muukin ongelma kuin lukihäiriö ?
- 7+15
Aiomme selvitä kirjoitti:
Kiitos omakohtaisia mustasukkaisuuskokemuksia kertoneille. Mielestäni sinulla `sairaalloisen mustis` tilanne oli aika hyvin hallinnassa (vai mitä itse ajattelet?) mutta kohde ihan väärä, koska hänhän ei ollut luottamuksesi arvoinen. Toivon kovasti että uusi kumppaniehdokkaasi on! Uskon että oma mieheni on kanssani tehnyt juuri tuota samaa alkuun, eli ei "paljastanut" kuinka hirveää toisen menojen seuraaminen on ollut, mutta nyt kun asia jouduttiin nostamaan pöydälle, tiedän totuuden - ja näin mielestäni on parempi, tavoitteenani (-namme) olisi juuri välttää niitä "räjähdyksiä" joita tulee kun kalvavia tunteita pyörittää pelkästään omassa päässään liian pitkään. En halua tietää joka ikisestä mustasukkaisesta ajatuksesta mieheni päässä jotta pystyn elämään normaalia elämää, mutta haluan tietää milloin liikutaan riskitilanteissa jotta voidaan ennakoida keskustelemalla ja näillä käytösmalleilla. Koen että on pakko vähän tulla vastaan, että jätän tällä hetkellä joitain vähemmän kiinnostavia menoja menemättä ettei ahdistusta olisi joka viikko, mutta aina ajoittain aion käydä ihan suunnitellustikin ulkona ettei hämärry totuus siitä että elän omaa elämääni. Eli eräänlainen kompromissi. Menoja voinee halutessaan lisätä sitten kun terapia on alkanut (mies on aloittamassa terapian kahdesti viikossa) ja hän saa lisää voimavaroja.
Ehdotus vertaistukiryhmästä kuulostaa hyvälle. Sitä on tietysti vaikea sumplia niin että se vertaistuki olisi aina silloin kun olen johonkin menossa, ne on niitä tilanteita kun sitä tarvittaisiin.
Onko jollakulla kokemusta pariterapiasta? Vai pitäisikö vain todellakin "pestä omat kätensä" eikä osallistua toisen ongelmaan niin paljon? Jotenkin tuntuisi että jos tätä vastaan aiotaan taistella, se täytyy tehdä yhdessä.luopunut normaalista elämästäsi ja pikkuhiljaa tulet kaventamaan elinpiiriäsi yhä enemmän ja enemmän. Olet lähtenyt mukaan miehen sairauteen ja uppoat siihen tuolla tavalla koko ajan syvemmälle.
justhiinaliina kirjoitti:
minusta näyttää että hän haluaisi tosissaan päästä ongelmastaan. Jos kirjoituksen luki vain valitsemalla lauseen sieltä täältä voi varmasti vastata tavallasi. Lainaus "vittuilu" lainaus "vittuilu mutta väli lauseita ei huomatakaan.
Minulla on omakohtaisia kokemuksia ns terapiasta (ei aiheeseen liittyvästä) ja voin sanoa että toisen ihmisen "käännyttäminen" ei todellakaan ole helppoa tuntemattoman kanssa.
On asioita alkoholi, huumeet, väkivaltaisuus, masennus, parisuhde ongelmat jne jotka ei TODELLAKAAN onnistu niin kuin sinä täällä vastaat että "sinulla ei ole omaa tahtoa" ja plaa plaa.
Jos joku myöntää ongelmansa käsittelee hän sitä jo mielessään niin että siitä pitäisi päästä eroon. Se kuka ei myönnä rypee siinä sinun suossasi hamaan tappiin.
Sinulla kun tuota omaa tahtoa ja halua on niin paljon niin mikä estää sua bilettämästä vaikka kovien huumausaineiden kanssa? Sähän pääset tahdollas siitäkin mennen tullen.Kirjoittajat tahdon voimalla ja justhiinaliina ovat tavallaan molemmat oikeassa.
näyttää kyllä siltä että kyseinen henkilö voi myöntää ongelman itselleen ja miljoonille tuntemattomille täällä yleisellä sivulla pysyen itse silti asiansa kanssa salassa. on hienoa että on jo näinkin pitkällä mutta kuten ap mieskin, pitää vielä muutama askel ottaa parantumisen tiellä.
Minun neuvoni on, puhu tälle kumppanillesi ongelmastasi, älä yritä vältellä sitä muuttamalla käytöstäsi, sillä mennään vain ääripäästä toiseen kuten itsekin huomasit. ja kyllä ammattiavusta on apua, vaikka se ei ongelmaa poistaisikaan, auttaa sen käsittely sinua itseäsi hallitsemaan tilannetta paremmin ja onhan tällä auttajalla varmasti kokemuksia useammista tapauksista kuin sinulla, jolla vain oma kokemus.
Avusta on apua vasta kun sitä itse hakee ja sitä haluaa, kyse ei siis ole käännyttämisestä jos itse on valmis asian eteen töitä tekemään..
Itsekin tämän asian puolison tiimoilta kokeneena otan kantaa. valitettavasti meidän tiemme erosivat, ei ehkä siksi että mustasukkaisuus ei olisi ollut voitettavissa vaan koska se alkoi saada vakavia muotoja (väkivaltaa) eikä mies edes suostunut myöntämään ongelmaa ja koska meillä lapsiakin, koin heidän kärsimyksensä tarpeettomaksi tällaisissa elinolosuhteissa. Onneksi täällä nyt ei näytä olevan asiat näin pitkällä ja toivotankin voimia sekä asian kanssa kamppaileville ja siinä sivussa kärsiville/tukeville henkilöille..
- ....
On aivan turhaa käydä läpi toisen kanssa mitään muihin miehiin liittyvää, kun ei niitä olekaan. Tai jos olisi niin se sujuisi lyhyemminkin. Varmaan sellainen vatvominen vaan pahentaa taipumusta jos toinen lähtee siihen mukaan, tuskin uskoo mitään vakuuttelua. Miten voit jaksaa enää koko asiaa, pitisi elää normia elämää. Toinen hoitakoon muualla ongelmansa kuin kotona, kun kerran terapeutti on ja kohta pariterapiakin.
Joko luottaa toiseen tai sitten ei. Eikö sun osuutesi vakuuttelusta ole jo tehty. - antti-pekka
Ota vaikka mitkä riskit mutta eroa ja äkkiä,tuo ei parane ikinä tuollainen.Minulla ollut 3 naista samanmoisia,muutin pois ja jahtasivat kauan mut sitten rauhoittuvat.Siihen mustasukkaisuuteen kuuluivat mm"jos jätät minut tapan itseni" "kukaan muukaan ei sinua saa siitä pidän huolen" "tuhoan sinut"ym uhkailut v
aan eipä noista mikään toteutunut ja nyt olen onnellinen kun tajusin irrottautua mustasukkaisuus helvetistä.
Poliisikin silloin sanoi et eroa äkkiä muuten on toinen raudoissa ja toinen laudoissa se tahtoo olla tulos näissä.- ********************
Mielestäni asenteesi on ihailtava. Liian usein nykyään ollaan juuri sillä mielellä, että jokaisen täytyy tehdä kaikki itse, selviytyä asioista itse jne. Omasta mielestäni sinä sen sijaan olet löytänyt hyvän tasapainon: autat ja tulet vastaan, mutta silti pidät kiinni myös itsestäsi ja omasta elämästäsi. Eli itse kehottaisin jatkamaan samaan malliin.
Vertaistukiryhmissä tai tuki-ihmisissä on just se idea että myös silloin kun on vaikeaa, voi vaikka soittaa. Tai jos tietää että on tulossa jokin hankalampi juttu (esim. sinä lähdössä jonnekin) niin voivat sopia tapaamisesta tms. Sellainen joka on käynyt samat asiat läpi, usein ymmärtää myös sen, että tukea tarvitaan myös 'työaikojen ulkopuolella'. Sitten taas he voivat tukeutua mieheesi, kun heillä on vaikeaa. Usein jo pelkästään se että tietää puhelisoiton päässä olevan jonkun joka ymmärtää ja on valmis auttamaan on suuri helpotus, tietää että ei ole asian kanssa yksin tai ainut joka kamppailee sellaisten tunteiden kanssa. Eli ehdottomasti, etsikää vertaistukiryhmää tms.
Mitä mieltä mies on pariterapiasta? Tuskin siitä haittaa on kun jo muutenkin tunnutte olevan aika avoimia asioiden suhteen. Ja voi pariterapia myös parantaa suhdettanne. Käykää ihmeessä ainakin kerran pari, sitten voitte päättää tuntuuko homma teistä mielekkäältä vai ei. Terapioissa on muuten todistetusti merkittävämpää terapeutin ja potilaan välinen suhde kuin terapiamuoto. Eli henkilökemioista usein eniten kiinni, onnistuuko terapia vai ei.
- Hurts
Olen elänyt mustasukkaisen miehen kanssa yli 30 vuotta. Aluksi se mustasukkaisuus tuntuui jopa söpöltä, mutta ajan myötä on muuttunut vain ahdistavaksi. Ja tuntuu pahenevan iän myötä.
Itse tein sen virheen, että aloin elää miehen odotusten mukaan; ystävät ovat yhtä lapsuudenaikaista lukuunottamatta kaikoneet eikä minulla ole juurikaan mitään omia menoja. Elämä on rajoittunut työn ja kodin välille. Kaupassakäynnitkin tehdään usein yhdessä. Moni luuleekin, että meillä on asiat hyvin, kun olemme "aina yhdessä". Ainoa pakopaikkani on tämä virtuaalimaailma. Sekin on aiheuttanut omat kahnauksensa ja mieheni haluaa tietää kenen kanssa viestittelen, kuka kirjoitti ja mitä ja kenelle minä kirjoitan. Oli aika, etten edes käynyt koneella kuin satunnaisesti miehen poissaollessa. Hänen mielestään minulla on salattavaa, ellen tilitä kaikkea hänelle.
Samoin puhelimen kanssa: kuka soitti, kuka laittoi viestiä, mitä sanoi, mitä kirjoitti.. Eikä minulla ole enää sen vertaa sisua, että toteaisin, ettei se kuulu hänelle, vaan kiltisti kerron ennen kuin edes tulen ajatelleeksi, ettei minun tarvitsisi.
Olen saanut aiheettomia, vainoharhaisiltakin tuntuvia syytöksiä. Lapsi ei ole hänen, minulla on suhde hänen työkaveriinsa (jota en muuten edes tunne)...
Sitten kun tilanne oli vajaat kymmenen vuotta se, että olin jo täysin kypsä lähtemään, tuli uhkaus itsemurhasta ja silloin annoin hädissäni lupauksen jäädä ja lupasin olla ottamatta eroa enää puheeksi. Mutta siihen uhkaukseen kuolivat viimeisetkin kunnioituksen ja välittämisen rippeet.
En näe tietä ulos tilanteestani ja tuntuu, että teen itse tässä hiljaista itsemurhaa päivä päivältä, vuosi vuodelta. Älkää te antako tilanteen päätyä siihen vaan hakekaa ajoissa apua.
Meillä mies ei ole koskaan osannut keskustella eikä puhua tunteistaan. Minä yritin ensimmäiset 20 vuotta. Nyt en enää voisi vähempää välittää.- pelokas nainen
Alkuvaiheessa lahjoja,soittoja,muunlaista palkitsemista.
Kun on koukkuun sinut saanut jopa parisuhteeseen , sun vapaus on mennyttä.
Humalaisen tenttaamiset, kyselyt,soitot .
Seuraavaksi olet jo pettänyt, kyttääminen alkaa. Väkivalta astuu kuvaan.
Jos tapaat tälläisen miehen ,pakene niin pian kuin voit!!!!!
Eron jälkeenki seuraa sun tekemisiä. - Mitä pelkäämistä ?
pelokas nainen kirjoitti:
Alkuvaiheessa lahjoja,soittoja,muunlaista palkitsemista.
Kun on koukkuun sinut saanut jopa parisuhteeseen , sun vapaus on mennyttä.
Humalaisen tenttaamiset, kyselyt,soitot .
Seuraavaksi olet jo pettänyt, kyttääminen alkaa. Väkivalta astuu kuvaan.
Jos tapaat tälläisen miehen ,pakene niin pian kuin voit!!!!!
Eron jälkeenki seuraa sun tekemisiä.Mustiksella ei välttämättä tarvitse olla alko-ongelmaa, eivät ne aina liity yhteen.
- vapauta itsesi
pelokas nainen kirjoitti:
Alkuvaiheessa lahjoja,soittoja,muunlaista palkitsemista.
Kun on koukkuun sinut saanut jopa parisuhteeseen , sun vapaus on mennyttä.
Humalaisen tenttaamiset, kyselyt,soitot .
Seuraavaksi olet jo pettänyt, kyttääminen alkaa. Väkivalta astuu kuvaan.
Jos tapaat tälläisen miehen ,pakene niin pian kuin voit!!!!!
Eron jälkeenki seuraa sun tekemisiä.Minulla oli nuori leski, varakas mutta mustasukkainen. Aluksi luulin, että hän on korviaan myöden rakastunut minuun. Sitten aloin tuntea ahdistusta, kun olin kodin vanki. En päässyt ilman häntä minnekkään ja hän mielellään haki ja toi minut, jos menin jonnekin. Jätin hänet ja olin aivan poikki. Muutin takaisin omaan kotiini ja olin aivan rikki. Kerran herra soitti ja pyysi käymään. Hölmö menin, hän repi ja hakkasi minut suunnilleen kappakeeksi. Samoin hän oli tehnyt uudelle tuttavalleen. Poliisi sanoi, kun kävin tekemässä ilmoituksen pahoinpitelystä, hän ei pääse mustasukkaisuudestaan kun uskoontulolla tai kuolemassa.
- Väsynyt tähän ..
Niin oli kuin olisi minun elämää tuo sinun elämäsi....Olen ikäni ollut hyvin sosiaalinen ja iloinen ihminen. Juttelin erilaisten ihmisten kanssa, harrastin tanssia ja muuta urheilullista, olin paljon vapaaehtoistyössä, kävin kuntosalilla. Nykyisen mieheni tapasin 6 vuotta sitten. Alku oli tosi huumaavaa ja hän huomioi minua kaikella lailla. Kun sitten menimme naimisiin kahden vuoden päästä, hän alkoi näyttää mustasukkaisuuden oireita. Nyt mustasukkaisuus on nin sairaanloista etten uskalla enää harrastaa mitään lajiaesim. kuntosali jossa miehiä käy. Tanssimaan ei mitään asiaa, työpaikallani jos on miespuolisia, ei uskalla kotona sanoa että on miespuolinen työkaveri töissä. Kaupassa käydään yhdessä tai hän itse. Silloinkin hän kävelee metrin takana että näkee kuka katsoo minua, ja jos joku katsoo vähän pitempään , niin heti kommentti on että tuo äijä tuijottaa sun persettä ja oletko antanut sille. Tutkii käsilaukun, kännykän ja rahapussin. Pitää tarkkaa lukua työvuoroistani ja kotiin tuloajoista. Syyttää pettämisetä vaikka en ole katsonutkaan miehiin päin. Pukeutua ei saisi kuin isoihin kaapuihin, ettei yhtään vaan muotoja näkyisi.Sitten hän on väkivaltainen sekä fyysisesti että henkisesti.. Itselläni on ahdistava olo ja tuntuu ettei tästä helvetistä koskaan pääse eroon. Jos haluaisin puhua asiasta, hänen kommentinsa on että mene hoitoon kun olet noin hullu ja mielenvikainen luulosairas akka. Huora nimeä olen saanut kuulla jo monta vuotta, vaikka en missään käykään. Olen yrittänyt puhua erosta, mutta nyrkki heilahtaa ja sanoi että sitten tiedät miten sulle sen jälkeen käy. Minä kai se hullu olen kun en uskalla lähteä!!!
- Apua on ja saa
vapauta itsesi kirjoitti:
Minulla oli nuori leski, varakas mutta mustasukkainen. Aluksi luulin, että hän on korviaan myöden rakastunut minuun. Sitten aloin tuntea ahdistusta, kun olin kodin vanki. En päässyt ilman häntä minnekkään ja hän mielellään haki ja toi minut, jos menin jonnekin. Jätin hänet ja olin aivan poikki. Muutin takaisin omaan kotiini ja olin aivan rikki. Kerran herra soitti ja pyysi käymään. Hölmö menin, hän repi ja hakkasi minut suunnilleen kappakeeksi. Samoin hän oli tehnyt uudelle tuttavalleen. Poliisi sanoi, kun kävin tekemässä ilmoituksen pahoinpitelystä, hän ei pääse mustasukkaisuudestaan kun uskoontulolla tai kuolemassa.
Kyllähän sitä voisi hoitaa ihan maallisin keinoin, mutta henkilön pitää itse ymmärtää, että hoitoa on tarvis, että on sairas, ja yleensähän nämä eivät tilaansa tajua.
- yritä kovemmin
...tai sitten tämän palstan "freelance" kirjoittaja, jolla kotona olo tuntuu muuten tylsältä ja elää tätä kautta.
- beentehreess
joilla on mustis puoliso ja nyt en tarkoita teitä tuhansia suomalaisia naisia jotka seurustelette mokkakorvien kanssa jotka ovat luonnostaan mustasukkaisia ja heidä ainoa hekumallinen toiveensa on saada suomalainen nainen nyrkin ja hellan väliin, vaan tarkoitan normaaleja suomalaisia kansalaisia jotka voivat nauttia luottamusta: mulla oli tod komeannäköinen uhkea isotissinen runsaasti karvainen (pillusta) tyttöystävä, kyllä, hän nieli, mutta asiaan, oli niin mustasukkainen että aluksi meni ihan huumorilla ja en ymmärtänyt että oli tosissaan ennenkuin meni ihan mahdottomuukssin hänen sairaalloinen mustasukkaisuus, ihan aiheetta, em jaksanut sitä rallia ja turhaa riitaa ja selvitystä vaan panin poikki ja etsin uuden naisen, nyt ei ole mustis mutta ei nielekkään, harmi.
olen tässä harkinnut joskoon etsisi taas uuden joka nielisi, mustasukkaisuudesta nin väliksi kunhan saisi kassit tyhjiksi.... sen ainoa asia miksi seksiä viitsaii harkita, muuten sama vaikka rassaa mopoa
- niinpä niin
kuullostaa nimittäin ihan samalta.
luultavasti miehesi valehtelee suurimman osan entisistä suhteistaan ja yrittää sillä tavoin pehmittää sun tajuamista hänen mustasukkaisuudestaan.
jos olisin sinä juoksisin ja lujaa.
kaksi vuotta tuhlasin elämästäni sellaiseen mieheen ja toiste en samaa tekisi, en vaikka tulisin hänelle uudelleen raskaaksi.
mieheni väitti olevansa petetty ja jätetty vaikka toisin sain kuulla.
hänen ex oli hankkinut lähetymiskiellon miehen riehumisen ja mustasukkaisuuden takia.
koko suku mulle valehteli ja väittivät hänen exän olevan aivan kaheli vaikka tosiasiassa se olikin se mies.
koko suku pelkäsi häntä ja varmaan tekee edelleen.
omasta kokemuskesta voin sano ettei pariterapiat auta..osan jättää silti kertomatta ja syyttää sua kun olet liian avoin. - hymyssä suin
moikka.
mustasukkaisuus..voi johtua ihan siitä,että kyseinen henkilö on itestään epävarma.tai hän itse touhuaa .
toisen selän takana.kyseisiä asioita..Esim.hänellä muitasuhteita samaan aikaan.hän salaa textailee X-tyttö-
ystävin kanssa...Hullu mutta totta...Ja kyllä oma kännykkä on vain omaa omaisuutta Ja siihen tulevia viestejä/soittoja voi lukea vain kännykän omistaja..
Mustasukkaisuus on paha sairaus se tosiaa tuhoaa parisuhteen...toki pieni mustis saa olla mutta Ns.
Patologinen on jo niin paha:että kannattaa harkita eroa..On kuitenkin vain yksi elämä.Eletään se
kunnialla,ja nauttien täysillä hymy huulilla turhia murehtien.
Joten hyvää alkavaa vuotta 2011 - Minäoonminä
Minä en enää halua suhteeseen,koska olen mustasukkainen. Tapasin tässä erään miehen , hän osoitti kiinnostusta. Nyt tyrmäsin koko homman,koska aloin kokea heti mustasukkaisuutta esim hänen fb tykkäykset .... Hän tykkää myös eräästä naislaulajasta,joka on hoikka. Itse olen hieman pyöreä.... Minun on helpompaa olla sinkku. Heti,jos suhdeviritelmää on niin tulse ahdistava olo ja mustasukkaiset ajatukset. Eli paras,kun pysyn erossa miehistä. Korkeintaan panosuhde ok.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mielessäni vieläkin T
Harmi että siinä kävi niinkuin kävi, rakastin sinua. Toivotan sulle kaikkea hyvää. Toivottavasti löydät sopivan ja hyvän381883Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p431446Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k61411- 151394
Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?
Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.11365Persut petti kannattajansa, totaalisesti !
Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,91356Sinäkö se olit...
Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis21337Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat
Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin11270Hyvää yötä ja kauniita unia!
Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä21210Lepakot ja lepakkopönttö
Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta51197