Kilpailun kirjoitusten viimeinen palautuspäivä umpeutuu pian. Onko moni osallistunut ja millä mietteillä? Oma tekstini on vielä hieman kesken. Kirjaan se päätyy varmasti, mutta palkintosijoista en ole varma, koska en tunne Braxin tuomarointia.
Kouvolan dekkaripäivät 2011
PölökkyMarkku
23863
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Kirjassa ollaan varmuudella. Tämän vuoden hyvä uudistus oli, että jokainen saa osallistua vain yhdellä tekstillä. Myös tämän vuoden aihe oli mainio.
Luulin olevani loppusuoralla, jopa kolmen parhaan joukossa. Toisin kävi. Ei mennyt siihen muottiin, joka arvostelijatädeillä oli.
Novellistani syntyi kyllä sittemmin dekkari, ihan oikea romaani. Ei Myllylahdelle, mikä olisi ollut samaa tasoa.
Tämä vain lohdutuksena, jos sattuu ylläri ettekä pärjääkään. Mutta tietysti voi aina pelata varman päälle. Kahlata läpi ne vanhat kokoelmat ja katsoa, mikä puree. Ja jos olette käyneet itse dekkaripäivillä ja edes yhdessä palalautetilaisuudessa (minä kävin aikanaan sen novellin kanssa) niin voitte laskea, mikä puree niiden koululalaistätien ajattelumaailmaan.
Piti kirjoittamani kouvolalaistätien, niistä tulikin koululaisia. Oikeastaan sama asia. Yli-ikäisiksi kasvaneita kilttejä pikkutyttöjä.
netistä näitä aiempia novelleja luettavaksi?
Mutta kritiikki on kritiikkiä, ei tarvi olla lehmä tietääkseen että maito on hapanta.
Minä taisin kirjoittaa samasta aiheesta aiemmin olisiko pari vuotta sitten. Raati ei todellakaan ole mikään Suomen dekkaritekstien paras mahdollinen arvosteluraati. Pisteet tippuvat esimerkiksi siitä syystä, että novellin tapahtumat sijoittuvat ulkomaille, kriitikoista semmoinen ympäristö kotimaisessa kilpailussa tuntui "oudolta". On siellä toki ollut hyviä juttuja niissä kokoelmissa, sitä en kiellä. Mutta se arvostelu on suuresti makuasia. Koska on kyse amatööreistä, enempi makuasia kuin jos vaikka laitat saman tekstin arvostelupalveluun.
suhtautuminen harrastuskirjoittamiseen ja harrastajakilpailuun on niin negatiivista? Minusta on mukava kirjoittaa ja katsoa, mitä teksteille, käsikirjoituksille tapahtuu ilman sen suurempia negatiivisia varauksia? Nähtävästi tämä kilpailun herättää tunteita, koska muilla sivustoilla on samaa aihetta roimittu kunnolla ja sanoja säästämättä.
Itse lähetän dekkarinovellini ilman sen suurempia odotuksia. Jos pidetään, ok. Jos ei pidetä, hyväksytään tuomio.
Minun mielestäni arvostelu ei kuitenkaan saisi olla harrastelijamaista ja sitä se osittain näyttäisi olevan. Esimerkiksi oman tekeleeni osalta jotkut ei antaneet pisteitä lainkaan ja yksi antoi täydet pointsit. Ja se tuomareiden keskustelu siellä palautetilaisuudessa...jos murha ei tapahdu Kouvolassa, vaan vaikkapa Kiinassa (en laita missä se tapahtui oikeasti, koska novellin pohjalta on romaani tekeillä) niin ei kai se ole syy olla antamatta pointseja.
Eikö jokainen laita tekstinsä kilpailuun täynnä odotuksia? Jos ei, niin se on joko itsepetosta tai sitten ihan turhaa. Minä ainakin halusin mitata sitä miten pitkälle teksitini kantaa.
Yleisesti kilpailun lopputuloksista on kuitenkin sanottava, että ne on parantuneet vuosi vuodelta. Sattumalta sain juuri eilen kirjastosta sen uusimman kokoelman ja luin pari voittajajuttua, toistaiseksi en enempää. Se voittaja oli laatutavaraa tekstillisesti, viimeistelty ja pysyi koossa. Teemaltaan ei tosin mitään uutta, mutta johtui varmasti siitä "murhattu mieli" -aiheesta, se taisi tuottaa aihepiiriltään yllätyksettömiä tekstejä. Mutta en ole lukenut niitä kaikkia vielä.
Vaan olihan se hyvä kokeilla: ei sitä tietä maailmalle, vaan jotain muuta kautta.
Kouvolan dekkarikilpailu on ala-arvoinen. Kirjaakaan ei ole myynnissä edes nettikaupassa.
Se on totta.
"Novellistani syntyi kyllä sittemmin dekkari, ihan oikea romaani. Ei Myllylahdelle, mikä olisi ollut samaa tasoa."
Novellista syntyi romaani.
Totta.
Ei Myllylahdelle.
Totta, he eivät julkaisseet sitä, eivät edes kommentoineet.
Romaaniasi ei ole julkaistu.
Totta.
Älä anna katkeruudelle valtaa.
Minunkin romaanini julkaistiin muualla, vaikka Myllylahdelta tuli hylky.
Hylkäysten kestäminen kuuluu tähän alaan.
Jiihaa! Postiin ehti dekkarinovelli.
Myllylahdelle... :)
No on se nähty, ketkä...töissä en kehtaisi työkavereita silmiin katsoa, jos Myllylahdelle tai omakustanteena...Jos ei kelpaa kaupalliselle oikealle kustantajalle niin on syytä katsoa peiliin: ei ole riittävän hyvä.
Kirjoittajapiirissä on vuosien mittaan ollut näitä eläkeläisiä ja nuorempiakin, jotka ovat uneksineet kirjan julkaisemisesta. Jotkut ovat jo kuvitelleet hakevansa kirjailijaliiton jäsenyyttä kun kaksi kirjaa on julkaistu.
Yleisenä käsityksenä on ollut, että ainakin Myllylahti julkaisee.
Katsokaa nyt kuitenkin vähän Myllylahden nettisivuja. Vain parikymmentä kirjaa julkaistaan vuosittain. Useat ovat dekkareita. Siihen väliin on vaikea mitään saada. Ehkä hankalampaa kuin muille kustantajille.
Kustantaja on linjansa valinnut. Turha sitä on haukua vaikka se ei julkaissutkaan kirjaanne.
Vain pieni osa käsikirjoituksista pääsee julkaisuun asti.
En aio lähettää Murhamyllyyn kässäriä missään vaiheessa. Julkaisevatpa toiset tai ei, niin en minä niin syvälle alennu.
Enkä näe mitään syytä hakea Kirjailijaliiton jäsenyyttä. Elätän itseni ansiotyöllä. Jos niin hyvin käy, että julkaisen tämän ensimmäisen, niin saan toki läpi seuraavankin. Kutta miksi Kirjailijaliittoon, ei mitään hinkua sen enempää kuin Myllylahdelle.
Toki ihmiselle on voinut syntyä unelma kirjan julkaisemisesta. Mutta ei minkä tahansa kirjan. Vaihtoehto ei ole Myllylahti tai omakustanne. Vaan jos teksti ei riitä, niin se sitten vain jätetään julkaisematta.
kustannuspolitiikka. Jotkut ovat saaneet hylkäyksen jo parin päivän päästä kun on lähetetty kässäri. Sopimattomat ja huonot karsitaan heti. Novellikokoelmia ja runoja Myllylahdelle ei käsittääkseni kannata lähettää jos ei sovi etukäteen. Niin taidetaan sanoa nettisivuilla.
On hullua, jos kirjoittaja ei viitsi sen vertaa ottaa selvää, että katsoisi mitä kukin kustantaja julkaisee. Silloin ansaitseekin tulla hylätyksi. Minun kässärini sopisi Myllylahdelle, mutta kiitos ei kiitos.
homma nääs ku sun miälestä soppii mut myllylahren miälest ei nii ei sit mittää tule. Julkkarit jää pitämät.
Jos kommentti oli minulle, niin kyseinen tilanne ei missään vaiheessa realisoidu, kuten totesin aiemmin. Mutta sinulle lienee käynyt niin. No eipä siinä kirjoittaja menetä kuin häpeäntunteen: oli niin hirveä himo saada kirja kansiin, että kelpasi jopa Myllylahti.
Voisitko muuten käyttää selkokieltä, kun seuraavan kerran kirjoitat. Käsittääkseni murteita ja muuta epäselvää kieltä käyttävät sellaiset, joiden sanomassa ei ole riittävästi substanssia, jotta se kannattaisi sanoa. Silloin viesti verhotaan ties mihin, jolloin huomio kiinnittyykin ihan muuhun kuin sisältöön. Jotkut tekevät saman sivistyssanoilla tai ammattislangilla.
... katkeroitunut on kun Myllylahti hylkäsi kässärin.
Minäkään en aio lähettää seuraavaa kässäriäni (jännäri) Myllylahteen..Ja olen täysin samaa mieltä siitä: "Vaan jos teksti ei riitä, niin se sitten vain jätetään julkaisematta." Totta, koska miksi tehdä paska tekstistä omakustanne? Saada kirja väkipakolla esille, jota kukaan ei tule kuitenkaan ostamaan. Toki, voihan sitä sukulaisille sitten jaella ja kertoa tansahdellen, että minäpä olen kirjailija, katsokaa minua...Kirjailija, joka on oman ylpeytensä vanki.
Iltalehdessä kirjoitteli tässä juuri vähän aikaa sitten Kirjailijaliitosta
yms.
Mielenkiintoista, ja sitten kirjailija Kirsi Ellilän blogilla oli myös keskustelua Vuorisesta.
Hauskaa !
No siinäkös se onkin syy, että en halua omakustannetta enkä väenväkisin Myllyynkään: minulla on tiedossa olevia sukulaisia tasan kaksi kappaletta.
Jos haluaisin tekstini niille, niin voisin vaikka monistaa, halvemmaksi tulisi. Toinen onkin jo lukenut kässärin.
luetaanko kirjaa. Mylliksen kirjoja luetaan yllättävän paljos. Kirjastojen kulutustavaraa siis.