Maailma on ihmeellinen. Maapallolla elämä on kaikesta ihmeellisin, niin ihmisten kuin eläintenkin. Ihminen tuntee, suree ja iloitsee, mutta olen myös nähnyt itkevän koiran. Kyynelet valuivat sen silmistä, kun se nuoli auton alle kuollutta veristä ystäväänsä.
Muurahaisista ihminen on saanut paljon oppia. Kun ne talviunestaan heräävät ja syvyyksistään nousevat kekonsa pinnalle, eivät ne talven aiheuttamista vaurioista lannistu, vaan rupeavat ahkerasti ja kiireisesti niitä korjailemaan. Ihminenkin pyrkii aina vain ylöspäin, vaikka alamäkeä olisi kevyempää mennä.
Hevosella on iso pää ja siksi hyvä muisti sanotaan. Viisaana eläimenä hevonen on kuitenkin varsin ennakkoluuloinen, vaikkei sitä aina näytä, mutta kun se ystäväkseen jonkun hyväksyy, on ystävyys myös ikuinen.
Ihminen, vaikka onkin eläinkunnan kehittynein, on vaihtelevampi. Suuttuu herkästi, mutta myös leppyy. Loukkaantuu mitättömistä asioista. Itse pahastuin, kun ei keskikesällä puolitoista vuotta sitten pyöräilyviestini ketään kiinnostanut. Aloin kotona puhua seinilleni, sillä olivat yhtä hyviä kuuntelijoita. Piti poistua kokonaan, mutta sähläsin ja vain tunnukset hävisivät. Profiili ja postilaatikko lienevät yhä olemsssa, vaikken itse pääse kumpaankaan kirjautumaan.
Myöhemmin kuitenkin palasin palstalle, ja kun en heti parempaa mimierkkiä keksinyt, otin nimestäni etukirjaimet. Seuraavaksi voisin laittaa koko oikea nimeni, koska eihän se hävettävää voi olla, että toisinaan täällä käy juttelemassa. Että aiemmin olen esiintynyt muilla mimimerkeillä, ei pitäisi haittaa, sillä tuskin kukaan enää muista puolentoista vuoden takaisia sepustuksiani.
Non-rec, Sinä muistit, ja Sinulle sen entisen nimmarini myös laitoin. Minulla on näet hevosen pää. En enempää kysy, enkä möskään kerro, mutta pidetäänhän lippu korkealla.
Muurahaisista ihminen on saanut paljon oppia. Kun ne talviunestaan heräävät ja syvyyksistään nousevat kekonsa pinnalle, eivät ne talven aiheuttamista vaurioista lannistu, vaan rupeavat ahkerasti ja kiireisesti niitä korjailemaan. Ihminenkin pyrkii aina vain ylöspäin, vaikka alamäkeä olisi kevyempää mennä.
Hevosella on iso pää ja siksi hyvä muisti sanotaan. Viisaana eläimenä hevonen on kuitenkin varsin ennakkoluuloinen, vaikkei sitä aina näytä, mutta kun se ystäväkseen jonkun hyväksyy, on ystävyys myös ikuinen.
Ihminen, vaikka onkin eläinkunnan kehittynein, on vaihtelevampi. Suuttuu herkästi, mutta myös leppyy. Loukkaantuu mitättömistä asioista. Itse pahastuin, kun ei keskikesällä puolitoista vuotta sitten pyöräilyviestini ketään kiinnostanut. Aloin kotona puhua seinilleni, sillä olivat yhtä hyviä kuuntelijoita. Piti poistua kokonaan, mutta sähläsin ja vain tunnukset hävisivät. Profiili ja postilaatikko lienevät yhä olemsssa, vaikken itse pääse kumpaankaan kirjautumaan.
Myöhemmin kuitenkin palasin palstalle, ja kun en heti parempaa mimierkkiä keksinyt, otin nimestäni etukirjaimet. Seuraavaksi voisin laittaa koko oikea nimeni, koska eihän se hävettävää voi olla, että toisinaan täällä käy juttelemassa. Että aiemmin olen esiintynyt muilla mimimerkeillä, ei pitäisi haittaa, sillä tuskin kukaan enää muista puolentoista vuoden takaisia sepustuksiani.
Non-rec, Sinä muistit, ja Sinulle sen entisen nimmarini myös laitoin. Minulla on näet hevosen pää. En enempää kysy, enkä möskään kerro, mutta pidetäänhän lippu korkealla.
Vastaukset 3
Vanhimmat
... niin pidetäänkin. Eka kirjain uudessa nimmarissasi hämää, ne kaksi muuta osaan yhdistää, siis muistan!
Ja tiedä että minunkin vetää jo suupieliä aika-ajoin ylöspäin. Pari päivää sitten en itkultani oikein mihinkään järkevään toimintaan pystynyt. Et arvaa kuinka ystävälliset sanasi lämmittivät. Uskomatonta miten vanha(kin) ja tuntematon(kin) nettiystävä voi auttaa "hädässä" juuri kuin sitä vähiten osaa odottaa. Kiitos!
minullekin oli tänne aallonpohjalle tipahtanut kaksi ystävällistä viestiä ja kyllähän se tuntui hyv'ältä...
Sinulle en soisi mitään suruja (vaikka surulta ei kai tässä elämänvaiheessa voi kukaan välttyä), olet aina ollut kannustava ja ystävällinen toisia kohtaan ja saanut ainakin minut muistamaan, että elämässä on
sittenkin paljon iloa.
... kun en ole huomannut että Sinullakin on aallonpohjan paikka? Omaa itsesääliäni täällä vain levittelen, hyi että (katuu kovasti). Siis - enempi lukematta ja kaivelematta mitä on tapahtunut (ehkäpä siitä et ole kertonutkaan) niin iloisempia aikoja Sinulle Demeter toivottelen. Kyllä me tästä vielä, kun niin päätetään... !!!
Tekstisi ovat aina myönteisiä ja kannustavia, ihailen tasapainoista elämänasennettasi. Olet mielestäni yksi palstan "valoista". Kirkasta kevättä siis, kirjoitellaan ja lueskellaan kun muilta kiireiltä ehditään ja poljetaan eteenpäin.