Elikkäs minullekkin on käynyt niin kauniisti että olen raskaana. Lääkäri on sen myös todennut, mutta ongelmana on se että haluan opiskella vielä. Haku korkeukouluun odottaa ja oma koti.
Huomasin ensimmäiset oireet jo viikkoja sitten. Olin menettää järkeni jatkuvan pahoinvoinni ja vatsakipujen takia. Poikaystäväkin on lähdössä armeijaan ja sen jälkeen teknilliseen. Kummallakin ikää on vasta 19 ja yhdessä on oltu jo yli 2 vuotta.
Minua kalvaa koko ajan tunne mahan pohjassa. Saattaisin selvitä lapsen kanssa. Kyllä minä rahat löydän. Kotikin löytyisi... Mutta samalla hautausin unelmat omasta tulevaisuudesta. Mutta silti näen painajaisia ja olen jatkuvasti ahditunut.
Tiedän kyllä että opintoja pystyy siirtämään ja tuet tulevat. Olen vain liian monta kertaa seurannut sivusta kun nuoret äidit kamppailevat rahapulassa. En halua lapseni kärsivän. Haluan kunnon ammatin ja uran.
Tyhmähän minä kai olen kun hankkiuduin tälläiseen tilanteeseen, mutta aina ei voi vaikuttaa ympäristöönsä ja tapahtumiin. Jos silloin olisin tienyt mitä tulee tapahtumaan, olisin pitänyt jalkani kiinni..
ja nyt tulen ne pitämäänkin.
Tuntuu vaan pahalta tappaa mussuni lapsi. Mies joka rakastan enemän kuin mitään muuta.
Adoptiota en edes harkitse. En pystyisi luopumaan vauvasta 9 kk:den jälkeen, eikä minusta ole äidiksi.
Omien laskelmien mukaan olen 9 viikolla eli kiirettä pitää..
Huomasin ensimmäiset oireet jo viikkoja sitten. Olin menettää järkeni jatkuvan pahoinvoinni ja vatsakipujen takia. Poikaystäväkin on lähdössä armeijaan ja sen jälkeen teknilliseen. Kummallakin ikää on vasta 19 ja yhdessä on oltu jo yli 2 vuotta.
Minua kalvaa koko ajan tunne mahan pohjassa. Saattaisin selvitä lapsen kanssa. Kyllä minä rahat löydän. Kotikin löytyisi... Mutta samalla hautausin unelmat omasta tulevaisuudesta. Mutta silti näen painajaisia ja olen jatkuvasti ahditunut.
Tiedän kyllä että opintoja pystyy siirtämään ja tuet tulevat. Olen vain liian monta kertaa seurannut sivusta kun nuoret äidit kamppailevat rahapulassa. En halua lapseni kärsivän. Haluan kunnon ammatin ja uran.
Tyhmähän minä kai olen kun hankkiuduin tälläiseen tilanteeseen, mutta aina ei voi vaikuttaa ympäristöönsä ja tapahtumiin. Jos silloin olisin tienyt mitä tulee tapahtumaan, olisin pitänyt jalkani kiinni..
ja nyt tulen ne pitämäänkin.
Tuntuu vaan pahalta tappaa mussuni lapsi. Mies joka rakastan enemän kuin mitään muuta.
Adoptiota en edes harkitse. En pystyisi luopumaan vauvasta 9 kk:den jälkeen, eikä minusta ole äidiksi.
Omien laskelmien mukaan olen 9 viikolla eli kiirettä pitää..
Vastaukset 16
Vanhimmat
Itse en tekisi tuossa tilanteessa aborttia, itseasiassa en tekisi koskaan ellei raiskattaisi. Olen samanikäinen, opiskeluasiat ihan päin helvettiä mutta ehtiihän sitä. Minulla on rakastava mies, olemme olleet noin vuoden yhdessä, mutta siltikään en tekisi aborttia, katkaisisi pienen ihmeen elämää heti alkuunsa. Et saa koskaan tuota samaa lasta takaisin mutta opiskeluja ehdit siirtää muutamalla vuodella. Nuoria tässä vielä ollaan ja elämä alussa! Miten selität tuleville lapsillesi että mikset halunnut sitä ensimmäistä? Oman kunnianhimon vuoksi? Nyt kannattaa miettiä tarkasti. Lapsestasi voi tulla mitä tahansa ja voit vielä olla ylpeä hänestä joskus.
jos teet mieti tarkkaan sinulta kumminkin löytyy välittävä mies, olethan kysynyt miehen mielipidettä asiaan? haluaahan hän sitoutua? itse vähän samassa tilanteessa mutta mies oli sen verran lapsellinen että mitä kaverit sanoi oli tärkeämpää kuten myös se ettei halunnut sitoutua..
oletko miettinyt että voisit pyytää lastenhoitajaksi välillä esim. sukulaisia tai kavereita? mikään ei ole mahdotonta.
Miksi niille tuleville lapsille pitäisi kertoa abortoidusta?
syytä olla kertomattakaan, jos niissä nyt ylipäätään on jotain mikä voisi vaikuttaa heidän mielipiteeseensä minusta mm. äitinä.
henkilökohtaisen asian kertominen olisi ehdottoman tarpeellista "tuosta vain",ellei sitten lapsi itse ala asiast puhumaan/kyselemään taikka joudu itse tuollaiseen tilanteeseen. En minä ainakaan kerro kaikkea lapsuudestani/nuoruudestani ellei ne erikseen tule esille.
ois oikeus tietää olemassa olleista sisaruksista?
Sellanen nyt vaan ei oo mikään henkilökohtanen asia mikä koskee aika oleellisesti jotain muutakin!
koskee? En minä ainakaan kerro keskenmenoistani, vaikka ne kuinka olisivat olleet lasteni sisaruksia. Miksi pitäisi, mitä ne sillä tiedolla tekee?
No eihän ne mitään olemassa ole ollut kohdun ulkopuolella eivätkä mitenkään liity syntyneiden lapsien elämään. Eri asia olisi se,jos olisin synnyttänyt ja antanut adoptioon mutta kyllä minusta olisi vaikeampaa sellaisesta puhua. Ja kyllä se on henkilökohtainen asia.Ei liity mitenkään konkreettisesti muihin lapsiin.
Mutta kuten sanottu,kyllä minä voin puhua asiasta lapseni kanssa kun sen aika tulee jos tulee. Ei minulla ole syytä siitä valehdella ja salata jos siitä kysytään.
sinusta moraalittomasti ja väärin nyt viisi vuotiasta tytärtäni kohtaan, kun en ole kertonut hänelle kolmesta keskenmenostani mitään? En ollut ehtinyt vielä kertoa edes raskaudesta, joten en ole sitten halunnut häntä hämmentää kertomalla keskenmenoistakaan. Mitä minun nyt pitäisi sinusta tehdä? Pitäisikö minun sanoa noin pienelle lapselle nyt, että häneltä on kuollut kolme sisarusta tässä parin vuoden aikana? Kyseessähän ei ole mielestäsi henkilökohtainen asiani. Pyydän sinua nyt kertomaan minulle ihan suorin sanoin, miten moraalittomana pidät tätä salailuani.
Heippa!
Mieti vielä tarkkaan tota abortti juttuu. Niiku tääl ollaa jo sanottu, et saa sitä lasta enää ikinä takasin mikä sulla on nyt mahassa. Sulla on kuitenki suht hyvä tilanne ja sun tekstistäs sain semmosen kuvan et opiskelut on tässä nyt "pahin ongelma", sen asian kanssa kyl pärjää.
Mulla on vähäsen saman tapanen tilanne. Eli tulin vahingossa raskaaksi. Oon seurustellu poikaystävän kanssa nyt vähän alle 2v, asutaa yhessä. Ite oon nyt 18 ja poikaystävä 19. Poikaystävä lähtee parin viikon päästä armeijaan ja ois siel 6kk.
Ite en oo abortin kannattaja ellei raskaus oo sitten vaaraks terveydelle tai jos kysees on raiskaus. Mut kuitenki ku varmistu et oon raskaana ni harkitsin aborttia, koska oon keskeyttäny ammatilliset opinnot ja nyt vasta mietin et mitä alan opiskelee seuraavaks. Mut tiesin et tulisin katumaan sitä loppuelämän ajan. Viimeistää sillon ku näin kuvia abortista nii tein lopullisen päätöksen et pidän lapsen. Tiiän että vaikeeta tulee olemaan mut me pärjätään. Mulla on sukulaiset ja kaverit tukena :)
Mieti vielä ennenku teet päätöstä! Tosi paljon tsemppiä teille mitä ikinä sitten päätätkää tehä :)
että ihminen joka ei itse kannata aborttioikeutta muuten kuin terveys- tai raiskausperusteella, on kuitenkin itse jopa harkinnut tekevänsä abortin? Miksi sinä itsekään edes harkitsit tekeväsi jotain, mihin et laillista oikeutta halua muillekaan ihmisille suoda?
Tost mun kirjottamast tekstistä kyl saa just semmosen kuvan et harkitsemalla harkitsin aborttia, ku epähuolellisesti kirjotin. Mut siis tulihan sitä siin alku järkytyksen aikana mietittyy, ku ajatteli tulevaisuutta. Olin kuitenki yläasteella jo ns. luvannu itelleni etten aborttia tee ja et jos on tarpeeks kypsä harrastamaan seksiä nii pitää olla myös tarpeeks kypsä kantaa siitä seuraamat asiat esim raskaus ja lapsi. Joten luin abortista juttuja ja toisten kokemuksia, mut kuitenki koko ajan mielessä oli se etten aborttia hyväksy, (varsinkaa sen jälkee ku näin kuvia abortista ni se herätti mut viimeistää). Ku soitin lääkärille ni sanoin etten aborttia haluu tehä mut se sano et voin miettii asiaa viel viikon ajan ja sit tehä päätöksen. Kuitenki soitin heti seuraavana päivänä ja varasin ajan neuvolaa ja nyt odotan innolla ensimmäistä ultraa :)
Vaikee selittää mitä kaikkee päässä pyöri ensimmäiset tunnit ja päivät, ku sattu omalle kohalle. Mut oon ilonen etten menny tekemään mitään peruuttamatonta! Ja edelleen sitä mieltä ettei abortti oo hyväksyttävää jos ei oo mitään kunnon syytä.
Onnea! :) Teit hyvän päätöksen!
Olisin sinä niin hoitasin sen koulun kyl ekaksi loppuun, ja eläisin vielä vähän omaa "vapaata" elämää. Tuossa iässä ei ole vielä kiire saada lapsia.
Sulla on vielä elämä edessä.
on vasta alkuvaiheissa. Eihän tässä kukaan itseään ajattele, lapsia vaan.
18 vuoden piikki.
Niin ois lapsellakin jollei tapeta jo kohtuun.