elämääni. Ystäväksi, rakastetuksi, seuraksi, ihan mitä vaan. Jotain hänen kaltaistaan olen koko elämäni etsinyt.
Se ei kuitenkaan ole mahdollista kuin tuon ensimmäisen ja toiseksi viimeisen osalta. Enkä tiedä kestänkö sitä.
Miten ihmeessä tästä tunteesta pääsee eroon, kun toinen on niin kiltti ja ihana, että sydän sulaa joka kerta kun sanoo sanankin tai hänet näkee jossakin?
Se ei kuitenkaan ole mahdollista kuin tuon ensimmäisen ja toiseksi viimeisen osalta. Enkä tiedä kestänkö sitä.
Miten ihmeessä tästä tunteesta pääsee eroon, kun toinen on niin kiltti ja ihana, että sydän sulaa joka kerta kun sanoo sanankin tai hänet näkee jossakin?
Vastaukset 27
Vanhimmat
että kohtaat todellisuuden & keksit itsellesi muuta ajateltavaa.haavoitettu mutta voimissaan olo tila täälläkin.uusi ihminen saa tula kun on sen aika..
taidat rakastaa häntä?
kai sitten, mutta millä sen saa pois. Pakoonkaan ei pääse!
ei pääse pakoon?
kahleissa?
kannata yrittääkään pakoon? Ehkä voisi antaa tunteen olla mitä on ja tulla miksi on tullakseen. Ja tuskakin on osa elämää, sanoisin että se vasta onkin.
anna elämän tuoda eteen mitä se tuo..
Ok olkoon. Tunnustan tänne jotain. Minäkin pakenin kerran erästä ihmistä. Siis oikeasataan niitä tunteita mitä hän silloin minussa herätti. Ystäviä olemme edelleenkin eikä hän tiedä asiasta. En haluaisi rikkoa ystävyyttä omilla tuntemuksillani. Olen tuntenut hänet jo reilu pari vuotta ja pikkuhiljaa kävi vain niin. Ei tämä rakkautta liene, en usko, mutta tärkeä ihminen kuitenkin minulle ja kaikenlaisia tuntemuksia kyllä herättänyt. Mietin, että mitä pitäisi tehdä. Haluaisin kuitenkin, että ystävyys pysyy ja yritän pitää itseni järkevänä sekä olla tunteilematta. En aina siinä onnistu. Olisiko sittenkin parempi lopettaa koko yhteyden pito. Todella harvoin nähdäänkin mikä on toisaalta hyvä vaikka toisinaan haluaisin vain mutkatonta yhdessä oleilua ja jutustelua. Toisinaan se tuntuisi viisaammalta, mutta sitten iskee ikävä kun ajattelenkin etten näkisi häntä koskaan. Ehkäpä aika tekee tehtävänsä, en tiedä.
tekevät tehtävänsä. Lisäksi kun pitää etäisyyttä olemalla kuitenkin fiksu, siis ei töykeä. Niin kyllä se pahin tunteilu katoaa sinne mistä se on tullutkin- haaveiden ja illuusioiden maailmaan. Ja sitten jälkikäteen on kiva muistella näitä kokemuksia omatunto puhtaana.
Jotkut ihmistyypit ovat alttiita ainaiseen ihastumiseen eli he eivät kykene kontrolloimaan tunnemaailmaansa tai he ovat lapsellisella tavalla aina paitsi huomiota. Kas siinä pulma :) Enempää en osaa sanoa. Tämän kaiken kerron yhden odottamattoman, nyt jo voitetun ihastumisen pohjalta.
Kirjoitit asiaa. Tosin jalat maassa olevaa tyyppiä olen joten unelmat ja illuusiot eivät pahemmin kuulu maailmaani. Ehkä etäisyyden pitäminen on sittenkin parasta. En yleensä päästä ihmisiä näin lähelle ja avaudu kuten tein ja ehkä senkin takia tekee näinkin helkutin kipeää. Eipä tässä mitään, hyvä purkaa ajatuksia jonnekin. Kyllähän sitä ihastumisia tulee itsekullekkin mutta ne menevät ja tulevat enkä niitä yleensä näyttele tai kerro. Pidän omana tietonani. Tämä oli yllättävän rankka paikka minulle ja kestää kauan. Tämä tuskin koskaan tulee olemaan minulle sarjassamme kiva muistella. Näin koen sen nyt. Joo, tämä tekikikin hyvää. Ei muuta kuin jalat maassa edelleenkin ja uutta vuotta kohti.
Työkaveri?
Oli ja oikeastaan lähdin sen takia toiseen paikkaan töihinkin. Mutta ei tästä nyt enempää. Taisin tässä jo avautua liikaakin. Antaa menneiden olla.
Ei tuo kyllä menneisyydeltä kuulosta. Taitaa olla hyvin totta tänään =)
Mitäs jos koittaisit tehdä aloitteen? Vaikuttaa siltä, että et voi kuin voittaa.
Ainakin itse toivoisin, että jos joku on minuun ihastunut, tämä kertoisi minulle. Itse en aloitetta kehtaa tehdä.
On tässä kaikenlaista sanailua ollutkin. Toivotaan, että ystävyys säilyy. Oikeasti nyt en kertoile enempää.
siitä ihastumisen tunteesta, jota olen tuntenut jo liian pitkään- ja turhaan. Kerran on vain todettava itselleen, että on aika päästää itsensä vapaaksi tunteesta, jota ei voi koskaan kokea oikeassa elämässä, vaikka se olisikin aitoa. Unelmissa eläminen on vain turhaa illuusioiden ylläpitämistä.
Hänelle, aidolle ja ihastuttavalle ihmiselle on vain sanottava hyvästit ja jatkettava elämäänsä. Molempien parhaaksi. Sielun sinisten, kauniide silmien katse mielessäni poistun haikeana mutta vapaana. Vienee kuitenkin aikaa kun kykenen suhtautumaan häneen kuin ystävään rakkaan sijasta.Tiedän kuitenkin pystyväni siihen jonain päivänä ja silloin ikäväni häntä kohtaan on muuttunut kauniiksi muistoksi sydämessäni.
http://www.youtube.com/watch?v=xButjfhZWVU
en häviä
olen tunteena luonasi
...ikuisesti...
Mikäs se ongelma sitten on? Jos kerran ystävä ja rakastettu onnistuu?
minäkin :D
ystäväksi / ihan mitä vaan
opin juuri lukemaan ja olin sitä tulossa korjaamaankin, mutta kiva kun tarkensit sen jo puolestani.
siis ystäväksi ja seuraksi saa
Jos osaatte laskea
"Ystäväksi, rakastetuksi, seuraksi, ihan mitä vaan. Jotain hänen kaltaistaan olen koko elämäni etsinyt.
Se ei kuitenkaan ole mahdollista kuin tuon ensimmäisen ja toiseksi viimeisen osalta. Enkä tiedä kestänkö sitä.
Miten ihmeessä tästä tunteesta pääsee eroon, kun toinen on niin kiltti ja ihana, että sydän sulaa joka kerta kun sanoo sanankin tai hänet näkee jossakin?"
Uskomatonta - joku puki sanoiksi sen, mitä itse tunnen tällä hetkellä erästä miestä kohtaan. En todella tiedä miten ihmeessä saa tunteensa nollattua kun ei siihen auta tieto avopuolisostakaan. :( (ja ennen kuin kukaan tähän takertuu niin ei, en ikinä hänen kanssaan sähläisi niin kauan kun on varattu - en koskaan tekisi mitään, mistä voisi hänelle aiheutua jotain kautta ikävä tilanne) Silti, hän on ensimmäinen ketä ajattelen aamulla ja viimeinen ketä ajattelen illalla, mutta koskaan hän ei tule olemaan se kenet ensimmäisenä näen aamulla ja viimeisenä illalla.
...ei tule olemaan se kenet...
hillitse itsesi ja anna toisten perheiden olla rauhassa.
Se vaan kolahti. En odottanut mitään. Olen yrittänyt järkeistää itselleni, että ei tuo haihattelu ja haaveilu tee kauhean hyvää. Joka aamu päätän, että suhtaudun asiallisesti ja unohdan tunteeni, mutta en vaan pysty siihen. Sydän sulaa aina kun näen hänet.
Ei ikävä kyllä taida tunne vaan olla molemminpuolinen. Toivon vaan että aika hoitaa homman ja tunteet laantuu. En tosin tiedä haluanko sitä. Voiko olla näin vaikeaa.
Miten tässä näin kävi?
Sulla on aivan sama tilanne kuin mulla (n) erästä miestä kohtaan, jonka olen töiden merkeissä tavannut. Poltan vaan näppini haaveilemalla hänestä..mutta minkäs teet.
hänet elämääni.
Aamuisin hoen itselleni, kaveri, kaveri ja kun hän hymyilee, niin uppoan vain häneen ja unohdan kaiken muun. Yritän suhtautua asiallisesti. Kun hän katsoo minua silmiin, mietin miltä tuntuisi jos hän suutelisi minua. On vaikeaa olla koskettamatta.
Päivällä mietin, miltä syli tuntuisi ja miten ihanalta hän tuoksuu.
Illalla mietin miksi olen miettinyt häntä koko päivän.
Sydän läikähtää monta kertaa päivässä, mutta toistaiseksi olen edes ystäväsi...