Otin pari kuukautta sitten toisen kissan itselleni (minulla oli entuudestaan rauhallinen ja hellyydenkipeä aikuinen kollikissa). Uusi kissa oli ottohetkellä noin 5kk, uros sekin. En tiedä sitten, onko kissaa aiemmin kohdeltu huonosti, mutta alusta alkaen se on pysytellyt omissa oloissaan ja jos kuljen ohikin se lähtee pakoon. En ole vielä kertaakaan ottanut sitä väkisin syliin, olen ajatellut että se tottuu pikkuhiljaa ja tulisi itse. Nykyään vanhempi kissa tulee sen kanssa oikein hyvin toimeen, ne nukkuvat yhdessä ja leikkivät. Kissa on nuuskinut kättäni ja nukkuu kyllä sängyssäni tai raapimispuussa kun olen paikalla, mutta heti jos tulen lähemmäs sille tulee jonkinlainen pakorefleksi. Miten ihmeessä saisin sen tottumaan itseeni, ettei se pelkäisi? Olen jutellut sille hellällä äänellä ja se on nähnyt miten vanhempi kissa makaa sylissäni, puskee minua ja kun silittelen sitä. Pitäisikö vaan ottaa joku päivä kissa syliin, vaikka se ei haluaisi? En halua, että se pelkää minua ikuisesti.. :/ kai se on luonnollista, että ihmisiin tottumaton kissa pelkää itseään niin paljon isompaa ihmistä, mutta toivon että pystyisin rohkaisemaan sitä jotenkin.
Kuinka totuttaa ujo kissa perheeseen?? Apua kaipaisin..
------------------
22350
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Älä ota kissaa syliin väkisin, vaan anna sen hiljaa omaan tahtiinsa tottua sinuun. Mene lattialle rauhassa istumaan kissojen tasolle, ja tarjoa pennulle jotakin hyvää kädestäsi. Kun kissa on uskaltanut ottaa namin kädestäsi, voit kokeilla laittaa namin viereesi, sitten syliisi. kohta pentu käy todennäköisesti sylissäsi vaivihkaa hakemassa namin ja tottuu pikkuhiljaa sinuun ja kosketukseesi. Kannattaa myös leikkiä lattialla kissojen kanssa ja olla paljon yhdessä, kyllä kissa varmasti oppii sinuun luottamaan ja nauttimaan kosketuksesta, sylikissaa kaikista kissoista ei tosin saa.
Hei tuohan on hyvä vinkki toi makupalojen antaminen, kokeilenkin :) olen alusta asti päättänyt, etten väkisin ota kissaa syliin ettei sitten aina luule että otan väkisin. Kyllä se omaan tahtiin tottuu varmasti. Ja enää ei mene pakoon niin äkkiä, lähinnä "väistää" jos kävelen ohitse.