Surukseni olen huomannut, että epäasiallinen käytös ja työrauhan rikkominen hoitajaa kohtaan on lisääntynyt hälyyttävästi. Yleensä kyseessä on keski-ikäinen omatoiminen miespotilas, joka hauskuuttaa itseään ja muuta potilashuonetta panettelemalla hoitoa ja arvostelemalla hoitajan työtapoja tämän työskennellessä. Paras oli taas kerran tänään, kiireinen päivä ja useampi potilas oli ollut samantyyppisessä toimenpiteessä, joka vaati tietynlaista jälkiseurantaa. En muistanut olinko katsonut potilaaltani jo lämmön ja sitä ohimennen kysäisin, potilas ei itsekään muistanut. Totesin ääneen, että otetaanpa lämpö kun on niin monta potilasta ollut tänään jo samassa toimenpiteessä, ettei nyt muista itsekään. Tähän alkoi uusi vasta osastolle tullut potilas säestämään, että on se niin todellakin vaikeaa, kun sairaalassa onkin useampi potilas samaan aikaan hoidettavana. En ymmärtänyt kyseisen keskustelun tarkoitusta, joten en kommentoinut asiaan mitään vaan jatkoin keskustelua oman hoidettavani kanssa. Tästä innostuneena uusi potilas alkoi arvostelemaan kovaan ääneen kun itse pitää insuliinit pistää sairaalassa (ilmeisesti oli diabeetikko), että kuinka huonoa palvelua saa. Kysyin herralta, että onko hänellä jokin este siihen, ettei hän itse hoitamaansa sairautta voisi lääkitä myös sairaalassa. Tähän hän ei tietenkään osannut vastata mitään asiallista, yritin vihjaista hänelle, että sairaalassa omatoimisuus on suotavaa toimintakyvyn ylläpitämiseksi. Noh, potilaan mielestä kyseessä oli vain hoitajien työkuorman vähentäminen (eli varmaan hoitajat ovat potilaan mielestä laiskoja tässä tapauksessa) ja että emme kuitenkaan osaisi hänen lääkitystään annostella oikein joka tapauksessa.
Eli potilaan tarkoitus oli vain suoraan sanottuna vittuilla?
Kysynpä vaan, että missä se raja oikein aina kulkee, että mitä meidän pitää oikeasti kuunnella. Toki ymmärrän, että sairastuneet ihmiset purkavat herkästi tuntojaan hoitajiin myös tällaisella käytöksellä, mutta onko se enää asiaan kuuluvaa, kun viedään työrauha toistenkin potilaiden kanssa asioidessa ja odotetaan, että sairaala on joku hemmetin viiden tähden täyshoitola, missä kaikki kannetaan tarjottimella sänkyyn ja ei itse tarvitse kuin maata ja piereskellä! Tämän päivän kuluttaja-asiantuntijuus alkaa näkyä jo sairaalassa, vaikka sairaanhoidossa kyllä pätee monella tapaa eri periaatteet kuin esim. ravintolaillassa. Potilaana ollessa se ei vain tunnu olevan eri asia, sairaalamaksuja vastaan ilmeisesti pitäisi saada 100% palvelua, vaikka maksut eivät usein kata edes yhden päivän lääkitysmaksuja, kyllä ne hoitajien palkat maksetaan valtion taholta, ei sairaalapäivärahoista, joten niiden eteen on mielestäni turha odottaa luksushotellin palvelua!
Ihmetyttää vain ihmisten ajattelemattomuus, toinen hyvä esimerkki on naispotilaat, jotka passuuttavat hoitajaa jonnenjoutavilla asioilla. Kerran potilaani tila oli romahtanut akuutisti ja mittailin verenpaineita tms. vieressä samalla puhuen lääkärin kanssa puhelimessa (tilanne myös oli hengenvaarallinen lopulta kun se selvisi). Viereisestä petistä rouva kävi omatoimisesti wc:ssä ja käveli metrin päästä huoneen lavuaarista. Olin vierustoverin luona antamassa lääkitystä ja akuuttia hoitoa lääkäriä paikalle odotellessa. Tämä omatoiminen potilas totesi minulle, että kunhan olet siitä valmis, niin antaisinko hänelle lasin vettä. Ja mikä esti henkilöä itseään sitä ottamasta, suoraan sanottuna laiskuus! ja välenpitämättömyys toiseen hätää kohtaan.
Odotan innolla sitä päivää, kun hoitajakin saa jotakin oikeuksia työssään, tällä hetkellä oikeuksia on vain silloin, kun potilas käy fyysisesti päälle!
Eli potilaan tarkoitus oli vain suoraan sanottuna vittuilla?
Kysynpä vaan, että missä se raja oikein aina kulkee, että mitä meidän pitää oikeasti kuunnella. Toki ymmärrän, että sairastuneet ihmiset purkavat herkästi tuntojaan hoitajiin myös tällaisella käytöksellä, mutta onko se enää asiaan kuuluvaa, kun viedään työrauha toistenkin potilaiden kanssa asioidessa ja odotetaan, että sairaala on joku hemmetin viiden tähden täyshoitola, missä kaikki kannetaan tarjottimella sänkyyn ja ei itse tarvitse kuin maata ja piereskellä! Tämän päivän kuluttaja-asiantuntijuus alkaa näkyä jo sairaalassa, vaikka sairaanhoidossa kyllä pätee monella tapaa eri periaatteet kuin esim. ravintolaillassa. Potilaana ollessa se ei vain tunnu olevan eri asia, sairaalamaksuja vastaan ilmeisesti pitäisi saada 100% palvelua, vaikka maksut eivät usein kata edes yhden päivän lääkitysmaksuja, kyllä ne hoitajien palkat maksetaan valtion taholta, ei sairaalapäivärahoista, joten niiden eteen on mielestäni turha odottaa luksushotellin palvelua!
Ihmetyttää vain ihmisten ajattelemattomuus, toinen hyvä esimerkki on naispotilaat, jotka passuuttavat hoitajaa jonnenjoutavilla asioilla. Kerran potilaani tila oli romahtanut akuutisti ja mittailin verenpaineita tms. vieressä samalla puhuen lääkärin kanssa puhelimessa (tilanne myös oli hengenvaarallinen lopulta kun se selvisi). Viereisestä petistä rouva kävi omatoimisesti wc:ssä ja käveli metrin päästä huoneen lavuaarista. Olin vierustoverin luona antamassa lääkitystä ja akuuttia hoitoa lääkäriä paikalle odotellessa. Tämä omatoiminen potilas totesi minulle, että kunhan olet siitä valmis, niin antaisinko hänelle lasin vettä. Ja mikä esti henkilöä itseään sitä ottamasta, suoraan sanottuna laiskuus! ja välenpitämättömyys toiseen hätää kohtaan.
Odotan innolla sitä päivää, kun hoitajakin saa jotakin oikeuksia työssään, tällä hetkellä oikeuksia on vain silloin, kun potilas käy fyysisesti päälle!
Vastaukset 10
Vanhimmat
terroristi, mutta kerronpa samoilla lämpimillä "Tertusta", joka oli työssä eräässä labrassa. Hyvän mutta ikääntyneen työntekijän Tertun hermoille kävi muzakki, jota nuoremmat halusivat soitattaa päivät pääksytysten, ja mahdollisimman kovalla. Keskittyminen ei onnistunut. Olen kuullut, että hän pelastautui siitä meluhelvetistä eläkkeelle.
Joissakin sairaaloissa ja vuodeosastoilla on potilashuoneissa tv-vastaanottimia.
Lievää pahempaa kauhua tuntien muistelin muutamaa sairaalassa makuutani ja melusaastetta, kun tv:n tylsäohjelma on päällä kaikki päivät ja illat, ja osan yötä. Kun jollekulle huoneessa olevista tuli vieras, tämä ensimmäiseksi pani tv:n päälle. Harva osasi säätää ääntä. Jos tuli koko perhe, nuorimmainen pani toosan päälle, ja unohti lähtiessä sulkea sen. Kun hoitaja tuli huoneeseen, hän aluksi avasi teeveen, ja jos oli nuori, kysyi hyvin vilpittömästi ihmetellen, miksei tv ole auki. Kerran minulle onneksi sattui vuodenaapuri, joka halusi katsoa vain uutiset. Minun pahantuulisen maineeni siitä lieveni. Aikanaan pääsin pois, enkä takaisin marinadiin ole kaivannut. P.S. Kaikki ilmeisesti pyrkivät olemaan hyvin ystävällisiä ja päteviä.
Ennen vanhaan televisiossa luettiin ohjeena ottaa huomioon ne, jotka työn, levon ja sairauden vuoksi tarvitsevat hiljaisuutta. Kun / jos /uusin polvi osasi keskittyä läksyjen lukuun vai radion muzakki vieressä huutamassa, ei nykyistä ongelmaa tarvitse ihmetellä. Silti, mikä on perustila?
Terveysasemilla on ainakin lisääntynyt. Tietyt henkilöt kuormittavat terveydenhuoltoa suunnattomasti, kuinkahan monta prosenttia ihmisistä käyttää yli 70% terveydenhuollon palveluista. Päivästä toiseen tulevat valittamaan samaa tai jotain toista tai kolmattakymmenettä vaivaansa, johon on pakko saada jos ei päivystysaika niin ainakin vastaanottoaika.
Katsoisinkin, että tässä kohtaa lääkäreiden tulisi katsoa peiliin ja tehdä potilaalle jotain muutakin kuin kirjoittaa joku resepti. Ottaa puheeksi psyykkinen jaksaminen. Mutta se on edelleen tabu, jollei asiakas sitä itse mainitse. Ja jos sitten ajateltaisiin, että kyseessä voisikin olla psyykkinen vaiva, niin mitä sille sitten tehdään muuta kuin kirjoitetaan siihenkin resepti? Mielisairaalasta tulee äkkilähtö, siellähän ei enää kuin pyörähdetä ja lääkkeiden voimalla kotiin. Psyykkinen hoito on meillä lapsenkengissä ja se rasittaa myös perusterveydenhuoltoa mahdottomasti. Säästösyillä vähennetään toisen palveluja ottamatta huomioon kuinka paljon toisen menot lisääntyy.
Nyt menin aiheesta toiseen, kun monet mielenterveyspotilaat nimenomaan ovat niitä valittajia tai vaatijoita. Yleensä tosin ne diagnosoimattomat, jotka eivät itsekään ole tiedostaneet potevansa jotakin muutakin kuin fyysistä vaivaa.
Itse pidän kyllä tiukkaa linjaa, että nyrkkiä heiluttamalla ei aikaa tai huomiota sen paremmin heru. Ainoa asia mikä painaa ajan antamisessa on vaiva ja sen akuuttius, jonka tietämiseksi meillä on velvollisuu HUOM! ei oikeus, selvittää potilaan tilanne mahdollisimman tarkkaan. Monet kun ei käsitä tätä vaan suuttuvat, kun kysellään vaivasta.
Itse olen kohdannut hyvinkin agressiivista käytöstä asiakkailta. Olen saanut kuulla huorittelua ja meinannut saada turpiin. Jopa seksuaalista häirintääkin. Tätä työtä kyllä jaksaa tehdä, kunhan tämä ei ole päivittäistä. Eräässä paikassa suurin osa asiakkaista oli vihaisia, pomottelevia ja jopa agressiivisia. Hoitotyö ei ole mielestäni itselleni sopivasti haastavaa, vaan ehkä enemmänkin kuormittavaa!
Itselläni kokemusta työnantajan jatkuvasta välinpitämättömyydestä, väheksynnästä ja suoranaisesta uhkailusta. Työpaikallamme myös lahjontaa ja kiristystä. Väkivallan uhka ollaan sivuutettu työnantajan toimesta täysin - ollaan vain hyssytelty. Henkinen väkivalta ollut suurta omaisten toimesta. Lääkepoikkeamia syntyy - mutta niistä ei kerrota eteenpäin. Työnohjauskeskusteluissa sivuutetaan epäkohdat ja puhutaan esim. seuraavista työvuorolistoista ja täysin epäoleellisista asioista. Hoitajat saavat osakseen työnantajan haukut, jos kehtaavat puuttua epäkohtiin.
Olen myös joutunut esimiehen epäasiallisen käytöksen uhriksi. Vaikka hoitaa työnsä hyvin ja huomioi itse työyhteisön, niin tällainen paskmainen esimies voi pilata kaiken omalla ylimielisellä käytöksellään! Itse jouduin pyyhkimään naamastani esimiehen sylkeä kun hän huusi minulle pää punaisena ja herisytteli sormeaan kasvojeni edessä. Olin itse tekemässä päivän kirjauksia koneella ja koska miss esimiehellä oli huono päivä, niin hän päätti alkaa häiritsemään työtäni ja vittuili päin naamaa! Onneksi en enää ole kyseisessä paikassa töissä; mulle nimittäin riitti! Harmi, että tällainen ihminen on vanhusten hoitopaikassa esimiehenä...En jaksanut viedä asiaa eteenpäin, vaikka työkaverini näki ja kuuli kaiken! Viisaampi olen jatkossa ja sylkykupiksi en enää suostu minkäänvaltakunnan esimiehen käytöksen takia!
mm. JORVIN sairaalassa Espoossa. Todella ilkeitä ja v....mäisiä hoitajia löytyy naisten synnyttäneiden os. 7:lta. Harmittaa, etten tajunnut paremmin suojautua siltä hirveältä henkiseltä väkivallata, mitä hoitajat harjoittivat. Trauma on edelleen päällä synnytyksen jälkeisistä tapahtumista. Mitä ilmeisemmin tässä on edessä jokin psykoterapia tai vst. kokemusten vuoksi :(
Onneksi et ole terveydenhuoltoalan työntekijä. Jos yksi hoitojakso ikävien ihmisten kanssa saa sut terapiaan, niin ethän sä kestäisi hoitoalan kenttätyötä kahta viikkoakaan tervejärkisenä- sen verran tanakkaa tavaraa tulee tuolta asiakaspuolelta aina paikotellen.
epäasiallisesta käytöksestä. Toki se ei enää teitä auta, mutta kaikkia tulevia kylläkin.
Se voi olla oire myös tulehtuneesta ilmapiiristä tms. joka voi tulla ilmi, kun ihmiset valittaa.
Hoitajat monesti nielevät kaiken p...n mitä heille tulee mutta se taas voi heijastua potilaisiin ja siinä on ikävä kierre koko yhteisölle ja potilaille tosiaankin!
ei voi tehdä ns. ilmoitusta, mutta voi kirjauksissaan ottaa huomioon ja kertoa suoraan, mitä asiakas on sanonut, se suojaa itseä, jos asiakas tekeekin ilmoituksen.
Itseltä jää monet kirjaukset väliin, kun olen tk:n luukulla ja puhelimessa samaan aikaan.Ns. ei mitään erikoista yhteydenotot silloin jäävät, kun toinen alkaa selittää asiaansa jo vaikka puhun puhelimessa tai olen juuri lopettanut.
mutta kaikki hiukankin epäilyttävät ainakin on kirjattava. Ja oikeastaan pitäisi kaikki, jotta oma oikeusturva säilyisi, jos joku marevanpotilas haluaisikin nostaa syytteen sinua vastaan, kun olet käynyt hänen tiedoissaan, eikä yhteydenotoissa näy syytä miksi.
Hoitaja on tässäkin kahden tulen välissä, joko kirjata kaikki tunnollisesti tai kerätä jonoa pihalle asti!
puhut juuri kuin mun suullani! sama homma..