kohdunpoisto tähystyksellä, miten pian toivuit?

Almanakasta aloin seuraamaan tulevaa leikkauspäivää jo noin runsas kuukausi aiemmin. Leikkauspäivän aamuna tunsin jo helpotusta, ettei enään taritse miettiä koska se päivä koittaa. Aamulla seitsemäksi kutsuttiin saapumaan osastolle. Ystävällinen hoitaja esitteli minulle sängyn vaattet jotka tulisi pukea päälle. Lääkäri kävi tapaamassa ja tervehtimässä enne leikkausta. Leikkaus tapahtuisikin vasta puolilta päivin. Minulle jäi aikaa lueskella ja kuunnella musiikkia. Kätilöopiston naistentauti osasto on kuudennessa kerroksessa. Ja kävin ennen potilaaksi ryhtymistä vielä ottamassa valokuvia ruokatilasta josta avautui upea syksyinen ruska. Nytkin ihailen sitä lehtien väriloistoa ja näkymää Pasilaan, Linnanmäelle ja Stadionintornikin näkyi sieltä. Hoitaja keskeytti kuvaukseni ja niin oli ryhdyttävä potilaaksi. Rauhottava diapam. Ja niin sitten sängyllä leikkaussaliin.
Siellä hoitajat ja nukutuslääkäri jo odottivat ja erilaisia tarkkailuvälineitä ja hoitoon kuuluvia letkuja asettelivat. Nukutuslääkäri kehotti ajattelemaan jotkain mukavaa... Sitten seuraava muistikuva olikin heräämöstä. Kovasti nukutti ja janotti. Lääkkeet esitävät kaiken kivun. Yöllä arkailin että uskaltaisikohan kyljelle asentoa muuttaa. Yöhoitaja toi myös kipulääkkeen. Aamiaisen halusin nousta syömään sängynreunalle, kun se tuntui luonnollisemmalta asennolta. Aamupäivällä hoitaja saattoi veskiin ja sieltä tultuani en enään sänkyyn mennytkään. Kotiuduin iltapäivällä. Seuraavana aamuna ummetus vaivasi ja kävin ostamassa apteekista tippoja siihen. Sitten pari päivää hissukseen kävelin ulkona. hankalimmaksi tunsin kun ei voinut mitään painavaa kanniskella ja olihan sitä vatsaa varottava jua olihan se turvoksissa. Turvotuksen häivyttyä ei ole muuta hankaluutta ollut kuin jumppa kielto kuukaudeksi. Jumpallakin ehdin käydä enne kuin joulukuussa olin jalassa olevan haitan vuoksi päiväkirurgisessa leikkauksessa. Sekin on jo rupivaiheessa ja ensiviikolla lähden jumpalle. Tosta virtsankarkailusta olen myös kärsinyt ponnistuksissa. Olen selvinnyt kuitenkin pikkuhousunsuojalla ja yritän jumpata niitä pidättelylihaksia. Jos oirelu menee pahemmaksi niin sitten pitää sekin asia hoidataa. Mielestäni kaikki meni paremmin kuin osasin odottaa. Onneksi naiseus ei ole vain kohdusta riippuvaista!