Mulla on joku onneton muistelu tuokio meneillään, en tiedä tulevasta, mutta menneen vielä muistan. Toivottavasti sulla on kaikki hyvin. Sydämessäni olet kulkenut mukana koko ajan. Olen kuitenkin arkistoinut sinut sinne muistojen osastolle :)
Sait aikaan niin suuria tunteita, että luulin jumiutuvani niihin loppuelämäkseni. Luulin ettei mikään, eikä kukaan saa enää minua tuntemaan mitään. Mutta ei kai sitä turhaan sanota, että aika parantaa haavat...
En vieläkään tiedä, mikä oli sun ajatusmaailmasi, mutta ei kai se muuttaisikaan mitään. Todennäköisesti se ei olisi edes ollut se mitä odotin, vaan se mitä pelkäsin. Mun ajatusmaailmakin jäi sulle mysteeriksi ja varmaan pikemminkin haavemaailmaksi. Sekavaakin sekavampi oli käytökseni :) tosin eipä se omasikaan niin järkevää aina ollut :)) Ennustettava lopputulos vai kuinka? Kumpikin otti ritolat, tosin tajusin senkin paremmin vasta tässä joku aika sitten jutellessani erään hlön kanssa. Sinun syitäsi en tosin tiedä...kaiketi paremman puuttuessa pelasit sitten minun kanssani. Tiedäppä tuota... :D :P vai tiedänkö?
Etpä sinäkään tiennyt hevon paskaa mun ajatuksista, varmaan ajattelit mun olevan todella naiivi. Siltä se varmaan joskus näyttikin. Mutta eipä sitä toisen pään sisään näe ja kun ei itse kerro... Ehkä olinkin jonkun verran.
Puheita oli ja on ollut jos jonkinlaisia, mutta ei ne minua haittaa. Pahat kielet saa luulla mitä haluaa, eihän heillä muutakaan elämää tunnu olevan. He eivät vain tunne minua oikeasti. Puhukoot jos se heidän oloaan helpottaa...
Olen tässä miettinyt muutenkin syntyjä syviä ja pohtinut, että me oltais tapettu toisemme vain olemalla yhtä hölmöjä :D Ei me oltais varmaan koskaan saatu edes sovittua mitään, kumpikin loppujen lopuksi yhtä itsepäisiä ja itsenäisiä. Siinä olis ollut hernettä nenässä enemmän kuin tarpeeksi :)))
Mulla on toisaalta ikävä niitä meidän höpinöitä, *kyynel* miten kaksi ihmistä voikaan olla niin samalla aaltopituudella? Ja ihmetys sitä outojen sattumusten sumaa. Aloin jo oikeasti pelkäämään, että sä luulet mun seuraavan sua. Ei se kuitenkaan ollut niin. Vai olitkos se sinä joka seurasi ;P
Joskus jopa oikeasti yritin kiertää kaukaa kaikki mahdolliset paikat missä saatoit olla. Ja paskat, sinähän päätit tulla vastaan sitten siellä mistä vähiten sinua osasin odottaa :))
Mutta tiedätkö -Tämä oli elämäni opettavaisin tarina! Ilman sinua en olisi koskaan oppinut itsestäni näin paljon. Vaikka se oli toisaalta sydäntä särkevin ajanjakso. Mutta, kuten jossain aloituksessa lukikin "rikoit minut" tai jotain vastaavaa...Siinä todellakin kävi niin. Sinä rikoit minut niin pieniin palasiin, että olen joutunut rakentamaan kaiken uudestaan. Siinä on todellakin saanut laittaa palat uuteen uskoon ja turhat roskiin. Kiitos siitä, olisi ollut kiva kertoa sinulle tämä, mutta nyt on vain tämä palsta. Kuten joskus ennenkin. Ei rohkeuteni ole mihinkään kasvanut, etenkin kun en tiedä olisitko "k*rpä otsassa", jos vastaan tulisin :D :D (Aaaaaaaaaargh, taas tuo akka pitääkö maanpakoon lähteä päästäkseen siitä eroon :))
Toivon, että sulla on kaikki hyvin. Elämä vie joskus outoja polkuja, mutta uskon kaikella olevan tarkoituksensa. Kun kuljemme avoimin mielin elämä voi joskus yllättää iloisesti :)
Hymyilläänhän jos tavataan? :) sori tää romaani....elämänkerran kirjoitan sitten huomenna :P
Sait aikaan niin suuria tunteita, että luulin jumiutuvani niihin loppuelämäkseni. Luulin ettei mikään, eikä kukaan saa enää minua tuntemaan mitään. Mutta ei kai sitä turhaan sanota, että aika parantaa haavat...
En vieläkään tiedä, mikä oli sun ajatusmaailmasi, mutta ei kai se muuttaisikaan mitään. Todennäköisesti se ei olisi edes ollut se mitä odotin, vaan se mitä pelkäsin. Mun ajatusmaailmakin jäi sulle mysteeriksi ja varmaan pikemminkin haavemaailmaksi. Sekavaakin sekavampi oli käytökseni :) tosin eipä se omasikaan niin järkevää aina ollut :)) Ennustettava lopputulos vai kuinka? Kumpikin otti ritolat, tosin tajusin senkin paremmin vasta tässä joku aika sitten jutellessani erään hlön kanssa. Sinun syitäsi en tosin tiedä...kaiketi paremman puuttuessa pelasit sitten minun kanssani. Tiedäppä tuota... :D :P vai tiedänkö?
Etpä sinäkään tiennyt hevon paskaa mun ajatuksista, varmaan ajattelit mun olevan todella naiivi. Siltä se varmaan joskus näyttikin. Mutta eipä sitä toisen pään sisään näe ja kun ei itse kerro... Ehkä olinkin jonkun verran.
Puheita oli ja on ollut jos jonkinlaisia, mutta ei ne minua haittaa. Pahat kielet saa luulla mitä haluaa, eihän heillä muutakaan elämää tunnu olevan. He eivät vain tunne minua oikeasti. Puhukoot jos se heidän oloaan helpottaa...
Olen tässä miettinyt muutenkin syntyjä syviä ja pohtinut, että me oltais tapettu toisemme vain olemalla yhtä hölmöjä :D Ei me oltais varmaan koskaan saatu edes sovittua mitään, kumpikin loppujen lopuksi yhtä itsepäisiä ja itsenäisiä. Siinä olis ollut hernettä nenässä enemmän kuin tarpeeksi :)))
Mulla on toisaalta ikävä niitä meidän höpinöitä, *kyynel* miten kaksi ihmistä voikaan olla niin samalla aaltopituudella? Ja ihmetys sitä outojen sattumusten sumaa. Aloin jo oikeasti pelkäämään, että sä luulet mun seuraavan sua. Ei se kuitenkaan ollut niin. Vai olitkos se sinä joka seurasi ;P
Joskus jopa oikeasti yritin kiertää kaukaa kaikki mahdolliset paikat missä saatoit olla. Ja paskat, sinähän päätit tulla vastaan sitten siellä mistä vähiten sinua osasin odottaa :))
Mutta tiedätkö -Tämä oli elämäni opettavaisin tarina! Ilman sinua en olisi koskaan oppinut itsestäni näin paljon. Vaikka se oli toisaalta sydäntä särkevin ajanjakso. Mutta, kuten jossain aloituksessa lukikin "rikoit minut" tai jotain vastaavaa...Siinä todellakin kävi niin. Sinä rikoit minut niin pieniin palasiin, että olen joutunut rakentamaan kaiken uudestaan. Siinä on todellakin saanut laittaa palat uuteen uskoon ja turhat roskiin. Kiitos siitä, olisi ollut kiva kertoa sinulle tämä, mutta nyt on vain tämä palsta. Kuten joskus ennenkin. Ei rohkeuteni ole mihinkään kasvanut, etenkin kun en tiedä olisitko "k*rpä otsassa", jos vastaan tulisin :D :D (Aaaaaaaaaargh, taas tuo akka pitääkö maanpakoon lähteä päästäkseen siitä eroon :))
Toivon, että sulla on kaikki hyvin. Elämä vie joskus outoja polkuja, mutta uskon kaikella olevan tarkoituksensa. Kun kuljemme avoimin mielin elämä voi joskus yllättää iloisesti :)
Hymyilläänhän jos tavataan? :) sori tää romaani....elämänkerran kirjoitan sitten huomenna :P
Vastaukset 41
Vanhimmat
Eksyneenä vaeltelen edelleen. olipa hetki, tai ikuisuus tapaamisestamme? niin aina saat aikaan vatsan kihelmöinnin ja poskille punan. Kuin joskus silloin aikanaan kahvipöytä katseiden aikoina. Ei koskaan kukaan tuo samanlaista tunneskaalaa elämääni. Olet niin todellisen tuntuinen. Helpottava tunne kuulla sinusta jotain. Hymyillään vain. Jos vielä minulle hymyn suot. Olen elänyt pelossa, että sen mahdollisuuden möhlimällä menetin
Onko lapsilla kaikki ok ! M
että mun hymyt hymyilemällä loppuisi? :)
Kyllähän yhdessä vaiheessa ajattelin tirvaista sua nokkiin, jos vastaan olisit tullut ;) mutta sitä ei kannata enää pelätä. (Hieman saatan hivuttaa, mutta...no ei vaan=) Möhlitty mitä möhlitty, mitäpä noita enää laskemaan...ihan niihin möhlimisiin tarvitaan kaksi....yhtä hölmöä :D
:)
Siis :)
muuten hävisit? Se on ainoa kysymys mitä olen miettinyt....
Tekstaa niin kerron tai soita
Ilmeisesti tarkoituksesi oli siis pyytää ap:ta tekstaamaan tai soittamaan...? Tämän palstan perusteella...enpä usko...toki sen voisi esittää toisinkin päin. Hän voi myös minuun ottaa yhteyttä....ja jos ei nyt numero ole tiedossa, tietää VARMASTI mistä sen saa...
Vastaajahan voi olla vaikka serkunkumminkaimanveljen siivooja joka sattuu vaikka tunnistamaan...tai sitten muuten vain joku kiusankappale :)
Kyllä kai. Noin niinkuin yleisesti...
Kaksihan siihen aina tarvitaan niin. Kauan mietin ja vatvoin tätä viimeisintä. Että otanko yhteyttä ja selitän asioiden oikean laidan. Katsoin kuitenkin viimeisimmän viestisi "sävystä" tai miten sen nyt sanoisi, johtuen parhaimmaksi olla selittelemättä. Vaikka kuinka raastavalta tuntuikin. Tai tuntuu ainavaan
Siis sun lapset vai? Ei jummarra...
tee mitään oletuksia tämän palstan perusteella. Etenkään, koska uskon, että olemme kaksi täysin vierasta ihmistä... tässäkin ketjussa, on monia, jotka ovat aloitukseni kokeneet "omakseen".
Jos on hänelle jotain selitettävää tai sanotaanko selvitettävää, niin tee se ihmeessä. Etenkin, jos koet sen tarpeelliseksi ja siihen on syytä. Ja ne on syytä hoitaa aikuisten oikeasti, myös siellä oikeassa elämässä. Ei millään palstalla. Toivonkin, että tämä oli siis sinullekkin vain ajatusten purkua...ei mikään todellinen ratkaisu.
Ei ollut muuta mahdollisuutta. Ahdisti, tilanne oli vähintäänkin syvältä siinävaiheessa. Musta kun tuntuu että mulla ei ole varaa selitellä vaikka on mullakin oikeus olla suuttunut. Vaikka ei olisikaan niin olin silti -en tiedä mikä tunnetila sitä eniten kuvaa...
Nyt ymmärrän.
Kerrotko suoraan minulle tämän kaiken kun tavataan ja eikä leikitä takaa-ajettavaa? Kerron myös sinulle oman näkemykseni tapahtuneesta. Olemme sen molemmat ansainneet. Jos ja kun olet hän.
Joo leikitään vaikka jotain tosi tuhmaa takaa-ajo leikkiä
tykkään leikkiä kissaa ja hiirtä :P No en tykkää...mut tuskin tavataan.
Poisun leikistä piste.Veljen vuoro jatkaa leikkiä : )
En halua leikkiä veljenkään kanssa :(
Enkä kyllä aio jatkaa leikkiä senkään kanssa kenelle alunperin viestini osoitin. Kyllästynyt leikkeihin. Kuten alussa jo mainitsin olen siirtänyt Hänet useamman vuoden työn tuloksena arkistoon -> muistot.
Mietin vain mitä hänelle mahtaa kuulua nykyään...
Elämä vie toivottavasti eteenpäin... :)
Sinulle ja kaikille muillekin saman kohtalon omaaville. Ja juna kulkee taas vaikka pohjoiseen.
sinulle.
Tuohon kyllä voisin sanoa, että jos hän nyt joskus vastaan kävelisi, kyllä asioista haluaisin jutella. Ihan varmasti olemme sen ansainneet...
Niin, ei kerrottu ajatuksia toisillemme. Voi olla ihan hyvä näin. Välillä mietin sitäkin. Välillä sinua. Mitä jos olisin toiminut toisin, niin kuin olisit odottanut. Taitaa olla näin parempi.
Arvelin sinusta, että taidat olla kohtaloon taipuvaista tyyppiä. Niin olen muutes minäkin. Tohonko vielä lisää, että jokainen kantaa vastuunsa itsestään. Siinä sitä on miettimistä.
Olen iloinen puolestasi, siis jos olet hän. Vaaleaverikkö nainen. Täten on hyvä lähteä uuteen vuoteen uusin voimin. Kohtalo on se tie, joka meitä kuljettaa.
Kiitos olet ajatuksissani usein , voit tulla käymään milloin vain.
Kiva kuulla. Puolestani olet myös tervetullut. Toivottovasti et puske päälle, pelkään tätä.
ja en... :) Siinäpä pohtimista...
Oletan kuitenkin etten ole sinun hän...
Itsehän täällä on vastuunsa kannettava kukapa sen puolestani tekisi? Siinäkin mielessä oma tarina oli hyvin opettavainen, vaikkakin tavallaan särkevä. Tuhkasta kasvaa uutta :)
Olen samaa mieltä, että joskus on parempi jättää kertomatta. Ainakin näin luulen nyt, että näin oli parempi. Opin uutta ja paljon!
Ja kyllä minäkin alan pikkuhiljaa uskoa kohtaloon enenevässä määrin.
Parempaa uutta vuotta sinulle kuka lienetkin? :)
Voitko tarkentaa aikajännettä milloin kaikki tapahtui? Sanasta sanaan voisin kirjoittaa eräälle naiselle näin, ainoa mitä haluan, että ennen kuolemaani saisin puhua hänen kanssaan. En toisn omasta mielestäni ole kuolemaa tekemässä vielä vähään aikaan:)
Tarinana se oli kuitenkin käsittämätön, kaipa sillä oli tarkoituksensa.
jos sanon ettemme ole nähneet vuoteen?
Milloin olet viimeksi nähnyt hänet? Ei varmasti vuoteen, mutta jos surutyötäkin kerrot tehneesi vuosia niin tarinahan on alkanut ilmeisesti jo 90- luvulla vai? Ei paljon auttanut vastauksesi...
Kirjoituksesi osui kuin nenä päähän, tai se oli pikemminkin sellainen kirjoitus jollaista aina haaveissani olisin odottanut häneltä(n) kuulevani ja hetken mietittyäni tullut siihen realismiin ettei hän(n) minusta halua enää mitään kuulla tai tietää koska hänellä on omaa elämää riittämiin.
Jos nyt olet se henkilö jonka toivoisin olevan, sanoisin että olet ollut mielessäni ajoittain ja mitään muuta en tahtoisi kun nähdä sinut tai edes kuulla sinun kuulumisiasi, vieläkin muistan puhelin aloituksesi ennen vanhaan " HEI,MITÄ KUULUU!
nyt auttanut...mutta kertoi minulle sen, että me emme ainakaan tunne toisiamme :)
Illan jatkoa sinulle ja toivottavasti löydät sen ketä etsit ennen sitä poistumistasi :)
täällä on nyt illan lotto ja jokeri menossa :D vai kenopäiväkös se tänään on?
Eiku katos viking lottohan se meneillään...
Tuota tuota, emme ole muistaakseni keskustelleet puhelimessa :) Joten ei tämäkin nyt oli jollekin toiselle :) Valitan...
Sanotaan näin, että en ole hän jota etsit. Olen vain yksi tämmönen monen joukossa. Sinä voisit kuitenkin olla hän jonka toivoisin tämän lukevan.
Monihan on valmis kantamaan toisen ihmisen vastuun, jos vain haluaa ajatella näin. Kenties sinä taidat olla semmoinen. Tai olet joskus sortunut näin ajattelemaan. Itse olen näin ajatellut. Mutta en ajattele enään, sinun ansiosta. Kokemukset ohjaavat ajatus maailmaa. Suunta on ja pysyy kysymysmerkkinä. En tiedä mikä on absoluuttinen totuus. Ehkä se on siinä taijan ja uskon välissä. Olisko näin, että elämässä täytyy olla vähän taikaa jotta jaksaa uskoa. Se on oltava toisinpäin.
Ja mitä kohtaloon tulee. Jos se on määrätty. Kannattaa myös muistaa, että siihenkin voi vaikuttaa. Tällä hetkellä taidan kävellä kohtalon polkua. Seuraavaksi kaarran vasemmalle...
jo kaartanut vasemmalle ajat sitten..Asumaniemen viimeiset sanat "sydän on vasemmalla puolella" .Nyt kaarrat lisää vasuriin niin pääset ihan suoraan mun sydämeen.(Oooot jo siellä..mutta ihan ihan kokonaan)
noin syvällisiin pohdintoihin tässä univajauksessa :DD
Mutta voin vannoa ja vakuuttaa, että jos nyt sattuisin olemaan hän kenen tuon toivoit lukevan...niin kyllä luettu on ja tavattu moneen kertaan. Mutta väsymys särkee jo päätä :/
Kyllä tuon Taijan ja Uskon ( :P ) täytyy olla toisinpäin...
Onnea kohtalosi polulle :)
ja voin vain todeta ettei se ainakaan minulle ole. Ei sopisi minuun mitenkään.
Ja lieneekö provo koska aloittaja vastaili itselleen.. Moka vai mikä.. No ihan sama minulle.
t. .....
itselleni? En tietääkseni ole itselleni vastaillut...joku välihuutelija kyllä vastaili minun puolestani jossain kohtaa....
juup eikä sovi kaikille, vaikkin näyttää monille sopivan ja joo ei ollut provo....oikea hlö kyllä tietää ja onkin jo kukaties vastannut :)
Toi ensimmäinen ketjun viesti oli kuin mulle, olen särkenyt erään sydämen, olen siitä pahoillani. Tapeltiin ja rakastettiin, vuoron perään..ja täysillä.
...anna muiden riidellä,jos ei vuorovaikutus ja toisen kunnioittaminen toimi.
...provoilla ehkä voi............joskus:)
ainakin vaikutti. Mut ihan miten vaan.
Ja kaiken lisäksi tuohon tuli joku vastaamaan puolestani. Eli edellinen kommenttini on tuo 'Unohdin tuosta et..'.
se täällä käy :) Eipä sitä turhaan sanota, että kannattaa vastailla rekatulla nicillä, enpä sitä kyllä itsekään tehnyt...
ole juu tullut riideltyäkään :)
Olisikohan pitänyt :P
Vai provoilla voi...joskus...täytyypä joskus kokeilla :P