Mikä mua riivaa kun kaikki naisessa on kohdallaan mut ulkonäkö tökkii.
Mun pitäis olla maailman onnellisin ihminen mut ulkonäkökysymys vaivaa vaikka olen avossa ihan normaalinäköisen naisen kanssa.
Rakastan häntä ja haluan elää loppuelämäni hänen kanssaan mutta en pääse eroon tästä ulkonäkökysymyksestä.
Itse olen kyllä suhteellisen komea tumma mies ja siitä olen monesta paikkaa saanutkin kuulla.
Mutta ei ulkonäöllä pitäisi olla mitään merkitystä mutta niin se vaan on rehellisesti sanottuna että kyllä mua hiukka vaivaa toi ulkonäkö.
Olen sentään 33v ja asioihin pitäisi suhtautua aikuismaisesti mutta mietin monesti että kehtaako pyytää kavereita kylään kun on sellanen tunne että mamma on jotenkin huonon näköinen eikä sellainen pornahtavan näköinen,muuten kyllä hyvinkin pornahtava ja todella avoin ihminen
vittu et ihmisen elämä voi olla joskus vaikeaa
Mun pitäis olla maailman onnellisin ihminen mut ulkonäkökysymys vaivaa vaikka olen avossa ihan normaalinäköisen naisen kanssa.
Rakastan häntä ja haluan elää loppuelämäni hänen kanssaan mutta en pääse eroon tästä ulkonäkökysymyksestä.
Itse olen kyllä suhteellisen komea tumma mies ja siitä olen monesta paikkaa saanutkin kuulla.
Mutta ei ulkonäöllä pitäisi olla mitään merkitystä mutta niin se vaan on rehellisesti sanottuna että kyllä mua hiukka vaivaa toi ulkonäkö.
Olen sentään 33v ja asioihin pitäisi suhtautua aikuismaisesti mutta mietin monesti että kehtaako pyytää kavereita kylään kun on sellanen tunne että mamma on jotenkin huonon näköinen eikä sellainen pornahtavan näköinen,muuten kyllä hyvinkin pornahtava ja todella avoin ihminen
vittu et ihmisen elämä voi olla joskus vaikeaa
Vastaukset 26
Vanhimmat
Ikävää, että sun ajatukset avokistasi ovat noin loukkaavia häntä kohtaan... Vaikkei hän sitä tietäisikään. Mulla itsellä taas katoaa täysin ajatus siitä, minkä näköinen toinen on, kun on kauemmin ollut suhteessa. Se vaan on se mulle tärkeä ihminen. Ja mitäs helvetin väliä jollain kavereiden mielipiteillä on?!? Se oli kyllä melkoisen lapsellisesti ajateltu, sori vaan. Jospa pidätkin itseäsi sitten vähän liian erinomaisena? Itse olet sen ihmisen rinnalles kuitenkin valinnut... Mikäs siinä sitten mättää? Osta sille lahjaksi joku uusi upea seksikäs vaate. Tai kampaajalahjakortti. Tai kosmetologilahjakortti. Tai kaikki ne. Sanot, että tänään on hänen hemmottelupäivänsä, että yritit löytää jotakin naisten juttuja, ja lätkäiset korttipinon käteen. Avokki ilahtuu, kaunistuu, sinä tyytyväisöidyt ja kaikki onnellistuvat. Eiks?
Totta puhut,kyllä mä nyt sen tiedän että tämä on aivan vitun lapsellista ja toista loukkaava,mutta kun en yksinkertaisesti pääse irti tästä ajatuksesta ja tunteesta vaikka se onkin aivan perseestä.
Toista en rupea muuttelemaan itseni takia ja se jos mikä on loukkaavaa mielestäni.Mielestäni toiselle asettamat näkövaatimukset ovat syvältä ja vielä vähemmän jos mies rupeaa avokkiaan muuttelemaan mielensä mukaan taikka edes ehdottelemaan.
Toisten mielipiteet eivät ole koskaan minua häirinnyt mutta tämä on ainoa asia missä tunnen että kavereiden mielipiteet painavat.
Mä taidan olla sairas ihminen varmaan.Ex-Vaimon kanssa ei ollut koskaan tälläsiä fiilareita eikä nykyisen avokinkaan kanssa alussa mutta nyt 1v jälkeen tämä vitun ajatus saa mussa vallan,ei voi mitään,tälläinen olen
Onneksi en ole sun akkas senki tollo. Et ansaitse muijaas, ja jos se tietäs mitä ajattelet niin se antas sulle kenkää ojossa. Hae ittelles joku muu kiustattava, ja päästä muijas ettiin ittelleen kunnollinen mies, se ansaitsee sellasen sun jälkeen.
Siinäpä aikuismaista tekstiä.
Mä kuule olen ihan kunnon mies kaikin puolin.Rakastan häntä,käyn töissä,hoidan hänen lastaan,tuen häntä joka asiassa,hoidan taloutta hänen kanssaan,seksi sujuu,kaikki sujuu hyvin jne.jne..... nyt oli vaan puhe tälläisestä ajatuksesta,en voi sille mitään,sekö tekee minusta tollon kun edes rehellisesti yritän selvittää että mistä tälläinen ajatus johtuu ja ehkä yrittää selvittää itselleen miten tästä ajatuksesta pääsee eroon koska en halua muutoksia elämääni koska se on kaikin puolin OK
että revi sä siitä
Miksi vaimosi pitäisi näyttää pornahtavalta???Ymmärsinkö oikein? Mene ilotaloon ja hae sieltä pornahtava muija tai ole tyytyväinen nykyiseesi, sillä voi olla, että jonain päivänä saat kenkää häneltä!!Kaverillesiko haluaisit esitellä pornahtavan näköisen vaimon, miksi? mietippä sitä? Kaverihan vois vaikka napata vaimosi itelleen:))
Onko tää nyt niin vaikeata tajuta vai onko minun ulosannissa jotain vikaa.
-EN HALUA ETTÄ NAISENI NÄYTTÄÄ PORNAHTAVALTA
-EN HALUA VAIHTAA NAISTA
-HALUAN ELÄÄ LOPPUELÄMÄNI TÄMÄN NAISEN KANSSA
-KUNNIOITAN HÄNTÄ
-HALUAN ETTÄ NAISENI ON JUURI SAMANLAINEN KUIN HÄN NYT ON ELIKKÄ EN HALUA HÄNTÄ ESIM.KAUNIIMMAKSI
vaan peräänkuulutan pelkkää ajatusta,miksi minulla pyörii tälläinen ajatus päässä vaikka olen täysin tyytyväinen nykyiseen,sitä en tiedä ja sitä ihmettelen.selkiskö nyt
Siis, mikä siinä naisessa sitten tökkii??
Tai ulkonäössä?
Jos rakastat ja ulkonäkö on aiemmin miellyttänyt, on outoa, että tunteiden syvenemisen mukaan ulkonäkö heikkenee..yleensä käy päinvastoin.
Mikä se tarkkaan ottaen se päässä pyörivä ajatus on?
Siis mikä tässä nyt sua risoo? palasin lukemaan tekstisi uudelleen ja siellä sanotaan aivan selvästi:että haluat avokkisi olevan pornomman näköinen (näin sanasta sanaan sanoit) ja että et kehtaa pyytää kavereita kylään kun avokki ei ole paremman näköinen, samalla kehut itseäsi komeaksi ja aikuiseksi mieheksi. Itsetunto-ongelmaisen valitusta sanon minä. Jos kerran haluat vaimosi kohottavan statustasi niin katsele sellainen ja jätä tämä rauhaan, hän jopa voisi löytää paremman. Olet sairaalloisen ulkonäköfiksoitunut ihminen ja vielä kieltäydyt sitä myöntämästä, samalla kuitenkin valitat ajatuksiasi täällä. Ota niistä sitten vastuu ja lakkaa väittämästä olevasi aikuinen mies. Mitä rakkaampi puoliso on sen vähemmän tämän ulkonäöstä välittää, ja kokemuksesta tiedän että kun ihmisen sieluun rakastuu muuttuu tämän ulkonäkökin hyväksi. Kun todella paljon jotain ihmistä rakastaa ulkonäkö on aivan sivuseikka, myös se mitä muut ihmiset tästä henkilöstä mahdollisesti ajattelevat. Sitten vielä kehtaat rutista että sinut on ymmärretty väärin täällä. Mikä siinä alkuperäisessä tekstissä oli sellaista että sen edes voisi ymmärtää väärin?
Yritän vastata järkevästi, vaikka myöntää täytyy, että tekstisi kuohahdutti. Olenhan nainen ja elän jatkuvien ulkonäköpaineiden keskellä. Ei ole helppoa, ei.
Jos asiaa ryhtyy purkamaan relistisesti, niin tietysti ensin täytyy pohtia, mistä nämä ajatukset ovat yhtäkkiä syntyneet? Sanoit, ettei niitä ole aiemmin ollut... Onko jokin muuttunut? Onko naisesi lakannut huolehtimasta itsestään tai onko hänen ulkonäköönsä tullut joitakin muutoksia?
Sen jälkeen pitää pohtia, minkä vuoksi hänen kanssaan olet. Oliko ulkonäkö alkuperäiseen valintaasi vaikuttava tekijä? Ihmisellä on kaipuu kauneuteen ja tottakai jotkin asiat miellyttävät silmää enemmän kuin toiset, mutta koeta saada asiaan laajempaa näkökulmaa kuin se mitä kaverit sanovat... Valitsetko autosi, kotisi sisustuksen tai vaatteesi myös kaveriesi mielipiteen perusteella? Jos valitset, niin taas pitää miettiä, että miksi niin teet? Mikä tekee ystävistäsi "arvostelukykyisempiä" kuin sinä itse olet? Miksi arvostat heidän mielipidettään enemmän kuin omaasi?
Olet oikeassa: toisen muuttaminen omien vaatimusten mukaiseksi on loukkaavaa. Eikä kannata välttämättä kertoa näistä ajatuksistasi naisellesi, sillä me suhtaudumme ulkonäkökysymyksiin välillä hyvin herkästi...
Kehen vertaat naistasi? Minkä näköinen hänen odottaisit olevan? Mikä hänen ulkonäössään sinua häiritsee vai koko paketti? Elätteletkö vielä sitä miesten lapsekasta mielikuvaa, että JLo näyttää kotona samalta kuin videolla? Että mallitsubut ovat kauniita 24/7? Että hyvä nainen omaa jumalaisen vartalon, enkelin kasvot ja luonteen, tekee lisäksi hyvää ruokaa ja pitää sinua hyvänä?
Koeta suhteuttaa naisesi viat omiisi ja huomaat, että olette varsin sopiva pari. Kauneus on katsojan silmässä, olet varmaan kuullut...
Näistä sanoistasi,näemmä ei kannata julkisesti pohtia ajatuksiaan vaan pitää ne omina kun näin teilataan vaikka ei ymmärretä kokonaisuutta.
Koittakaa nyt hyvät ihmiset tajuta se tosiasia että en minä nyt avokkiani ole mihinkään vaihtamassa ja rakastan häntä syvästi,kerroin vaan ajatuksia mitä olen saanut päähäni mutta tiedän kokemuksesta että nämä "mallimisut" ovat syvältä sieltä ja se on raskasta heidän kanssaan viettää sitä yhteiseloa,uskokaa tai älkää.
En vertaa avokkiani mihinkään,tämän kirjoituksen alkuperäinen idea oli vaan tuoda julki sitä tosiseikkaa että kyllä se monella miehellä tämä sama asia käy joskus päässä,oli se sitten tärkeä ajatus taikka ei.
mutta hyvää kesää sinulle ja vielä kerran kiitos suhtautumisesta asiaan,tuollaisia ihmisiä kaivataan lisää tälläiselle foorumille.
oli järkevästi muotoiltu teksti, ja paljon asiaa, kuten huomasitkin.
Haetko jotenkin epämääräisesti sitä ajatusta tässä, että vaikka kaikki on hyvin ja rakastat ja sitä rataa, niin aika ajoin käy sellainen epämääräinen epävarmuuden tunne? Sen viesti on lähinnä että olenkohan mä ihan varma? Ja jaksanko katsoa juuri tuota naista?
Ei ehkä niinkään, pidätkö häntä kauniina?
Meinaan, että hatarasti samaistun tuota kautta ajatuksiisi, kun muistelen aikaa, kun seurustelimme mieheni kanssa.
Varmuus siitä, että tämä on nyt tässä ja välillä, että onko tämä varmasti nyt tässä? Ja sitten joskus myös..tässäkö tää nyt sitten on?
Asia on kovin vaikea selittää. Mutta luulen, että seikka jota yrität selittää on tuo sama?
Ja jos, niin ei sussa mitään vikaa ole. Ihmiset vain on sellaisia. Ja sitoutuminen on pelottavaa.
Hyvin kirjoitettu. Asian ytimeen...
Miksi alunperin otit muijasi??? Oisit ottanut jonku 'pornahtavan' näköisen heti, niiä kyllä on.
Vinkki vaimollesi: kyllä pornahtavan näköisen saa kenestä tahansa kun laittaa. Muijasi taitaa olla silti liian fiksu sellaiseen, harmi harmi kun ei ole nähnyt lävitsesi, MIKÄ SIKOJEN SIKA OLET!
Kiitos tuosta kommentista ja hyvää kesää sinullekkin,etpä taida olla kykeneväinen järkevään keskusteluun
onks hän se "näyttelykalu"...vai ihminen, jota haluat rakastaa....tuntuu aikas pinnalliselta nuo kommentisi...valitan! Eikä elämä ole vaikeaa, jos tietää mitä siltä "elämältä" haluaa.......tiedät tuonkin, uskon noin!
Mulla oli ihan sama homma, ajattelin et mikähän naisessa mättää, perässäni juos parikin naista mutta en "vaihtanut" ja jotenkin tuntu oudolta mennä ulos hänen kanssaan.. Muttamutta veikkaan että sun ajatukset johtuu siitä kun itekin totesit että oot saanu kuulla muilta et olet komea? ja onko naises saanu kuulla muilta että on kaunis? häh olipas tökerösti selitetty mut ite ymmärsin tuon tällä tavoin, en tiiä auttoko yhtään mutta hyvää kesää kuitenkin:) pakko lukea tätä loppuun asti jospa itellenikin selviäis
Ajatteletko, että, koska olet komea itse, sinulla pitäisi olla kaunis vaimo. Onko tämä sinulle jonkinlainen itsetuntokysymys, nainen on osa sitä.
Kovin tuntuu mutkikkaalta, jos todellakin aidosti rakastat häntä. Kannattaisiko mennä asiantuntijalle keskustelemaan, se voi olla jokin alitajuntainen pelko tms. Jostain syystä keksimällä keksit vikaa puolisostasi.
Toivottavasti ongelmasi selviää, eiköhän sentään,
hyvää kesää Sinulle !
ei...voi ei !!! , tää ihminen ei voi olla tosissaan!!! -oikeesti, täytyy olla jokin joke et joku kirjottaa tällästä, et ei voi mitään mut vittu ku elämä on vaikeeta ku on sen ja sen näkönen tyttöystävä himassa ja ei kehtaa kavereit kutsuu siks etc ja....ei, ei, oikeesti, ei tää ihminen voi olla tosissaan!!!! vai voiko?
voiks oikeesti joku ajatella noin...ja olla viel tosissaan? mulla on sulle mies ehdotus!!-kuule jätä se nainen ja etsi sit sellanen nk.hyvän näköinen, mitä ihmettä piinaa itseään moisella naisella kun ei oo edes hyvän näköinen...niin ja mitä ne kaveritkin ajattelee...
anteeksi kuule mies hyvä, paljonko sulla oli sitä ikää? -joo, on se parempi kuule et nyt jätät tän naisen.
oliko mun pakko lukee jotain näin typerää?!!
Täysin samaa mieltä. Että osaa olla miehellä ongelmat. Minneköhän sen voisi pistää kasvamaan?
Mitä jos on kyse vain omasta epävarmuudestasi? Mietit liikaa mitä toiset ajattelevat hänen ulkonäöstään, vaikka itse tasan tarkkaan tiedät kuinka hyvältä hän näyttää?
Ymmärsin että elätte hyvässä parisuhteessa ja pystytte keskustelemaan asioista. Arvostat häntä todella ja ymmärrän myös ettärakastat häntä. Mieleeni tuli, pystyisitko juttelemaan rakkasi kanssa "tästä tunteesta"? En tarkoita että, pahoittaisit hänen mielensä, vaan vaikeista tai mieltäpainavista asioista pystyy ja pitää jutella hyvässä parisuhteessa jotta se kestäisi pidemälle... Ei se helppoa ole aina olla aikuinen ja määritellä mikä on aikuista käyttäytymistä. Tämä voi olla tyhmä kysymys, mutta oletko miettinyt mistä nämä tuntemukset tulevat? Minusta ei ainakaan ole huono idea lahjoittaa rakkaallesi vaikkapa lahjakorttia kampaajalle tai yms jos teet sen sydämestäsi ja haluat helliä rakastasi. Hän itse kuitenkin valitsee mieluisimman kampauksen tai hiuksiin uuden värin. Mutta jos tämä ajatus ei tunnu hyvältä, niin älä totteuta sitä. Minä elän parisuhteessa vaikean ihmisen kanssa ja siitäkin huolimatta haluan elää hänen kanssaan loppuelämäni. Elämä on tosiaan joskus vaikeaa ja typerääkin. Tuttu lause. Mutta toivon että saat tuon "ongelman" lopulta voitettua..
Kaikkea hyvä sulle!
Mikä siinä naisen ulkonäössä tökkii? Lihava/laiha? Hiukset? Kasvot? Pukeutuminen?
Mun miehelläni on paljon ystäviä, jotka ovat itse hyvän näköisiä mutta naiset ihan tavallisia taatelin tallaajia. :) Ei mieheni ole koskaan ihmetellyt sitä miksi he viihtyvät tavallisen näköisten naisten kanssa kun minä olen toisinaan miettinyt tätä. Hän viihtyy ystäviensä seurassa koska naiset ovat reiluja ja ystävällisiä, keittävät sumpit ja kyselevät mieheni kuulumisia. Itseasiassa häntä tökkii pahasti kaunottaret, jotka ovat yleensä pelkkiä tuulitunneleita pääkopan sisältä, eivätkä omaa minkäänlaisia taloudenhoitotaitoja tai toisten huomioimista.
Kustanna vaimollesi jokin hemmottelujuttu tai vie se ostoksille. Kauneus on kuitenkin katoavaista! :)
Tuosta ajatuksesta on tullut sulle päähänpinttymä. Ajattele jotai muuta. Esim. Miksi sulla on kymmenen varvasta. Vertaile niitä toisiinsa ym ym. Sulla saattaa olla liian vähän tekemistä...hö.
Katso rakastasi silmiin ja katso mitä näet. Itsesi ja hänen rakkautensa. Kaikki epäilys ja kriittisyys katoaa, toivottavasti. ;)
taidan ymmärtää mitä tarkoitat. minuakin ovat ulkonäköseikat häirinneet ärsyttävästi suhteissa.
1. EIKÖ TÄSTÄ SAA EDES KESKUSTELLA?
hassua, miten paljon vihaa viestisi on herättänyt. lähinnä naisissa, kait. 'pornahtava'-sana oli selvä virhe, mutta epäilen, että myös siistimmin muotoiltu viesti olisi saanut vastahyökkäyksiä.
vaikuttaa siltä, että on 'poliittisesti epäkorrektia' kritisoida partnerin ulkonäköä. ne, jotka eivät pysty rakastumaan persoonaan, ovat henkisesti epäkypsiä, heillä on heikko itsetunto, heillä on ongelma.
2. ULKONÄKÖ MIEHILLE TÄRKEÄMPÄÄ KUIN NAISILLE
naisen ulkonäkö on miehelle tärkeä asia. siitähän miehet aina puhuvat. naisille tärkeämpiä ovat enemmänkin miehen teot (muistaakseni jonkin kirjan mukaan).
eikös rikkailla miehillä ole kainalossaan yleensä kaunis blondi? mun kokemusten mukaan näin on. kaikki miehet eivät ole yhtä tyhmiä kuin nuo blondeja rakastavat rikkaat miehet eivätkä kaikki naiset ole yhtä tyhmiä kuin nuo rikkautta rakastavat blondit, mutta: eikö tuossa rikas-kaunis-yhdistelmässä voisi olla taustalla joku peruskuvio, joka on mukana jossakin muodossa myös muissa suhteissa?
('rikas' voi tarkoittaa myös: kuuluisa, mies jolla on valtaa, mies joka ajattelee omilla aivoillaan, mies jolla on paljon kavereita, jne.)
pointtina: miehet arvostavat ulkonäköä. naiset arvostavat jotain muuta.
3. OMAT KOKEMUKSET
minä haluan kaiken. haluan naisen, jolla on hyvä persoona ja ulkonäkö.
ongelmana on, että kauniit naiset ovat useimmiten ylpeitä, kovia ja itsekkäitä. 'ei-yhtä-kauniit' naiset ovat usein mieleltään avoimempia ja kivempia. eli persoona ja ulkonäkö harvoin yhdistyy.
olen pitänyt persoonaa tärkeämpänä. tuntuu kuitenkin, että suhteessa 'ihan pirun hyvän tyypin' kanssa pitää koko ajan pakottaa itsensä näkemään toinen kauniina. en pysty olemaan lähellä, ellei toinen ole kaunis mielestäni (tai mielessäni!). pidän ajatukset pois ns. 'rumista piirteistä' ja keskityn positiivisiin asioihin.
välillä sitä miettii minkälaista olisi olla suhteessa, jossa ei tarvitsisi pakotella itseään tuolla tavalla.
koska yleisen mielipiteen mukaan ulkonäköseikkojen ei pitäisi merkitä, en oikein itsekään uskalla lopettaa suhdetta vain kauneusjuttujen takia. ajattelen, että syy on minussa. kuitenkin homma häiritsee, enkä pääse siitä eroon. mieleni etsii jotain toista syytä.
kuinka helppoa olisikaan erota, jos syynä olisi toisen persoona. sen voisi kertoa ylpeänä kaikille: "joo, olihan se nätti, mutta ei se ollu niin hyvä tyyppi, ei se oikein toiminut." ja kaikki olisivat sitä mieltä että tässä on mies jolla on arvot kohdallaan.
jotkut ovat tässäkin keskustelusäikeessä maininneet, että naisen ulkonäköön keskittyminen on merkki heikosta itsetunnosta. itselläni päinvastoin: kun itsevarmuus on kasvanut, tuntuu siltä että ansaitsisi parempaa tai että olisi mahdollisuudet parempaan. ja siitähän tuska alkaa, jos ajattelee, että itselle kuuluisi enemmän kuin mitä on. mutta minkäs teet.
Nostan