Semmonen

paavo kirjoitti:

juttu tuli mieleen mitä sattui aikanaan minulle v.-96. Pääsin yllättäen mukaan hyperventilaatioista ja paniikkihäiriöistä kärsiville suunnattuun terapiaan. Ilmeisesti joku kokeilu se oli. En muista tarkkaan, mutta se liittyi jonkun TYKS:in psykologin väitöskirjaan muistaakseni. Menin mukaan kun ei ollut enää mitään menetettävääkään. Terapiaan osallistui tavallisia paniikkipotilaita ja joitakin käsittääkseni vaan hyperventilaation kanssa painivia, mm. urheilijoita. Terapian vetäjä oli saanut kai ulkomailla jonkin ihmeellisen koulutuksen. En muista enää tarkkaan, kun parannuin noihin aikoihin paniikkihäiriöstä ja pääsin lääkkeistä eroon. Kaikki mitä kerroin tehneeni edellisessä viestissä ja lisäksi tämä juttu minkä nyt muistin auttoi paranemisessa olen siitä aivan varma. Tuossa kyseisessä terapiassa opeteltiin ryhmässä rentoutumaan, hengitystekniikkaa, jne. Siellä opeteltiin sanomaan heti EI, kun on vähänkään aihetta ja torjumaan kaikki hyödyntäjät ja saamaan itsetunto korkealle. Tämä EI- homma on ollut siitä asti elämän ohjenuora minulla ja mua ei enää kuseteta niin paljon kuin ennen ja olen ottanut hieman enemmän niin kuin päällikön roolia joka asiassa. Sanon EI aina yleensä kun jokin homma ei mene minun mieleisesti. En itsekkään ymmärrä, miten tämä EI-homma vaikutti, mutta se auttoi ja rajusti paranemisessa. Samoin kuin ne hengitysharjoitukset. En tiedä olisiko muille tämmöisestä apua, en osaa selittää em. terapia juttua, mutta minulle tästä oli enemmän apua kuin aikaisemmin syödyistä lääkkeistä yhteensä.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä