Ihmettelen kuinka usein täällä valitetaan, ettei ole edes ketään jolle kertoa kuulumisia. Siis ihan arkisia asioita, ei mitään sisimpiä tuntemuksia. Oletteko koittaneet hankkia virtuaalikavereita, perinteisempiä kirjekavereita tai muita irl-kaverien korvikkeita?
Mulle kirjeenvaihto oli luontevaa jo lapsena, kun asuin maalla ja ainoa kaveri muutti toiselle puolelle Suomea ennen kuin netti yleistyi. Parista suomalaisesta kirjekaverista on tullut vuosien saatossa läheisiä, vaikka välimatkaa on aina ollut satoja kilometrejä, ja sitten kun olin lukenut pari vuotta englantia, päivien piristykseksi tuli myös ulkomaalaiset kirjekaverit. Niiden kanssa läheteltiin usein pikku yllätyksiä: tarroja, karkkia, koruja... kaikenlaista itse tehtyä ja kaupasta ostettua.
Nykyään pidän yhteyttä suomalaisten kanssa lähinnä netissä ja puhelimella, mutta ulkomailta tulee vielä paksuja kirjekuoria jotka piristää päivää. Eihän ne irl-kavereita vastaa, etenkin kun kielitaitoni on huono, mutta niitä silti kiinnostaa kuulla millaista elämä täällä Suomessa on ja mitä mulle kuuluu. Parhaiden suomalaisten kanssa voinkin sitten jakaa ajatuksiani aika vapaasti. Iloja ja suruja, huolia ja murheita ja melkein kaikkea muuta mitä mieleen tulee... Niiden kohdalla olen varma, että ne välittää ihan oikeasti musta ihmisenä eikä pelkästään siitä että ne saa mielenkiintoisen kirjeen luettavaksi.
Mulle kirjeenvaihto oli luontevaa jo lapsena, kun asuin maalla ja ainoa kaveri muutti toiselle puolelle Suomea ennen kuin netti yleistyi. Parista suomalaisesta kirjekaverista on tullut vuosien saatossa läheisiä, vaikka välimatkaa on aina ollut satoja kilometrejä, ja sitten kun olin lukenut pari vuotta englantia, päivien piristykseksi tuli myös ulkomaalaiset kirjekaverit. Niiden kanssa läheteltiin usein pikku yllätyksiä: tarroja, karkkia, koruja... kaikenlaista itse tehtyä ja kaupasta ostettua.
Nykyään pidän yhteyttä suomalaisten kanssa lähinnä netissä ja puhelimella, mutta ulkomailta tulee vielä paksuja kirjekuoria jotka piristää päivää. Eihän ne irl-kavereita vastaa, etenkin kun kielitaitoni on huono, mutta niitä silti kiinnostaa kuulla millaista elämä täällä Suomessa on ja mitä mulle kuuluu. Parhaiden suomalaisten kanssa voinkin sitten jakaa ajatuksiani aika vapaasti. Iloja ja suruja, huolia ja murheita ja melkein kaikkea muuta mitä mieleen tulee... Niiden kohdalla olen varma, että ne välittää ihan oikeasti musta ihmisenä eikä pelkästään siitä että ne saa mielenkiintoisen kirjeen luettavaksi.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mutta kun ihmiset eivät ole samanlaisia. Se, että kirjekaveri riittää jollekin ei tarkoita, että joku toinen kokisi asian samoin.
Kaikki ei oo kirjeenkirjoittaja tyyppiä.
Välillä ihmettelen kuinka jotkut jaksaa kirjottaa uudestaan ja uudestaan tännekin pitkiä juttuja. Mutta hyvä kun jaksavat, ei siinä mitään. Itse olen tällainen lyhyiden viestien ihminen.
Kirjeen kirjoittelu alkaa olla vanhanaikaista kun nykyään on sähköposti.
S-postikavereita mulla on aika monta. Joidenkin kanssa viestitellään päivittäin
jonkun toisen kanssa parin viikon välein oikein pitkiä viestejä jne.
On mulla pari uutta naispuolista meilikaveriakin, mutta tuskin niistä mitään muuta kehittyy
kun välimatkaakin on tosi paljon.
Onhan meilailussa oma viehätyksensä ja saa vaihdettua kuulumisia, muttei ne meilikaverit
irl-kavereita korvaa mitenkään.
Mitä ne irl-kaverit on?
irl-kaverit eli lyhennys in real life -kaverit eli todelliset kaverit
Aika typerää oikeestaan käyttää noita tommosia lyhenteitä :)