Kerronko vai en?

"mutta ei missään nimessä puolitutuille tai sellaisille, keihin ei pysty luottamaan kannata kertoa. Jos asiasta tietävät työkaverit, niin he voivat käyttää sitä joskus hyväkseen, siis sitä tietoa."

Huoh, ei mielenterveysongelmien enää nykypäivänä pitäisi olla noin häpeällinen asia. Että joku ajattelee, jonkun käyttävän sitä hyväkseen jossain vaiheessa, suorastaan pelottavaa tuollainen ajattelumalli. Ihan oikeasti nousi sellainen viha ja suuttumus tuosta kommentista, että melkein itku tulee. Jos jotkut niin edellisen kommentoijan kaltaiset ihmiset pitävät yllä sitä ajatusta, että mt. ongelmissa on jotain häpeällistä. Sairaus siinä, missä muutkin. Eipä kannata kertoa, jos ajattelee työkavereihinsa lukeutuvan ihmisiä, jotka ajattelevatkin, että ne ovat noin häpeällisiä asioita.

Mutta aloittajalle, itse olen kertonut kaikille avoimesti, miksi olen sairaslomalla. En kertonut ennen sitä ja kynnys silloinkin oli minulla korkea, mutta en halunnut salatakkaan. Ensimmäisenä kerroin pomolleni ja sen jälkeen työkavereilleni. Kaikki sukulaiseni, ystäväni ja tuttavai kyllä tietävät asiasta. Jos olen ollut nyt jo neljä vuotta masennuksen takia sairaslomalla niin en kyllä rupee keksimän ihmisille mitään tekosyitä, miksi en käy töissä tms. En koe asiaa mitenkään hävettävänä, äidilläni oli kyllä ongelmia sulatella asiaa ja hän olisi tahtonut salata sen, mutta koska kyseessä on minun sairauteni on minun asiani kelle kerron.

Mutta on myös karu totuus, että maailmassa on myös ihmisiä, jotka eivät mielenterveysongelmia ymmärrä, joten jos kerrot niin sinun on varauduttava myös siihen. Itsekkin ole tälläisiin ihmisiin törmännyt, kuten anoppini miesystävä, mutta se on mielestäni enemmän hänen kuin minun ongelmani. Eli jos tunnet pelko siitä, että kohtaat tälläisiä ihmisiä niin ehkä, sitten kannattaa todellakin miettiä kenelle kertoo. Edellisen kommentoijan varoittamiin "tiedon hyväksikäyttäjiin" en oiken jaksa usko, itse en ole törmännyt yhteenkään ja asiastani tietää äkkiä laskien ainakin parisataa ihmistä ellei enemmänkin.

Itse olen joskus miettinyt tilannetta, että hakisin uutta työpaikkaa, niin miten siellä suhtauduttaisiin asiaan. Ei niinkään mt. ongelmiini vaan siihen, että olisin ollut todella pitkään sairaslomalla niiden takia. Tietenkin työantaaja voisi mietityttää palkata masennuksesta kärsinyt henkilö ammattiin, jossa vaadittaisiin hyvää paineensietokykyä. Tosin itse sanoisin, että nythän minulla sitä vasta on, kun olen selvinnyt tästä paskasta (jos tilanne sellainen joskus on, että tästä selviän) Työntekijä ei tietenkään ole velvollinen kertomaan, työnantajalle sairauksistaan, ainoastaan työhontulotarkastuksessa on velvollisuus mainita sairauksista, jotka mahdollisesti saattaisivat vaikuttaa kykyyn harjoittaa ko. ammattia (näin ainakin joskus oli) Itse tosin olen sellainen, että jos en kerro jotain tuntisin valehtelvani.

Mutta jos, et halua kertoa sairaslomasi syytä, mihin sinulla on siis täysi oikeus. Voita aina sanoa, että jäät henkilökohtaisista syistä sairaslomalle, tämä tietenkin käynnistänee huhumyllyn, mutta mitä siitä sitten. Keksikööt sitten omia selityksiään. Tee niinkuin itse parhaaksi näet.