vanhusten palvelutalossa ketään vanhusta säännöllisesti?
Lähes jokainen meistä lähestyy omalla vauhdillaan sitä aikaa, jolloin tuo talo tulee väistämättä kodiksi.
Oletko ajatellut miten yksinäistä siellä ihmisillä on, kun hoitajat kerkiävät tuskin antaa edes perushoitoa?
Nuo olot pitäisi meidän nyt porukalla saada paremmiksi lisäämällä hoitajia. Rahaa on kun se vain oikein kohdistetaan. Mitä SINÄ aioit tehdä vanhuutesi varalle?
Lähes jokainen meistä lähestyy omalla vauhdillaan sitä aikaa, jolloin tuo talo tulee väistämättä kodiksi.
Oletko ajatellut miten yksinäistä siellä ihmisillä on, kun hoitajat kerkiävät tuskin antaa edes perushoitoa?
Nuo olot pitäisi meidän nyt porukalla saada paremmiksi lisäämällä hoitajia. Rahaa on kun se vain oikein kohdistetaan. Mitä SINÄ aioit tehdä vanhuutesi varalle?
Vastaukset 28
Vanhimmat
joulukuussa käytiin kahteen eri otteeseen laulamassa paikallisessa palvelutalossa niin kyllä siinä heräs kysymys mitä vois asian eteen tehdä jouluaattona yhdellä vanhuksella oli tytär vieressä muut olivat yksin mun mielestä semmoinen olis hyvä juttu jos itse ei jaksa eikä kerkiä niin onhan olemassa ammattilaisia joita voi palkata ulkoilemaan ja seurustelemaan suomessa on paljon vanhuksia joilla on paljon omaisuutta heillä hyvätuloisia lapsia kyllä mun mielestä lasten pitäs kannustaa vanhuksia satsaamaan itseensä tai jos eivät enää ymmärrä niin satsata heidän puolestaan kaikkien pitäis jo unohtaa perinnön antamiset ja saamiset ja satsata ihimiseen.
Monet hyvätuloiset lapset hakevat laitoksessa olevalta vanhukseltaan senkin vähän, mitä eläkkeestä kanttinirahaksi jää!
Kerran juttelin vielä omassa asunnossa asuvan mummon kanssa. Hän kertoi, että ostaisi ja söisi mielellään marjoja, mutta kun poika ei anna käyttörahaa eläkkeestä. Laitoin mummelille muutaman kilon marjoja pakkaseen, mutta minäkään en ehdi kaikkia mummoja huoltamaan. Moni saa elellä kotonaankin hyvin vaatimattomasti, vaikka rahaa periaatteessa olisikin käytettäväksi.
asia míhin pitäis ulkopuolisten puuttua jos noin oma lapsi hyväksi käyttää kyllä ne pistetään ruotuun sosiaalitanttojen toimesta ei kenenkään tarvi nykypäivänä alistua tollaiseen se oliskin tärkeetä että jokaisella ihmisellä olis joku ystävä joka pitäis puolia mutta se tahtoo vähän olla sillei että ne ystävät jää jossain elämän vaiheessa ja se on sit vaikee enää myöhemmin ruveta lämmitteleen vanhoja ystävyyssuhteita jos on niitten antanu hiipua.
Se mitä teit tuolle mummolle:) Ei Sinun tarvitsekkaan kaikista mummoista huolehtia.
Keksitkö jo mitä aiot itse tehdä sitten mummona, että saisit marjoja sitten, kun et enää jaksa itse poimia tai lapsesi ei anna rahaa niihin? Kannattaisko alkaa jo vaikuttaa yhteiskunnan päättäjiin, että vanhuksille paremmat olot???
Omaisilla on hirvee hätä, ettei vaan vanhus kuluta liikaa. Se on varsin monen todellinen motto. Vanhukset tarvitsisvat myös lisäravinteita, sillä monien tutkimusten mukaan monet vanhukset kärsivät ravinteiden puutteesta - aliravitsemuksesta, mutta skeptikko-omaiset eivät tasan tarkkaan asiaa siedä, että omaisen hyvinvointia kohennettaisiin.
Herran pieksut, joku hyötyy heidän omaisestaan.
Mutta tuohon lasten kasvatuspuoleen tulisi kiinnittää kunkin enemmän huomiota. Olen kovasti ajatellut, että mikähän siihen on, ettei tässäkään valtakunnassa ole siivittynyt mitään avioiliiton ja kasvatuksen koulutusta tavallisille perheille. Heillähän se lasten kasvatus on hukassa kun eivät osaa kasvattaa lapisaan kunnioittamaan vanhempiaan.
Kotoahan se lähtee. Omasta itsestään. Ei mun yksikään lapsista ole enää tullut pyytelmään rahaa, kun ovat omaan elämäänsä muuttaneet, mutta ei mulla kyllä sitä olekkaan antaa.
Vanhuuen varalle elän nyt täysillä.
En ala vanhettumaan ennenaikojani käymällä vanhusten luona.
Ja kun olen vanha, en halua jotain outoa "hyväntekijää" vuoteeni vierelle.
Luulet vielä nyt että et kaipaa ketään! Mutta nyt voi joku kaivata sua, eikä tartte olla mikään
laupias hyväntekijä vaan tavallinen ihminen, joka lukee vaikka päivän sarjakuvat petillä pötköttäjälle.
palvelutaloissa saisivat kyllä asiallista palvelua, jos jotkut liian kunnianhimoiset järjestö ihmiset eivät menisi sinne vapaaehtoisjoukkoineen. Kyllä nämä arvon hoitajat osaavat sen, miten pääsee helpolla. Tein vuosikausia vapaaehtoistyötä, ennenkuin huomasin ns sahaavani omaa oksaa.
että matikaisenkin mieli muuttuu siinä vaiheessa kun on ollut pyörätuolissa tai maannut sängyssä muutaman vuoden ja järki pelaa mutta kroppa ei.
Pidämme yhteyttä täällä siviilissä; soittelemme toisillemme ja käymme kylässä. Me kaikki asumme vielä omissa kodeissamme ja olemme vuorovaikutuksissa myös muuhunkin sukuun. Ja jokaisella meillä vanhuksilla on vielä yhteisiä menojakin ja harrastuksia - toivon mukaan vielä pitkään olemme myös kiinnostuneita 'ulkomaailmasta'.
Munkin äiti asuu vielä kotona ja on jo lähes 100v . Mutta myös palvelutalojen vuodepotilaiden elämän pitäisi olla inhimillisempää. Kaikki vanhukset eivät pääse päivähuoneeseen katsomaan esim uutisia, koska henkilökunta ei kerkiä laittaa heitä pyörätuoleihin istumaan!
ennen oli varmaan vielä asiallista palvelua, mutta nyt riippuu kunnasta miten asian hoitavat.
Mees nyt kattoo ja varmistaa että oma kuntas on hoitanut tulevat asiasi kuntoon!
antakaa ihmisetn olla rauhassa.
Jos teitä haluttaa kuolla enenaikojaan, kuolkaa ja olkaa nii tylsiä kuin haluatte
mutta älkää tuputtako omaa näkemystänne kaikille
Ei kaikki vanhukset haluu OSALLISTUA johonkin vitun lehenlukemiseen.
Antakaa ihmiste olla RAUHASSA!
meitä on sitten kaksi jotka emme ole valitsemassa vielä värisävyjä vanhainkodin sänkyihimme.
Enhän pohjustanut kolmekymppisenäkään elämääni yli viisikymppisenä vaan hoitelin lapsiani ja loin uraani.
En maksanut yrittäjänäkään ollessani itselleni sukanvarteen eläkettä varuiksi jos vanhaksi elän vaan pistettiin lasten kanssa kaikki ylimääräinen menemään ja kierrettiin moalimoa.
Ei vielä kuudenkympin alkupäässä eikein jaksa itkeä tulevaa, eletään.
Kaikki aikanaa.
tavallista enemmän paneutuneena, sanonpa vaan, että kotonaan yksinasuvista vanhuksista löytyvät ne kaikkein yksinäisimmät.
Kaikilla ei ole lähellä sukulaisia, saati enää tuttavia, jotka vierailisivat. Kaikilla ei edes ole sukulaisia.
Sattumalta läheltä olen tänä vuonna saanut seurata useiden sairaalasta kotoutuvien sijoittamista. Kotonaan, kertomansa perusteella, useat vain nukkuvat ja makaavat, yöt ja päivät. Siellä käy kotisairaanhoito, useita kertoja päivässä, joillakin myös yöllä. Kävijöillä on koko ajan valtava kiire, juuri yölläkin ehditään tarkistamaan vointi ja vetämään villasukat paremmin jalkoihin.
Päivälläkään vanhukset eivät uskalla yksinään nousta sängystään. Kun nousevat, saattavat kaatua, monikin hyvin kohtalokkaasti. Juuri heitä oli sairaalassa.
Vaikkapa palvelutaloissa sentään järjestetään normaalisti jotain aktiviteetteja, päivittäin. Jos sattuu jokin kommellus, apu on aina lähellä.
Parantamista on aina, ja sitä pitäisi saada aikaan.
Meistähän se on pitkälti kiinni, äänestäjistä.
Tosin, ehdokkaitten lupaukset ovat useinmiten tyhjää täynnä.
Ja, mitä joku kokoomustantta välittää lopulta köyhästä, pelkällä kansaneläkkeellä toimeentulevasta mummelista, jolla ei ole varaa vuokrata itselleen kotia kaupungin kalleimmasta ja parhaiten varustetusta palvelutalosta?
vanhuksilla on sekä kotona että palvelutaloissa, joten päätetään nyt tehdä asialle jotain eikä vain hyväksytä asiaa!
Kyllä käyn, näkymä on hyvin surullinen, kaikki avuttomia, omissa maailmoissa. Kauhulla mietin omaa tulevaisuutta, toivottavasti luoja on armollinen ja vie minut aikanaan terveiltä jaloilta toiseen olotilaan.
vaan yritetään ilahduttaa jotain vanhusta nyt, kun vielä voidaan ja toivotaan, että keju jatkuisi sitten meidänkin kohdalla aikanaan. Valoisaa vastaisuutta Sinulle :)
käy katsomassa ketään vanhusta. Asun senioritalossa ja näen sairaita ja hoidon tarpeessa olevia vanhuksia ihan tarpeeksi jo nyt päivittäin. Ei tarvitse erikseen mennä heitä katsomaan. Jotenkin syyllistät jutussasi siten,että ellei käy ketään katsomassa, se on pahakin virhe ja ikäänkuin tuollainen vapaaehtoistyö olisi pakko eli pakolla vaan vanhuksia katsomaan. En kannata pakkoa missään muodossa paitsi siinä,että verorahoilla on saatava hoitoa myös vanhana. Jos meillä on varaa elättää muualla tulleita täysylöspidolla ja hankkia kansanedustajille tuhansien torkkupeitot, on varmasti varaa hoitaa vanhuksemme. Ne, jotka verojakin tänne ovat jo maksaneet. Kysymys on vain verorahojen jaosta ja jaon oikeudenmukaisuudesta.
Mielestäni pakkokatsomisella ei ole mitään virkaa. Eikä "katsomisella " yleensäkään, koska tyhjän saa pyytämättäkin. Monet vanhukset kaipaavat kodinhoitoapua tai sairaanhoitoapua eli ihan raakaa työtä sen "katsojan" taholta. En haluaisi itse, että vanhuksena minulle olisi järjestetty toimeen pakotettu seuralainen, joka vastentahtoisesti vääntäytyy "katsomaan" minua. On silloin parempi olla vaikka yksin ja onhan palvelutaloissa vanhuksilla toinen toisistaan seuraa. Vanhanakin on valitettavasti oltava sosiaalinen, jos mieli pärjätä muiden kanssa. Sitä ominaisuutta ei kukaan seuralainen voi opettaa.
Toinen juttu on se,että kaikki vanhukset eivät suinkaan halua apua, vaikka sitä tarvitsevat. Näitä on meidänkin talossamme. Eräskin mummeli väittää sinnikkästi,että hän ei saa palvelutalosta paikkaa ja sitä on kuitenkin tarjottu jo kolmasti hänelle,mutta kun pitäisi lähteä, hän ei lähde. Eivät kaikki vanhukset suinkaan ole herttaisia mummeleita ja ukkeleita, jotka suhtautuvat ystävällisesti tai edes asiallisesti vieraaseen. Monet ovat elämän kovettamia, todella kiukkuisia ja äreitä aina ja kaikille. Siinä on ihan turhaa tulla vuoteen vieraan istumaan ja yrittämään hymyillä ja jutella mukavia, kun saa kiroukset ja haukkumiset niskaansa. Olen viime aikojen kokemusten vuoksi alkanut suhtautua hyvin varauksella ns. vanhuksiin, koska sieltäkin taholta voi tulla mitä tahansa vaikka kuinka ystävällinen yrittäisi olla ja parhaansa yrittäisi.
Mitäkö aion tehdä vanhuuteni varalle? Olen veroni maksanut, odotan saavani sille vastiketta. Siitä huolimatta kuolen ehkä kipuihin tai hoidon puutteeseen. Ikäni olen työtä tehnyt, joten laiskuudesta en itseäni voi syyttää. Toivon vain armeliasta loppua. Minulla on ystäviä, mutta moniko heistä on enää elossa, kun olen vanhuksen iässä tai jos ovat, ovatko tolkullisia? Tuskin tällä tahdilla monikaan. Elänkö kauan, olenko dementian vallassa piankin tai muuten sairas? En tiedä. Mitä tällaisten varalle voi tehdä? En ole taikuri enkä tiedä tulevaisuuttani. Pakko on jättäytyä sen varaan,että tapahtuu mitä tapahtuu.
Tuntuu siltä,että kysymys on asetettu ikäänkuin toisia auttamalla pyhittäisin oman vanhuuteni. Valitettavasti olen realisti enkä usko tuollaiseen "sovitukseen" varsinkin, jos vapaaehtoistyötä tehdään sen varjolla. Realistina totean lisäksi, että kaikki eivät sovi vanhuksia auttelemaan eivätkä hoitamaan. Mitä sairaampia ovat hoidettavat, sitä vaativampaa tulee olemaan myös vapaaehtoistyö - ja kaikkinainen hoitotyö, koska hyvät aikeet eivät riitä perusteeksi sellaisenaan.
Sinulla aloittajana tuntuu olevan aika huonot tiedot vanhustenhoidon nykytilasta ja tulevaisuudesta, jota mm. pääkaupunkiseutu vanhoille veronmaksajilleen on suunnitellut. Sen mukaan yhä harvempi meistä tulevista vanhuksista pääsee palvelutaloon, koska kotihoito on kuulemma parasta kaikille, vaikka siihen ei ole varattu hoitajia eikä muitakaan resursseja. Päinvastoin, niitä supistetaan täyttä häkää siitä riippumatta, että vanhusmäärät kasvavat. Muut kunnat seuraavat perässä. Meille on varattu "hoito" kullekin kotonamme kunnes kuukahdamme sinne. Pääosin hoidamme itse itsemme, olimme sairaita tai emme, pystyimme siihen tai emme, riittivät rahat tai eivät. Se tulee olemaan melkoinen kärsimysnäytelmä niille, jotka hengissä ovat. Hoidosta puhutaan, mutta näemme jo nyt,että sitä riittää käytännössä vain harvalle. Keitä ovat tulevaisuudessa nämä kunnallisen tason vanhushoitoa saavat lottovoittajat - jaa-a. Palvelutaloja eli lähinnä yksityisen sektorin palveluja riittää vain niille, joilla on erittäin hyvätuloisten eläkkeet ja omaisuutta eli varaa maksaa jokaikisestä vesilasillisesta kiskurihintoja.
Tässä tilanteessa ei kannata miettiä tulevaisuutta ainakaan kovin ruusuisin silmälasein vaan elää tätä päivää täysillä niin kauan kuin sielun ja ruumiin voimat sen sallivat. Hyvää omantuntoa ei osteta vapaaehtoistyöllä, kyllä sitä työtä pitäisi tehdä muista lähtökohdista kuin "aneita" hankkimalla.
Tietenki jos ei ole oma omainen vanhainkodissa, ymmärretään ettei tule käytyä, mutta meillä joilla on oma omainen hoidossa, useimmat käy kattomassa, käynnit on aina hyvin surullisia, huonokuntoisten osastot on elämän viimeinen asuinsija.
Murheellisena poistun joka kerta toivottomien ihmisten maailmasta.
Ikäreiden kanssa kyllä seurustelen.
Oma aikomus?
Kuolla mahdollisimman terveenä ja hyväkuntoisena.
Kaikkeen ei kuitenkaan pysty vaikuttamaan mutta voin ainakin yrittää.
Rajusti rautaa ja ajoittain reippaasti alkoholia.
Eiköhän siitä yhdistelmästä ratkaisu löydy?
Ainakaan yrityksen puutteesta perikunta ei voi syyttää.
niin yksinkertaista että itse vois päättää tänään just kysyin alssia sairastavalata ystävältä miten menee tauti etenee enää ei saa itse vaatteita päälle luopumisen tuskaa eikä mies oo kun viisviis no hänen ei ainakaan tarvi surra sitä kuka vanhana hoitaa mut ei sen puoleen oon määkin ajatellu elää sata vuotiaaks ja olla vielä hyvässä kunnossa sillon saa nähdä elämä on joskus...
Jos haluaa ja aikaa on,
ja ei ole omaista, tuttavaa tai ystävää palvelukodisssa tms.
voi kääntyä SPR puoleen.
SPR ystäväpalvelu on hyvä väylä löytää yksinäinen ystävä,
jota voi auttaa ja vierailuillaan ilahduttaa,
hänen kanssaan voi vierailla palvelutalon ulkopuolella yms.
SPR järjestää monilla paikkakunnilla ystäväpalvelukursseja,
niiltä saa hyvää opastusta ja tietoa.
Ystävyys on molemminpuolista,
kun antaa niin myös itse saa.
tantta just tuli esille. He ovat ihmisiä jotka numeroissa haluavat näyttää kuinka paljon on autettu. mutta todellisuudessa he ovat vain auttaneet niitä arvon hoitsuja, jotka KYLLÄ osaavat ottaa auttajat itselleen. Vilkaiskaa nelikyppisten juttuja, heidänkö haluaisitte tulevan teille pitämään seuraa. Me maksoimme siitä, että saamme tarvittaessa ammati-ihmisten hoitoa ja vaikka seuraa.
ihan vapaasti. Et sinäkään mene auttamaan, vaikka kauppaan jos on kilsan jonot. Annetaan vaan ammatti-ihmisten tehdä työt johon he ovat saaneet koulutuksen.
ei ole ketään tuttuakaan siellä, ja toisekseen miullon näitä katottavia ihan omasta takaa tässä ympärillä..ei ole oikein aikaa eikä voimiakaan muille..en tiä sitku olen eläkkeellä jos sitten kävisin kummiksi jollekin mammalle tai papalle vanhainkodissa..jos olen voimissani vielä.
Äidin kanssa kävin jotain katsomassa, mutta en säännöllisesti, koska matkaa oli satoja kilometrejä. Ei ole omaisia ollut vanhustentalossa. Eikä ole nytkään.
Mutta mitä ihmeen marinaa tuo nyt on. Vanhuksia on siellä pilvin pimein, onhan heillä seuraa siellä toisistaankin. Ihan tyhmästi ajateltu, ettei heillä ole seuraa. Olen ollut lääkehoidon tiputuksen ajan monia kuukausia TK vuodeosastolla, joka oli suoraan sanoen vanhusten talo. Hoitajilla vanhusten hoitokulttuuri ja vanhukset huuteli yötä päivää ja mölysivät sitä omaa elämäänsä. Enkä minäkään juurikaan liikkumaan päässyt. Istumaan piti nostaa, tuolilta en päässyt ylös. Liikkumaan en ilman apuväleinetä päässyt. Ulos en voinut mennä ilman avustajaa jne.
Kyllä siellä seuraa on, jos on seurallinen tyyppi. Yhtään ei tullut minunkaan aika ikäväksi. Toisaalta on tuosta naapurista nyt yksi mummeli sillä, ja kun omaiset käyvät katsomassa, hän valittaa, kun on aika pitkä. Kun omaiset pääsevät kotiin, puolen tunnin kuluttua soi puhelin, kun hänen luonaan ei kukaan käy.
Miten se nyt on, puoli tuntia sittenhän pojan perhe juuri siellä oli, ja nyt siellä ei kukaan käy. Pojan perhe käy lähes päivittäin. Muut omaiset ovat kauempana.