Onks tääl ketään, joka on ollu syömishäiriön takia hoidossa, mut lopettanut sen sitten ihan motivaation puutteesta ja palannu sh:n kierteeseen? Mitä te sitten teitte? Jatkoitte sh:tä vai menitte myöhemmin takas hoitoon?
Mulla ei oikeesti oo motivaatiota. Vasta muutaman kerran oon lääkärissä käyny bulimian takia, mut en mä oikeesti jaksa! Ei se auta...miten helvetissä tähän päähän sais taottua, et saa ruokaa syödä???!!! Just tänään tajusin, et mun suurin tavoite on olla aina mahd. pitkään syömättä.
Tänään lupasin poikaystävälle mennä sen kaa syömään...joo-o, moneskohan kerta oli! Siinä mä taas istuin ja katoin ku se syö. Mä väitin, ettei mulla oo nälkä. Lupasin mennä myöhemmin syömään sitten ku on nälkä ja hän haluaa tulla mukaan kai kattomaan et mä kans syön. En mä mee kuitenkaan, tiedän sen jo sanottuani ne sanat: Myöhemmin sitten, joohan?
Mä en uskalla syödä, koska sitten tulee se hätä, et pitää oksentaa. Haluun oikeesti antaa periks koko systeemille ja antaa sen vaan viedä mukanaa. Mitä sitä hoitamaan, ku ei oo voimia tai motivaatiota kuitenkaan.
Oks nyt muita, jotka ois samassa tilanteessa tai ollu siinä tai ihan mitä vaan!!! Tarttis nyt niin kovin syyn haluta selvitä taas...
Mulla ei oikeesti oo motivaatiota. Vasta muutaman kerran oon lääkärissä käyny bulimian takia, mut en mä oikeesti jaksa! Ei se auta...miten helvetissä tähän päähän sais taottua, et saa ruokaa syödä???!!! Just tänään tajusin, et mun suurin tavoite on olla aina mahd. pitkään syömättä.
Tänään lupasin poikaystävälle mennä sen kaa syömään...joo-o, moneskohan kerta oli! Siinä mä taas istuin ja katoin ku se syö. Mä väitin, ettei mulla oo nälkä. Lupasin mennä myöhemmin syömään sitten ku on nälkä ja hän haluaa tulla mukaan kai kattomaan et mä kans syön. En mä mee kuitenkaan, tiedän sen jo sanottuani ne sanat: Myöhemmin sitten, joohan?
Mä en uskalla syödä, koska sitten tulee se hätä, et pitää oksentaa. Haluun oikeesti antaa periks koko systeemille ja antaa sen vaan viedä mukanaa. Mitä sitä hoitamaan, ku ei oo voimia tai motivaatiota kuitenkaan.
Oks nyt muita, jotka ois samassa tilanteessa tai ollu siinä tai ihan mitä vaan!!! Tarttis nyt niin kovin syyn haluta selvitä taas...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mun kaverilla on kans syömishäiriö. Tosin nyt se on paranemaan päin tai en tiedä paraneeko siitä koskaan ihan täysin. Seurasin sitä koko ajan kun se oli huonona. Se oli niin surullista katottavaa. Tuli niin turhautunut olo kun ei voinut tehdä toisen hyväks oikein mitään, kun näki et kaverilla ei ollut yhtään elämänhalua..
Nyt just susta tuntuu kamalalta mutta sulla on varmasti ihmisiä jotka tukee joka käänteessä, pitää vaan ottaa itteään niskasta kiinni. EIKÄ IKINÄ SAA ANTAA PERIKS. Kyl se elämä paranee siitä hitaasti mutta varmasti kunhan vaan ottaa sen ensi askeleen.
Voimia sulle, kirjota vaikka jos tarvii juttukaveria. (Toivottavasti en nyt ollut kauhean tunkeileva, mut en haluais et ketään joutuu kokemaan sitä mitä mun ystävä koki.)
:) Niin, osoite on [email protected]