Psykologiassa ystävyys tarkoittaa yhtä kuin potilaan iholle tunkeutumista. Käytännön tosiasia on että mielisairaalassa potilaan ja lääkärin välillä on syvä kuilu. Normaalissa yhteiskunnassa ystävyys on molemminpuolista luottamusta joka syntyy ajan kanssa. Ystävyyteen kuuluu avoimuus mutta psykiatriassa potilas avataan kuin säilyketölkki, uhkailemalla ja kiristämällä ja jos se ei auta niin lääkitään.
Jos iholle tunkeminen on ystävyyttä niin silloin raiskaus on rakkautta.
Jos iholle tunkeminen on ystävyyttä niin silloin raiskaus on rakkautta.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Onko omakohtaisia kokemuksia?
Itse en tiedä asiasta paljoa, mutta mieleeni putkahti seuraavia ajatuksia. En tiedä aivan tarkalleen, mitä tarkoitit iholle tunkemisella, eli millaisissa tilanteissa kosketusta tapahtuu. Mutta käsittääkseni joskus on pakko koskea, jos potilas heittäytyy niin hankalaksi tai jotain vastaavaa. Viestistäsi päätellen kyse ei ole siitä, joten voisitko tarkentaa? Millaisissa tilanteissa on epämiellyttävää kosketusta? Voisiko siitä sanoa suoraan kyseiselle henkilölle?
Anteeksi, en osannut oikein auttaa.
Lääkärin ja potilaan välille ole tarkoituskaan syntyä ystävyyssuhdetta, vaikka luottamuksellinen suhde tietenkin olisi hyvä, mutta ystävyys on siltikin aivan eri asia. Lääkärin ja potilaan välillä on ammatillinen suhde, joka perustuu täysin siihen, että lääkäri on kyseissä paikassa töissä ja potilas potilaana ja siksi nämä kaksi ihmistä ovat päätyneet yhteen. Ystävät taas päätyvät yhteen siksi, että heillä on yhteisiä mielenkiinnoin kohteita, heidän ajatuksensa kohtaavat jne...
Se on sitten asia erikseen, että voiko psyk. sairaalassa lääkärin ja potilaan välille tulla luottamuksellista suhdetta. Se on vähän tuurista kiinni, onhan siinäkin kuitenkin jonkun verran kemioista kiinni, jos potilas päättää heti tuntee heti vastenmielisyyttä lääkäriä kohtaan tai toisinpäin, vaikkei lääkäri sitä näyttäisikään, niin onhan se vaikeaa.
"En tiedä aivan tarkalleen, mitä tarkoitit iholle tunkemisella"
Tarkoitin sillä yksipuolista ystäväksi julistautumista vastapuolelta mitään kysymättä. Fyysinen kosketus ei ole keskeistä ja seksuaalinen häirintä on eri asia. Iholle tunkeutumisessa rikotaan toisen henkilökohtaista reviiriä.
Jos tunkemisen torjuu avoimesti ja suoraan, tunkija vastaa "vaikutat hyvin ahdistuneelta ja pakenevalta nuorelta" niinkuin sanoi Sauli Kakola-sarjassa (tv2) kun toiminnanohjaaja tunki Saulin iholle siinä savenveistojutussa.
Yleensä iholle tunkeminen on vammaisten ja muitten vajaavaltaisten riesa sosiaali- ja mielenterveydenhoidossa. Monelle vammaiselle on liimautunut "ystäviä" rummuttamaan omaa turpeaa omahyväisyyttään auttajana.
Ystävyys ja ystävällisyys ovat kaksi eri asiaa. Molempien osapuolten tulisi itse ymmärtää tämä ero. Vanginvartija on vankia kohtaan ystävällinen mutta tiukka ja etäinen. Monissa tilanteissa etäisyys kuuluu hyviin käytöstapoihin.
todella kanssasi samaa mieltä. Puhut kyllä niin asiaa, mielestäni lääkärin tulee säilyttää etäinen suhde potilaaseen. Koska näin hän pystyy realistisesti toimimaan potilaan edun mukaan. Myös terapeutti tulisi toimia samoin, koska liika tuttavallisuus hämärtää yksilön itsemäärämistä tunteistaan ja kokemuksistaan. Vaikka olisi sairas kokemukset sekä tunteet ovat aina omia ja aitoja. Mielestäni ihmisen tulisikin suojautua liian tuttavallisilta ihmisiltä. Koskemattomuus on fyysistä ja myös henkistä. Se on vahvuutta ja kykyä pitää omat rajat myös muille ihmisille.
ei teillä menee nyt puurot ja vellit sekaisin... pitääkö lääkärin olla etäinen, jotta hän on hyvä lääkäri ja voi toimia parhaiten potilaan edun mukaisesti ja terapeutin kanssakaan ei saa olla liian tuttavallinen. Miten olisi tuttavallinen ja ammatillinen suhde. Se on sitten ihan jokaisen oma asia jos haluaa olla, etäinen, mutta ei tuttavallisuus tai läheisyys sulje pois ammatillisuutta ei se terapeutista/lääkäristä ja potilaasta ystäviä vaikka suhde olisi ystävällinen... Lainatakseni Matti W:een sanoja ystävyys ja ystävällisyys ovat kaksi eri asiaa
Vanginvartija voi olla vangia kohtaan myös tuttavallinen ja ystävällinen samalla säilyttäen aukotoriteettinsa, koska jo perusoletus on se, että vartija on auktoriteetti. Itse hoitajana saatoin olla potilasta kohtaan tuttavallinen ja ystävällinen, mutta ei se poistanut asetelmaa potilas-hoitaja asetelmaa mihinkään. Kysymyshän on ennenkaikkea tilannetajusta, en m inäkään kaikkien potilaiden kanssa käyttäytynyt samalla tavalla, toisten kanssa oltiin nimenomaan ystävällisen etäisiä, riippuen aivan siitä millainen potilas oli kyseessä. Kuinka kauan olin häntä hoitanut, miten hän suhtautui minuun...sitä tilannetajua siis...kyllä sitä oppii vaistoamaan toisen käytöksestä jos on liian tuttavallinen esim. tai liian tunkeileva muuten.