Toimiiko se että lapset asuvat viikon kerrallaan vanhenpiensa luona? tälläkin palstalla asiasta monesti keskustellaan joten kerronpa oman kokemukseni tässä kuviossa olen ns. "isäpuoli"
Pojat 9v ja 11v siis asuvat vuoroviikoin meillä/ isällään "vaihtopäivä" on perjantai tämä on osoittautunut parhaaksi päiväksi koska molemmille jää kokonainen viikonloppu.
Mielestäni kaikkein tärkein asia homman tomivuuden kannalta on se että asumme samalla alueella kotien välimatka on noin 1,5km (kävelymatka) tämä myös tarkoittaa tietenkin sitä että lapset käyvät samaa koulua ja kaikki kaverit ovat samoja olivatpa lapset kumman vanhemman luona tahansa! Lapssien ei tarvitse viettää kahta elämää siinä mielessä että toinen olisi 50km päässä! Aikuisten on järjestettävä oma elämänsä niin että tämä samalla alueella asuminen toteutuu!
Vanhemmat eivät ikinä missään tilanteessa saa puhua lapsille mitään pahaa kenestäkään ei isästä,äidistä,isäpuolesta lapsia ei tule manipuloida ja näin saattaa heitä ristiriitaisiin tilanteisiin ,jos aikiusilla on erimielisyyksiä ne käsitellään AIKUISTEN kesken lapsia niihin ei sotketa!
Joulun lapset viettävät vuorotellen vanhenpiensa luona välit ovat aikuisten kesken sellaiset että isä vierailee muutaman tunnin jouluaattona lahjojen avaukset jne: meillä ja äiti ja minä taas isällä kun vuoro on siellä! synttärit jne: vietetään myös yhdessä.
Väini lasten isään ovat lähinnä neutraalit siedämme toistemme seuraa mutta emme ole ystäviä emmekä vihamiehiä. kun olemme yhdessä kaikki on tilanne lapsille täysin luonnollinen jännitteitä ei ole! Kesälomat sovitaan tapauskohtaiseti rippuen aikuisten lomista jne periaate on ollut kukkaus/kuukaus mutta joustoa puolin toisin.
Kasvatus! käytännössä on osoittautunut etää meillä äidin kanssa säännöt ovat tiukemmat kuin isällä, siinä mielessä asiat voisivat siis olla paremmin toisaalta lapset eivät ole asiaa kapinoineet koska kaikki on kuitenkin niin selvää lasten kannalta tietävät tasan tarkaan mitä heiltä vaaditaan täällä,ja missä asioissa oma isä on lepsumpi....En ole ikinä yrittänyt olla lapsille isä silti kasvatan lapsia kuin omiani, lapset kunnioittavat minua aivan samalla tavalla kuin isäänsä/äitiänsä sanani ovat lasten kannalta yhtä lailla LAKI.
Loppupeleissä tietenkin bioloogiset vanhemmat päättävät lasten asioista se on selvä mutta käytännössä olen tasa-arvoinen.
Tämä vuorottelu tominut hyvin meidän kohdalla jo 5vuotta ja sitä voni suositella VARAUKSIN! (asuinpaikka ,yhteistyö,kavatus) asia vaatii vanhemmilta uhrauksia lasten hyväksi ja hyvää yhteistyötä osapuolten välille
jos em: asiat ovat kunnossa homma toimii.
Pojat 9v ja 11v siis asuvat vuoroviikoin meillä/ isällään "vaihtopäivä" on perjantai tämä on osoittautunut parhaaksi päiväksi koska molemmille jää kokonainen viikonloppu.
Mielestäni kaikkein tärkein asia homman tomivuuden kannalta on se että asumme samalla alueella kotien välimatka on noin 1,5km (kävelymatka) tämä myös tarkoittaa tietenkin sitä että lapset käyvät samaa koulua ja kaikki kaverit ovat samoja olivatpa lapset kumman vanhemman luona tahansa! Lapssien ei tarvitse viettää kahta elämää siinä mielessä että toinen olisi 50km päässä! Aikuisten on järjestettävä oma elämänsä niin että tämä samalla alueella asuminen toteutuu!
Vanhemmat eivät ikinä missään tilanteessa saa puhua lapsille mitään pahaa kenestäkään ei isästä,äidistä,isäpuolesta lapsia ei tule manipuloida ja näin saattaa heitä ristiriitaisiin tilanteisiin ,jos aikiusilla on erimielisyyksiä ne käsitellään AIKUISTEN kesken lapsia niihin ei sotketa!
Joulun lapset viettävät vuorotellen vanhenpiensa luona välit ovat aikuisten kesken sellaiset että isä vierailee muutaman tunnin jouluaattona lahjojen avaukset jne: meillä ja äiti ja minä taas isällä kun vuoro on siellä! synttärit jne: vietetään myös yhdessä.
Väini lasten isään ovat lähinnä neutraalit siedämme toistemme seuraa mutta emme ole ystäviä emmekä vihamiehiä. kun olemme yhdessä kaikki on tilanne lapsille täysin luonnollinen jännitteitä ei ole! Kesälomat sovitaan tapauskohtaiseti rippuen aikuisten lomista jne periaate on ollut kukkaus/kuukaus mutta joustoa puolin toisin.
Kasvatus! käytännössä on osoittautunut etää meillä äidin kanssa säännöt ovat tiukemmat kuin isällä, siinä mielessä asiat voisivat siis olla paremmin toisaalta lapset eivät ole asiaa kapinoineet koska kaikki on kuitenkin niin selvää lasten kannalta tietävät tasan tarkaan mitä heiltä vaaditaan täällä,ja missä asioissa oma isä on lepsumpi....En ole ikinä yrittänyt olla lapsille isä silti kasvatan lapsia kuin omiani, lapset kunnioittavat minua aivan samalla tavalla kuin isäänsä/äitiänsä sanani ovat lasten kannalta yhtä lailla LAKI.
Loppupeleissä tietenkin bioloogiset vanhemmat päättävät lasten asioista se on selvä mutta käytännössä olen tasa-arvoinen.
Tämä vuorottelu tominut hyvin meidän kohdalla jo 5vuotta ja sitä voni suositella VARAUKSIN! (asuinpaikka ,yhteistyö,kavatus) asia vaatii vanhemmilta uhrauksia lasten hyväksi ja hyvää yhteistyötä osapuolten välille
jos em: asiat ovat kunnossa homma toimii.
Vastaukset 47
Vanhimmat
Tuo toimii, jos aikuisilla on järkeä päässä.
Minustakin tuo viikko kerrallaan-systeemi olisi paras mahdollinen vaihtoehto, kun asutaan lähekkäin. Viikonlopputapaamisissa, lapsi ehtii juuri "kotiutua" etäpaikkaan, kun onkin taas jo aika lähteä pois. Tuolla systeemillä lapsi myös oppii paremmin tuntemaan vanhempien mahdollisen uuden puolison, ja heillä on mahdollisuus saada toimivat välit keskenään.
Aivan mahtavaa luke tällä palstalla järki-ihmisen tekstiä. Tekstiä aikuisista, jotka ovat ihan oikeasti asettaneet lasten edun kaiken muun edelle.
Sen verran kysyisin, että oliko tuo systeemi teillä alusta asti toimiva?
Noinhan sen elämän pitäisikin jatkua eron jälkeen. Lapset säilyttäisivät yhteydet molempiin vanhempiin ja molemmat vanhemmat jakaisivat myös arjen lapsen kanssa. Kun etävanhemman luona käydään silloin tällöin niin se on juhlahetki eikä päästä elämään sitä tylsän tavallista arkea. Tuossa viikko-viikko -systeemissä eletään niin arkea kuin juhlaakin. Homma varmaan toimii kun vanhemmat ajattelevat asioita lapsen parhaaksi ja pystyvät hyvään yhteistyöhön. Ja molemmilla vanhemmilla on halu olla vanhempia eronkin jälkeen. Asuinpaikka on todella oltava lähekkäin jotta koulu ja kaverit pysyvät koko ajan. Mukava lukea joskus näin positiivista tekstiä tältä palstalta. Hyvää alkavaa vuotta teidän perheelle.
Meilläkin lapsi vuorottelee tasaviikoin ja homma on toiminut alusta asti. Välimatkaa on vähän enemmän kuin ap:llä, mutta ei kymmeniä kilometrejä kuitenkaan.
Itse en ainakaan ole kokenut tekeväni uhrauksia; en pidä uhrauksena sitä, että lapsi on toisella vanhemmallaan yhtä paljon kuin meillä.
Molemmissa perheissä lapsella on hyvä ja turvallinen olla. Vaikka emme ole etäkodin kanssa tekemisissä muissa kuin lapsen asioissa silloin tällöin, ei etäkotia ole syytä epäillä tai arvostella. Sielläkin asuu ihan normaaleja ihmisiä, jotka pitävät lapsesta huolta.
Kyllä tällaisen vuoroviikkosysteemin soisi yleistyvän (todellakin asuinpaikat huomioiden), koska tämä on varsin tasapuolinen kaikille osapuolille. Ennen kaikkea tietysti lapsille, joilla säilyy vahva side molempiin vanhemiin.
lainaus:"en pidä uhrauksena sitä, että lapsi on toisella vanhemmallaan yhtä paljon kuin meillä."
Hienosti sanottu.
Tiedän lähiäidin, joka ei tähän systeemiin suostu, vaikka sekä lapsi, että etävanhempi haluaisivat, koska lähiäiti haluaa maksimi elatusmaksut. Kun sopimukseen ei päästä, ainoa keino olisi mennä käräjille.
noin pienillä lapsilla sujuu, mutta teini-ikäisiä et sitte saa enää millään juokseen paikasta toiseen ne valittavat kun toisella ei ole antaa omaa huonetta ja omaa tietsikkaa ja viikkorahaa.
miksi niin monet avioerolapset tarvitsevat erityis tukea koulussa ja muussa sosiaalisessa elämässä, ja tarvitsevat psykiatrista hoitoa.
Kun vauvasta asti joutuu muuttamaan asunnosta toiseen eikä ole enää sitä turvallista OMAA KOTIA, pysyvää paikkaa, niin se käy pienelle lapselle ylivoimaiseksi kestää.
Kuin moni aikuinen on valmis moiseen muuttamiseen kerran viikossa, 18 vuotta eteenpäin?
touhua pompottaa omia lapsiaan...........
Onko sitten parempi että lapset erotetaan toisesta vanhemmasta? mielestäni ei ja sitä vastaan täällä oli ihan hyviä perusteluja...lapset totuttelivat pikkuhiljaa minuun aluksi kävin vain "kylässä" yöksi en edes jäänyt! ,yhteen muutettiin vasta muutaman kuukauden jälkeen,myöhemmin ostimme oman asunnon samalta alueelta nimen omaan lasten takia! nykyään olemme naimisissa ja todellakin..... vuoroviikkojärjestelmää on eletty jo yli 5 vuotta! Olemme ihan onnellinen perhe ja väitän että lapset voivat erittäin hyvin ja kuten sanoin isä en ole yrittänyt olla pojillahan on hyvä isä..;) olem vain turvallinen/luotettava aikuinen joka rakastaa poikia täydestä sydämmestään ja mitä poikiin tulee niin lapsten sydämmessä kyllä on tilaa..;)
Tämä on hurskastelua mutta liian usein unohdetaan lasten etu ja varsinkin käytetään lapsia koston/riidan välineinä mitä pahaa lapset ovat tehneet? jos joku on aikuisten riitoihin SYYTÖN! osapuoli niin lapsi on!
ja on ihan oman vanhemmat vastuulla haluuko nähdä lapsia vai ei. Lasta ei saa pompottaa talosta toiseen vain siksi että vanhemmat niin haluaa.
Juu sinä oot onnellinen, mutta onko lapsi? Vaikka hän niin sanoo, niin luuletko että puhuu totta? Lapsi sanoo että kaikki on hyvin, että sinä et jätä häntä. Hänen on pakko hyväksyä.
Alkaisitko itse muuttamaan halosta toiseen 18 v?
Vielä ei ole myöhäistä kokeilla. Muuta joka viikko niin näet kuinka sinä jaksat. Luulempa että väsyt jo kuukaudessa tai kahdessa.
Miksi itse et muuta?
Miten hullua on sitten erottaa lapsi omasta vanhemmastaan. Meillä vuorottelu toimii jo kolmatta vuotta. Välimatkaakin kotien välillä 30 km ja hiukan on koulumatkat isän luota on pitkät, mutta kaikki on tähän ollut mahdollisimman tyytyväisiä. Koulut paranivat radikaalisti, kun vuorotteluun siirryttiin pari vuotta sitten. Ymmärrän ettei kaikilla tämä vuorottelu homma toimi, mutta selvillä pelisäännöillä saadaan monessa tapauksessa toimimaan ihan hyvinkin. Pompottelua se ei ole, jos lapset haluavat olla molempien vanhempien kanssa ja vanhemmat haluavat, että molemmat saavat olla lasten elämässä. Se mahdollinen pompottelu alkaa sinä päivänä kun vanhemmat eroavat, joten älkää vanhemmat tehkö lapsia sellaisiin parisuhteisiin, joissa vaarana on tämä lasten pompottelu. Jos kuitenkin näin päättömästi käy, niin varmistakaa että pystytte yhteiset lapsenne edelleen yhdessä saattelemaan aikuisikään. Lapset ovat ne jotka näissä tilanteissa yleensä eniten kärsii. Ei tilanteen varsinaisesti aiheuttaneet vanhemmat. Minä en ainakaan isänä aio suostua olemaan enään päivääkään poissa lasteni elämästä, niin kauan kun lapset haluavat olla isänsä luona puolet ajastaan, niin teen kaikkeni että se on mahdollista.
Minusta tuo viikko ja viikko -systeemi ei todellakaan ole lasten pompottelua, saatikka hullua touhua. Siinähän lapsella on pysyvä koti kahdessa eri paikassa. Jos lapset asuvat molemmilla vanhemmillaan niin kyllä lapsella molemmissa kodeissa on oma paikka ja omat tavarat. Tai ainakin näin luulisin olevan. Koulukirjat kulkevat mukana paikasta toiseen mutta siinä se varmaan onkin. Lapsilla on turvalliset ihmissuhteet molemmissa kodeissa. Mikä voisi olla lapselle parempaa jos vanhemmille ero tulee?
Minulla ei ole varaa antaa sammaa kun exäni, asun pienessä yksiössä kun varaa ei ollu isompaan, ja lapsilla ei tosiaanka ole omia huoneita saatikka omat tietokoneet ja muut vempaimet, exällä on hyvä palkka ja varaa näihin kaikkiin ja hän asuu omakotitalossa.
Silti rakastan lapsiani ylikaiken, mutta tuo vuorottelu ei meille sovi,saan kuiteski lapset jokatoinen vl ja lomilla itselleni ja sopu antaa tilaa. Ne on nää pätkätyöt ei voi mitään.
vanhemmat ja kokeilkaa muuttaa joka viiko talosta toiseen. Kokeilkaa ja kertokaa vasta sitten onko hullua vai ei!!!
Jos ei tiedä millaista se on ei voi puolustaaa sitä lapsen näkökulmasta jossa lapsi ei sano vaan aikuinen vastaa lapsen puolesta.
Olkaa hyvä ja kokeilkaa puolivuotta, luulen että ette kestä sitä. Miksi lapsen on pakko?
ainaskaan tykkäis muuttaa jokatoinen viikko, varmaan aina olis tavarat siellä toisessa paikassa, kun niitä tarvittais, ja aina matkalaukku valmiina ja pakkaamassa, ei saa:::na, ei tulis mitään käämit palais aikas äkkiä.
Aikanaan kun seukkasin yhen kundin kanssa, ja se asui 150km päässä niin joka vl matkustin bussilla sen luo, kun se ei töittes takia voinu tulla mulle, niin kyllästyin siihenkin niin perusteellisesti.No sitte aikanaan muutin kokonaan sen kanssa yhteen.
Minulta todella puuttuu omakohtainen kokemus lasten asumisesta viikko-viikko -systeemillä mutta mielikuvissani koen sen parhaaksi asumismuodoksi lapsille eron jälkeen. Arki jatkuu myös etävanhemman kanssa eikä hänestä tule sellaista "juhlien järjestäjää" kuten monesti tapahtuu. Meillä on käynyt juuri näin kun isä tapaa lapsia muutaman kerran vuodessa ja ne tapaamiset ovat kaikkea muuta kuin arkea. Samalla kun tapaamisia on vähän niin ei etävanhempi siinä arjessa ja lasten kasvatuksessa ole millään tavalla mukana. Mutta jos lapset asuisivat osaksi hänen kanssaan niin olisi pakko myös kasvattaa lapsia ja olla todella ihan arkinen isä. Mutta ei kaikki etävanhemmat edes halua olla näin aktiivisesti vanhempia.
Onko näin että lapsilla on aina matkalaukku valmiina? Epäilen kyllä tätä sillä uskoisin että tarvittavat tavarat on hankittu molempiin koteihin eikä lapsen tarvitse kuljettaa mukana kuin koulureppua. Olen ehkä väärässä näiden kuvitelmien kanssa.
Minä muuten haaveilin seurustelusta miehen kanssa joka asuisi kaukana. Mutta tuntuu miehille pienikin välimatka olevan liikaa. Itse en kaipaa koko ajan yhdessäolemista vaan pieni välimatka ja tapaaminen silloin tällöin sopisi hyvin. Tosin nyt on välimatkaa 5 km ja ihan riittävä on sekin.
Vuorottelun onnistuminen toki vaatii aika kovaa aktiivisuutta molemmilta vanhemmilta ja sitoutumista, mutta sehän on kaikille vanhemmille selvää jo lapsia hankittaessa. Meillä lapsilla molemmissa kodeissa kaikki tarvittavat, joten tosiaan vain koulureput kulkee mukana. Monesta omasta menosta olen joutunut ainakin henkilökohtaisesti luopumaan ja senkin rahan käyttämään vuorottelun onnistumiseen ja esim. lasten koulumatkoihin. Meillä ainakin olen täysin varma tilanteesta, että lapset tyytyväisiä tilanteeseen(niin tyytyväisiä kuin vain voivat olla vallitsevassa tilanteessa). Itse vastustan eroja tosi voimakkaasti ja en olisi itse ikinä voinut kuvitella lapsia tehdessämme, että tälläiseen tilanteeseen päädyttäisiin. Meillä kuitenkin vaihtoehtona tuolle vuorottelulle oli se normaali kuvio, eli lapset äidille ja isällä käydään silloin tällöin lomilla. Meille lapset niin läheisiä molemmille vanhemmille, etten usko että lapset olisivat kovinkaan mielissään joutumalla olemaan erossa esim. isästään. Onneksi meillä myös me vanhemmat olimme yhtä mieltä asiasta ja olemme yhteistyössä yrittäneet vuorottelun saada toimimaan mahdollisimman luontevasti. Toki on paljon vanhempia, joilla tuskin tämä onnistuisi. Lasten takia kuitenkin eripurat ja riidat on haudattava eteenpäin pääsemistä varten. Hyvää tuvevaa vuotta kaikille.
kestäisi jatkuvaa muuttamista, multa palaisi hermot! Mitä tahansa muuta, mutta ei jatkuvaa muuttamista. Sielu ja pää lepää aina kun saa olla kotona ja rauhassa.
lissu sua nurkkiinsa haluisikaan, hyi helvetti, pelkkä ajatus on kuvottava
etä on etä joten annan lähärin hoitaa kakarat.Ovat kohta sen ikäisiä molemmat penskat,että heitä pitäisi kuunnella jopa oikeudessa,jonne exmuijani minut veti aina ennenkin.Hoitakoot nyt heitä uuden isäpuolen kanssa ihan rauhassa,kunnes mukulat ilmoittavat tahtonsa.Kaksi mukulaani ovatkin jo muuttaneet exhirmun vallan alta.
kun olet tyhmä
Yksi vai kaksi kotia. Helsingin Sanomat.
Helsingin Sanomat. Perhe. 23.8.2010. Yksi, vai kaksi kotia?
Jo yksivuotiaat lapset vaihtavat kotia joka viikko.
Onko yleistynyt vuoroviikkomalli -paras ratkaisu myös lapselle?
Vanhempien ero on on lasten ja nuorten arkea. Viime vuonna sen koki 30 000 alle 18-vuotiasta suomalaista.
Yhä useammain liitto menee katkolle, kun lapsi on vielä vaunuissa.
"Äiti on tuskin kotiutunut vauvan kanssa, kun jo lähdetään eri suuntiin"
Tapaamisoikeuksia vahvistava lastenvalvoa sanoo. Hän kokee työssään paljon uhkailua, eikä siksi halua esiintyä nimellään.
Lapsen elämästä eron jälkeen käydään tilanteeseen nähden Suomessa olemattoman vähän keskustelua, sanoo psykologian professoro Liisa Keltinkangas järvinen.
Hän kaipaa erityisesti keskustelua kahden kodin mallista, joka on yleistynyt pohjoismaissa.
Edellinen sukupolvi eli lähes aina yksinhuoltajaäidin kanssa. Siinä ongelmana oli lapsen vieraannuttaminen isästä. Vuoroasumisessa yhteys isään säilyy, mikä on Keltinkangas-Järvisen mukaan tärkeää.
Aikuinen voi kuvitella, kuinka avuttomalta tuntuisi aloittaa joka viikko vieraassa paikassa vieraan ihmisen kanssa.
Keltinkangas-Järvisen mukaan lapsen hämmennystä lisää se, että usein ainakin toisessa kodissa on uusi kumppani, ehkä hänen lapsiaan ja parin yhteinenkin lapsi....
Kasvatustieteen tohtori Hannriika Linnavuori haastetteli kolme vuotta sitten väitöskirjaansa 8-18 vuotiaita lapsia, jotka ovat vuorotelleet kahdessa kodissa leikki- tai kouluiästä saakka. Tutkimus on Suomessa toistaiseksi ainoa laatuaan....
Parisuhteiden hektisyys kyllä hirvittää. Kuka tutkisi kuinka monessa perhekokoonpanossa nykylapsi ehtii elää, kysyy Helsingin johtava sosiaalityöntekijä Piia Pelkola....
Linkki Helsingin Sanomien artikkeliin ja keskusteluun.
Katso myös linkki lisää aiheesta: Mukavalta tuntuu,koska on vaihtelua. Lasten kokemuksia.
http://www.hs.fi/artikkeli/Yksi vai kaksi kotia/1135259541943
---
YLE uutiset 26.8.2010.
Psykologian professori Liisa Keltinkangas-Järvinen kyseenalaistaa suositun kahden kodin mallin.
Linkki artikkeliin, sekä keskusteluun, jossa noin 100 kommenttia.
http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2010/08/psykologian_professori_erolapsen_parasta_asua_vain_yhdessa_kodissa_1931635.html
---
Vuorottelussahan lapsi saa koko ajan olla kotona. Ei tarvita mitään matkalaukkuja tai lyhyitä viikonloppuvierailuja.
pamahti uudenvuoden pommit vähä ajoissa!
melkee 21vee yhessä siitä yli 12vee naimisissa ni mies ilmoittaa että arki ei kiinnosta,ei välitä enää ja blaablaaa!
tämä tuli aivan puun takaa.
arki on sitä elämää!mikä kelevetti miehiä vaivaa kun sitä ei kestetä?
mies on koko viikon puhunut toista ja sitten taas toista ei pysy itsekkään perässä.ja hyökkää heti kun kerron miten minä asian nään.kävin itse muutama vuosi samanlaisia tuntemuksia läpi itsekseni ja lopulta järki voitti ja huomaaminen että tätä tää elämä on.ei ruusuilla tanssimista joka päivä eikä edes joka toinen.
kuvioon liityy nainen jokin aikaa sitten eronnut 3lapsen yh ja ammatiltaan mielenterveysalanammattilainen.joten daa!mieheni on löytänyt kuuntelijan itselleen kun arki painaa päälle ja toinen ammattilaisen on osannut sanoa oikeat sanat ja molemmat ovat pilvissä ja taitaa yh tarvita lapsille vahtia kun on niin kova menemään.
mieheni antoi pari pvää sitten luvan soittaa sille naiselle ja soitin puhuimme asiallisesti ja nyt eilen hän(nainen)(ja osassa myös mieheni) oli kääntänyt puheensa ja väittää ettei ole sellaisia sanonut ja haukkui minut tekstarilla ja mieheni ei näe kuinka hän manipuloi.
ja huom!mitään fyysistä heidän välillään ei ole.
kuvioon liitty myös lapsi joka on adoptiolapsi ,en ymmärrä kuinka joku voi satuttaa lastaan tällä tavalla.suoraan ei ole sanottu mitään lapselle mutta hän reagoi jo.
mieheni elää jossain satufantasia maailmassa jossa asiat hoitu naps vaan!
minä välitän ja rakastan ja olen valmis yrittämään ja odottamaan 40kriisin päättymistä(mitä hänellä ei omien sanojensa mukaan ei ole)ja hakemaan apua mutta EI
onneksi tukena ystäviä ja vanhemmat
kotia viikottain ja lapsi saa olla samassa paikassa koko ajan.
Mutta jos lapsi matkustaa kahden talon väliä, niin ei lapsi silloin ole kotona.
Höpö, höpö - ei lapsi muuta/matkusta vaan hänellä on kaksi kotia. Vaihtopäivänä hän menee suoraan kotiinsa ja on taas kotona. Tärkeää on että vanhemmat huolehtivat että lapsella on koti kummankin luona.
Yhtälailla lapsi joutuu olemaan kahdessa kodissa jos vanhemmat vaihtavat asuntoa. Mutta tuo että vanhemmat joutuisivat jakamaan kotinsa ex-puolisonsa kanssa kotia tuo rutkasti lisäongelmia.
eihän se lapsi tyhjään kotiin muutakkaan vaan sillä on ihan oikea rakas vanhempi molemmissa paikoissa. vai jätitkö sä aina toisen rakkaan asuntoon mistä menit viikonlopuiksi toisen rakkaan luo ja lopulta jätit sen toisen kokonaan. Ettekö te hyvät ihmiset sitä ymmärrä että niitä rakkaita on kaksi, kahdessa eri paikassa. Tottakai se on siis lapselle parasta (jos molemmissa paikoissa on muutenkin hyvä olla) että vuorotellaan. Huhhuh "muuttakaa itse puoli vuotta paikasta toiseen" no mitä siellä toisessa paikassa sitten on? Ei mitään.
vastaava systeemi toimi aikaisemmin. Hyvät välit exällä ja minulla. Lähekkäin asumme. Lapset asuivat alkuun kanssani, tapasivat isäänsä säännöllisesti. Ilmaisivat halunsa olla enemmän isänsä kanssa, poikia kun ovat. Otimme siis vuoroviikko systeemin käyttöön. Kului pari vuotta, pojat alkoivat sanomaan että "tää juttu on ihan syvältä, aina pitää vaihtaa kotia, haluamme muuttaa isän luo". Olin tähän osannut jo henkisesti varautua, enkä tietenkään asiaa vastustellut koska tästä oli jo moneen kertaan puhuttu, ei ollut kummallakaan mikään hetkellinen mielijohde. Uusia puolisoita ei asu saman katon alla minulla eikä lasteni isällä.
Pojat, kohta 14- ja 16-vuotiaat, muuttivat noin kuukausi sitten isänsä luo. Tapaamme tietty usein, tälläkin hetkellä toinen pojista on luonani.
Yksinäistä välillä on, kova ikävä poikia mutta ymmärrän todella hyvin heidän kantansa asiaan. Itse en jaksaisi vuoroviikoin vaihtaa asuntoa. Pojat vaikuttavat tyytyväisiltä tähän ratkaisuun.
kostaa oman eronsa, niin onhan se itselle ja muille sanottava että vuorottelu toimii, jottei tunne pahaa mieltä systeemistä.
Lapsenk annalta erittäin huono systeemi, mutta kukapa lasta kuuntelee, eikä lapsi uskalla edes sanoa että on eri mieltä, on muutenkin jo joutunut riitelyn kohteeksi ja kuka minun elämämisen maksaa- systeemiin.
mies ei vieläkään ole herännyt unestaan...
olen antanut tilaa ja olen yrittänyt ymmärtää.eilen oli palaveri jossa oli mukana hänen isänsä ja minun vanhempani ja me.hän oli tosi puolustuskannalla aina kun yritettiin saada jotain järkevää sanottua hänelle tai yleisesti niin kädet nousivat puuskaan ja ääni kohosi(se huutaa joka pelkää tai miten se sananlasku meni?)
äitini sanoi jälkeenpäin ettei ole koskaan nähnyt miestäni tuollaisena.
apua ei suostu vastaanottamaan kun ei ole mitään pelastettavaa,vastuuta ei ota mistään kaikki on jonkun muun syytä kuin hänen.hän ei ole joutunut parin viikon aikana selittelemään pojallemme miksi ollaan yötä muualla tai missä toinen vanhempi on.alkaa olla voimavarat loppu niin henkisesti kuin fyysisestikkin.
ristiriitaiset viestit jatkuvat edelleen en oikeasti tiedä mitä ajatella...
viikon sisällä minua on yöllä rutistettu minuuttitolkulla niin kovin etten pystynyt liikkumaan,kuittasi tämän ivallisesti sanomalla että hän oli unessa,on vilkutettu hymyillen ikkunasta ja puhunu lapselle tosi fiksusti ja loppuargumentti heidän väliseen keskusteluun oli että järki voittaa ja virheistä oppii...
hän ei näitä muka muista...
en tiedä varmaan aika sekavaa kirjoitusta mutta olen aivan sekasin ja lapsella ois kohta synttärit tulossa ..
onko muilla samanlaisia kokemuksia ja onko se mies herännyt ajoissa ruususen unestaan ennen kuin kaikki menee rikki?
kuilu syvenee....
ainakin nainen haaveilee jo yhteisestä yöstä ja tämän hetkisten tietojen i mukaan hän on myös vielä naimisissa....yhdessä ollut miehensä 15vuotta...
Ei kuulu sun hoitaa sitä asiaa, vaan isä hoitaa exänsä ja lasten kanssa omat asiat.
Omituista puuttumista.
sä puutut muiden asioihin.
Sähän täällä puutut koko ajan muiden asioihin arvostelemalla muiden elämää.
Hanki kuule oma elämä äläkä puutu muiden asioihin
joka toinen isän luona ja joka toinen äidin luona. He muuttavat siis koko ajan. Heillä on reput valmiina aina ovenpielessä eikä niitä pureta oikeesti ollenkaan ellei vaatteet mene pesuun.
He ovat 12 ja 9 v ja tottuneet pienestä pitäen muuttamaan. Vielä olisi jaksettava 6 vuotta toisen ja 9 vuotta toisen lapsen muuttaa.
Itse en jaksaisi moista mutta eipä tässä tarvi muuta kun ottaa lapsi vastaan ja taas laittaa lapsi matkaan.
Helpolla minä tässä pääsen.
Huomaa että heitä tympii välillä, kun ei ole sitä paikkaa missä olla vakituisesti, mutta näin on menty jo vuosia.
Isänsä aikanaan ehdotti, että näin voisi toimia todella hyvin, ja kokeiltiin ja rutiinilla jo menee. Viikonloput herätys on kello 7.00 ja mars isän luo tai tulo mun luo. Sillonl apset ovat pitkän aikaa toisen luona kunnes taas seruaavana aamua 7.00 muuttaa toisen luo.
Viikolla vaihto käy suoraan koulusta.
Onko muilla kokemusta jokapäivä muuttamisesta,m eillä on edessä vielä useita vuosia tätä.
luuletko todella että noi sun paskajutut uppoo, NO EI!
Lopeta siis noiden harhojes kirjoittaminen PSYKO
Meillä on myös jo 7 vuotta toiminut vuorottelu, aikaväli ja vaihtopäivä on tosin vaihdellut.
Ratkaisu ei varmastikaan ole lapsen edun mukainen tai hänelle helppo. Sitä vaan ei aina voi valita ja se pitäisi aikuisten tiedostaa tehdessään ratkaisuja jotka vaikuttavat omiin lapsiin ja perheeseen. Miten haluaa omia lapsiaan kohdella, miten turvatun lapsuuden heille haluaa tarjota. Sillä kun perhe hajoaa, niin samalla särkyy jotain lopullisesti. Jos toinen puolisoista haluaa perheen hajoittaa löydettyään uuden, niin ei voi pakottaa palaamaan. Lapsi joutuu väkisin kärsimään ja se kannattaisi myös sosiaalihuollon ottaa huomioon kun lapsen huollosta ja tapaamisista keskustellaan. Jos haluaa hajoittaa perheen, niin ei ole se joka esittää vaatimuksia myöskään lapsen suhteen. Valitettavasti sitä ei oteta huomioon.
Lapsi tarvitsee molemmat vanhemmat ja arkea heidän kanssaan. Ehkä sellaisen ihmisen, joka haluaa rikkoa lapseltaan kodin, kannattaisi miettiä mitä omalle lapselleen on tekemässä. Ei voi kuitenkaan vaatia, että se toinen osapuoli menettäisi lapsen, vaikka perhe hajoaakin.
lapset kärsimään ja maksamaan vanhempien onnesta! Lapset pakotetaan reissaamaan vaikka se olisi vanhempien tehtävä, itse ovat elmänsä pilanneet, mutta hyv laittaa lapset maksamaan.
Lapset ei valita, kun heitä ei kuunnella, heiltä ei kysytä.
Vanhemmat itse vastaavat kysymykseen toimiiko? Toimiihan se, kun ei lapselta kysytä.
Ainakin meillä toimii viikko/viikko. Alku oli hankalmpaa, kun jouduin itse äitinä muuttamaan pois yhteisestä kodistamme, pettämisen ja jatkuvan pahanolon takia. Lapsi 10v. jäi tuolloin isälleen, syystä, että jätin kaiken ent. kodissa paikalleen. Perustin uuden ihan tyhjästä. Lapsen vuoksi juuri näin toimin. Hänen koulunsa oli lähellä isin asuntoa. Lapsi oli isälleen ainoa ja varmasti todella rakas. Oman pahanoloni vuoksi en vain voinut jäädä...
Itse reissasin tuolloin reppuselässä kahden kodin väliä, eikä se ollut ollenkaan paha asia. Sittemmin n. ½ vuotta erosta lapsi olisi halunnut muuttaa luokseni kokonaan, mutta...
Tämä oli varmaan vain hänen mielipiteensä. (En mennyt ollenkaan mukaan ns. iskä suuttui siitä ja siitä jne.)
Keskustelimme asiasta ja päädyimme ratkaisuun, että lapsi asustaa kummankin luona.
Nyt kotiemme välimatka on n. 2km. ja homma on toiminut todella hyvin. Josko toisella on menoa vaikkapa viikolla, niin ei muuta kuin toiseen kotiin. Nyt jo murrosikäinen lapsi on sopeutunut tähän mielestäni hyvin.
Emme ole vanhempina menneet mukaan siihen, että josko hän riitelee äidin kanssa, niin on menossa isälleen tai päinvastoin. Ei, sen verran rajoja on, ettei teini meitä pompottele mieialojensa mukaan.
Kaikesta huolimatta hän on urheilussa ja koulussa hyvin pärjänneiden joukossa. Ei se vanhempien ero aina niin paha-asia ole mitä annetaan ymmärtää...Josko me vanhemmat osaisimme asiamme hoitaa riitelemättä ja niin, että lapsi/nuori saa tuntea itsensä rakastetuksi:) Olkoon koti sitten siellä tai täällä, tai vaikka siellätäällä.
Tsemppiä kaikille, etenkin lapsille jotka elelevät näin leveästi. ( 3- vuotias lapsi sanoi vanhemmilleen, miksi te ette eroa, että minäkin saisin 2 kotia, niinkuin Juusolla on:))
ensini tse kokeilevat vuoden verran muuttaa joka viikko asuntoa ja pakkaamaan tavarat ja matkustamaan, ja puhuisivat vasta sitten lapsen puolesta.
Helppo sen on sanoa että kyllä toimii, kun ei itse sitä joka viikko tee! Lapsi ei saa valita mitä tekee vaan hänet pakotetaan siihen mikä on aikuisesta todella hyvä ja ihana asia, lapsi tykkää muuttaa se toimii...heh..! Vanhemmat tykkää kun lasta heitellään.
kuuluu tehä niinkö vanhemmat sanoo ja piste.
pitääymmärtää että lapsetkin on ihmisiä! Kohdella heitä niin kuin haluavat itseään kohdeltavan.
Eipä ihme että katkeria ja itsekkäitä ihmisiä kasvaa, kun lapsena ihmisyydellä ei ole mitään merkitystä, ei sitä silloin osaa koskaan ottaa ketään huomioon.
Niin, lapsella on oikeus elää sekä äidin että isän kanssa. Sen takia vanhempien on huolehdittava että lapsella on koti kummankin luona, huolehtia että heillä on vaatteet ja tavarat kummassakin kodissa (ettei mene pakkaamiseksi ja "muuttamiseksi") ja suostua siihen että lapsi elää osittain exän perheen luona. Vaatii suurta sydäntä vanhemmilta että haluavat antaa lapselle parasta - läheiset suhteet kumpaankin vanhempaan.
Yhtä paljon "muuttoja" tulee jos kyse joka-toinen-vkl ja silloin lapsi joutuu pomppimaan kodista toiseen parinkin päivän välein - ja toisaalta olemaan erossa vanhemmista 12 päivää putkessa.
Toimii niin hyvin että viel aikuisiälläkin pomppiivat isän ja äitin kämppien välillä kun eivät omilleen älyä muuttaa eikä kumpikaan vanahemmista henno pihallekaan heittää! Lusmuille maksetaan kaikki!
Mun mielestä on persiistä tämä vuoroviikkosysteemi.Vai miltä aikuisesta tuntuisi muuttaa joka viikko vaikka eri työpaikkaan? Meillä ei toimi.Säännöt ja kuri ovat äidin luona olemattomat,molemmissa paikoissa on lapsilla oltava mm.eri vaatteet.Meillä pidetään kiinni siitä,että koulun jälkeen vaihdetaan vaatteet mutta äidillä ei.Eli siellä ovat risoissa,likaisissa vaatteissa myös koulussa.Jos sinne antaa ns.koulukengät mukaan niin tulevat takasin haisevina ja risoina.Koko ajan unohtuu jotain jompaankumpaan paikkaan.Äidin luona tavarat katoaa,nytkin yksi kadotti puhelimensa ja uutta ei ole saanut kolmeen kuukauteen.Äiti vaan sanoo asian olevan hoidossa...Nukkumaanmenoajat ovat erit, samoin huoneiden siivous ja ihan kaikki.Vanhin lapsi on jo jollain tavalla häiriintynyt,valehtelee,varastaa,kusee housuihinsa (ikää jo lähes 15v), ei välitä omasta puhtaudestaan ja silti mikään puhe ei mene perille,vaikka miten olen koirranut opastaa.Lapset käy samaa koulua ja välimatka meilläkin lyhyt.En silti kannata systeemiä.Mielestäni systeemi aiheuttaa lapsille stressiä mutta sitä ei kukaan kunnolla ja realistisesti ajattele.Se on vaan niin inhimillistä,että kun erotaan niin molemmat tahtoo pitää kakaroistaan kiinni kynsin hampain vaikka kykyä kasvattaa ja hoitaa ei olisikaan.
sä tiedät miten asiat on äidin luona, kunhan provoat.
Vittu mikä sairas paska oot.
jos omat lapseni olisivat aikoinaan joutuneet moiseen pyöritykseen sen tähden että vanhemmat eroavat ja haluavat itse olla onnellisia, vähtä välittäen lapsistaan ja heidän onnestaan.
Tässä tapauksessa lasten onni pitäisi olla aikuisten ensisijainen tehtävä, ja yrittää tuottaa lapsille mahdollisimman vähän muutoksia elämään kun vanhemmat eroavat.
Meillä ei koskaan lapsia laitettu liikkumaan ees taas isän ja äidin kodin väliä, eikä pidetty tiukkaa aikatalua, missä ollaan huomenna kello kuus ja missä sunnuntaina kello viis!!!
Lapset laitetaan aina maksamaan ja tekemään aikuiset onnelliseksi aikuisten omilla päätöksillä, kyllä lapsi selvii, kyllä se sopeutuu, ja kyllä se on onnellinen!!! Onko se? Ei ole.
Mitään niin julmaa emme koskaa ole omille lapsillemme tehneet, että he tekisivät niinkuin me sanomme, ellei tee syy olisi lasten!!
Myöskää miheen uudet suhteet eivät ole päässeet meidän elämää sotkemaan, sillä rakastamme lapsiamme niin paljon. Ei enempää mitä lapsi jaksaa itse kantamaan.
että sä jaksat jauhaa tota paskaa, millon milläkin nimimerkillä