Hiustenlähtö

kysymykseesi, mutta jos sinulla on jokin isompi sairaus se tulisi ensin saada hallintaan, eikö ? Kuten itsekin sanoit, yleiskunto näkyy hiuksista. Oma kampaajani kertoi, että hiuksia lähtee normaalistikin pari kertaa vuodessa - sillä tavoin ne uudistuvat. Hän kertoi myös - kovistelun jälkeen - että ikääntyessä hiukset harvenevat ja ohenevat - niilla onnekkailla, joilla on karhea hiuslaatu tätä ei juuri huomaa, mutta me, joilla on hienoa hiusta, olemme ihmeissämme, kun vahvakin hiuspehkomme litistyy, asettuu päätä myöten.

Minulla on pari tuttua, jotka ovat menettäneet hiuksensa syöpähoitojen vuoksi, mutta hoitojen loputtua ovat saaneet hiuksensa takaisin entistä ehompina. Eli kyllä se meidän elimistö yrittää tehdä parhaansa.
Toivottavasti löydät kaipaamasi tiedon.

http://www.hiusakatemia.fi/?s=hiusakatemia oletko käynyt näillä sivuilla?
http://www.google.fi/images?hl=fi&q=hiusakatemia&rlz=1B3PBFA_fiFI259FI259&um=1&ie=UTF-8&source=og&sa=N&tab=wi&biw=1280&bih=795

http://www.google.fi/images?hl=fi&q=talipunkki&rlz=1B3PBFA_fiFI259FI259&um=1&ie=UTF-8&source=og&sa=N&tab=wi&biw=1280&bih=795

Jos olet ollut kovasti stressaantunut, sinulla voi olla myös talipunkki. Talipunkkeja on lähes kaikilla, kuten hiivaakin, mutta kun elimistö pitää sen kurissa ja "herran nuhteessa" vähäisistä määristä ei ole haittaa.
Mutta esim. kova stressi on tekijä, joka saa häiriöitä hisupohjaan aikaan, ja häiriöden johdosta talipunkit pääsevät riehaantumaan ja lisääntymään kohtuuttomasti. Jos näin on tapahtunut, ne syövät hiuspohjasta ravintoa, eikä hiusjuurelle enää jää sitä riittävästi, ja hius irtoaa.

Hiuksen irtoamista en tässä vaiheessa voi enää estää. Se on tapahtunut jo aikoja sitten. Hiusjuuressa on karvan kohottajalihas, joka häiriön tilassa kouristaa hiusjuuressa olevaa päätään, ja se tempaantuu irti hiusjuuresta. Siitä hetkestä kestää n. 2-2,5 kk, kun hius alkaa irtoamaan. Hiusjuuri on se lihas, jolla hius saa kehostasi ravintoa. Jos se irtoaa hiuksesta, hius kuolee ja putoaa pois.
Vielä seuraavakin hius voi irrota. Hius voi olla hyvällä sängellä, ja sitten se sänki alkaa irtoamaan. Se johtuu siitä, että karvankohottajalihas on edelleen häiriötilassa, ja on kouristellut, että karvankohottajalihas on irronnut hiusjuuresta.
http://www.google.fi/images?hl=fi&q=Karvankohottajalihas&rlz=1B3PBFA_fiFI259FI259&um=1&ie=UTF-8&source=og&sa=N&tab=wi&biw=1280&bih=795

Minulta lähti nuorena -1965 hiukset päälaelta, ja harvenivat myös muualta. Silloin sairastin pitkään reumakuumetta, joka sitten meni sydänlihakseen. Reumaattinen sydänlihastulehdus. Ja sitä tehden sitten diagnosoitiin reuma, joka kylläkin oli vaivannut jo kymmennisen vuotta, vaan sitä pidettiin kasvavan lapsen kasvukipuina. Nyt niille kasvukivuille saatiin diagnoosikin. Antibioottia sain vuoden.

Kasvoi uudet hiukset, mutta nekin vielä lähtivät, kunnes seuraavat hiukset pysyivät päässä. Elämän varrella tätä hiusten irtoamista on ollut moneen otteeseen. Sitten sairastuin syöpään, ja hiukset lähtivät osittain, ei kaikki. Mutta 14 vuotiaalta tyttäreltäni lähti samaan aikaan kaikki hiukstet. No kaikki ja kaikki, muutama harva hius jäi. Kun olimme umahallissa, en tuntenut omaa tytärtäni altaalla, takaa päin katsottuna ajattelin, kuka vanha mummo tuo oli, kun vain muutama haiven leijuin päässä siinä veden pinnalla kun hän ui ja kellui.

Hänen päänsä tutkittiin Hiusakatemiassa, ja äidin sairastuminen sai tyttäressä aikaan armottoman stressin, ja se stressi pudotti hiukset. Talipunkit oivat ryöhääntyneet stressistä valtoimilleen ja niitä oli mieletön karja lapsen päässä. Tytär vain totesi migroskooppitutkimuksessa todetuista karjastaan, että nepä söpöjä ovat vaikka minua yökötti.

Jatkuu toisessa viestissä

Jatkoa...

Sitten Annikki Hagros-Koski selosti juurta jaksain, miten hius käyttäytyy, ja milloin se karvankouristajalihas on tempautunut irti hiuksesta, niin että tässä vaiheessa, kun hiuksia irtoaa, ei niille enää mitään voi tehdä, koska tapahtuma on jo tapahtunut aikaa sitten. Nyt vaan alettiin hoitamaan hiusjuurta, että sen kemiallinen taspaino saadaan kohdalleen, niin että se karvankouristajalihaksen krampit saadaan loppumaan. Tuli uusi n. 2,5 sentin sänki, mutta sekin vielä irtosi, ennen kuin saatiin hiuspohjan kemiallinentasapaino balanssiin. Se hoidettiin oikeilla talipunkkia varten suunnitelluilla hiustenhoitoaineilla. Ja tottahan sitten rauhoittui myös tytön stressi.

2,5 vuotta sitten hiukseni lähtivät totaalisesti. Sairastin silloin monia kuukausia, ja söin lähes vuoden antibiottia. Maksin kuukausia sairaalassa antibioottitipassa. Olin kuoleman kielissä mutta kuin ihmeen kaupalla selvisin CRP:n huidellessa 600:ssa. Koomassakin olin. Sain uudet täysin erilaiset hiukset, kauniit, niin rakastettavat, mutta mitä tapahtuikaan. Kyllä ne puolessatoista vuodessa olivat ehtineet vaihtaa taas väriään entiselleen, ja se jämäkkyys oli tipotiessään. Nyt ne taas olivat mitään sanomattoman harmaan soratien väriset. Hyi… miten latteat.

Tuosta äskeisestä 1,5 vuotta eteenpäin, eli nyt joulukuuhun 2009 sitten hiukseni alkoivat rajusti taas lähtemään. Anemiaa olin sairastanut vuosia. Sitten viime joulukuussa 2009 HB oli enää 62. Löydettiin kuolioon joutunut munuainen ja se jouduttiin poistamaan. Hiukset kasvoivat uudet, mutta ei tullut enää niitä ihania hiuksia vaan ne latteat mitäänsanomattoman harmaan maantienväriset, viruvat ja paukkuvat. Pesun jälkeen märkinä ne ovat kuin purukumi.

No antioksidanteistä on yleistilaasi apua. Mutta se anemian syy täytyy ensin löytää. Olihan se minullakin pitkään myös ohjelmassa. Eivät löytäneet, ennen kuin mätä munuainen alkoi työntyä voimalla ja väkivallalla ulos, tai pyrkiä, muttei se tiennyt, mistä reijästä pääsee ulos. Munuaisen pinnalle oli kehittynyt veripussi, jonne se ahnehti verenkierrosta verta, siellä oli 2 litraa verta munuaisen ympärillä, ja arvata saattaa, miten paljon vaivoja siitä oli, mutta kukaan ei sitä löytänyt, vaikka kuljin lääkäriltä lääkärille, ennen kuin joudun sydänyöllä mielettömien mahatuskin takia teholle. Oireisiin ei kukaan lääkäri ymmärtänyt yhtään mitäähn, mihin ne voisivat liittyä, ja kun eivät osanneet aavistaakkaan, lääkärikäynneistä ei koskaan ollut mitään apua.

No eipä mennyt taas aikaakaan, vajaa vuosi, kun taas hiukset kertoivat jotain, kun ne lässähtivät lopullisesti ja alkoivat lähetä. Syöpähän sieltä pullahti syyskuu 2010. Nyt olen lähes kalju, hiukset ovat lähteneet, ja sängestä ei ole kuin muutama karva tököttämässä jäljellä. Peruukki päässä kävin kirkolla.
Syövän jälkeen net taas kasvavat uudelleen. Mitä noista suremaan. Maaliskuussa, jos ei enää onglemia tule, vaan voidaan sytostaatit antaa säännöllisesti, loppuvat sitten sytostaattihoidot.

Millaisetkohan hiukset sitten saan. Mielenkiinnolla odotan sitä aikaa.

En tiedä, oliko tai onko tästä mitään apua. Hiuksia varten en ole syönyt mitään lisäravinteita, mutta yleiskuntoni vuoksi kyllä, ja sieltä parhaasta päästä, ei mitään synteettisiä vaan aivan ruoka-aineista erotettuja ravinteita.

Mut oletko kirjoittanut tähän ketjuun?

http://keskustelu.suomi24.fi/node/9484472

lääkintää, niin kokeile nokkosteetä.
Siinä on niin paljon hyödyllisiä aineosia ja niiden imeytyvistä parantavia entsyymeja ja happoja, että se voisi olla ratkaisu.

Jäi vain vastaamatta silloin ja ketju oli "liian vanha", koska näitä ei mukamas pitäisi kaivella esiin.

Silloin olisin kyllä ironisesti vastannut, että meille mummoille syötetään jotain salaista ainetta, kuten mukamas sotapojille jarrua..

Itse kampaajalleni ihmetellessä moista hiustenlähtöä, tämä nuori kertoi, että niitä irtoaa aina. Kyllä minäkin tiedän 67-vuotiaana, että niitä irtoaa, mutta ei kourallista joka pesussa ja pesujen välissäkin.

Kai se on myös tämä ikä, että hiukset alkavat vain harventua iänmyötä, sillä tunnenhan minäkin näitä "harvahapsisia", joilla varmasti nuorena on ollut tuuheat hiukset.

Nyt vain omaltakohdaltani alan uskoa myös siihen, että ostin purkin B-vitamiiniä. Kyllä kynnet ja hiukset alkoi kasvaa, mutta hiukset alkoivat lähteä. Nyt, kun pillerit on loppu, niin hiuksetkin alkavat pysyä päässä, eikä tyynyllä.

Täytyisi vain uskoa, että korkeintain D-vitamiini on meikäläisille tarpeellinen lisä, koska aurinkoa ei ole, mutta muu ravinto pitäisi saada ruuasta, eikä pillereistä.

Onnekaat he, joilla pakastin on täynä marjoja. Itselläni ei ole pakastinta, mutta ei nuo omput ja rypäleet niin paljon maksa, vai mistä te ruuassa säästätte?

Täällä oli runsaasti kertomuksia hiustenlähdöstä sairauden vuoksi, kuten sytostaatti. Äitinikin sai sitä usein ennen kuolemaansa, mutta aina hänellä oli marjoja, joita hän söi päivittäin paljon, milloin ei ollut huonovointinen hoitojen ansiosta. Tukkansa sai pitää, mutta toisaalta muuttui ns.karheaksi, kuin sianharjakset. Samoin oli miehelläni, kun sairastui eturauhas syöpään.

Luonnonkiharat hiukset vaihtuivat jäykiksi, mutta kun tauti on nujerrettu, niin taas on yhtä upeat vaaleat kiharat.

Koskaan en ainakaan syö mitään B-vitamiini lisiä, vaan ostan niilläkin rahoilla jotain järkevämpää vihannes-hedelmä tuotteita.

Tulikohan nyt joku Uuden Vuoden lupaus?