Puolison lihominen

Olemme olleet yhdessä nyt muutaman vuoden. Puolisoni oli alussakin rehevä, mutta jaksoi liikkua, pyöräillä, harrastaa kanssani, rakastella. Nyt viimeisen vuoden aikana hän on lihonut todella reippaasti, ainakin 10 -15 kg. Miten esittäisin huoleni asiasta hänelle tehokkaasti mutta hienotunteisesti?

Asia huolettaa minua seuraavista syistä:

-seksielämämme on typistynyt kokonaan. Haluaisin seksiä minä kyllä, mutta hän kykenee ajattelemaan vain läskejään.
-hänellä on kohonnut verensokeri ->diabetesriski. Silti käy vain syömässä MD-ruokaa, karkkia, limsaa etc.
-haluaisin yhteisellä ajallamme harrastaa hänen kanssaan asioita: ulkoilua jne. Tätä nykyä näkemisemme perustuu sohvalla telkun katsomiseen ja sitten nukkumiseen. Uskoisin, että liikunta parantaisi myös hänen mielialaansa, mutta se hänen ulos saamisensakin on jo käsittämättömän vaikeaa.

Huomaan, että tämä tilanne ärsyttää minua nyt kertakaikkisesti yhä enemmän, joten tälle on tehtävä jotain. Neuvoja? En ole suoraan asiasta hänelle sanonut, vaan yrittänyt saada mukaan harrastuksiin jne, kun toisella on muutenkin huono itsetunto.
121350
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 12

Vanhimmat

petä tyttöystävääsi. Näin minäkin laihduin vaivattomasti melkein kymmenen kiloa. Klassikkovinkki.

Äänestä

Aika hiljaiseksi vetää näemmä muutkin..
Ehkä sun tosiaan pitää puhua asiasta suoraan.. Ja ehdottaa että koittaisit auttaa.. Teette terveellisempää ruokaa ja tosiaan yrität saada hänet liikkumaan..

Äänestä

masentuneelta :/ Onko viimeisen puolen vuoden aikana tapahtunut kenties ikäviä asioita? Jos hän on masentunut, se on huoli numero yksi.
(Pakko muuten sanoa, että tuli melkein tippa linssiin, kun luin tekstin. Ajattelin ensin, että nyt jotakuta ällöttää lihonnut kumppani, mutta sitten tämä joku onkin aidosti huolissaan rakkaastaan.)

Liikunta ihan taatusti piristää, jos vain saa toisen ylös. Miten olisi aluksi vaikka kävely jonkun muun toiminnan varjolla? Lähistöllähän saattaa olla paikoja, jotka ovat kauniita tai muuten vaan niin kiinnostavia, että niitä on mukava käydä käveleskelemässä.
En tiedä, millaisista jutuista pidätte, mutta tässä on yksi harrastus, jonka varjolla tulee liikuttua kuin vahingossa. http://www.geocache.fi/

Joku jo ehdotti terveellisemmän ruuan kokkausta. Niin, jospa alottaisit kokkaamalla hänelle yllätykseksi jotain hyvää ja laadukasta ja taatusti terveellisempää kuin roskaruoka. Senkin voi naamioida ihan romanttiseksi yllätykseksi :P

Äänestä

Siinä tapauksessa aivan melkein samanlainen minun eksästä.Kannustin kyllä exää ollut laihduttamaan ja kohtuudella ruoalla ilman vähemmän roskaruoka ja liikumme aika hyvin koska hän oli silloin ylipainoinen.Ikävä kyllä kun laihdutti 10kg pois ja silti taas kilot lihomaan takaisin että laiskata vain sohvalla ja nukkumaan ei enempää edes aktiivisesti.Olin kärsivällinen liian kauaa,mutta sain jo tarpeekseni hänestä kun luovutin koko asian myös kannustamatta hänelle.Siksi tilanteemme meni huonommin ja lopulta erota näin.Kokeile sinäkin jotakin piristää häntä ja houkuttaa vaikka kävelemään jonnekin ulkona..Toivottavasti tepsii häneen.Joo masentua voi vaikuttaa kyllä näin että ei haluta mennä edes liikunnan kanssa.

Äänestä

Seurustelin aikoinaan naisen kanssa joka lihoi suhteen aikana varmasti yli 30 kiloa. Taustalla oli nuoruuden liikuntaharrastuksen lopettaminen, stressaavaan työelämään siirtyminen, alkava masennus ja ilmeisesti se ajatus ettei suhteessa ollessa tarvitse huolehtia omasta painosta/terveydestä.

Alkuun yritin kannustaa, yritimme aloittaa uusia liikuntaharrastuksia, syödä yhdessä terveellisemmin, puhua ja ymmärtää, mutta toista ei vain kiinnostanut mikään liikunta kovin pitkään, yhdessä syömisen ohella toinen söi roskaruokaa, JUUSTOA!, karkkeja, sipsejä yms. lähes kokoajan. Välillä sitä painonnousua oli jopa useita kiloja kuukaudessa. Ja niinhän siinä sitten kävi että kilojen myötä alkoi se kiinnostus myös parisuhdetta kohtaan vähetä, ensin hiipui seksi, sitten kaikki muukin hellyys.

Yritin auttaa, tukea ja ymmärtää toista, mutta mikään ei auttanut. Parin vuoden jälkeen erosimme, ehkä näin jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt erota jo aiemminkin, mutta ei sitä rakkautta toista kohtaan ihan hetkessä voi menettää.

Äänestä
  • Joskus ilmaisin ystävälleni huoleni hänen suuresta ylipainosta ja toisen jo heikentyneestä voinnista. Ilmaisin asian niin hienotunteisesti kuin mahdollista. Siihen välit kuitenkin kariutui eikä palanneet ennalleen. Siinä oli toki muutakin, mutta ei kertominen ainakaan auttanut asiaa. Joskus on miettinyt jos ihastuu ylipainoiseen ihmiseen että miten asian voisi esittää toiselle. Pelkkä kannustaminenkin liikkuvampiin elämäntapoihin kuitenkin saattaa loukata toista paljon.

    Äänestä

  • Et ole ainoa ihminen joka yritti toista parantaa ja mukavamman tapoja.Minulla oli ollut samaa ongelmia kanssa.Aluksi oli mennyt hyvin 2 vuotta suhdeessa ja asiat myöskin hyvin,mutta sen jälkeen huomasin jopa vähittellen alamäkeen koko ajan.On turhaan jatkaa jos jo liian pitkään yrittänyt,koska olin yrittänyt 2 vuotta parantaa asioita,että tuloksetta.Älä syytä itsesi,koska joskus käy niin mennä.Sanoin hänelle,että valinta joko parantaa tai samaan rataan ottaa,mutta huomasin kun hän ei tahdo olla parantaa päin eikä muuta mitään,tuli selväksi.Nyt kuulin muulta tutulta eksältäni,että mennyt vielä huonommin terveydelle koska nyt hänellä polvituet.On se ikävä juttu vaikka emme tavannut kohta viisi vuoteen ja emme pitäneet yhteyttä myöskin.Exäni ei tajunnut asiasta mitään,että voisi terveyden kanssa paremmalta ja tervemmin.

    Äänestä

Turha lässytys ei auta. Sanot suoraan "nyt nainen loppui toi omista läskeistä valittaminen ja alat tekeen asialle jotain". Turhaa naukumista ei kukaan jaksa loputtomiin kuunnella.

Äänestä

Pari vuotta on ehkä se aika, minkä jaksaa toisen puolesta esittää ehkä muuta kuin on. Alun liikuntaharrastukset saattoivat olla vain sinun miellyttämistäsi? Muutos ja sen halu lähtee vain itsestä. Jos hän ei halua liikkua tai laihtua, et sinä voi sille mitään.

Äänestä

sun ei kande kikkailla mitään, vaan sanoa rehellisesti että haluat että hän alkaa välittämään itsestään koska sinäkin välität. Kyllä se kuuluu ihan yhtälailla rakkauteen että pidetään itsestä huolta, minusta olisi ainakin kauheaa jos tyttöystäväni eläisi itsetuhoista elämää ja samalla sanoisi että rakastaa minua.
Meille ainakin itsestään huolenpito on myös rakkautta toisiimme, haluamme olla ikuisesti yhdessä ja ennen kuin ikuisen elämän salaisuus keksitään paras tapa on koittaa elää terveellisesti.

Kerro hälle huolesi ja jos häntä ei kiinnosta niin ehkä se todella tarkoittaa ettei häntä kiinnosta. Ei parisuhdetta tule pitää minään varastona johon kun kerran on laitettu tavarat niin siellä ne säilyy sellaisena kuin laittopäivänä.
Ehkä sun tyttis on siinä uskossa että suhde pysyy itsestään koossa ja kukkeana eikä tarvitse enää panostaa mihinkään. Ehkä sun on aika korjata hänen luulonsa siinä asiassa.

Paras tapa on siis sanoa ja puhua tunteesi julki, jos parisuhteessa ei uskalla sanoa jotain asioita siksi että pelkää suhteen kaatuvan siihen niin alunperinkin ollaan väärillä urilla. Jos se kaatuu niin silloin se olisi kaatunut ennen pitkää johonkin, ja parempi aikasemmin kuin puuduttavien vuosien kuluttua. Siksi rehellisyys parisuhteessa on a ja o, ei pidä pelätä suhteen kariutumista vaan sitä että suhde on pelkkää kuorta jossa ei oikeasti ole sitä luottamusta ja uskoa ja yhteistä mitä siinä pitäisi olla.

Äänestä

Toisen tähden ei tarvi kaikkea kärsiä.:D

Äänestä
  • en ennen välittänyt onko kumppani hoikka vai pyöreä tai jopa lihava. jokainen suhdeyritys lihavahkojen kanssa loppui samasta syystä: erilaiset elämäntavat ja kiinnostuksen kohteet. nyt kumppani, joka myös harrastaa liikuntaa ja on kiinnostunut meidän molempien hyvinvoinnista.

    Äänestä

Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.

Kommentoi aloitusta


asdasdasd6 kirjoitti:

Olemme olleet yhdessä nyt muutaman vuoden. Puolisoni oli alussakin rehevä, mutta jaksoi liikkua, pyöräillä, harrastaa kanssani, rakastella. Nyt viimeisen vuoden aikana hän on lihonut todella reippaasti, ainakin 10 -15 kg. Miten esittäisin huoleni asiasta hänelle tehokkaasti mutta hienotunteisesti?

Asia huolettaa minua seuraavista syistä:

-seksielämämme on typistynyt kokonaan. Haluaisin seksiä minä kyllä, mutta hän kykenee ajattelemaan vain läskejään.
-hänellä on kohonnut verensokeri ->diabetesriski. Silti käy vain syömässä MD-ruokaa, karkkia, limsaa etc.
-haluaisin yhteisellä ajallamme harrastaa hänen kanssaan asioita: ulkoilua jne. Tätä nykyä näkemisemme perustuu sohvalla telkun katsomiseen ja sitten nukkumiseen. Uskoisin, että liikunta parantaisi myös hänen mielialaansa, mutta se hänen ulos saamisensakin on jo käsittämättömän vaikeaa.

Huomaan, että tämä tilanne ärsyttää minua nyt kertakaikkisesti yhä enemmän, joten tälle on tehtävä jotain. Neuvoja? En ole suoraan asiasta hänelle sanonut, vaan yrittänyt saada mukaan harrastuksiin jne, kun toisella on muutenkin huono itsetunto.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu