"Minulle totta"
Kerron miten kävi erään ystäväni avioeron jälkipuinnin yhteydessä. Tämä ei ehkä ihan kuulu tälle palstalle, ohittakaa tai poistakaa, jos tämä teitä häiritsee, mutta voi olla että jotakuta kiinnostaakin se, miten jonkun ihmisen "totta" ei olekaan toiselle "totta".
Mies ja vaimo siis erosivat, ja monen eri syyn vuoksi (tärkeimpänä äidin vuorotyö ja siitä johtunut hoitoaikojen hankaluus) pariskunnan kaksi poikaa jäi isän välittömään huoltoon, mutta yhteishuoltajuudesta sovittiin. Äiti asui lähellä ja pojat olivat usein hänen luonaan, välit olivat hyvät ja yhteydenpito kiinteää. Päihdeongelmaa, vastuuttomuutta tai laiminlyöntejä ei tullut kummankaan vanehmman taholta. Äiti ja isä sopivat, että äidin ei tarvitse maksaa elatusmaksuja, koska yhteinen asunto jäisi isälle, ja näin laskien kulut menisivät kaiken kaikkiaan jotakuinkin tasan.
Kaikki olisikin ollut muuten jokseenkin hyvin, mutta äidin äiti suuttui asiasta kuultuaan. "Ensin hylkäät lapses ja sitten et edes maksa niistä", raivosi hän, ja pisti sitten välit kokonaan poikki kuuntelematta minkäänlaisia selityksiä.
Neljäntoista välirikkovuoden jälkeen kävi niin, että eroperheen äidin veli sai lopulta selitettyä isoäidille, miten raha-asiat oli erossa järjestetty. Eroäiti ei siis ollutkaan vastuuton, vaan sopimus oli ollut aivan järkevä ja tasapuolinen. Sovintoa isoäidin kanssa alettiin hieroa tämän veljen välityksellä.
Eroäiti kysyi isoäidiltä, miten tämä oli niin kauan ollut väärässä luulossa, tukkinut kaikki ymmärryselimensä ja pitänyt omaa tytärtään kelvottomana ihmisenä.
Isoäiti vastasi edelleen varsin tuohtuneena: "No, kun se oli MINULLE TOTTA!"
* * *
Voiko ihminen siis vain päättää, että tämä tai tuo asia on nyt MINULLE TOTTA ja panna silmät ja korvat kiinni ja väittää neljätoista vuotta tai neljäkymmentä vuotta, että minkäs sille voi, jos tämä juttu ei ole sinulle totta, mutta minulle se on? Jos kuitenkin faktat on selvitettävissä ja listattavissa, kirjoitettavissa paperille, seuraavana päivänä samanlaisina kerrattavissa, muuttumatta päivittäisten tunnelmien mukana, jopa tuomarin vahvistamana ja leimat alle lyötyinä, selkeästi kerrottuina, joka kerta samalla tavalla; voiko silti joku sanoa, että MINULLE on TOTTA se versio, jonka olen vuosia sitten päättänyt olevan totta ja sinulle totta voi olla jokin ihan muu mutta sillä ei ole väliäkään?
Aihe hipoo ns. "rusinapullismin" käsitettä ja antaa ehkä siksi miettimistä niin uskovalle kuin ateistillekin.
Tosijuttu
23
603
Vastaukset
- nina.ellen
Noin toimii erittäin moni jatkuvasti erittäin monissa asioissa.
Hyvin tyypillistähän on tuollainen vuosien kaunan kantaminen syyttä kun asioita ei selvitetä. Minullakin on lähipiirissä tuollainen parinkymmen vuoden jälkeen selvitetty "tyhjästä syntynyt" tilanne.jos jääräpäisesti vain valitsee asioiden listasta ne, joiden haluaa olevan totta, tai joista itselle koituu mielihyvää tai hyötyä, tai joilla esimerkiksi voi vahvistaa jo valittuja mielipiteitään, voi tuloksena olla tilanne, jossa eri ihmisten "tottat" (heh) eivät kohtaa. Ihmissuhteissa voi tulla isoa vahinkoa; maailmankatsomus voi perustua vain kivojen, valikoitujen mielikuvien kokoelman varaan.
Sellaisessa olemme vissiin tälläkin palstalla aina silloin tällöin?- nina.ellen
iaurwen kirjoitti:
jos jääräpäisesti vain valitsee asioiden listasta ne, joiden haluaa olevan totta, tai joista itselle koituu mielihyvää tai hyötyä, tai joilla esimerkiksi voi vahvistaa jo valittuja mielipiteitään, voi tuloksena olla tilanne, jossa eri ihmisten "tottat" (heh) eivät kohtaa. Ihmissuhteissa voi tulla isoa vahinkoa; maailmankatsomus voi perustua vain kivojen, valikoitujen mielikuvien kokoelman varaan.
Sellaisessa olemme vissiin tälläkin palstalla aina silloin tällöin?Mutta huomattavasti enemmän tuota jankkaavaa jämähtänyttä "minähän en tätä mielipidettäni muuta" asennetta kyllä näyttää olevan ns. uskonnottomissa tai vapaa-ajatelijoissa. Tai miksi heitä nyt tuleekan kutsua.
Onhan tuota varmaan kristityilläkin.
Mutta YHDEN te kyllä ohitatte koko ajan joko tietäen tai tietämättänne. Että osalle kristityistä heidän uskonsa ja Jumalansa on hyvin TOTTA. Siis konkreettista elävää elämää. Jumala on heille siis oikeasti persoona, johon he eivät vain ole päättäneet järjellään uskoa, vaan joka elää heidän arjessaan. Niinkuin nyt minunkin arjessani. Siksi Jumalaa te ette voi tyhjäski tehdä enää tälläiselle uskovalle, mutta ajattelu voi tietenkin joltakin osin muuttua ja muuttuukin koko ajan. - Thronos
nina.ellen kirjoitti:
Mutta huomattavasti enemmän tuota jankkaavaa jämähtänyttä "minähän en tätä mielipidettäni muuta" asennetta kyllä näyttää olevan ns. uskonnottomissa tai vapaa-ajatelijoissa. Tai miksi heitä nyt tuleekan kutsua.
Onhan tuota varmaan kristityilläkin.
Mutta YHDEN te kyllä ohitatte koko ajan joko tietäen tai tietämättänne. Että osalle kristityistä heidän uskonsa ja Jumalansa on hyvin TOTTA. Siis konkreettista elävää elämää. Jumala on heille siis oikeasti persoona, johon he eivät vain ole päättäneet järjellään uskoa, vaan joka elää heidän arjessaan. Niinkuin nyt minunkin arjessani. Siksi Jumalaa te ette voi tyhjäski tehdä enää tälläiselle uskovalle, mutta ajattelu voi tietenkin joltakin osin muuttua ja muuttuukin koko ajan.En yhtään epäile etteikö tunne Jumalan läsnäolosta voisi olla ihmiselle aivan totta. Se ei kuitenkaan välttämättä tarkoita että Jumala olisi todella olemassa sellaisena itsenäisenä oliona joka vaikuttaa fyysisiin asioihin ja jonka muutkin voivat havaita.
Jos hinduilla on aivan yhtä aitoja jumalkokemuksia niin tarkoittaako se että kaikki hindujumalatkin ovat oikeasti olemassa? Onko tämä maailma tulvillaan erilaisia todellisia jumalia? Miten he suhtautuvat toisiinsa? nina.ellen kirjoitti:
Mutta huomattavasti enemmän tuota jankkaavaa jämähtänyttä "minähän en tätä mielipidettäni muuta" asennetta kyllä näyttää olevan ns. uskonnottomissa tai vapaa-ajatelijoissa. Tai miksi heitä nyt tuleekan kutsua.
Onhan tuota varmaan kristityilläkin.
Mutta YHDEN te kyllä ohitatte koko ajan joko tietäen tai tietämättänne. Että osalle kristityistä heidän uskonsa ja Jumalansa on hyvin TOTTA. Siis konkreettista elävää elämää. Jumala on heille siis oikeasti persoona, johon he eivät vain ole päättäneet järjellään uskoa, vaan joka elää heidän arjessaan. Niinkuin nyt minunkin arjessani. Siksi Jumalaa te ette voi tyhjäski tehdä enää tälläiselle uskovalle, mutta ajattelu voi tietenkin joltakin osin muuttua ja muuttuukin koko ajan.enkä haluakaan tehdä tyhjäksi kenekään Jumalaa. Täytyy kuitenkin muistaa, että jos itse uskovaisena voi sanoa Jumalasta, että "tämä on minlle totta" niin ulkopuolelta asiaa katsova ei näe perusteita, joiden varassa näin sanotaan.
Minun puolestani jokainen voi uskoa mihin haluaa, mutta jos esimerkiksi ihminen valikoi Raamatusta kivat kohdat mutta helvetin tuomion kohdalla ajattelee, että "onpa ikävä juttu, enpä pidäkään tätä totena", niin silloin maailmankuva perustuu oman mielen rauhoitteluun ja rusinoiden poimimiseen eikä varsinaisesti Raamattuun. Kokonaan eri juttu on sitten se, ono Raamattu ylipäätään, karsimatta ja kokonaisuutenakaan, riittävän koherentti teos maailmankuvan pohjaksi.
Uskonnoton ja vapaa-ajattelija ei tarkoita samaa. Minä olen uskonnoton, mutta en vapaa-ajattelija.nina.ellen kirjoitti:
Mutta huomattavasti enemmän tuota jankkaavaa jämähtänyttä "minähän en tätä mielipidettäni muuta" asennetta kyllä näyttää olevan ns. uskonnottomissa tai vapaa-ajatelijoissa. Tai miksi heitä nyt tuleekan kutsua.
Onhan tuota varmaan kristityilläkin.
Mutta YHDEN te kyllä ohitatte koko ajan joko tietäen tai tietämättänne. Että osalle kristityistä heidän uskonsa ja Jumalansa on hyvin TOTTA. Siis konkreettista elävää elämää. Jumala on heille siis oikeasti persoona, johon he eivät vain ole päättäneet järjellään uskoa, vaan joka elää heidän arjessaan. Niinkuin nyt minunkin arjessani. Siksi Jumalaa te ette voi tyhjäski tehdä enää tälläiselle uskovalle, mutta ajattelu voi tietenkin joltakin osin muuttua ja muuttuukin koko ajan.Viestisi sai minut hymyilemään.
Ihan sydämellisesti.
Sinä taidat olla ihan vilpitön ihminen. Ainakin sain sen vaikutelman.iaurwen kirjoitti:
jos jääräpäisesti vain valitsee asioiden listasta ne, joiden haluaa olevan totta, tai joista itselle koituu mielihyvää tai hyötyä, tai joilla esimerkiksi voi vahvistaa jo valittuja mielipiteitään, voi tuloksena olla tilanne, jossa eri ihmisten "tottat" (heh) eivät kohtaa. Ihmissuhteissa voi tulla isoa vahinkoa; maailmankatsomus voi perustua vain kivojen, valikoitujen mielikuvien kokoelman varaan.
Sellaisessa olemme vissiin tälläkin palstalla aina silloin tällöin?ole vanha filosofinen juttu. Se mikä on toisen totuus, on toisen valhe.
Jos olemme avoimia myös sellaiselle totuudelle joka ei ole aina miellyttävä, ja joka laittaa meidät tutkailemaan omia arvojamme ja tekemisiämme, voimme olettaa elävämme realismissa. Ymmärrämme myös sen että olemme osin sokeita itsellemme.
Kriittinen ajattelu on sitäkin että osaamme erottaa sen mikä on sitä mitä itse haluaa ja mikä on sitä mikä on olemassa siitä huolimatta. Arjessa yritämme kovasti tehdä päätelmiä joita ei ole aina niin helppo erottaa siitä mikä on ja mitä halutaan olevan.
Omaa maailmankatsomustaan voi rakentaa eri lähteistä ja omista pohdinnoista käsin. Ei se ole ”rusinoiden keräämistä” jos ottaa toisen sieltä ja toisen täältä. Sitä voi kutsua myös itsenäiseksi näkemykseksi. Ei ole aina sellaista auktoriteettiä joka olisi joskus jo osannut sanoa sen lopullisen totuuden. Vähiten ateisti siihen uskovat vaikka jotkut täällä vaativat sitä uskovilta!
”…voi perustua vain kivojen, valikoitujen mielikuvien kokoelman varaan.”
Ikävä kyllä sellaisiin puolustusasemiin meistä jokainen sortuu, kun pitää yrittää jotenkin puolustaa sitä omaa näkemystä. Tästä (synnistä) ei täällä ole kukaan vapaa, ei uskovat, ei ateisti enkä edes minä!- luterilainen.
iaurwen kirjoitti:
enkä haluakaan tehdä tyhjäksi kenekään Jumalaa. Täytyy kuitenkin muistaa, että jos itse uskovaisena voi sanoa Jumalasta, että "tämä on minlle totta" niin ulkopuolelta asiaa katsova ei näe perusteita, joiden varassa näin sanotaan.
Minun puolestani jokainen voi uskoa mihin haluaa, mutta jos esimerkiksi ihminen valikoi Raamatusta kivat kohdat mutta helvetin tuomion kohdalla ajattelee, että "onpa ikävä juttu, enpä pidäkään tätä totena", niin silloin maailmankuva perustuu oman mielen rauhoitteluun ja rusinoiden poimimiseen eikä varsinaisesti Raamattuun. Kokonaan eri juttu on sitten se, ono Raamattu ylipäätään, karsimatta ja kokonaisuutenakaan, riittävän koherentti teos maailmankuvan pohjaksi.
Uskonnoton ja vapaa-ajattelija ei tarkoita samaa. Minä olen uskonnoton, mutta en vapaa-ajattelija.Ihan hyvä aloitus.
Tosiasia on että ihminen tekee päätöksenä yleensä tunteella ja tosiasoita tarvitsee, jos yleensä tarvitsee, päätöstensä perusteluihin muille (tai joskus itselle). Esimerkkinä vaikka kalliin auton osto, joka on harvoin järkisyillä perusteltavissa. Siksi markkinointi kohdistetaan tunteisiin. - tarkennus
mummomuori kirjoitti:
ole vanha filosofinen juttu. Se mikä on toisen totuus, on toisen valhe.
Jos olemme avoimia myös sellaiselle totuudelle joka ei ole aina miellyttävä, ja joka laittaa meidät tutkailemaan omia arvojamme ja tekemisiämme, voimme olettaa elävämme realismissa. Ymmärrämme myös sen että olemme osin sokeita itsellemme.
Kriittinen ajattelu on sitäkin että osaamme erottaa sen mikä on sitä mitä itse haluaa ja mikä on sitä mikä on olemassa siitä huolimatta. Arjessa yritämme kovasti tehdä päätelmiä joita ei ole aina niin helppo erottaa siitä mikä on ja mitä halutaan olevan.
Omaa maailmankatsomustaan voi rakentaa eri lähteistä ja omista pohdinnoista käsin. Ei se ole ”rusinoiden keräämistä” jos ottaa toisen sieltä ja toisen täältä. Sitä voi kutsua myös itsenäiseksi näkemykseksi. Ei ole aina sellaista auktoriteettiä joka olisi joskus jo osannut sanoa sen lopullisen totuuden. Vähiten ateisti siihen uskovat vaikka jotkut täällä vaativat sitä uskovilta!
”…voi perustua vain kivojen, valikoitujen mielikuvien kokoelman varaan.”
Ikävä kyllä sellaisiin puolustusasemiin meistä jokainen sortuu, kun pitää yrittää jotenkin puolustaa sitä omaa näkemystä. Tästä (synnistä) ei täällä ole kukaan vapaa, ei uskovat, ei ateisti enkä edes minä!Syntiä ei ole olemassakaan.
Kyllä ihminen todellakin voi vuosikymmeniä uskoa todeksi jotakin, joka on todisteilla vääräksi todistettu.
Ne, joilla Jumala ja usko on totta, se on totta, eikä sitä ole kenenkään tarpeen muuttaa, koska terve usko ei aiheuta katkeruutta, eikä riitoja eikä muutenkaan rajoita ihmisen elämästä hyvää eikä iloa. Siksi tästä toden kokemisesta ei ole tarpeen päästä eroon. Ei siitä voikaan omalla päätöksellään luopua. Usko on niin kokonaisvaltainen osa elämää.
Ja niille, jotka eivät usko Jumalan olemassaoloon, se on totta, eikä sitäkään pidä epäillä. Ja jos ei-uskovan elämä on kaikin puolin hyvää ja onnellista, eikä hän koe tarvitsevansa mitään, ei tuota totuutta pidä moittia.
pappi Sonja- Dara
sama kokemus uskosta ja sen puuttumisesta. Otan esimerkiksi oman suhteeni anoppiini, joka on varsin hurskas kristitty, uskossaan hyvin vilpitön ja yksi hienoimmista naisista, mitä minulla on kunnia tuntea ja rakastaa.
"Ne, joilla Jumala ja usko on totta, se on totta, eikä sitä ole kenenkään tarpeen muuttaa, koska terve usko ei aiheuta katkeruutta, eikä riitoja eikä muutenkaan rajoita ihmisen elämästä hyvää eikä iloa. Siksi tästä toden kokemisesta ei ole tarpeen päästä eroon. Ei siitä voikaan omalla päätöksellään luopua. Usko on niin kokonaisvaltainen osa elämää."
Anopilleni usko on kokonaisvaltaisesti elämässä läsnä, hänen Jumalansa hänelle hyvin todellinen. Hänen uskonsa ei vahingoita ketään, ei sen enempää häntä itseään kuin muitakaan. Hänelle se tuo onnellisuutta ja rauhaa, ja minulle ateistillekin onnea ainakin sitä kautta, että on hyvä nähdä miten rakastamani ihminen on onnellinen. Anoppini ei koskaan tuputa uskoaan muille, mutta kertoo siitä kysyttäessä kyllä. Hän ei tuomitse toisella tavalla ajattelevia, ei väittele siitä, kuka on oikeassa ja kuka väärässä. Pikemminkin hän on halukas näkemään perusteet toisillekin elämänkatsomuksille ja myös avaamaan oman uskonsa todellisuutta tavalla, jotta toinenkin sen voisi ymmärtää. Sellaista uskonnollisuutta minun on hyvin helppo kunnioittaa.
"Ja niille, jotka eivät usko Jumalan olemassaoloon, se on totta, eikä sitäkään pidä epäillä. Ja jos ei-uskovan elämä on kaikin puolin hyvää ja onnellista, eikä hän koe tarvitsevansa mitään, ei tuota totuutta pidä moittia."
Näin ajattelee anoppinikin. Minusta on hyvä lukea samoja ajatuksia myös papin sanomana :)
Toivon oikein hyvää tulevaa vuotta sinulle pappi Sonja! - Kyssäri-K
Dara kirjoitti:
sama kokemus uskosta ja sen puuttumisesta. Otan esimerkiksi oman suhteeni anoppiini, joka on varsin hurskas kristitty, uskossaan hyvin vilpitön ja yksi hienoimmista naisista, mitä minulla on kunnia tuntea ja rakastaa.
"Ne, joilla Jumala ja usko on totta, se on totta, eikä sitä ole kenenkään tarpeen muuttaa, koska terve usko ei aiheuta katkeruutta, eikä riitoja eikä muutenkaan rajoita ihmisen elämästä hyvää eikä iloa. Siksi tästä toden kokemisesta ei ole tarpeen päästä eroon. Ei siitä voikaan omalla päätöksellään luopua. Usko on niin kokonaisvaltainen osa elämää."
Anopilleni usko on kokonaisvaltaisesti elämässä läsnä, hänen Jumalansa hänelle hyvin todellinen. Hänen uskonsa ei vahingoita ketään, ei sen enempää häntä itseään kuin muitakaan. Hänelle se tuo onnellisuutta ja rauhaa, ja minulle ateistillekin onnea ainakin sitä kautta, että on hyvä nähdä miten rakastamani ihminen on onnellinen. Anoppini ei koskaan tuputa uskoaan muille, mutta kertoo siitä kysyttäessä kyllä. Hän ei tuomitse toisella tavalla ajattelevia, ei väittele siitä, kuka on oikeassa ja kuka väärässä. Pikemminkin hän on halukas näkemään perusteet toisillekin elämänkatsomuksille ja myös avaamaan oman uskonsa todellisuutta tavalla, jotta toinenkin sen voisi ymmärtää. Sellaista uskonnollisuutta minun on hyvin helppo kunnioittaa.
"Ja niille, jotka eivät usko Jumalan olemassaoloon, se on totta, eikä sitäkään pidä epäillä. Ja jos ei-uskovan elämä on kaikin puolin hyvää ja onnellista, eikä hän koe tarvitsevansa mitään, ei tuota totuutta pidä moittia."
Näin ajattelee anoppinikin. Minusta on hyvä lukea samoja ajatuksia myös papin sanomana :)
Toivon oikein hyvää tulevaa vuotta sinulle pappi Sonja!Näihin harvinaisen kypsiin ajatuksiin olisi aika hienoa lopettaa tämä vuosi ja aloittaa uusi toivottavasti sopuisampi ja kaikille parempi uusi vuosi...
- KIRKKO+++
Kyssäri-K kirjoitti:
Näihin harvinaisen kypsiin ajatuksiin olisi aika hienoa lopettaa tämä vuosi ja aloittaa uusi toivottavasti sopuisampi ja kaikille parempi uusi vuosi...
minustakin daran ajatus oli kypsä. mietin vaan että oliko siinä kypsää se että minä suhtautuu anoppiinsa noin positiivisesti vai se että he ovat niin erilaisia ihmisiä ?
- nettifrendi
Kirkon edustaja julistaa onnellisuuden tunteen riittäväksi totuudeksi? Eikö silloin korosteta väärä käsitys yhtä arvokkaaksi kuin oikea, kiva valhe totuuden veroiseksi? Riippumatta totuuden perimmäisestä olemuksesta, tai vaikka totuudesta jonkin pienemmän asian suhteen, eikö totuus itsessään ole mielestäsi se tavoiteltava asia? Toivon, että tarkoitit käsitystä jstkn itse totuuden sijaan eli siis olisit vain sotkenut nuo käsitteet, koska muussa tapauksessa kirkon opetukset alkavat tuntua todella vierailta.
- Dara
KIRKKO+++ kirjoitti:
minustakin daran ajatus oli kypsä. mietin vaan että oliko siinä kypsää se että minä suhtautuu anoppiinsa noin positiivisesti vai se että he ovat niin erilaisia ihmisiä ?
Ja hyvää uutta vuotta 2011 sinullekin!
Minä en lopulta kai kovin erilainen anoppini kanssa olekaan. Meillä on erilainen jumalusko, mutta elämä on niin paljon kaikkea muutakin! Monissa muissa asioissa me olemme hyvinkin samanlaisia ihmisiä: olemme samalla alalla työelämässä, meitä ihastuttaa samat runot ja samantyyppinen kirjallisuus. Meillä on myös samantyyppinen sisustusmaku, eli jaksamme molemmat jauhaa olkkarin verhoista asiaa tuntikaupalla...
Emme me varmaankaan kovinkaan erilaisia ihmisinä olla, vaikka minä olen ateisti ja hän kristitty.... - Dara
Kyssäri-K kirjoitti:
Näihin harvinaisen kypsiin ajatuksiin olisi aika hienoa lopettaa tämä vuosi ja aloittaa uusi toivottavasti sopuisampi ja kaikille parempi uusi vuosi...
Uutta Vuotta sinulle Kyssäri-K! Ja kiitos positiivisesta palautteestasi. Hyvä mieli tuli :)
- "kirkonmies"
>>> Kyllä ihminen todellakin voi vuosikymmeniä uskoa todeksi jotakin, joka on todisteilla vääräksi todistettu.>>>
Minullakin oli hurahtaa koko ihmisen elämänaika ,todeksi uskoteltujan asioittan ymmärtämiseen Kristinuskon valheeksi.
Mutta onneksi asetin päämääräkseni jottei tarvitse kenellekkään muulle kuin omalle itselleen ja sisimmälleen etsiä se totuus ja sitä kautta määritellä siten miten asiat ovat;
Lapsesta saakka ,koulussa jne, oli kasvatettu Kristinuskon valheeseen ja sitä en halunnut myöntää vaikka monet asiat olivat ilmiselvätn, 15 ikävuoteni kieppeillä tei päätöksen ottaa näistä asioista selvää ,kuhan aikaa on elämässäni ja tuo aika tuli n, 20-30 ikävuoteni välillä ja olen siitä kiitollinen jotta olen ottanut asioista selvää , sitä paitsi näyttää taas nyt elämä siltä jotta tulen jopa kertomaan sen mikä Kristinuskossa on mennyt niin pahasti vikaan jotta se kannattaa kertoa laajemminkin ettei niitten jotka kertomuksistani ottavat neuvoa tarvitsii niin paljon aikaa käyttää tuon valtavan suuren Kristinuskon harhan selvittämiseen.
Joten sinulle Kristinusko on totuus !
Ja minulle 2000 vuotinen valhe !
- hyvä tyttö
Tuskin isoäiti päätti, tämä on totta. Hän ymmärsi asian niin kuin miltä se ensimmäisenä hänen ajatusmaailmassaan näytti. Siihen kun liittää tunteen ja pettymyksen omaa lastaan kohtaan, niin voi taivahan tosi. Yksi vaihtoehto tulkita isoäitiä ja päätöstä, tämä on totta. (Älä usko minua. Olen aina väärässä.) Voin kertoa, että MONILLE TOTTA, "tuon yh-äidin, työttömän ja asuntovelallisen lapsella menee hyvin, sossu maksaa ja saa isot elastusavut, kun lapsella on noin hieno pyörä." (Totuus. Pyörä oli arpajaisvoitto.) Ihmisillä on ennakkokäsityksiä, ennakkoluuloja ja muita elämänkokemuksesta ja asenteista johtuvia tapoja tulkita asioita ja niistä voi tulla niin voimakas "tosi", että sulkee korvansa. Kieltäytyy kuuntelemasta.
- nettifrendi
"voiko silti joku sanoa, että MINULLE on TOTTA se versio, jonka olen vuosia sitten päättänyt olevan totta ja sinulle totta voi olla jokin ihan muu mutta sillä ei ole väliäkään?"
Kyllä voi. Sen saa huomata kuka tahansa erityisesti silloin kun jostakin asiasta on itse hyvin selvillä, näkee miten toinen ei ole, ja yrittää auttaa tätä toista asiassansa. Varsinkin läheisten kohdalla sen saa kohdata, ja silloin ajatuskulut menevät auttajalla suurinpiirtein näin: Teen väärin, jos tuputan asiaa. Vaihtoehtoisesti teen väärin mikäli en seikkaperäisesti selvitä tätä asiaa toiselle. Minulla on myös mahdollisuus tehdä väärin valottamatta asiaa riittävästi, mutta onneksi saan vaihtoehtoisesti valita huonon omatunnon pysymällä vaiti ja asiasta täysin erossa.
Jeesuksen ohjeen mukaan (evankeliumista on kyse, mutta sopinee mihin tahansa hyvän asian edistämiseen) pitäisi vain jättää asia sikseen kun on jo yrittänyt, tai niin olen siis ymmärtänyt. Läheisten kohdalla sitä on tietenkin hyvin vaikea toteuttaa, eikä mielestäni sitä edes voi orjallisesti noudattaa.
Kysymyksesi on siis tärkeä. Keskinäistä ymmärrystä voi yrittää omalta osaltansa kehittää miettimällä millä tavoin voisi omasta ajattelustansa löytää lukittumia. On nimittäin vaikea avata lukkoja, jos ei tiedä niiden olemassaolosta ja niiden sijaintia. Tosin meille ihmisille on tyypillistä miten helppoa meidän on löytää noita lukkoja muista ihmisistä mutta ei niinkään itsestämme. - j.j.j.j..j.j.jj..j
Normaalien ihmisten välinen konflikti. Toinen suuttuu ja on suuttumuksessaan pitkään.
Jos olisi ollut kyseessä uskovaiset niin suuttumuksen jälkeen olisi mietitty ja tultu vastaan ristiriiidoissa. Moni muukin kuin uskovainen oli ratkaissut ongelman nopeammin kuin 14:ssa vuodessa. Sääli ihmisiä jotka pilaavat elämänsä.en tiedä, eivät ole uskovaisia, minä vain ajattelin miten harhaanjohtava voi olla sanonta "ei kukaan yksin riitele" tai "riitaan tarvitaan aina kaksi osapuolta". Tässä kyllä isoäiti riiteli ihan yksin, tai oikeastaan omien päänsisäisten juttujensa kanssa, ja muut ihmiset tuossa kuviossa elivät ihan ihmisiksi.
Tämä eroäiti sanoi mulle kerran tästä koko episodista, että hän itse asiassa antoi isoäidin olla vihoissa, koska isoäiti nyt on vain luonteeltaan sellainen, ettei voi olla hautomatta katkeruuksia ja kostoja mielessään, ja "on parempi että se vihaa minua, tytärtään, kuin kulkee maailmalla vihaamassa milloin ketäkin". Oli tavallaan raivolle "kiinnekohta" :P
Kerran tämä isoäiti oli joutunut lääkäriin joidenkin vaivojen takia ja lääkäri oli kysynyt rutiinisti alkoholinkäytöstä. Isoäiti kun on raivoraitis, oli suuttunut ja marssinut lääkärin vastaanotolta ulos ja puhissut: Loukkaavat ihmisiä tolla tavalla! Mä mikään juoppo ole!
Jotkut ihmiset nyt vain ovat sellaisia, että heillä on sisälläään suuri valmius katkeruuteen, kaunaan ja epäluuloon. Ympäristölle se voi tarjota joskus hupaisia hetkiä, kun elämä menee kuin sketsissä ennalta-arvattavasti ja aina suuren itse rakennetun "draaman" sävyttämänä, mutta lähimmälle piirille on tietenkin aika raskasta olla vihan ja epäluulon kohteena. Nämä vanhukset ovat usein niitä, jotka sitten odottelevat vanhainkodissa omaisiaan vierailijoiksi turhaan.
Niin että näin vuoden alkajaisiksi toivotan kaikille ystävällistä mieltä, ja jos kaunoja on, niin päästetään ne tuonne tuiskuun hälvenemään :) Katkeruus pilaa nimenomaan kantajansa elämän: muuthan voivat siitä irrottautua.iaurwen kirjoitti:
en tiedä, eivät ole uskovaisia, minä vain ajattelin miten harhaanjohtava voi olla sanonta "ei kukaan yksin riitele" tai "riitaan tarvitaan aina kaksi osapuolta". Tässä kyllä isoäiti riiteli ihan yksin, tai oikeastaan omien päänsisäisten juttujensa kanssa, ja muut ihmiset tuossa kuviossa elivät ihan ihmisiksi.
Tämä eroäiti sanoi mulle kerran tästä koko episodista, että hän itse asiassa antoi isoäidin olla vihoissa, koska isoäiti nyt on vain luonteeltaan sellainen, ettei voi olla hautomatta katkeruuksia ja kostoja mielessään, ja "on parempi että se vihaa minua, tytärtään, kuin kulkee maailmalla vihaamassa milloin ketäkin". Oli tavallaan raivolle "kiinnekohta" :P
Kerran tämä isoäiti oli joutunut lääkäriin joidenkin vaivojen takia ja lääkäri oli kysynyt rutiinisti alkoholinkäytöstä. Isoäiti kun on raivoraitis, oli suuttunut ja marssinut lääkärin vastaanotolta ulos ja puhissut: Loukkaavat ihmisiä tolla tavalla! Mä mikään juoppo ole!
Jotkut ihmiset nyt vain ovat sellaisia, että heillä on sisälläään suuri valmius katkeruuteen, kaunaan ja epäluuloon. Ympäristölle se voi tarjota joskus hupaisia hetkiä, kun elämä menee kuin sketsissä ennalta-arvattavasti ja aina suuren itse rakennetun "draaman" sävyttämänä, mutta lähimmälle piirille on tietenkin aika raskasta olla vihan ja epäluulon kohteena. Nämä vanhukset ovat usein niitä, jotka sitten odottelevat vanhainkodissa omaisiaan vierailijoiksi turhaan.
Niin että näin vuoden alkajaisiksi toivotan kaikille ystävällistä mieltä, ja jos kaunoja on, niin päästetään ne tuonne tuiskuun hälvenemään :) Katkeruus pilaa nimenomaan kantajansa elämän: muuthan voivat siitä irrottautua.... mielenkiintoisesta aloituksesta. Tällaiset ihmissuhteita ja sitä, miten me tätä elämää täällä elämme, koskevat ketjut kuuluvat ilman muuta juuri tänne.
Toivotuksiisi on helppo yhtyä. Katkeruudella pilaa paitsi läheisten, niin varsinkin oman elämänsä. Monessa tilanteessa voimme itse valita, kumman suhtautumistavan haluamme valita, positiivisen vai negatiivisen. Suosittelen ensimmäistä. Siitä on seurauksena hyvää itselle ja muille. Ja jos joskus sitten joutuukin pettymään, ei se ole niin vaarallista. Vaarallisempaa on suhtautua kaikkeen ja kaikkiin lähtökohtaisen negatiivisesti.
Kaikkea hyvää tälle vuodelle,
toivottaa Paula, perheneuvoja
- ateismi normaalia
Ateisteille tuossa ei ole mitään miettimistä. Jokainen elollinen on syntyjään ateisti, kun taas uskonnollinen usko on aivopesun tulosta.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
24h Kirppis
Olen muuttamassa paikkakunnalle ja mietin olisiko tälläiselle liikkeelle tarvetta alueella?144652Suomessa eletään liian pitkään
"Ihmisten on kuoltava" Asiantuntija varoittaa: Suomi ei ole valmis siihen, että niin moni elää pitkään: ”Kaiken täytyy3604041Voitaisko olla kavereita?
Haluaisin aloittaa puhtaalta pöydältä sinun kanssasi, tabula rasa. Minä lopetan sinun perääsi haikailun, ja sitten sinäk223550Kerotakaa joensuun kontiolahden paiholan laitoksesta jotain
Mun kaveri joutuu paiholan laitokseen nyt lähi aikoina niin voisko ihmiset kertoa minkälaista siellä on tarinoita jne ja373530Deodoranttiteollisuus
Annan ilmaisen vinkin. Kyseinen teollisuus voisi alkaa valmistaa kuolleen ruumiin hajua. Olisi varma hittituote, ainakin122603- 2802450
Martinan mies on Suomessa.
Siellä se on Martinan instassa ja täällä on jo ero tullut. Voi että kun huvittaa...3231900- 1001842
Maistaisitko sinä näitä valmisruokia?
Terhi Kinnari ja Kinnarin tila voitti Suomalainen menestysresepti -kisan. Makuja Kinnarin tilan kaurapohjaisissa aterioi481556Rukoilimme Länsimuurilla 2000 vuoden jälkeen, Jumalamme oli antanut meille kaiken takaisin
Western Wall, In our Hands. 55th Para. https://www.youtube.com/watch?v=u4BJAppyCSo https://en.wikipedia.org/wiki/55th_111203