Osaako kukaan sanoa periikö ex-mieheni puolet omaisuudestani jos
minä kuolen. Eron 1- vaihe, eli harkinta-aika on vielä meneillään,
ositus on tehty ja käytännössä olemme eronneet vajaa vuosi sitten.
Lapseni perii puolet(mutta ei ole vielä edes syntynyt),
mutta jääkö toinen puoli ex- miehelle, koska olemme virallisesti
vielä naimisissa? Jos näin on, voiko tätä mitenkään muuttaa?
Ja jos kaikki jääkin lapselle niin kuka omaisuudesta huolehtii
kunnes lapsi on täysi ikäinen? Voinko määrätä tähän itse
haluamani henkilön?
Lapsi ei siis ole ex- mieheni, mutta minulla ei myöskään ole
uutta avoliittoa/avioliittoa.
minä kuolen. Eron 1- vaihe, eli harkinta-aika on vielä meneillään,
ositus on tehty ja käytännössä olemme eronneet vajaa vuosi sitten.
Lapseni perii puolet(mutta ei ole vielä edes syntynyt),
mutta jääkö toinen puoli ex- miehelle, koska olemme virallisesti
vielä naimisissa? Jos näin on, voiko tätä mitenkään muuttaa?
Ja jos kaikki jääkin lapselle niin kuka omaisuudesta huolehtii
kunnes lapsi on täysi ikäinen? Voinko määrätä tähän itse
haluamani henkilön?
Lapsi ei siis ole ex- mieheni, mutta minulla ei myöskään ole
uutta avoliittoa/avioliittoa.
Vastaukset 11
Vanhimmat
>>Eron 1- vaihe, eli harkinta-aika on vielä meneillään,
ositus on tehty // Lapseni perii puolet(mutta ei ole vielä edes syntynyt),
mutta jääkö toinen puoli ex- miehelle, koska olemme virallisesti
vielä naimisissa?>Ja jos kaikki jääkin lapselle niin kuka omaisuudesta huolehtii
kunnes lapsi on täysi ikäinen? Voinko määrätä tähän itse
haluamani henkilön?
Olen aina luullut, että puoliso perii 50% ja lapset 50%, jotka jakavat osuuden keskenään. Ainakin tuttavani isä kuoli, jolloin hänen äitinsä peri puolet ja he kaksi lasta perivät toisen puolen, jonka jakoivat keskenään.
Mutta tässä tapauksessa on tosiaan tuo avioero vireillä ja ositus tehty.
Luulosi on täysin väärä. Nix naxun vastaus on täydellinen kuten aina.
Tuttavasi isän kuoltua hänen äitinsä on saanut puolet puolisonsa jäämistöstä joko vainajan tekemän testamentin perusteelle, tai vielä todennäköisemmin, leski on ollut täysin varaton henkilö, joten avioliiton päättymisen jälkeen tehdyssä osituksessa leski on saanut tasinkona puolet vainajan jäämistöstä.
... tuo, että puoliso perisi puolet ja lapset toisen puolen. Kyllä lapset perivät kaiken, mitä perittävää on.
Harhakäsitys perustuu siihen, että sotketaan AVIO-OIKEUS ja PERINTÖOIKEUS. Perintöoikeudesta säädetään perintökaaressa, avio-oikeudesta avioliittolaissa.
Jos perittävä oli avioliitossa, on ennen perinnönjakoa toimitettava omaisuuden ositus perittävän ja lesken välillä (teillä se siis on jo tehty avioeroperusteella). Osituksessa tasataan puolisoiden varat siten, että varakkaampi osapuoli antaa köyhemmälle omastaan tasinkoa niin paljon, että puntit tulevat tasan. (Varakkaampi leski voi kylläkin tasingon antamisesta kieltäytyä.) Tällä tavoin muodostuu perittävän jäämistö, mikä menee kokonaisuudessaan perintönä perittävän lapsille, jollei perittävä ollut testamentillaan muuta määrännyt.
Kaikki kenen kanssa olen asiasta puhunut ovat tosiaan olleet sitä mieltä, että fifti-fifti tai jopa niin, että puoliso perii kaiken lasten edeltä. Siksi juuri lähdin tätä kysymään, koska faktatietoa ei ollut, enkä oikein ottanut selvää virallisilta sivuilta löydetyistä selostuksista.
Kiitos vastauksista!
pysyä lestissäsi !! noin yleispätevää tekstiä et voi täällä jakaa yleiseen käyttöön, näin sanoakseni, tietysti lukijan vastuullahan nämä on aina, mutta edes vastuutonta tuollainen heittely, asiassa on niin monta muuttuvaa tekijää ja erilaista versiota ,ettei kukaan pysty heittämään tuollaista tekstiä, "faktana"... tuo on yksi haara käytännön tavoista ,on monia muitakin ja kaikkiin ei pysty edes itse vaikuttamaan, viranomaiset tekee omia suuntauksiaan, mihin ei edes kysytä lupaasi ;)) muuten sinne päin menee !!
Se on ihan prikulleen "noin", kuten olen kertonut. Mikään "muuttuva tekijä" ei asiaa muuksi muuta, kun kysymys on lapsen/puolison perintöoikeudesta. Mutta jästipäitä on täälläkin moneksi, jotka luulevat paremmin tietävänsä. Harhakäsitykset elävät sitkeästi, vaikka niitä jatkuvasti täällä oiotaan. Kaikille ei oikea tieto mene perille - kuten ei näköjään sinullekaan. Mutta se onkin sinun ongelmasi.
Kyllä nix nix on ihan oikeassa. Lapsi perii vanhempansa, ei siinä ole mitään muuttuvia tekijöitä, korkeintaan testamentti, mutta silloinkin lapsella on oikeus lakiosaan ja mistään testamentista ei ap kysynyt.
Entäpä sitten jos lapsen isä kuolee. Emme ole naimissa emmekä asu yhdessä. Hänet perii kokonaan ilmeisesti lapsemme, ellei hän tee testamenttia. Mitä tuo lakiosa käytännössä merkitsee? En haluaisi siihen tilanteeseen, että minun pitäisi lapsen isän kuoltua jäädä taistelemaan lapsen osuudesta lapsen isän suvun kanssa. Puolestani voivat pitää ihan kaiken, mutta jos tuo lakiosa on pakollinen niin minkälainen prosessi se käytännössä on sitten ja tuleeko minusta tämän lakiosan "hallitsija" kunnes lapsi on täysi-ikäinen. Vai täytyykö siihen mieheni määrätä itse joku vastaamaan omaisuudesta kunnes lapsi on täysi-ikäinen? Minä en taas sellaiseen halua suostua, että joku muu kuin minä tai lapsen isä vastaisi lapsen omaisuudesta. En halua tilannetta, että lapsen omaisuus on lapsen isän suvun hallinnassa kunnes hän täyttää 18 vuotta. Olenkohan ihan hakoteillä?? Haluan vain välttää kaikki jako ja riita tilanteet ja pitää erillään oman lapseni "asiat" sukujen "asioista".
Lapsen isällä on kuulemma henkivakuutus, jossa edunsaajaksi on merkitty omaiset. Eli hänen äitinsä ja veljensä, ja nyt sitten varmaankin meidän lapsemme. Voinko vaatia poistamaan lapsen kyseisen vakuutuksen piiristä? Koska tuossakin seuraisi jonkinlainen jakotilanne. Jos lapsen isä haluaa lapselle jättää henkivakuutuksessa jotain niin haluaisin hänen tekevän vakuutuksen, jossa edunsaajana on pelkästään lapsi ja tekisi sitten ihan eri vakuutuksen, jos haluaa jotain muulle suvulleen jättää. Miten tällainen asia pitäisi hoitaa?
>>Entäpä sitten jos lapsen isä kuolee. Emme ole naimissa emmekä asu yhdessä. Hänet perii kokonaan ilmeisesti lapsemme, ellei hän tee testamenttia.>Mitä tuo lakiosa käytännössä merkitsee?>Puolestani voivat pitää ihan kaiken>jos tuo lakiosa on pakollinen ...>tuleeko minusta tämän lakiosan "hallitsija" kunnes lapsi on täysi-ikäinen. Vai täytyykö siihen mieheni määrätä itse joku vastaamaan omaisuudesta kunnes lapsi on täysi-ikäinen?>Lapsen isällä on kuulemma henkivakuutus, jossa edunsaajaksi on merkitty omaiset. Eli hänen äitinsä ja veljensä, ja nyt sitten varmaankin meidän lapsemme.>Voinko vaatia poistamaan lapsen kyseisen vakuutuksen piiristä? Koska tuossakin seuraisi jonkinlainen jakotilanne.
Taas selkeni. Ei ole tarkoitus "viedä" lapselta lapselle kuuluvaa. Lapsen etuna ajattelen juuri sitä ettei hänen (eikä minunkaan) tarvitsi murehtia asioista jos jotain sattuu tai olla jakojen puolesta ns. sidottuna johonkin. Mutta jos tuo lakiosa menee noin niin hyvä sitten niin. Toivottavasti ei tietenkään tule ajankohtaiseksi kuin hamassa tulevaisuudessa sitten, kun jokainen kuolee joskus.
Ihan tarkkaan en tiedä henkivakuutuksesta, joka lapsen isällä on, eikä tiennyt hän itsekään. Hänen äitinsä on sen tehnyt (työnsä puolesta) jo aikaa sitten ennen kuin on ollut edes tietoa lapsesta. Silloin edunsaajana ovat olleet varmaan juuri äiti ja veli, koska muita lähiomaisia ei ole. Lapsi tietysti muuttaa asian. Hänen äitinsä on tehnyt nyt jonkinlaisen muutoksen henkivakuutukseen, kun lapsi on tulossa. En tiedä millaisen eikä tiennyt lapsen isäkään. Jotenkin vain tuntuu, että haluan tietää jos jotain aiotaan jättää lapselle, vaikka isällä oikeus onkin jättää lapselle mitä haluaa. Ettei minun tietämättäni lasta velvoiteta mihinkään. Esimerkiksi miehellä on talo ja maata, jotka ovat täysin hänen äitinsä käytössä ja asutuksessa. Lapsi perisi siis kaiken, jos ei isä tee testamenttia tai vähintään lakiosan. Sen jälkeen tämä omaisuus on minun hallinnassa, eli myös talo, jossa äiti asuu. Ellei isä määrää äitiänsä omaisuuden huolehtijaksi.. Jolloin lapsen isän äiti huolehtisi minun lapseni omaisuudesta. Kuulostaa vain jotenkin ihan hirveältä. Olisi niin helppoa kun ei olisi omaisuutta..