Sanotaan, että narsisti on henkiseltä iältään/tunneälyltään muutaman vuoden ikäinen...
Kuvittele miten vaikeaa olisikaan elää vaikkapa neljävuotiaana "aikuistenmaailmassa" käsittämättä alkuunkaan, miten toimia missäkin tilanteessa, käsittämättä tunteita syvällisellä tasolla, ja kummallisia tunteiden avulla ja tunteille perustettuja sosiaalisten tapojen viritelmiä, jotka tuntuvat niin turhilta ja käsittämättömiltä, mutta jotka kaikki muut tuntuvat osaavan luonnostaan...
Miltä tuntuisi kasvaa maailmassa, jossa tunnet olevasi vain yksi suuri kummajainen, eikä sinulla ole aavistustakaan miksi...Huomaat vain tuon oudon katseen toisten kasvoilta päivästä toiseen, ja tietämättömyys on tehdä sinut melkein hulluksi.
Koulu-ja työtoveriesi silmissä olet kummajainen, jopa vanhempiesi, perheenjäseniesi silmissä, ja tunnet olevasi lopulta pelkkä tyhjyydessä leijaileva taivaankappale, erilainen ja kaukana muista...
Ja tämän tiedon myötä päätät etääntyä heistä vielä lisää. Et kykene luottamaan, sillä sinulle ei ole olemassa käsitettä "muut."
Tuo sana tarkoittaa sinulle vain halveksivia katseita, ja ehkä käsiä jotka lyövät, eikä sinulla ole aavistustakaan miksi he näin tekevät. Vihaat heitä. Elämäsi tuntuu vieraalta. Katselet ympärillesi, kun ihmiset nauravat, kulkevat käsikkäin, etkä näe siinä mitään järkeä...Miten he jaksavatkaan teeskennellä päivästä toiseen, hymyillä päivästä toiseen mietit, kunnes ehkä jonain päivänä ymmärrät, että suurin teeskentelijä oletkin sinä itse...
Palaset alkavat loksahdella paikoilleen...Ihmisten katseet saavat selityksensä. Nuo ihmettelevät katseet, kun olet sanonut taas jotain typerää, outoa tai järkyttävää, joka on ollut mielestäsi ehkä vain hauskaa...
Miksi ei siis muiden mielestä, mietit...Mutta nyt ymmärrät. Ja tieto siitä, että olet vailla jotain, olet tyhjä, olet sisältä kuollut nyt, ja loppuelämäsi on musertava. Tieto siitä, ettet koskaan tule olemaan kuin nuo muut...Naura aitoa naurua, pidä hauskaa ( ainakaan ilman päätä sekoittavia aineita. )
Et koskaan tiedä, etkä tule tietämään, miltä tuntuu maata toisen vieressä, ja olla onnellinen. Aidosti. '
Toisen kosketus on vain muistutus siitä, kuinka tyhjä olet.
Toisen lähellä tunnet olosi vain kuolleemmaksi, kuin koskaan ennen.
Ajan myötä tämä tekee sinut aina vain vihaisemmaksi ja katkerammaksi...
Etsit tunnelämyksiä, kuin narkomaani huumettaan, ettei elämäsi tuntuisi niin turhalta ja tyhjältä, kuin tähänkin asti...Hetken aikaa, saatat jopa tuntea eläväsi.
Mutta sekin on vain katkera muistutus siitä, ettei mikään kestä...
Joskus kun turhaudut ja päätät yrittää oikein kovasti, voit ehkä hetken aikaa tuntea sen...
Voit hetken aikaa kuvitella tuon tunteen, mutta lopulta tuo tunne onkin vain kuin usva, joka pakenee sormiesi välistä, kun koetat sitä koskettaa. Kuin kevättuulen lämmin henkäys, joka hetken häivähtää kasvoilla...Kunnes katoaa pois iäksi, jättäen sinut yksin pakkaseen.
Tajuat muiden elävän kesän maailmassa, kun taas sisimmissäsi on ikuinen talvi, ja kaamosaika.
Tiedät nyt, että jotain puuttuu. Oikeastaan KAIKKI puuttuu sisältäsi, eikä sinulla ole mahdollisuutta saada sitä koskaan...
Sitä, mitä muut ihmiset kutsuvat kai sieluksi.
Happy F*cking New Year Everyone! :D
Kuvittele miten vaikeaa olisikaan elää vaikkapa neljävuotiaana "aikuistenmaailmassa" käsittämättä alkuunkaan, miten toimia missäkin tilanteessa, käsittämättä tunteita syvällisellä tasolla, ja kummallisia tunteiden avulla ja tunteille perustettuja sosiaalisten tapojen viritelmiä, jotka tuntuvat niin turhilta ja käsittämättömiltä, mutta jotka kaikki muut tuntuvat osaavan luonnostaan...
Miltä tuntuisi kasvaa maailmassa, jossa tunnet olevasi vain yksi suuri kummajainen, eikä sinulla ole aavistustakaan miksi...Huomaat vain tuon oudon katseen toisten kasvoilta päivästä toiseen, ja tietämättömyys on tehdä sinut melkein hulluksi.
Koulu-ja työtoveriesi silmissä olet kummajainen, jopa vanhempiesi, perheenjäseniesi silmissä, ja tunnet olevasi lopulta pelkkä tyhjyydessä leijaileva taivaankappale, erilainen ja kaukana muista...
Ja tämän tiedon myötä päätät etääntyä heistä vielä lisää. Et kykene luottamaan, sillä sinulle ei ole olemassa käsitettä "muut."
Tuo sana tarkoittaa sinulle vain halveksivia katseita, ja ehkä käsiä jotka lyövät, eikä sinulla ole aavistustakaan miksi he näin tekevät. Vihaat heitä. Elämäsi tuntuu vieraalta. Katselet ympärillesi, kun ihmiset nauravat, kulkevat käsikkäin, etkä näe siinä mitään järkeä...Miten he jaksavatkaan teeskennellä päivästä toiseen, hymyillä päivästä toiseen mietit, kunnes ehkä jonain päivänä ymmärrät, että suurin teeskentelijä oletkin sinä itse...
Palaset alkavat loksahdella paikoilleen...Ihmisten katseet saavat selityksensä. Nuo ihmettelevät katseet, kun olet sanonut taas jotain typerää, outoa tai järkyttävää, joka on ollut mielestäsi ehkä vain hauskaa...
Miksi ei siis muiden mielestä, mietit...Mutta nyt ymmärrät. Ja tieto siitä, että olet vailla jotain, olet tyhjä, olet sisältä kuollut nyt, ja loppuelämäsi on musertava. Tieto siitä, ettet koskaan tule olemaan kuin nuo muut...Naura aitoa naurua, pidä hauskaa ( ainakaan ilman päätä sekoittavia aineita. )
Et koskaan tiedä, etkä tule tietämään, miltä tuntuu maata toisen vieressä, ja olla onnellinen. Aidosti. '
Toisen kosketus on vain muistutus siitä, kuinka tyhjä olet.
Toisen lähellä tunnet olosi vain kuolleemmaksi, kuin koskaan ennen.
Ajan myötä tämä tekee sinut aina vain vihaisemmaksi ja katkerammaksi...
Etsit tunnelämyksiä, kuin narkomaani huumettaan, ettei elämäsi tuntuisi niin turhalta ja tyhjältä, kuin tähänkin asti...Hetken aikaa, saatat jopa tuntea eläväsi.
Mutta sekin on vain katkera muistutus siitä, ettei mikään kestä...
Joskus kun turhaudut ja päätät yrittää oikein kovasti, voit ehkä hetken aikaa tuntea sen...
Voit hetken aikaa kuvitella tuon tunteen, mutta lopulta tuo tunne onkin vain kuin usva, joka pakenee sormiesi välistä, kun koetat sitä koskettaa. Kuin kevättuulen lämmin henkäys, joka hetken häivähtää kasvoilla...Kunnes katoaa pois iäksi, jättäen sinut yksin pakkaseen.
Tajuat muiden elävän kesän maailmassa, kun taas sisimmissäsi on ikuinen talvi, ja kaamosaika.
Tiedät nyt, että jotain puuttuu. Oikeastaan KAIKKI puuttuu sisältäsi, eikä sinulla ole mahdollisuutta saada sitä koskaan...
Sitä, mitä muut ihmiset kutsuvat kai sieluksi.
Happy F*cking New Year Everyone! :D
Vastaukset 5
Vanhimmat
eipä mitään lisättävää. Mietin itse erästä naista tänään, joka imitoi kaikkien muiden tunteita. Hän nauraa kun muut nauravat- vähän silleen jälkikäteen, hymyilee kun joku muu huoneessa hymyilee. Nainen on korkealle koulutettu ja hänen ulkolukutaitonsa on erinomainen, mutta tunneäly nolla. Hän kopioi kaikessa muita ja lähinnä uutta lähdettä: asuvalintoja, puhetyyliä, ilmeitä ja eleitä jne. Pelottavaa elämää kaiken kaikkiaan. Ryöstää toisen sielun ja tavat ja tekee lähteensä tyhjäksi.
Mahtaakohan narsisti kuitenkaan syvällä sisimmässäänkään tuntea noin suurta tuskaa siitä, minkälainen itse on? Tuskin pystyy erittelemään asioita noin?
Ne muutama narsisti?, jotka olen elämäni aikana tuntenut, ei kyllä vaikuta mitenkään erityisen tuskaiselta. Paitsi joskus narsistille itselleen sopivassa tilanteessa kyllä näyttää pystyvän näyttelemään suurta tuskaa hyvin dramaattisesti mutta hyvin usein olen huomannut sen vain näytelmäksi, koska muuten ei ihminen hetkessä pysty olemaan iloinen, naurava heti tilanteesta "nurkan taakse" päästyään. Eron uhatessa esimerkiksi huutanut suurta tuskaansa ja uhannut tappaa itsensä, sattumalta nähnyt tunnin päästä varaheilansa sylissä elämänhaluisena ja iloisena. Vieläpä kuullut kehuskelevan miten taas kusetti muijaansa onnistuneesti...
Mahtaako narsisti itse tajuta että KAIKKI puuttuu hänen sisältään?
Jos ihminen tuntisi noin suurta tuskaa omasta itsestään, miten hän ylipäänsä voisi elää? Vai onko narsistin tuska juuri siksi niin häneltä itseltäänkin piilotettuna juuri tuon vuoksi?
Miten mielestäsi läheisten pitäisi suhtautua narsistiin kun tuon kaiken mitä kirjoitit on ymmärtänyt?
Miten yhteiskunnan pitäisi mielestäsi suhtautua narsistiin?
Miten terveydenhuollon pitäisi mielestäsi suhtautua narsistiin?
Kyllä narsisti tietää, että jotain puuttuu. Hän ei ehkä heti ymmärrä, eikä halua ajatella mistä on kyse.
Mutta siellä se on, kuin jokin pahaenteinen aave, alitajunnassa.
Monen psykopaatin esimerkiksi on kerrottu sanoneen, että heidän elämä, on kuin eläisi loppumattomassa helvetissä. Veikkaan, että aloitukseni kertoo, miksi...
Narsistit kokevat nämä asiat heikkoudeksi, joten käyttävät kaiken aikansa sen peittämiseen.
Saattavat naureskella asialle, kieltää ja käyttää näitä asioita jopa hyväkseen manipuloidessa toisia...Mutta se ei poista sitä asiaa, että tämä olisi totuus.
Asioiden kieltäminenkin toimii, mutta aina toisinaan nuo tyhjyydentunteet kyllä pulpahtavat pintaan, ja niitä vastaan narsisti sitten taisteleekin tavalla tai toisella...Yleensä hän projisoi tuskansa uhriin, jotta tämä tuntisi sen saman olon, minkä narsistikin sisällään. Näin narsistista ei huomaa päällepäin, mitä pinnan alla on...
Yhteiskunnallisiin asioihin en mene sen kummemmin. Kirjoitukseni tarkoitus oli vain herättää ihmisiä ajattelemaan, ei muuta.
"Jos ihminen tuntisi noin suurta tuskaa omasta itsestään, miten hän ylipäänsä voisi elää? Vai onko narsistin tuska juuri siksi niin häneltä itseltäänkin piilotettuna juuri tuon vuoksi? "
Miten hän voisi elää? Hyvä kysymys...
Sitten tullaankin narsistiseen käytökseen, muiden alentamiseen, tai pahemmanlaatuisen tapauksen ollessa kysymyksessä, jännityksen hakemiseen, rikoksien tekemiseen. Keinoja on monia.
Narsistiset ihmiset päätyvät usein itsemurhaan...Joten ehkä se toimii vastauksena tuohon toiseen kysymykseen.
Tunteisiin vetoava kirjoitus.
Olin monta vuotta narsistin kanssa, joka kohteli minua hyvin huonosti niin että lopulta en tiennyt, miten selviän elossa ja täysijärkisenä.
Monen vuoden ajan yritin jättää hänet. Päästä hänestä eroon, etten hajoaisi täysin.
Kirjoittamastasi tuli elävästi mieleen se, millä tavoin puhumalla hän sai minut uskomaan että minulla ei ole oikeutta jättää häntä. Vain rakastamalla häntä ja vain minä saatoin antaa hänelle edes vähän toivoa kun hän sydäntäsärkevällä tavalla oli puhunut itsestään. Kun hän kerta toisensa jälkeen sai minut jäämään, alkoi julma ja raaka kohteluni uudelleen. Kerta toisensa jälkeen.
Mitähän tuosta sinun kirjoittamastasi pitäisi ajatella?
Hyvä aloitus! Iso askel ihmisten erilaisuuden ymmärtämiseen!
Pisti ajattelemaan myös narsismi-akselin ääripäätä, psykopaattia. Psykopaattihan ei asiantuntijoiden arvion mukaan eroita tekojensa vääryyttä, vaan kokee että uhri on vietellyt hänet murhaamaan/raiskaamaan/kiduttamaan. Tunneälyn puuttuminen.
Jos taas menemme akselin toiseen ääripäähän, sieltä löytyy hyvin voimakkaasti tunnevirtoja aistiva kiltti ihminen, jolta kuitenkin puuttuu narsismin suojapanssari. Tällainen ihminen hyväksikäyttäjien riistaa.
Jokaikinen ihminen jonka kohtaatte, on jossain kohtaa tuolla akselilla.
Hyvää Uuttavuotta Sinullekin! :)