Minulla ollut jo vuosia semmoinen kohtalaisen hyvä ja sängyssä toimelias vakipano. Vuosia meni niin, että mitään vaateita puolin eikä toisin ollut. Aina kun teki mieli ja kun toisella oli tilaisuus niin pantiin. Yleensä työn jälkeen. Semmoiset pari, kolme tuntia touhuiltiin ja sitten minun olikin näyttäydyttävä kotona.
Nyt syksyllä alkoi helvetillinen kiirastuli ja painostus. On muutettava yhteen ja jätettävä muu ja alettava olemaan ikuisesti yhdessä. Enhän minä semmoista voinut tehdä. Pihtarimuija, teini-ikäiset örähtelijät, kissa ja kilpikonna. Nekö olisi jätettävä. Maksettu kämppä ja kaikki. Ja alkaa uuden maksaminen. Ei helvata. Kenkää sai nyt sitten vakipano. Vaikka olisi se ollut hyvä ihminen.
Nyt syksyllä alkoi helvetillinen kiirastuli ja painostus. On muutettava yhteen ja jätettävä muu ja alettava olemaan ikuisesti yhdessä. Enhän minä semmoista voinut tehdä. Pihtarimuija, teini-ikäiset örähtelijät, kissa ja kilpikonna. Nekö olisi jätettävä. Maksettu kämppä ja kaikki. Ja alkaa uuden maksaminen. Ei helvata. Kenkää sai nyt sitten vakipano. Vaikka olisi se ollut hyvä ihminen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Se elämä on rankkaa. Itse olin erään ukkomiehen vakipano, mutta keväällä aloin sairastella, ja se jatkuu vieläkin. Se vaikutti mielialaani, ja olin hieman kärttyisä ja töykeä hänelle. Hänpä hylkäsi minut.... En kuitenkaan niin sairas ollut/ole etten olisi voinut ainakin munan imemistä harjoittaa, mutta kun ei niin ei... Tasan ei käy onnen lahjat. Minä muuten en vaatinut mitään... Tai -no ehkä toivoin hieman inhimillisempää kohtelua, sillä mitä pitempään suhde jatkui, sen halvempana hän minua kohteli. Ihminen olen kuitenkin, tunteineni kaikkineni, ja hieman ystävyyttä vain olisin toivonut.
Niin se vaan hyväksikäytölle tuntuu. Mutta itse olen osittain syypää tilanteeseen. Onhan se vapautta kun ei ole lopullisesti kehenkään sidottu. Alistettu olo kuitenkin on työntynyt pintaan. Pelkään. Pelkään, että minut jättää tämä mies. Tunnen itseni sen verran hyvin, että olisi suuria vaikeuksia löytää ihminen joka suostuisi minun jo hyväksymään ja jopa arvostamaan vapaaseen elämäntyyliin. En haluaisi olla ihan yksin.
Ja menen päivä kerrallaan... Katsotaan kauanko jaksan. En kuitenkaan enää edes kuvittele osalleni minkäänlaista suhdetta... Sen verran lujille otti, ja kun tuo terveyskin reistailee. -Ei sitten ole mikään sukupuolitauti tai vastaavaa, vaikka voisi ehkä tuosta aiemmasta vastauksestani luulla... Niin -kai sitä saa itseään syyttä tästä tilanteesta, itsehän sitä vakipanoksi suostuin minäkin. Tosin alussa oli mukana ystävyyttäkin hänen puoleltaan ja jutteli minulle yms, mutta sitten se alkoi mennä siihen, että kävi vain panemassa ja hyppäsi heti suihkuun ja lähti pois. En minä muuta toivonut kuin vähän ystävyyttä.
Olen naimisissa oleva nainen ja mullakin oli monta vuotta hyvin toimiva panosuhde ukkomieheen. Toimi hyvin, nähtiin kun teki mieli...sellaista hauskaa ja kepeetä yhdessäoloa.
Sitten ukko sai kotoa kenkää ja siitä tuli ihme valittaja. Seksitapaamiset muuttuivat psykiatrin vastaanotoksi. Eli minä lohdutin ja kuuntelin kun ukko vikisi. Joo....kiitos ei. Sitä vikinää saa kuunnella kotonakin.
Se tarina loppui sitten siihen. Harmi, koska seksi oli hyvää.
Jo mies ja ilmeisesti perhe, joten et sitten kaivannut juttuseuraa. Minä taas olen yksinäinen, joten olisin tykännyt että minua ihmisenä kohdellaan, ja jutellaankin silloin tällöin. Ylipäänsä, minä olisin "tyytynyt" pelkkään ystävyyteen sen miehen kanssa, johon suhteessa olin. Halusin olla ystävä hänen kanssaan, eikä minun puolestani olisi tarvinnut sitä seksiäkään olla välttämättä koskaan. Hänelle se kuitenkin tuntui olevan tärkeää, että suhteemme on seksisuhde, joten suostuin... No ei minulla mitään valittamista seksin suhteen ollut, kyllä minäkin sitä sitten halusin kun suhde alkoi, ei sen puoleen. Sanon vaan, että ennen kaikkea tykästyin häneen hurjasti ihmisenä, ja olisin tahtonut, että suhteessa olisi ollut henkinenkin puoli. Alussa sitä ystävyyttä olikin enemmän mukana... Ajan kanssa se sitten vain meni siihen, että hän kävi vain panemassa, ja heti lähti. Oli kai hänellä tietenkin kiirekin, mutta kai nyt edes hetken olisi voinut vieressä pysyä ja kuulumisia vaihtaa.
Olet siis avioliitossa ja lapsiakin on. Ja olet mies. Olen ollut ymmärtävänäni, että niin sanotut vakipanot ovat avioliitossa olevien miesten varaventtiileitä. Suurelta osin siis. Tästä pääsemme siihen, että tämä vakipano on naimaton nainen. Mahtaa olla sisimmässään hiukan katkera ja hyväksikäytetyn ihmisen tunnot tällä "jalkavaimolla". Se on kovaa elämää. Luulisin.
Kovaa on jalkavaimon elämä. Itse aina valmiina, mutta koskaan ei tiedä, tuleeko vai ei. Mennyt helvetiksi.
Sama juttu Rahikaisella. Viisi vuotta oman eron jälkeen tekisi vähän niinkuin mieli asettua taloksi jonkun naisen kanssa. Olisi joku aikuinen seurana kaiken aikaa, tapeltaisiin sitten tiskivuoroista sun muusta. Mutta kun ei löydy niin ei, jumalauta. Ainoa valopilkku on vakipanona päivystäminen varatulle naiselle, vaikka parempihan tämä on kuin ei mitään.
Ihan ihme juttu on se, että minussa ei ole ulkoisesti tasan mitään mielenkiintoista naisille, ja näin käy. Olen tajuttoman ruma, iso kalju pää, kasvoissa aika surulliselta näyttävä epäkohta (en sano ettette tunnista). Vatsaa vähän liikaa kanssa, ikä seksikkäästi 40 - jotain. Vahvana puolena on sosiaalinen luonne, kyky keskustella, lapsirakkaus ja vahva toimeentulo. Ruokaa laittelen mielelläni. Luulin että meikäläinen vietäisiin uuteen liittoon heti paikalla ja että sattumaseksiä ei ole koskaan. Päin vastoin meni, en tajua.
Täällä istutaan ja poppi raikaa, vittu saatana. Hävettää mennä yhtään mihinkään, tunnen katseet niskassani; jätkällä on piha täynnä autoja ja veneitä mutta luojalle kiitos että se on noin kauhea ilmestys ettei se saa naista.
Pitää mennä kauppaan, hajotkaa kotisohvallenne paskat.
Kateellinen olen. Mistä ja miten semmoisen vakipanon oikein saisi. On tuo aviopuoliso täysin yhteistyökyvytön. Minä antaisin palaa. Saisi se ukonkörmy sohvansa kanssa seurustella rauhassa.
Ja kai sitä miespuolisiakin voi kutsua vakipanoksi?
Mistä sitä löytäisi naispuolisen vakipanon ? .. Kun elämänkumppania ei yh isä tunnu löytävän, naisilla kun on suhteeseen ihmeellisiä vaatimuksia . No en minäkään kaikkia kelpuuta .. :)
Kun vain löytäisi sen varatun naisen joka haluaisi käyttää minua... Vähän olisi kiva jutellakin ja halata. Mutta ei mitään terapiatapaamisia. Asun Turun suunnalla.
[email protected]
millaista naista etsit ja mistä itse olet?
Pohjois Satakunnasta olen ja normaalivartaloista, kohtuullisen ulkonäön omaava aikuinen nainen olisi hyvä :)
Olen Päijät-Hämeestä... ja vapaa ja sievä aikuinen nainen :)
Muuten ihan jees , hieman asut kaukana :) .. Ja vapaa olen minäkin !!
Juu .. asutaan ehkä liian kaukana toisistamme :)..
Hei, sievä nainen!
Lähetä viestiä pitkälle, urheilulliselle herrasmiehelle lähelle Lahtea.
Osoitteeseen; [email protected]
Laitoin sulle mailia.. Toivottavasti tuli perille ..:)
Kun virheellisen osoitteen annoin, kyseessä on tietenkin gmail osoite, eli:
[email protected]
Ei ole ollut valittamista. Sama "pano" edelleen. Ja tuntuu olevan edelleen aivan sama nainen mitä 22 vuotta sitten 24 vuotiaana.
Kun noin herkuksi menee, niin eikö olisi syytä lyödä hynttyyt yhteen. Vai onko epävarmuustekijöitä matkassa?
Vakipanoa naisesta, pks seudulta. itse olen varattu 178/90 44 vuotias komea mies :D
Rohkeimmat ensin!
[email protected]