Olen kertonut aiemmin narsuäidistäni. silloin tilanne oli se etten uskaltanut sanoa hänelle että hänen käytöksensä loukkaa ja "tappaa" Minut. Nyt hän tietää asian ja pyytäessäni etäisyyttä ja omaa aikaa miettiä asioitani hän päätti itse oma-aloitteisesti laittaa välimme poikki ja sanoi hyvästi.
Nyt mietin pitäisikö minun muuttaa hänen läheltään pois vai luottaa siihen että pystyn elämään omaa eläämääni tässä. Hän asuu 500m:n päässä. minua pelottaa välillä että hän tulee ovelle ym. Mieheni ei ymmärrä miten paljon äitini minuun vaikuttaa vieläkin ja on muuttoa vastaan. Koska olen narsistin uhri, en pysty tätäkään asiaa päättämään koska MINÄni on täysin hukassa/mitätöity eikä luottoa omaan päätöskykyyn ole. -Tuntuu- siltä että muutto olisi hyvä vaihtoehto.
kiinnostaisi tietää miten olette menetelleet ja kuinka suuri osa pystyy jäämään asumaan lähistölle?
Nyt mietin pitäisikö minun muuttaa hänen läheltään pois vai luottaa siihen että pystyn elämään omaa eläämääni tässä. Hän asuu 500m:n päässä. minua pelottaa välillä että hän tulee ovelle ym. Mieheni ei ymmärrä miten paljon äitini minuun vaikuttaa vieläkin ja on muuttoa vastaan. Koska olen narsistin uhri, en pysty tätäkään asiaa päättämään koska MINÄni on täysin hukassa/mitätöity eikä luottoa omaan päätöskykyyn ole. -Tuntuu- siltä että muutto olisi hyvä vaihtoehto.
kiinnostaisi tietää miten olette menetelleet ja kuinka suuri osa pystyy jäämään asumaan lähistölle?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Moikka YAH!
Tais olla huhtikuuta kun juteltiin. Sulla oli silloin huonot fiilikset. Nyt on siis muutosta tapahtunut. Seuraa tilannetta, ja katso pitääkö äitisi lupaus.
Muuttaminen kauemmas on iso askel. Voi olla hyväkin ajatus, en osaa sanoa. Voisitko 'harjoitella' ensin esim menemällä vaikka mökkeilemään miehesi kanssa viikoksi, ja katsomalla helpottaako olosi(?)
Jos äitisi ei ole fyysinen uhka, vaan henkinen ongelma, silloin sun täytynee kysyä itseltäsi, onko sun kannettava taakkaa, ja jos vain pystyt, päästettävä irti. Antaa itselle luvan päästää irti ongelmasta. Tiedän..se ei ole helppoa..
Tsemppiä! :)
minut muistetaan täällä, se lämmittää:)
äitini lupaus "olla häiritsemättä" ei pidä. en usko siihen. siitä todistaa jo sekin että hän pyysi uudelleen facebookissa minua ystäväkseen.. arvatkaa hyväksyinkö. no E! :D eli sekään lupaus ei pidä. nyt haisee niin paljon ruuti etten pysty olemaan enää tässä huoneessa. joku paukuttaa ikkunan takana "raketteja". mut en tiiä mitä teen. se akka on perseestä!
Joo, mulle jäi susta sellainen kuva, että, huolimatta vaikeuksistasi, suhtauduit täällä kanssakirjoittajiin positiivisesti. Ja se on hieno asia! :)
Meitä ihmisluonteita on joka lähtöön. Osa ulkoistaa pahan olonsa toisiin, esim. eronnut ei voi sietää käsikädessä kulkevia pariskuntia...lapseton inhoaa lapsiperheitä...tupakoinnin lopettanut alkaa haukkua vielä tupakoivia.. Moni paha olo kumpuaa omista täyttymättä jääneistä tarpeista ja toiveista.
Joskus äitien voi olla vaikeaa päästä yli siitä asiasta että poikanen lentää pesästä ja tulee omillaan toimeen. Se aiheuttaa riippuvuus-suhteen, missä äiti mielummin näkee lapsensa ongelmissa(että voisi aina vaan puuttua lapsensa elämään, ja auttaa), kuin elävän itsenäistä elämää. Tiedostamatonta toimintaa.
No, äitejä ja isejä ei voi mennä muuttamaan, mutta usein auttaa kun itse tajuaa ettei ole syyllinen. Äiti toteuttaa oppimaansa mallia. Ei varmaankaan ilkeyttään, vaan ei vielä osaa toimia toisin.
Itsenäistyttyäni muutin 10 km:n päähän narsistiäidistäni. Mitään apua ei tullut, vaan kahta kauheemmin hän kyttäsi tekemisiäni ja suunnitelmiani päivittäin. Muutin 50 km:n etäisyydelle, mutta tilanne ei ole vieläkään parantunut.
Kun opintojen takia olin reilun vuoden eri maakunnassa, hän oli kotona eikä lähtenyt kyttäämään.
kuulostaa hunajalta tuo että voisi paeta toiseen maakuntaan. käytännössä se ei varmaan oo mahdollista. toisaalta tilanne on niin alussa etten tiiä muutanko tästä vai en. toisaalta tilanne on tiensä päässä joten muutto olisi ratkaisu.. sen tiiän että jos tähän jään, enemmän tai vähemmän alan ehkä jahkailla jatkosta tässä meidän suhteessa. eli että alan miettiä yhteydenottoa ja jälleen sokeasti uskoa että hän muuttuisi. täytyyköhän antaa ajan kulua ja tunnustella että mitkä asiat vaikuttavat muuttoon eniten.
tuo oli kyllä ihan uskomatonta että hän hyvästi!n jälkeen vielä kokeili kepillä jäätä että voisiko hän vielä saada olla yhteydessä. niin kiero tuo sen ajatuksenkierto siellä päässään.
olisiko keinoja tuohon ongelmasta irtipäästämiseen? itestä tuntuu että ajatukset menee useinkin häneen varsinkin sen takia että pelkään näkeväni hänet lenkillä ikkunasta. se tuntuisi oksettavalta. ajatukset menee häneen päivittäin ehkä kerran pari tunnissa:( koen ilon hetkiä ja voimia on vapautunut perheeseeni ja sen hyvinvointiin ja oon siitä sikailoinen:D mutta välillä se akka tupsahtaa mun mieleen. tunteet häntä kohtaan ovat: pelko, viha, oksettaa ja sääli.
Kun hän kuitenkin on äitisi, et koskaan tule täysin unohtamaan häntä etkä pääsemään hänestä eroon vaikka muuttaisit mihin. On parasta hyväksyä tilanne.
Äitisi on narsisiti, mutta ei itse kykene sitä itse näkemään eikä siksi kykene muuttumaan. Jokin hänen lapsuudessaan teki hänestä narsistin, luultavasti hän jäi vaille huomiota ja vastarakkautta varhaislapsuudessaan ja joutui myöhemminkin elämäsään kieltämään omia tunteitaan kovissa olosuhteissa. Vajavaisuudestaan huolimatta äitisi on kyennyt melko hyvin vastaamaan sinun varhaislapsuutesi tunnemaailmaan kuitenkin, koska sinusta on kasvanut tasapainoinen. Narsismi ei ole hänen oma valintansa vaan osa hänen vajavaista persoonaansa.
Sinulla on lupa rakastaa äitiäsi sellaisena kuin hän on. Pelko ja viha, joita nyt tunnet, ovat torjuttua rakkautta. Toki sinulla on oikeus vihatakin, koska äitisi on aiheuttanut sinulle tuskaa. Jos tuntuu, että voit päästää irti vihasta, niin anna mennä vaan, se helpottaa eniten omaa oloasi. Muista että narsisti ei ole paha siksi että haluaa olla paha, vaan siksi ettei kykyne parempaan vaikka haluaisi. Rakasta rohkeasti. Pidä kuitenkin rajat selkeinä äläkä anna äitisi persoonan pimeän puolen kahlita elämääsi.
anteeksi mutta ootko tosissasi vai onko tämä pilaviesti? koskaan ei voi tietää..
kirjoitit kyllä todella kauniita sanoja mutta käytäntö on eri asia.
Et nähtävästi ole joutunut kokemaan narsistin kohtelua omalla kohdallasi.Kaunista kirjoittelua mutta ei se tosielämässä noin mene.
Aivan vakavasti kirjoitin tuon yllä olevan. Vihanpitokin on aika kuluttavaa kuitenkin, erityisesti silloin kun se kohdistuu läheiseen. Olen antanut anteeksi ja rakastan narsistivanhempaani. Tapaamme noin kerran vuodessa ja näin on menty nyt jo yli 10 vuotta.