Minut ja poikaystäväni valittiin kummeiksi..ei siis oikeastaan pyydetty vaan ilmoitettiin. Kummius on ok, mutta aloin miettimään, kun olemme molemmat köyhiä opiskelijoita vielä monta vuotta..toinen kummipariskunta taasen on menestyvä, uudella bemarilla kulkeva rikas kaksikko. ja tämä nainen ostaa aina itselleen muodikkaita vaatteita, upeita, kalliita lahjoja kaikille jne...mua harmittaa, että hänen lahjansa tulevat aina olemaan juuri sellaisia ihania leluja joita kummipoika on aina halunnut, miellä taas ei ole rahaa edes itsellemme..sitten vielä joulut yms ja kummipojan siskoakin on pakko muistaa ettei sille tule paha mieli.
No tämä saattoi kuulostaa tyhmältä, mutta on se oikeasti rasittavaa kun ei ole rahaa kunnon lahjoihin ja toinen pröystäilee siinä vieressä..kyllä ne lapsetkin kivoja lahjoja haluaa seuran lisäksi..sanokaapa jotain..
No tämä saattoi kuulostaa tyhmältä, mutta on se oikeasti rasittavaa kun ei ole rahaa kunnon lahjoihin ja toinen pröystäilee siinä vieressä..kyllä ne lapsetkin kivoja lahjoja haluaa seuran lisäksi..sanokaapa jotain..
Vastaukset 15
Vanhimmat
Minun mielestä tärkeää ei ole se miten kalliita lahjoja ostaa. Minä en ainakaan haluaisi että minun lapsille kummit hinaa hirveästi tavaraa ja kalliita ja sitten eivät muuten muista sitä ollenkaan. Minulla itselläni on esim. sellainen kummi joka on aina vaan antanu rahaa ja siinä se sitten onkin ja sen vuoksi en niin hirveästi arvosta häntä. PArasta on kun teet jotain kivaa sen kummilapsen kanssa. Viet sen johonkin kun se kasvaa isommaksi, vaikka johonkin syömään tai piknikille. Parasta on se se, että kummi tekee jotain kummilapsen kanssa tai edes tulee paikalle ei ne lahjat ja niiden arvo.
Olen siis itsekin opiskelija ja minulla on reilu 2-vuotias kummipoika. Rahat riittävät hyvin, kun ei osta aina sitä kaupan kalleinta tavaraa tai vaatetta (esim. alennusmyynneistä löytää hyvää tavaraa edullisesti). Pieni lapsi kun ei rahan päälle ymmärrä, lapselle on tärkeintä että lelu on viihdyttävä ja mielenkiintoinen ja ainahan lahja on ihana yllätys :)
Itse olen vienyt poikaa esim. Korkeasaareen ja ottanut yökylään yms. Lapsi arvostaa varmasti myös näitä (lähes) ilmaisiakin juttuja, mielestäni tärkeintä kummiudessa on ajan viettäminen lapsen kanssa. Luoda hyvä suhde jo pienestä pitäen, ei suinkaan lahjoihin kuluva rahamäärä.
arvo ratkaise,itse olen saanut kuulla monesti miten kummipoika oli tykännyt lahjastani vaikka ei todellakaan maksanut paljon.Mutta se on totta että jos et pääse viemään lasta mihinkään "erikoiseen" paikkaan lintsi,korkeasaari tms. niin ei se lapsi ymmärrä sitä ajanantoa lahjana,vaikka me aikuiset sen ymmärrämmekin.Lahja on yleensä paketissa lapsen mielestä.Monesti riittää saippuakuplat,vesipyssy tai joku muu pieni lisuke vaikkapa siellä puseron mukana niin olet onnistunut.Ja niitä vaatteia löytyy ale koreista ja kun on kaukonäköinen ostaa jemmaan kun sattuu kohdalle mitä tahansa vaikka ne synttärit oliskin myöhemmin säästää paljon siinäkin.
ei mullakaan liiemmin rahaa oo noihin lahjoihin laittaa, mutta mä pyrin viettämään kummipojan kanssa niin paljon aikaa kuin mahdollista. käydään uimassa jne. ei kovin kallista ja lapsi nauttii suunnattomasti.
Kirjotat, että " sitten on vielä ostettava kummipojan siskollekin lahja, ettei tuloe paha mieli".
Miksi pitäisi? Paha mieli tulee niin lapselle kuin isommallekin vielä monta kertaa elämän aikana monesta asiasta. Kaikki ei voi aina saada kaikkea, sisarukset ei voi saada samaan aikaan samoja asioita ja tavaroita.
Kummi ostaa omalle kummilapselleen lahjan ja piste. Se toinen lapsi saa omat lahjansa omilla synttäreillään, omilta kummeiltaan. Synttäreillä esim. juhlitaan synttärisankaria, ei muita. Jokainen on vuorollaan ykkönen.
Ei minun kummini ostanut lahjoja kuin minulle, kun olin lapsi. En minäkään osta kuin kummitytölleni. En perheen esikoiselle edes namipussia.
Jotkut kummit viettävät aikaa kummilapsensa kanssa. Silloin otetaan mukaan vain se oma kummilapsi, ei sisaruksia. Se on kummin ja lapsen kahdenkeskinen hetki ja aika.
Voisit tavaralahjan sijaan antaa lahjaksesi lapselle aikaasi. MEnette yhdessä retkelle, jäätelölle, leikkipuistoon. Olet kiinnostunut lapsesta, mitä ja kuka hän on.
Lahjan ei tarvitse olla hieno ja kallis, ostat mitä pystyt. Pääasia että jotenkin muistaa. Osta vaikka kiva heijastin. Tai pikkuauto. Tai jotain vastaavaa pientä, joka on juuri sille lapselle.
Sisaruksilla on omat kummit ja omat juhlat ja heitä muistetaan kun on heidän juhlansa aika.
Meillä on kaksi lasta ja lapsillamme yhteensä 7 kummia - todella eri varallisuustasoa kaikki.
Sen kummemmin kummin valinnassa kuin kummien "suositummuusjärjestyksessä" ei kummin varallisuudella ole mitään merkitystä.
Sekä me, että lapsemme (sikäli kun 3- ja 5-vuotiaiden mielipiteestä voi mitään päätellä) arvostamme eniten sitä, miten kummi suhtautuu lapseen ja kuinka halukas hän on viettämään lapsen kanssa aikaa ja luomaan henkilökohtaista suhdetta lapseen.
Ja henkilökohtainen suhde tarkoittaa mielestäni nimenomaan sitä, että kummi huomioi JUURI TÄTÄ LASTA eikä sisaruksia ja vanhempia tms. Meillä on kaikkien mielestä itsestäänselvyys että kummit ostelevat lahjoja vain kummilapselle (tietysti myös toiselle jos tulevat esim. tämän synttäreille mutta ei muuten) ja hänellekään ei aina vaan vain joskus. Lahjojen rahallisella arvolla ei todellakaan ole lapselle merkitystä. Vanhempana arvostan lahjoja, jotka on mietitty juuri kyseiselle lapselle soveltuviksi (siis ei "romua", liian pieniä palasia pienelle, väärän ikäkauden leluja tms.), riippumatta lahjan rahallisesta arvosta.
Liika on aina liikaa. En todellakaan pidä siitä että toisen lapsemme kummit tuovat AINA lahjoja molemmille lapsille ja paljon kaikenlaista jolla lapset eivät tee yhtään mitään. Sen sijaan toisella lapsellamme on kummi joka ostaa vain synttäreille ja jouluksi ja silloinkin jotain pientä ja halpaa, mutta aina todella lapsilähtöisesti ajateltua. Kortit ovat itse tehtyjä ja hän lähettelee pitkin vuotta lapselle kortteja ja kirjeitä jne.
Eli minusta paras kummi on sellainen joka antaa lapselle aikaansa ja huomiotaan. Jos sinulla ei ole varaa viedä lasta ulkomaille tai edes Linnanmäelle, Korkeasaareen tai teatteriin niin vie hänet vaikka metsäretkelle, ilmaiseen lastentapahtumaan, ilmaiskonserttiin, seurakunnan leirille,... Ilmaista ja halpaa tekemistä löytyy maailmasta pilvin pimein. Jos sinulla on joku harrastus niin voit tutustuttaa lapsen siihen. Tai voit keksiä jonkun muun "teidän kahden välisen jutun". Pääasia että huomioit juuri tätä lasta niin että hän teitää olevansa sinulle aivan erityinen henkilö (ja tärkeämpi kuin sisaruksensa). Voit myös soitella lapselle aika ajoin, lähettää hänelle kortteja ja kirjeitä jne. Lapselle on tosi suuri juttu kun hänelle on tullut IHAN OMAA POSTIA.
Vanhemmat ei varmaankaan valinneet lapsensa kummeja sillä perusteella, kuka ostaa kalleimmat lahjat, vaan siksi, että niistä aikuisista he pitävät itse ja olettavat heidän olevan aikanaan hyviä "varavanhempia" lapselleen. Minulla ja miehelläni on yhteensä kuusi kummilasta ja joka kerta olemme olleet varsin otettuja siitä, että meitä on pyydetty kummeiksi. Itse olen hommassa ottanut ohjenuoraksi sen, mitä olisin lapsena omilta kummeiltani toivonut. Todellista muistamista. Paljonko lämmittää jouluna joku hieno kampe joltain ihmiseltä, jota tuskin muistaa koskaan nähneensäkään? Olin aina lapsena kateellinen veljelleni, jonka kummilla oli aikaa kutsua kummipoika yökylään tai tulla itse käymään ja joka ulkomaanmatkoiltaan aina lähetti kummipojalle kortin. Ne lahjat eivät ole niinkään jääneet mieleen.
Etenkin nykyaikana kaikilla lapsilla on tavaraa enemmän kuin kukaan koskaan tulee tarvitsemaan, eikä mikään yksittäinen lelu tai peli jää yhdellekään lapselle mieleen samalla tavalla kuin joskus menneinä vuosikymmeninä. Tänä kiireisenä aikana hienointa, mitä voit kummilapsellesi antaa, on olla aikuinen, jolla on aikaa kuunnella ja välittää, olla jonkinlainen varavanhempi. Mitä tulee tuohon siskon muistamiseen, se ei ole sinun tehtäväsi. Siskolla on omat kummit jotka muistavat häntä. Kummiudessa hienoa on juuri se, että sinä olet nimenomaan oman kummipoikasi kummi ja juuri häntä varten. Riippuu varmaan aika paljon siitäkin miten vanhemmat kummiuteen suhtautuvat,mutta jossain kolmen-neljän vuoden tienoilla lapsille on hirveän tärkeää kuka on kenenkin kummi. Itselläni aina kohoaa rinnassa jonkinlainen pieni ylpeys, kun veljenpoikani keskustelevat omista kummeistaan ja oma kummipoikani muistaa aina korostaa, että vaikka me ollaankin kaksosia, sinä olet vain minun kummini.
Älä välitä siitä, että toisilla kummeilla on enemmän rahaa. Heillä ei varmaan sitten ole niin paljon aikaa ja sinä voit hyvinkin olla juuri se kummi, jonka kummipoikasi vanhempana muistaa olleen aina kiinnostunut hänen asioistaan ja antaneen aikaansa. Ystäväpiirissäni on jopa tapaus, jossa kummityttö ja kummitäti ovat lähestulkoon parhaita ystävyksiä.
Ajattelin tehdä kummilapsellemme tilkkutäkin, vielä kun ei paljon leluista piittaa..
Toinenkin juttu vaivaa, kun ollaan vielä niin nuoria eikä kokemusta vauvoista ole yhtään, että osataanko me edes hoitaa sitä? Mitä jos äiti tuo vauvan yökylään..apua. Ja emme me ole vauvan äidin kanssa mitään hyviä kavereita, mies ja vauvan isä enemmänkin. Jos meitä ei olisi valittu kummeiksi, voisi hyvin olla ettemme olisi missään tekemisissä keskenämme kymmenen vuoden päästä. Kummiuskin merkitsee toisille niin eriasioita kuin toisille. Itse en pyytäisi kummiksi ketään "ok" kaveria..mutta emme halunneet kieltäytyäkään vain sen takia.
Omatekoinen tilkkutäkki saa varmasti arvostusta enemmän kuin jokin kaupan kallein tusinalelu. Hyvä idea mielestäni!
Kummiksi ei kuitenkaan pitäisi ryhtyä vain jotta ei pahoittaisi lapsen vanhempien mieltä. Siis jos ei ITSE sitä oikeasti halua. Lapsihan siitä eniten kärsii, jos kummit ovat välinpitämättömiä lasta kohtaan, vain nimiä paperissa.
vaikken äidin kanssa niin hyvä ystävä olekaan..Heidän vanhemmalla lapsellaankin on sellaiset kummit, jotka eivät ole hyviä ystäviä...kummallista, mutta heillä ei ilmeisesti ole paljon kavereita ja sukulaiset asuvat kaukana..niin mikäs siinä sitten, en viitsi "vain" sen takia kieltäytyä, että emme ole parhaita kavereita. Ihan mukavia he kuitenkin ovat.
Hyvä idea tuo. Kun ilmeisesti olet ompelutaitoinen, mikäänhän ei estä sinua tekemästä kummilapsellesi esim. jotain kivoja vaatteita jatkossakin.
Mun mielestä kummin velvollisuus ei missään tapauksessa ole konkreettisesti hoitaa kummilastaan vauvaikäisenä jos ei itse luontaisesti tunne taipumusta hommaan. Itse vierastan vauvoja ja kaikkien viiden kummilapsen ristiäiset ja ylipäänsä se vauvahässäkkä on ollut painajaista kun en oikeasti osaa olla vauvojen kanssa ollenkaan luontevasti. Mutta se vauvavaihe on onneksi äkkiä ohi ja lapsen kanssa voi alkaa muodostamaan molemminpuolista suhdetta. Huomaat vielä, että jossain neljän-viiden vuoden tienoilla kummilasta on jo kiva ottaa yökylään ja muuta, mutta missään tapauksessa sinun ei tarvi ottaa pientä vauvaa itsellesi hoitoon. Jos äiti ylipäänsä on niin hurja, että alkaa tyrkyttämään lasta teille yöksi, sano ihan suoraan että et uskalla ottaa vastuuta niin pienestä. Ehkäpä miehesikin voi jutella lapsen isän kanssa?
Meillä on yksi kummilapsi, jonka isä oli aikoinaan mieheni paras kaveri ja ennen lapsen ristiäisiä olin tavannut hänen vaimonsa yhden kerran. Varsinaisesti minä en edes ole kummi, kun kuulemma seurustelevaa paria ei perinteisesti pyydetä yhdessä kummeiksi ettei tuota suhteelle huonoa onnea.:) Alusta asti poika on kuitenkin ominut minutkin kummikseen ja silloin tällöin tavatessamme on aivan onnessaan kun kummit tuli kylään. Asumme nykyään aivan eri puolilla Suomea, enkä tunne edelleenkään mitään erityistä yhteyttä lapsen äidin kanssa, vaikka hyvin tulemmekin toimeen. Tuskin olisimme missään tekemisissä, ellemme olisi lapsen kummeja. Itseasiassa kerran juttelimmekin äidin kanssa asiasta ja hän sanoi, että oikeastaan hän halusi meidät lapsen kummeiksi sen vuoksi, että pelkäsi miehensä etääntyvän lapsuudenystävästään jos ei meillä ole jotain "syytä" pitää yhteyttä perheinäkin. Mielestäni aika viisaasti ajateltu.
Älä ota hommasta liikaa paineita. Vauvaikäiselle ei oikein voi olla mitenkään erityisesti kummi tai mitään muutakaan, mutta kun lapsi kasvaa isommaksi ja huomaat hänen tietävän että juuri SINÄ olet hänen kumminsa ja lapsen äiti kertoo että sitä jalkapallopukua, jonka sinä ostit kirpputorilta kahdella eurolla, ei ole saanut pestä koko kesänä, tiedät kyllä mitä monet kummit tälläkin palstalla tarkoittavat sillä, että on ihanaa olla kummi. Itselleni kummilapset ovat tavallaan kuin omia lapsia (joita emme ole saaneet), joita voi aina välillä lainata ja helliä, mutta jotka voi palauttaa omistajilleen kun känkkäränkkä iskee ja joista ei tarvitse olla viime kädessä vastuussa.
on ajatella lasta, eikä tämän vanhempia. Toivottavasti saat luotua kummilapseesi hyvän suhteen, itselleni se on ainakin todella tärkeää.
...tarvitse ottaa pientä vauvaa yökylään. Se on minunkin mielestäni riittävä perustelu, että et uskalla ottaa vastuullesi. :)
Jos mahdollista, käykää kuitenkin kylässä heillä(kutsukaa myös heitä) sen verran, että lapsi oppii tunnistamaan teidät ja muistamaan hyvällä - esimerkiksi pieni leikkituokio lapsen ehdoilla on hyvä ajatus. Totta kai voit pyytää lasta syliisi tai näyttää hänelle jotain lelua - kunhan hyväksyt sen, että lapsi huomaa saavansa itse päättää, milloin hänelle sopii seurustella kanssasi (itsestään selvää on, että sinunkin on saatava päättää, millä hetkellä tarjoat lapselle seuraasi - häntäkin voi vähän "opettaa", että esimerkiksi silloin ei pääse syliin, jos sinulla sattuu olemaan kuuma kahvikuppi kädessäsi tai tärkeä juttu kesken aikuisen kanssa). Tarkoitan tilanteita, jolloin olette muutenkin paikalla. Ja tietenkin myös teillä on oikeus päättää, milloin haluatte keskittyä seurusteluun kummilapsen kanssa. :)
rakkautta sille kummilapsellesi ja anna sen toisen ostella rakkautta lahjoillaan, eiköhän sinusta ole sitä kautta enempi iloa hänelle myöhemmällä iällä.
Rakkaus on hellyyttä ja hoivaa sitä ei voi esineellistää. Aina lapsi hoitajansa muistaa ennemmin kuin tavaran.
Ensimmäisen kummilapseni kohdalla olin köyhä opiskelija, toiset kummit jo erittäin menestyviä ja hyvin tienaavia. Eikä mitään ongelmia tullut silloin. Oikeastaan nämä toiset kummit ostelivat halpis-kamaa, itse taas säästin joulua varten pidemmän aikaa jotta sain jotain parempaa kummipojalleni.