mikä kumma saa minut ihan oikeasti uskomaan, että olen ainutlaatuinen ja erityinen ja "valittu"tällä planeetalla. Näen myös itseni suurena ja mahtavana ja vaadin palvontaa sekä erityiskohtelua. Mitään konkreettisia todisteita minulla ei noista ole, mutta tunnen sen ihan samalla tavalla kuin te terveet tunnette painovoiman. Mistä kummasta tuollainen tunne voi olla lähtöisin?
Ja koska uskon olevani muiden yläpuolella ja jalokivi tavallisten kivien seassa, niin se saa minut käyttäytymään röyhkeästi ja ylimielisesti sekä uhkailevasti niitä kohtaan, jotka eivät tunnusta suuruuttani.
Kertokaapas te terveet, että miten te koette itsenne ja muut ihmiset. Minkälainen minäkuva teillä on? Mitä toiset ihmiset merkitsevät teille?
Ja koska uskon olevani muiden yläpuolella ja jalokivi tavallisten kivien seassa, niin se saa minut käyttäytymään röyhkeästi ja ylimielisesti sekä uhkailevasti niitä kohtaan, jotka eivät tunnusta suuruuttani.
Kertokaapas te terveet, että miten te koette itsenne ja muut ihmiset. Minkälainen minäkuva teillä on? Mitä toiset ihmiset merkitsevät teille?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ihmislajin kohtalona on olla yksilöllinen. Kukapa ei olisi joskus herännyt hätkähtäen miettimään, että miksi juuri minä olen tässä ajassa ja paikassa läsnä. Onko sillä jokin merkitys. Se voi olla ahdistavaakin. Itse heräsin yksilöllisyyteni merkityksen pohdintaan ehkä kahdeksan vanhana.
Tieto on vapauttanut minut ihmettelystä. Elämässä tulee sen verran turpaan, ettei oma erityisasema voi olla kovin ainutlaatuisissa kantimissa. Oikea ja vasen aivopuolisko vain peilailevat toisiaan ja palloilevet keskenään muistoilla. Kun kuulee muilta ihmisiltä samansuuntaisista kokemuksista kuin itsellä on, lakkaa pitämästä asiaa poikkeuksellisena.