Laiskuuttani kopioin tähän osia vanhasta kirjoituksestani, koska näyttää siltä, että meno palstalla ei ole muuttunut miksikään, kun pitkästä aikaa olen hieman seurannut.
Ikävä kyllä metsä vastaa usein niinkuin sinne huutaa. Asiallinen ja rakentava keskustelu on täällä puolin ja toisin niin häviävä luonnonvara, että ihmettelen että sellaiseen kykenevää ei ole jo asetettu näyttelyesineeksi luonnontieteelliseen museoon.
Usko on lahja ja Jumalan työ. Näin lestadiolaisuudessa opetetaan. Miksi sitten lestadiolaiset ovat helposti tuomitsemassa sellaista ihmistä, joka tätä lahjaa ei ole saanut? Miksi lestadiolaiset käyvät lyövät ja repivät sanat aseenaan täyteen hyökkäykseen mikäli jotain negatiivista sanotaan? Loanheitto on asia erikseen, mutta asialliseen kritiikkiin tulisi vastata rakkaudella ja pitkämielisyydellä.
Joskus olisi hyvä myös oikeasti pohtia onko kritiikki aiheellista. Se voi tuntua pelottavalta, ellei itsenäiseen ajatteluun aiemmin ole kyennyt. Mutta se kannattaa. Se kirkastaa sitä, minkä päälle olemme uskomassa, emme SRKn tai seurakunnan vaan Kristuksen sovitustyön tähden olemme ARMOSTA uskomassa. Emme ole yhtään sen parempia kuin erilailla uskovat ja ajattelevat ihmiset. Meidän ihmisarvomme ei ole yhtään suurempi kuin eri lailla uskovan lähimmäisen.
Yhteisö, joka ei kykene näkemään tai myöntämään epäkohtia tai tekemiään virheitä, ei ole terve.
Myöskään seurakunnan nostaminen yli Jumalan ei ole tervettä ja oikein.
Ikävä kyllä metsä vastaa usein niinkuin sinne huutaa. Asiallinen ja rakentava keskustelu on täällä puolin ja toisin niin häviävä luonnonvara, että ihmettelen että sellaiseen kykenevää ei ole jo asetettu näyttelyesineeksi luonnontieteelliseen museoon.
Usko on lahja ja Jumalan työ. Näin lestadiolaisuudessa opetetaan. Miksi sitten lestadiolaiset ovat helposti tuomitsemassa sellaista ihmistä, joka tätä lahjaa ei ole saanut? Miksi lestadiolaiset käyvät lyövät ja repivät sanat aseenaan täyteen hyökkäykseen mikäli jotain negatiivista sanotaan? Loanheitto on asia erikseen, mutta asialliseen kritiikkiin tulisi vastata rakkaudella ja pitkämielisyydellä.
Joskus olisi hyvä myös oikeasti pohtia onko kritiikki aiheellista. Se voi tuntua pelottavalta, ellei itsenäiseen ajatteluun aiemmin ole kyennyt. Mutta se kannattaa. Se kirkastaa sitä, minkä päälle olemme uskomassa, emme SRKn tai seurakunnan vaan Kristuksen sovitustyön tähden olemme ARMOSTA uskomassa. Emme ole yhtään sen parempia kuin erilailla uskovat ja ajattelevat ihmiset. Meidän ihmisarvomme ei ole yhtään suurempi kuin eri lailla uskovan lähimmäisen.
Yhteisö, joka ei kykene näkemään tai myöntämään epäkohtia tai tekemiään virheitä, ei ole terve.
Myöskään seurakunnan nostaminen yli Jumalan ei ole tervettä ja oikein.
Vastaukset 2
Vanhimmat
kera ja kaunainen.
kenelle ja mistä?