Luin Hesarin kuukausiliitteen kertomuksen ns Koivunimen lahkosta. En voinut välttyä kokemusperäisiä assosiaatioita suomalaiseen ulosotojärjestelmään. Luulen, että siellä järjestetään samanlaisia "hengennostatustilaisuuksia" koulutuksen nimissä. Ketään ei suoranaisesti pakoteta tekemään järjettömiä päätöksiä, annetaan vain ymmärtää, että "jos haluaa toimia, kuten vastuullisen virkamiehen tulee jne..." Suomen ulosotto kaipaa läpinäkyvyyttä ja sisäistä tutkintaa. Puolueetonta. Kuitenkin näin pienessä maassa on mahdotonta löytää puolueetonta tahoa oikeusoppineiden joukosta. Aina on jokin kytkös johonkin asianosaiseen.
Lahkolaiset ja ulosottomiehet
Kokemustakin on
6476
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
ulosottovirastoa palvelleena voin kertoa, että "hengennostatustilaisuuksia" siinä mielessä kuin kirjoittaja kertoo, ei sinä aikan ole ollut, mutta kaikella muulla tavalla kyllä "henkeä" nostetaan kettuilemalla ja osoittamalla tilastosta kuinka huonosti on hommat hoidettu. Kun tilastosta löytyy joku poikkeama ns "hyvään" suuntaan, kehotaan tekemään sellaisia toimenpiteitä, että tilastot ovat samat. Se on totta, että kihlakunnanvoudeissa on moneen junaan ja tulkitsevat joskus lakia omalla tavallaan, etenkin silloin kun lakisteksti antaa siihen mahdollisuuden. Kihlakunnanulosottomiehillä (lue työläiset) ei ole siihen mitään sanottavaa.
Olin vuosikausi ulosoton asiakas ja mun täytyy sanoa, että mun kohdalle osui todella ihana ja sympaattinen ulosottomies. Tulimme hyvin toimeen keskenämme enkä koskaan joutunut kuuntelemaan mitään "kettuiluja" hänen suustaan. Tämä kaikki johtui varmaan siitä, että multa voitiin työeläkkeestä ulosmitata velkoja ja velat lyhenivät kaiken aikaa, enkä koskaan itse esiintynyt hankalasti tai kettuillut ulosottomiehelle. Nyt velkoja ei enää ole ja jollakin lailla kaipaan häntä, ihmisenä. Jatkossa en aio enää pilata raha-asioitani kuitenkaan.
olemassa. Olen yksityishenkilölle velkaa, joka on nyt ollut 20 vuotta perinnässä, ensin vietiin palkkatuloista joka tilistä ja nyttemmin viimeiset viisi vuotta pienestä eläkkeestäni. Alle nelikymppinen olin kun tämä helvetti alkoi ed. laman aikaan (ent. yrittäjä olen) ja nyt olen yli kuusikymppinen.
60-vuotispäivän lähestyessä anoin kirjallisesti Kajaanin uom. M.R.ltä vapaakuukautta, järjestääkseni merkkipäiväni kunniaksi kahvitilaisuuden muutamalle vielä jäljellä olevalle ystävälleni.
M.R. lupasi suullisesti, että kyllähän tuollaisen asian vuoksi täytyy vapaakuukausi antaa.
Minä kiitin ja poistuin tyytyväisenä toimistosta.
Tulipa seuraava päivä ja päivän posti.
Posti toi mukanaan kirjeen UO-virastosta, jossa sanottiin, ettei vapaakuukauteen voida suostuakaan, että M.R. oli soittanut velkojalleni ja kysynyt hänen mielipidettään asiasta ja velkojani M-L Koponen oli kieltänyt vapaakuukauden antamisen - luonnollisesti!
Siis eikö M.R: uskalla ottaa minkäänlaista vastuuta tekemisistään, täytyykö aikamiehen aina kysyä "äidiltään", saako mennä pissalle.
Vielä on joku vuosi jäljellä tätä ja jos elossa olen kun helvetti päättyy, niin tulipunaisen kukkamekon vien tuolle ulosottomiehelle, joka sanansa söi. "Akka se on, joka sanansa syö".
Vapaakuukauteen. Sitä ei pysty ulosottomies miksikään muutamaan
jos olet tulorajaulosmittauksen piirissä !
"Nyt velkoja ei enää ole ja jollakin lailla kaipaan häntä, ihmisenä. Jatkossa en aio enää pilata raha-asioitani kuitenkaan. "
Oot sekasin