Tähän johtopäätökseen voi tulla kun lukee heidän vuodatuksiaan. Tuossa alempana uhotaan että neliöitä pitää olla vähintään 250 neliötä kahdessa kerroksessa. Kakarat yläkertaan jossa saavat olla omissa oloissaan, vanhemmat saavat olla rauhassa lapsistaan joita pidetään lähinnä kiusankappaleina ja rauhanhäiritsijöinä. Yläkertaan voi rakentaa keittiön ja olohuoneen, lapsia ei tarvitse edes ruokaillessa nähdä!
Aika mielenkiintoista perhe-elämää ok-asukeilla. Jokainen elää omassa sopessaan eikä tahdo toisiinsa törmätä. Mitä nyt Jouluna ja Juhannuksena voidaan pari tuntia yhdessä olla, sitten taas omiin oloihin. Miksi muuten pitäisi olla satoja neliöitä?!
Aika mielenkiintoista perhe-elämää ok-asukeilla. Jokainen elää omassa sopessaan eikä tahdo toisiinsa törmätä. Mitä nyt Jouluna ja Juhannuksena voidaan pari tuntia yhdessä olla, sitten taas omiin oloihin. Miksi muuten pitäisi olla satoja neliöitä?!
Vastaukset 30
Vanhimmat
Kyllä lapset ja koirat voivat aivan hyvin asua töölön kanankakkataloissakin. Muutamia sääntöjä täytyy kuitenkin muistaa noudattaa.
Sängyn jalat (samoin ruokapöydän) on teipattava kaksipuoleisella teipillä. Tuolloin torakat eivät pääse kiipeämään sänkyyn ja puremaan kipeästi. Torakan purema voi aiheuttaa aivokuumeen.
Ulos ei saa mennä. Oven edestä kulkee ratikka, finskin bussi ja satatuhatta autoa / vrk. Alle kouluikäiselle käy pläts. Ulkoilua varten on aidattuja alueita eri puolilla kantakaupunkia.
Spurguilta, narkkareilta ja kerjäläisiltä ei saa ottaa karkkeja vaikka tarjoiaisivat. Heidän namunsa saattavat olla karvaita.
Tuo otsikko tulee siitä kun sadan neliön koirapuistossa kävelee ympyrää töölöläinen koiranomistaja joka hokee "Tee kakka ! Tee kakka !". Naurettavan näköistä.
Sitä kuitenkin kysyisin miksi te niitä lapsia hommaatte kun ette siedä niitä silmissänne? Ette ole ehkäisystä kuulleet?
Meidän ekologisesti ajattelevien city-vihreiden mielestä maksimi neliömäärä per capia on 10,5 m2. Tällöin 4 henkinnen perhe saisi asua 42 neliön asunnossa. Näin säästämme energiaa ja luonnonvaroja. Kun määräys ulotetaan kerralla kaikkeen asumiseen, niin tällä tavoin saamme suurimman osan suomalaisista mahdutettua asumaan kantakaupungissa hyvien liikenneyhteyksien varrella.
siihen mahtuu sänky.
Kaikki-muu-on-turhaa.com
Kummallakin lapsella omat huoneet, minulla ja vaimolla makuuhuone. Olohuone ja avokeittiö, sauna ja kaksi vessaa. Oikein hyvin ollaan mahduttu, johtunee siitä ettemme pidä lapsia epämiellyttävinä häiriötekijöinä.
että sinäkin vaadit tilaa sitten kuitenkin mollaat niitä jotka haluavat enemmän tilaa. Tiedätkö edes itse mitä haluat? Jonkun mielestä teillä on 50m2 liikaa. Ja hän ei olisi yhtään sen vääremmässä tässä väitteessään kuin sinä tässä mitä nyt väität. Hän voisi sanoa sinusta samaa että pidät lapsiasi epämiellyttävänä kokemuksena ja olet hankkinut ne vain sen tähden koska emäntäsi ne halusi.
Ei paremman luokan ihmiset tee mitään vahingossa. Kyllä lapset ja omakotitalot on hankittu tarkoituksella ja harkiten, toisin kuin vuokraläävissä, joissa lapset tulee yllätyksenä kuin faksi Annelille.
No entäs sitten kun tulee kolmas lapsi?
Sadan neliön neukkuläävässä mekin asuttiin silloin kun perhe oli nelihenkinen. Mutta kun tuli kolmas lapsi ja alettiin katsella suurempaa asuntoa, jotta kaikille olisi omat huoneet, niin pakko sanoa että rahat ei riittäny viiden huoneen kerrostaloasuntoon, vaan oli pakko rakentaa omakotitalo, enkä todellakaan ole katunut. Suuremmat tilat halvemmalla ja mikä parasta asumiskulut laski vielä merkittävästi.
"ettemme pidä lapsia epämiellyttävinä häiriötekijöinä."
Kuitenkin olet ainoa joka siitä puhuu...
Mitäs teette jos alkaa sunnuntaina panettamaan? Ilmeisesti pidätäydytte? Meidän 200 neliön talosta kyllä löytyy paikka jossa pääsee panasemaan.
onnellisuus kumpuaa siitä mitä ahtaammin asutaan?
"Jokainen elää omassa sopessaan eikä tahdo toisiinsa törmätä"
Eli 20m2 on mielestäsi juuri passeli nelihenkiselle perheelle jossa on kissa sekä lehmän kokoinen koira.
Miksi tehdä lapsia jos heidät tahdotaan pois silmistä jotta vanhemmat saavat olla rauhassa? Kai tässä on joku logiikka jonka ymmärtää vain ok-asukit
patoutuman omaan päähäsi sullonut?
"Miksi tehdä lapsia jos heidät tahdotaan pois silmistä jotta vanhemmat saavat olla rauhassa?"
Se että lapsilla on tilaa tehdä mitä haluavat olematta kuitenkaan kokoajan toisten jaloissa ei suinkaan tarkoita tuota päähän pinttymääsi. Se ei myöskään tarkoita että kaikki olisivat kokoajan omissa oloissaan. Ehkä teillä sitten toimittaisiin kuten kuvasit. Ehkä teille sopii paremmin se että asutte mahdollisimman ahtaasti. Kokeilkaa tuota 20m2 kämppää saattaisitte olla hyper onnellisia siellä.
Mutta niinpä tuota jätit itsekkin vastaamatta esittämiini kysymykseen ja johtopäätökseen....
Tehän täällä aina kehuskelette kuinka on hienoa että lapset ovat yläkerrassa ja vanhemmat saavat olla rauhassa alakerrassa. Voi siitä rivien välistä lukea että lapset ovat häiriötekijä, parempi kun pysyvät omassa kerroksessaan. Eikös heille voi rakentaa oman sisäänkäynninkin niin ei tarvitse senkään vertaa nähdä?
Mihin kysymyksiin olen jättänyt muka vastaamatta?
Eli mielestäsi onnellisuus kumpuaa siitä mitä ahtaammin asutaan?
Eli 20m2 on mielestäsi juuri passeli nelihenkiselle perheelle jossa on kissa sekä lehmän kokoinen koira.
Näihän haluaisin selvitystä sillä tämän pystyy lukemaan sinun rivien välistä jos tässä nyt rivilukua aletaan harrastamaan. Täytyy sinun olla aika ahdasmielinen jos palstan muutaman provokaattorin "mielipiteestä" pystyt sitten sanomaan lähes koko kansakunnan tilan. Sillä suurin meistähän kuitenkin kaikkien tutkimusten mukaan haluaa asua väljästi ok-talossa.
Kun kerran täällä kysymyksiin vastataan kysymyksillä niin kysympä sitten minäkin. 500 neliön kämppä on kaksi kertaa parempi kuin 250 neliön, sijainnillahan ei ole niin väliä? Entäs jos on tuhannen neliön asunto...
lukemista, niin oletan että vastauksesi oli kyllä molempiin.
Jatko kysymys:
Miksi asut noin isossa missä nyt asut, sillä tuohan tuottaa sinulle pettymystä liian väljästä asumisesta johtuen?
Siksi asuimme aina kookkaassa ok-talossa palveluiden ja harrastusmahdollisuuksien välittömässä läheisyydessä. Nyt kun molemmat muuttaneet maailmalle, toinen lurkittelee vuokralla ja toinen on omistusporvari. Nyt vaimon kanssa kahden 160/135 nelion talossa ja neliöitä sopivasti.
Joo, on tunnustettava, että haluan omaa rauhaa enkä jaksa koko aikaa kuunnella lasten mellastusta. Siksi on mukavaa, kun neliöitä on paljon ja jokainen voi tehdä sitä mitä huvittaa.
Todennäköisesti pinnani kiristyisi jos joutuisin asumaan ahtaassa kantakaupungin läävässä perheeni kanssa. Sitä paitsi en siedä sokerikuoriaisen toukkia enkä rottia, joita esimerkiksi Töölöön kanankakkatalot kuhisevat.
Haluan lisäksi, että lapsillani on kunnon ulkoilumahdollisuudet. Eihän kantakaupungissa edes ole kakaroille mitään tekemistä, jos nyt ei huumeruiskujen ja koiranpaskakasojen väistelyä lasketa tekemiseksi.
Jo ajatuksena tuollainen on sairasta. Meille kuitenkin on tyttö ollut kaikkein tärkein asia elämässä. Talossamme on pinta-alaa 298 neliötä. Nyt kun olemme jo jääneet kahden, myönnän että tilaa on liikaakin. Puoletkin piisaisi normaaliin elämiseen. Nuorempana oli vain vähän "suuruudenhullu", että neliöitä tuli liikaa. Osa huoneista on vain 15 asteen lämmityksellä. Kun lapsi oli pieni, niin enimmäkseen hän oli siellä, missä me vanhemmatkin. Sitten teininä hänellä oli paljon kavereita, jotka yöpyivätkin meillä. Kaikki he saivat olla meillä kuin kotonaan. Nyt hän asuu minun omistamassani kaksiossa kaupungissa. Voihan se olla että me saadaan lastenlapsia, joten ehkä tilaakin vielä tarvitaan. Huono tätä on vain alkaa pienentämään. Enkä voisi edes ajatella, että minun pitäisi muuttaa johonkin kasarmiin kortteeraamaan. Aivan sama oliko sitten oma tai vuokrakämppä. Paita kastuu jo ajatuksesta, kun on tottunut vapauteen. Tulee käytyä niissä, koska omistan 11 rivitaloasuntoa. Voi siellä ollakin, mutta vain puolituntia, ei kauempaa.
Tosin teillä eivät saa edes näkyä vaan häädät heidät pois silmistä. Tyypilllistä ok-asukin elämää. Ollaan niin lapsirakasta mutta vanhemmat tahtoo olla alakerrassa omien kavereidensa kanssa ryyppäämässä ja rälläämässä. Toki onkin parempi ettei lapset näe vanhempiaan lattialla konttaamassa.
Jos minulle tarkoitit tuon viestisi. Tyttöni on jo 24 vuotias, joten hänellä on oikeus omaan elämään. Sitäpaitsi hän opiskelee kaupungissa. Meiltä on sinne matkaa 7 kilometriä. He asuvat poikakaverin kanssa yhdessä. Ei aikuisia voi pitää missään häkissä ja vangita heitä. Meille myös viinan kanssa läträäminen ei kuulu asiaan. Hänen elämän aikana en ole ollut viinan vaikutuksen alaisena, joten konttaaminen lattialla jää muille. Vedä siitä uudet johtopäätökset. Parasta elämässä on, kun hän tulee kotona käymään.
Koska yleensä ihmiset arvostavat omaa rauhaa? Erityisesti teini-ikäiset lapset. Me rakennettiin tällainen
http://www.kastelli.fi/talot/talomallistot/raatiherra/Raatiherra 146
ja ollaan viihdytty. Valitettavasti ei saatu yhten tasoon koska täällä Helsingissä tontit tahtoo olla pienempiä, mutta kyllä tämäkin on meille kelvannut. Jonnekin Vihtiin voisi rakentaa linnan, mutta kuka siellä nyt sitten haluaa keskellä metsää asua.
Tuolla alempana kun uhotaan että nelihenkinen perhe tarvitsee vähintään 250 neliötä kahteen kerrokseen. Taidatte siis asua kaksistaan?
Kun tulevat teini-ikään ei trampoliini ja oma piha paljoa lohduta kun kaikki on kaukana. Fiksut vanhemmat myisivät tönönsä ja muuttaisivat ihmisten ilmoille jos ajattelisavat lapsiaan. Näin ei kuitenkaan tehdä vaan itsekkään vanhemmat laittavat omat tarpeensa lasten tarpeiden edelle. Tämä on surullista.
Että teini-ikäiset lapset pääsee ostarille siideriä litkimään?
Vanhin tytär on 16, eikä vietä iltoja kaupungilla, vaan kotona. Eihän se keskusta ole kävelymatkan päässä, mutta bussit ja skootteri kulkee jos tarvetta ilmenee.
Vanhin tytär on jo ilmoittanut että hän ei sittten muuta mihinkään ennen kuin koulut on käty ja olemme luvanneet että se sopii.
Vaikka on 200 neliötä ja kaikilla omat huoneet, niin eihän se jumalauta sitä tarkoita että jokainen murjottaa omassa huoneessaan 24/7. Meillä on tässä yläkerran keittiö-ruokaillutila (60 neliötä) kompleksissa 10 hengen ruokapöytä ja useinmiten tämän pöydän äärellä on pari kolme perheen jäsentä puuhailemassa omiaan tai jotain yhdessä. Ai niin voi olla vähän vaikea hahmottaa tilannetta siellä sadan neliön kantakuutiossa.
Itse asiassa lapset haluaisivat muuttaa oikeasti malle, talli pihaan jne.
Kun on enemmän tilaa, on paljon mukavampi myös puuhata yhdessä. Siihen, että onko asunto yhdessä vai useammassa kerroksessa, en ota kantaa, mutta joka tapauksessa suurempi tila antaa enemmän mahdollisuuksia. Meillä on jokaiselle omat huoneet, mutta vastaavasti meillä on myös isot yhteiset harrastetilat joita aktiivisesti käytämme. Ilman että se häiritsee muuta arkielämää. Pienessä asunnossa kun joutuisi lapsia kieltämään pelaamasta pelejä nyt, kun kohta on ruoka-aika eikä pöydälle mahdu jos siinä on pelit levällään. Tai vastaavasti, kuinka usein kerrostaloasuntoon viitsii antaa lasten kutsua kavereitaan ja antaa niiden leikkiä/puuhata ns. yhteisissä tiloissa? Isossa asunnossa kun tuo ei ole ongelma. Ja jos lapset haluavat mennä kavereidensa kanssa omaan huoneeseen (mitä ne meillä harvoin tekevät) niin sinnekin mahtuu. Myös viikonloppujen yökyläilyt onnistuvat meillä hyvin ja voimme pelailla pingistä, lautapelejä tms. ilman että esim. vaimo edes kuulee sitä makuuhuoneseen jos hän haluaa mennä ajoissa nukkumaan. Kuinkas vastaava onnistuu pienessä asunnossa? Ja mitä tulee pihalle olemiseen ja leikkimiseen, niin kuinkas se siellä kantakaupungissa onnistuu? Meillä kun voi esim. kesällä pelata lähes mitä vain omalla pihalla (okei, myönnetään mm. pesäpallon pelaaminen ei meidänkään pihassa onnistu, sitä varten joutuu kävelemään vajaat 300metriä kentälle) eikä talvellakaan ole aika pitkäksi tullut. Meillä on omalla tontilla nytkin lumilinna, hiihtoladut ja pitkät polut hippaa varten. Kuinkas siellä kantakaupungissa talven leikit on järjestetty? Lapsille hankittu omat tietokoneet/pleikkarit huoneisiin että isä voi rankan työpäivän jälkeen ottaa olutta olohuoneen sohvalla samalla kun vaimo asettelee Dunlop-ravintolasta tilaamansa ruoat lautasille jotta lapset pysyvät siinä uskossa että äiti itse on kokannut ranskalaiset ja kebapin?
"Dunlop-ravintolasta"
Luin läpi ja hetken luisti hihna että mikä tässä oli väärin :)
Kyllä meillä paremmalla väellä vaan on niin paljon paremmin sana hallussa
kyllä tuossa tuli jo niin hyvät perusteet ettei muuta enää tarvita kasarmiasuja lyömiseen, mutta itselleni tuli mieleen sellainen kysymys, että kuinkas siellä kantakaupungissa yleensäkään hoituu nuo ulkoleikit? Käyvätkö ihmiset siellä telttailemassa tai tekemässä eväsretkiä? Me teimme nimittäin perheen kanssa tänään parinkymmenen kilometrin hiihtolenkin eräälle laavulle ja takaisin. Söimme siellä eväät ja lämmittelimme nuotion äärellä. Tuli vain mieleen että nykypäivänähän tämmöinen ei ole enää joka lapsen oikeus, itse asiassa omat lapseni taitavat olla melko etuoikeutettuja kun moista voivat harrastaa. Kantakaupungissa ei taida moisia pysty harrastamaan, saati että siellä(kään) saisi olla vain perheen kesken. Tosin olihan meilläkin tuolla reissulla ruuhkaa melkein haitaksi asti, näimme paljon eläimiä, jopa ketun ja hirven, joista jälkimmäisen melko läheltä. Mahtaako kaupunkilaislapset edes tunnistaa moisia eläimiä
Meilläkin on lapsilla ollu tapana kesäisin nukkua öitä teltassa takapihalla. Kai se onnistuu siellä kanatakaupungissakin, kun vaan etsii Kaisaniemen puistosta sellaisen kohdan jossa ei ole lasinsiruja ja huumeruiskuja.
Voisiko niiden rakkaiden ja tärkeiden lasten kanssa vaikka olla, tehdä ja harrastaa kun on paikkoja sille?
Ainakin itse tein talomme sillä idealla, että perheellämme olisi siinä hyvä asua ja mielestäni olen siinä onnistunut.
Arvostan paljon yhteistä aikaa lasten kanssa: joka ilta syödään ja leikitään yhdessä (näin talvisin on aika mukava leikkiä omalla pihalla) mutta ainakin meilä lapset menee hieman aikaisemmin nukkumaan kuin vanhemmat (töölössä varmaan valvovat myöhempään) nytkin tässä alakerran työhuoneessa voin hyvin kuunnella musiikkia koneella ollessani. Katsoin myös aiemmin takkahuoneessa The Pacific-sota pätkää eikä kumpikaan toiminta häiritse lasten nukkumista. Nämä vaan esimerkkeinä tämän illan osalta.
Kun vuosia kuluu ja lapset kasvaa niin tuskimpa haluavat viettää kaikkea aikaansa vanhempiensa kanssa. Siksi onkin kiva, että lapsilla on kotonaan paikkoja jossa saavat olla omassa rauhassaan/ kavereittensa kanssa.
Ja miten on teini-iässä arvostaakohan tytär omaa kylppäriä tai poika autotallia harrastuksille? Uskon että kumpikaan ei tullut tehtyä turhaan. Ja ne joulu ja juhannus. Tuleekohan teinit viettämään niitä vanhempiensa luokse ennemmin kasarmiin vai omakotitaloon?
Ainiin, mitä tulee jumalanseläntakanasavipellolla asumiseen niin paikka on pohjois-vantaalla, kilometrin sisällä kaikki koulut, kaupat jne.