Katselin aikaisemmin tuttavapariskuntia. Kaikki onnellisia, löytäneet samanoloisen puolison, oman näköisensä. Minäkin törmäsin tällaiseen "omannäköiseen" ihmiseen, jonka kanssa suhde oli kuitenkin ihan toisenlainen kuin ystävieni. Itsenäinen sinkkunainen olin, pidin puoleni, jopa normaalia enemmän. En todellakaan mikään hiirulainen. Mutta rakkauden kaipuu se kai meissä on niin vahva. Tapasin miehen, joka oli ujonoloinen, herkkä, puhui asioita kuten minäkin, halusi niitä asioita, joita minäkin, käytti jopa samanlaisia sanontoja kuin minäkin, samoin eleitä ja ilmeitä. Elämäni mies ja sielunkumppani, kuvittelin. Ja kaikki arvaavat, mikä oli lopputulos. Aika alussa oli näitä hälytysmerkkejä, jotka rakastumisen huumassa jätin huomioimatta. Loppujen lopuksihan prosessin kuluessa rakastuin itseeni :) Itseltänihän narsisti alussa vaikutti. Joskin lopputulemana oli, että aloin muistuttaa enemmän tyhjää kuorta ja narsisti taas minua..
Yhtäkkiä elämänhaluinen itseni oli poissa ja tilalle oli tullut ihminen, joka kuunteli samaa musiikkia kuin narsistikin (Juha Tapiota ja Take Thatia kun aikaisemmin kuuntelin rockia..:) ), asui 24/7 kotona jos en ollut töissä, muutti pois kaupungin keskustasta jonnekin maalle. Olen aina ollut kulttuuria rakastava boheemi nainen, mutta narsisti sai minut "näkemään", että kaikki se oli pahaa ja ajattelin, että narsisti tekee minusta paremman ihmisen ja naisen. Pidän luonnosta, mutta olen kaupunki-ihminen kuitenkin: musiikki, elokuvat ja taide ovat henkireikäni. Minä en oikeasti enää tuntenut itseäni. Ennen olin ihan saamarin positiivinen ja iloinen ihminen ja huumorini oli mustaa ja purevaa. Lisäksi rakastin muotia, mutta narskun mukaan suhteessa pukeudutaan joihinkin nunnakaapuihin. vVeläkin rakentelen oman itseni palasia kun suhteen päättymisestä on vuosi.
Jouduin käymään suhteen aikana terapiassa ja syömään masennuslääkkeitä. Minä olin nimenomaan se hullu ja haavoittuva, kuten niin tyypillistä on. Narskun tuttavatkin pitivät minua ihan hermoheikkona tyyppinä ja sitähän minä olinkin. Kummasti kaikki krampit ja vaivat hävisivät kun narsku häipyi kuvioista. Jos joku näkisi kuvani ajalta ennen narskua ja ajalta narskun aikana, niin eivät uskoisi samaksi henkilöksi. Jälkimmäisissä ketään ei todellakaan ollut kotona, oli vain samanlainen tyhjä kuori kuin narsistilla.
Yhtäkkiä elämänhaluinen itseni oli poissa ja tilalle oli tullut ihminen, joka kuunteli samaa musiikkia kuin narsistikin (Juha Tapiota ja Take Thatia kun aikaisemmin kuuntelin rockia..:) ), asui 24/7 kotona jos en ollut töissä, muutti pois kaupungin keskustasta jonnekin maalle. Olen aina ollut kulttuuria rakastava boheemi nainen, mutta narsisti sai minut "näkemään", että kaikki se oli pahaa ja ajattelin, että narsisti tekee minusta paremman ihmisen ja naisen. Pidän luonnosta, mutta olen kaupunki-ihminen kuitenkin: musiikki, elokuvat ja taide ovat henkireikäni. Minä en oikeasti enää tuntenut itseäni. Ennen olin ihan saamarin positiivinen ja iloinen ihminen ja huumorini oli mustaa ja purevaa. Lisäksi rakastin muotia, mutta narskun mukaan suhteessa pukeudutaan joihinkin nunnakaapuihin. vVeläkin rakentelen oman itseni palasia kun suhteen päättymisestä on vuosi.
Jouduin käymään suhteen aikana terapiassa ja syömään masennuslääkkeitä. Minä olin nimenomaan se hullu ja haavoittuva, kuten niin tyypillistä on. Narskun tuttavatkin pitivät minua ihan hermoheikkona tyyppinä ja sitähän minä olinkin. Kummasti kaikki krampit ja vaivat hävisivät kun narsku häipyi kuvioista. Jos joku näkisi kuvani ajalta ennen narskua ja ajalta narskun aikana, niin eivät uskoisi samaksi henkilöksi. Jälkimmäisissä ketään ei todellakaan ollut kotona, oli vain samanlainen tyhjä kuori kuin narsistilla.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Useimmat uskonlahkot harjoittavat aivan samanlaista alistamista, jossa ihmisen elämää määrää lahko, mitään omaa ajattelua ei saa olla,...hirvittävää manipulointia. Narsisteja, itsetunnoltaan heikkoja, heikkomielisiä jne on uskonlahkot täynnä. Vain harva täysijärkinen voi joukkoon eksyä, mutta yleensä alkaa voida huonosti ja sairastuu tai menettää elämänhalunsa ja kaiken sen, mikä on kuulunut omaan identiteettiin.