Aina kun ihmisiä on koolla erottuvat puheliaat ja vähemmin puhuvat. Joukossa ovat myös hiljaiset kuuntelijat. Kaikkia tarvitaan. Joskus käy niinkin kun kaksi ihmistä tapaa , että toinen puhuu niin taukoamatta innoissaan omista asioistaan, että toinen ei saa suunvuoroa. Ei tule sen vertaa taukoa, että saisi omaa kommenttia väliin tungettua. Sitten kun tauko tulee asia onkin jo unohtunut tai vanhentunut.
Tuo puheripuli lisääntyy meissä vanhoissa yksinasuvissa naisissa, olen ollut huomaavinani. Patoumia syntyy vissiin.
Tämä palsta on siitä hyvä, että tänne mahtuu tokaisut, kommentit, yksinpuhelut aina esitelmiä ja aineita myöten, joskus melkein novelleja.
Erilaisista persoonallisuuksistahan tuo johtuu. Lukijoitakin on monenlaisia. Itseltäni tahtovat jäädä lukematta pitkät kirjoitukset, joihin on ympätty vielä tuttuja laulunsanoja ja värssyjä. Keskustelun miellän erilaiseksi, mutta ymmärrän meitä on moneksi ja kiinnostaa kuitenkin lueskella melkein kaikki.
Tuo puheripuli lisääntyy meissä vanhoissa yksinasuvissa naisissa, olen ollut huomaavinani. Patoumia syntyy vissiin.
Tämä palsta on siitä hyvä, että tänne mahtuu tokaisut, kommentit, yksinpuhelut aina esitelmiä ja aineita myöten, joskus melkein novelleja.
Erilaisista persoonallisuuksistahan tuo johtuu. Lukijoitakin on monenlaisia. Itseltäni tahtovat jäädä lukematta pitkät kirjoitukset, joihin on ympätty vielä tuttuja laulunsanoja ja värssyjä. Keskustelun miellän erilaiseksi, mutta ymmärrän meitä on moneksi ja kiinnostaa kuitenkin lueskella melkein kaikki.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kyllä, toinen hklö mieltää että suu on puhumista varten ja unohtaa mihin kaikkeen suuta voi muuten käyttää, suu on tosiaan niin monikäyttöinen laite. Syöminen, se on tärkein, ei siinä paljon puhella ainakaan kauan jos ei muista syödä. Suu on erinomainen äänettömään kommunikointiin, suuta voi käyttää joskus hymyilemiseen mutta siihen täytyy saada myös silmät mukaan, jos aikoo olla uskottava hymyilemisessä.
Olen elänyt liika kauan yksin, en ole hyvä puhumisessa enkä ole viitsinyt seinille hymyillä joten sekin taito on vähän niin ja näin. Mutta kuuntelen melko hyvin yritän kyllä olla hymyilemättä ironisesti.
Ja oikeastaan tämä palstakommunikointi ei rasita yhtään suuta eikä korvia, ainoastaan harmaita aivosoluja ja sormanpäitä. Minä kirjoitan kymmensormijärjestelmällä ja rasitan jokaista sormenpäätä yhtä paljon. Jonkun olen nähnyt naputtelevan jopa yhdellä sormella ja olen ajatellut, että känsähän tuolle sormeen tulee.
Silmiä tämä kyllä rasittaa sen olen todennut. Sanotaan että näyttöpäätteen edessä pitäisi muistaa enemmän räpytellä silmiä, etteivät kuivuisi.
Täälläkin voi hymyillä, näin ;)
Hyvää uutta-vuotta kaikille erilaisille tyypeille. Ihmisten omaleimaisuus on rikkaus ei kopiot. Toinen puhuu, toinen kuuntelee tai syyttää kiireitään. Jokaisella on omat ajatuksensa, ikävän purkamiseen on monta tietä.
Joku voi kuunnella kuulematta, puhujalle ehkä hyväksi. Toinen tuntee itsensä vaivautuneeksi ja yrittää muuttaa puheenaihetta.
Yksinäisyys on sanahelmiä, tai suppusuun yksityislinna. Onneksi monella on kuitenkin joku ystävä, joten jaksaa jatkaa kulkuaan.
pilkistää uuden vuoden akkunoista. Kloonauksiako? Tai noh, ei tuo kloonaus niin uusi asia ole. Odotellaan tuleeko jotain uutta tietoa vuonna 2011.
ei ehkä Puskan enää kannata harkitä. Eihän muutaman vuoden takia kannata sijoittaa.
Tyhjät tynnyrit kolisevat eniten.
tässä oli puhe, tynnyrit vedetään mukaan aina jos ei ole omaa sanottavaa. Tönnöreistä puheen ollen entisinä aikoina kuorma auton kuljettaja jopa hintelä mies, pystyi yksin nostamaan auton lavalle täyden 200 litraisen tynnörin. Älyä ja taitoa, tuosta vain, pieni heilautus maassa ja nopea nosto. Itse olen tyhjien tynnöreiden miehiä. Hyvää jatkoa!