Mikä on suomenkielinen?
Suomi (lat. Finlandia) oli vuoteen 1809 asti vain se joka tänään kulkee nimellä Varsinais-Suomi. Se on kohtaaisen merallinen alue ja saaristoassakin löytyy. Tästä syystä "Suomessa" on aina ollut (tai ainakin viimeiset 1300 vuotta) aika paljon ruotsinkielisiä. Muut "maat" nykyisessä Suomessa olivat Häme (lat. Tavastia), Karjala (lat. Carelia). Pohjanmaa (lat. Botnia) ja Lappi (lat Lapponia). Savoa ja savolaisia ei erikseen mainita vanhoissa kartoissa. Kuten ei myöskään Uuttamaata, joka vanhoissa kartoissa kuuluu milloin mihinkin (usein johonkin nykyisen Viron alueen "maakuntaan"). Uudenmaan tärkeys alkoi korostua vasta niihin aikoihin kun Pietari suureksi epäonneksemme päätti rakentaa pääkaupungin Nevan suistoon.
Ja mitäkhän on suomenkieli? Me tiedämme mitä se on tänään: hurrin, Agricolan, näkemys siitä miten suomenkieliset sanat äännetään hänen hoono-soomi Turun (eli silloisen Suomen) murteella hänen ruotsinmurteensa (ja osittain saksanmurteen) aakkosten ääntämisen mukaan. Mutta mitenköhän kaukana se on siitä mitä Hämeessä tai Karjalassa silloin puhuttiin? Emmehän me esimerkisi enään ymmärrä sitä karjalan kieltä jota edelleen pidetään hengissä Venäjän Karjalassa, ja jota monasti pidetään erillisenä kielenä eikä suomenkielien murteena. Oletettavasti nykyisen Suomen eri kolkissa puhuttiin suomensukuisia kieliä jotka poikkesivat erittäin merkittävästi toisitaan, ja nykykielestä. Nykyinen suomenkieli muistuttanee eniten vanhan Suomen, eli Varsinais-Suomen, kieltä. Tämä on sitten luku- ja kirjoitustaidon, sekä kirjallisuuden ja lehtienkin välityksellä pikkuhiljaa muodostunut autonomisen Suomen alueen ja sitemmin itsenäisen Suomen yhteiseksi kieleksi.
Puheet suomenkielisen kulttuurista koko maassa voidaan siis unohtaa, siltä osin kun se yrittetään jollakin ikivanhalla historialla "todistaa". Mutta eihän kukaan koskaan ole väittänyt että kultuuri määritellään sillä tavalla.
Suomi (lat. Finlandia) oli vuoteen 1809 asti vain se joka tänään kulkee nimellä Varsinais-Suomi. Se on kohtaaisen merallinen alue ja saaristoassakin löytyy. Tästä syystä "Suomessa" on aina ollut (tai ainakin viimeiset 1300 vuotta) aika paljon ruotsinkielisiä. Muut "maat" nykyisessä Suomessa olivat Häme (lat. Tavastia), Karjala (lat. Carelia). Pohjanmaa (lat. Botnia) ja Lappi (lat Lapponia). Savoa ja savolaisia ei erikseen mainita vanhoissa kartoissa. Kuten ei myöskään Uuttamaata, joka vanhoissa kartoissa kuuluu milloin mihinkin (usein johonkin nykyisen Viron alueen "maakuntaan"). Uudenmaan tärkeys alkoi korostua vasta niihin aikoihin kun Pietari suureksi epäonneksemme päätti rakentaa pääkaupungin Nevan suistoon.
Ja mitäkhän on suomenkieli? Me tiedämme mitä se on tänään: hurrin, Agricolan, näkemys siitä miten suomenkieliset sanat äännetään hänen hoono-soomi Turun (eli silloisen Suomen) murteella hänen ruotsinmurteensa (ja osittain saksanmurteen) aakkosten ääntämisen mukaan. Mutta mitenköhän kaukana se on siitä mitä Hämeessä tai Karjalassa silloin puhuttiin? Emmehän me esimerkisi enään ymmärrä sitä karjalan kieltä jota edelleen pidetään hengissä Venäjän Karjalassa, ja jota monasti pidetään erillisenä kielenä eikä suomenkielien murteena. Oletettavasti nykyisen Suomen eri kolkissa puhuttiin suomensukuisia kieliä jotka poikkesivat erittäin merkittävästi toisitaan, ja nykykielestä. Nykyinen suomenkieli muistuttanee eniten vanhan Suomen, eli Varsinais-Suomen, kieltä. Tämä on sitten luku- ja kirjoitustaidon, sekä kirjallisuuden ja lehtienkin välityksellä pikkuhiljaa muodostunut autonomisen Suomen alueen ja sitemmin itsenäisen Suomen yhteiseksi kieleksi.
Puheet suomenkielisen kulttuurista koko maassa voidaan siis unohtaa, siltä osin kun se yrittetään jollakin ikivanhalla historialla "todistaa". Mutta eihän kukaan koskaan ole väittänyt että kultuuri määritellään sillä tavalla.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ahvenanmaa on yksikielinen itsehallintomaakunta jossa puhutaan vain ruotsia.