Olen 14-vuotias 8-luokkalainen tyttö. Elämäni on ollut kauheaa viimeiset puolitoista vuotta. Kauheudet alkoivat syksyllä 2009, kun liityin viiden tytön kaveriporukkaan, josta yksi oli narsisti. Meillä meni tosi hyvin ja narsisti osasi hyvin hurmata kaikki, myös minut. En osannut epäillä mitään. Mutta parin kuukauden päästä alkoi tapahtua. Meille tuli lähes kaiken aikaa riitoja, johtuen aina ''Tiinasta''. (Nimet on muutettu.)
Ensimmäinen riitamme tuli varmaan siitä, kun kysyin Tiinalta, miksi hän käy aina vessassa. Se oli ihan viaton kysymys, niin minun kuin kavereidenki mielestä, mutta Tiina suuttui siitä ja tuli kauhea riita. Loppuviimeeksi minä olin se, joka pyytää anteeksi. Näin se jatkui koko ajan. Tuli riitoja, pikku asioista, aina vika oli minussa tai muissa ihmisissä, ei koskaan Tiinassa.
Parin kuukauden päästä kaikki väsyi ja suuttui tähän soopaan, varsinkin minä. Minulla ja kavereillani oli todella raskasta, Tiinan ollessa läsnä ilmapiiri oli todella tukala. Meidän täytyi todella varoa mitä suustamme päästettiin, koska heti jos sanoi jotain väärää, nii ei tullut hyvää. Me alettiin protestoida Tiinaa vastaan. Me yritettiin monesti häätää se ulos meidän porukasta, mutta kuinkas kävikään:
Ensimmäisellä yrityksellä (ensimmäinen suuri riitamme) se meni itkemään opollemme, hän kertoi, että MINÄ olin kiusannut häntä ja käskenyt häipymään ja että MINÄ olen se kiusaaja ja HÄN se uhri. Minä kyllä todella pillastuin ja suutuin ja sanoin kaikkea, mitä Tiina oli meille tehnyt: ollut väkivaltainen, sekä fyysisesti että henkisesti, musertanut meitä pala palalta ja pilannut elämämme koko loppuelämäksi. Mutta mitä vielä: Minua ei kuunneltu. Meitä ei kuunneltu. Mitään, mitä me sanottiin, ei uskottu. Ne näki ainoastaan, että Tiina on uhri, ja minä se kiusaaja. Loppujen lopuksi meidän oli pakko sopia koko juttu ja mun kaverit oli silloinkin osittain manipuloituina. Olin todella vihainen kauan aikaa, ja olen vieläkin. Se paskiainen voitti aina kaikki riidat ,sillä tuntui olevan yliluonnollinen kyky puhumisessa ja väittelemisessä. Tiinaa ei yksinkertaisesti voinut voittaa riidoissa. Se manipuloi aina opettajat, kuraattorin ja kaverit puolelleen.
Riidoissa aina minä olin se uhri. Minä olin se, jota syytettiin kaikesta. Minut uhattiin jättää yksin. Pahinta oli varmaan se, kun jopa kaverinikin olivat Tiinan puolella, koska Tiina oli kertonut minusta asioita jotka eivät olleet totta, tekoja, joita en ole koskaan tehnyt. Tiina manipuloi kaikki kaverit puolelleen.
Näin tämä jatkui ja jatkui, tuli aina vaan uusia ja suurempia riitoja. Me yritettiin erottaa Tiina joka kerta meidän porukasta, muttei se kertaakaan onnistunut. Tiina meni joka kerta kuraattorille, kertoi asiat päinvastoin, miten ne olivat ja minä sain syyt niskaani. Minä ja mun kaverit usein juteltiin mesessä ja lenkeillä ainoastaan Tiinasta, se todella kuohutti ja vihastutti meitä. Ne oli aina mun puolella, mutta tosipaikan tullen ne ''jänisti'' johtuen siitä, että Tiina oli puhunut niille taas musta paskaa.
Tiina käytti myös tekosyynä sitä, että sillä on masennus ja lääkkeet siihen, sitä, että sitä oli ''kiusattu'' koko ala-asteen ajan (vaikka asia oli oikeasti täysin päinvastoin; Tiina oli se kiusaaja ja muut uhreja, mutta ne pääsivät Tiinasta eroon.) sen perheenjäsenellä on ollut syöpä ja on meinannut kuolla siihen. (nyt hän on terve)
Mutta se käytti noita asioita väärin. Toki ymmärrän hänen surunsa, mutta hän ei ole koskaan kokenut aitoa surua. Tiinalla ei ollut aitoja tunteita. Hän esitti olevansa surullinen ja itkevänsä, mutta kaikki oli esitystä. Hän esitti rakastavansa minua ja kavereitani, mutta oikeasti vihasi minua ja kavereitani.
Hän teki aina sillä tavalla, että saattoi haukkua ''Elisan'' hiukset aivan pystyyn, todella rumasti, tai saattoi haukkua muilla tavoilla, ja laittoi kaiken aina sen piikkiin, että hänellä oli ollut vähän huono päivä/hän oli niin masentunut sisarestaan. Eikä Tiina koskaan pyytänyt anteeksi, keneltäkään, koska hän ei kokenut tehneensä mitään väärää.
Ensimmäinen riitamme tuli varmaan siitä, kun kysyin Tiinalta, miksi hän käy aina vessassa. Se oli ihan viaton kysymys, niin minun kuin kavereidenki mielestä, mutta Tiina suuttui siitä ja tuli kauhea riita. Loppuviimeeksi minä olin se, joka pyytää anteeksi. Näin se jatkui koko ajan. Tuli riitoja, pikku asioista, aina vika oli minussa tai muissa ihmisissä, ei koskaan Tiinassa.
Parin kuukauden päästä kaikki väsyi ja suuttui tähän soopaan, varsinkin minä. Minulla ja kavereillani oli todella raskasta, Tiinan ollessa läsnä ilmapiiri oli todella tukala. Meidän täytyi todella varoa mitä suustamme päästettiin, koska heti jos sanoi jotain väärää, nii ei tullut hyvää. Me alettiin protestoida Tiinaa vastaan. Me yritettiin monesti häätää se ulos meidän porukasta, mutta kuinkas kävikään:
Ensimmäisellä yrityksellä (ensimmäinen suuri riitamme) se meni itkemään opollemme, hän kertoi, että MINÄ olin kiusannut häntä ja käskenyt häipymään ja että MINÄ olen se kiusaaja ja HÄN se uhri. Minä kyllä todella pillastuin ja suutuin ja sanoin kaikkea, mitä Tiina oli meille tehnyt: ollut väkivaltainen, sekä fyysisesti että henkisesti, musertanut meitä pala palalta ja pilannut elämämme koko loppuelämäksi. Mutta mitä vielä: Minua ei kuunneltu. Meitä ei kuunneltu. Mitään, mitä me sanottiin, ei uskottu. Ne näki ainoastaan, että Tiina on uhri, ja minä se kiusaaja. Loppujen lopuksi meidän oli pakko sopia koko juttu ja mun kaverit oli silloinkin osittain manipuloituina. Olin todella vihainen kauan aikaa, ja olen vieläkin. Se paskiainen voitti aina kaikki riidat ,sillä tuntui olevan yliluonnollinen kyky puhumisessa ja väittelemisessä. Tiinaa ei yksinkertaisesti voinut voittaa riidoissa. Se manipuloi aina opettajat, kuraattorin ja kaverit puolelleen.
Riidoissa aina minä olin se uhri. Minä olin se, jota syytettiin kaikesta. Minut uhattiin jättää yksin. Pahinta oli varmaan se, kun jopa kaverinikin olivat Tiinan puolella, koska Tiina oli kertonut minusta asioita jotka eivät olleet totta, tekoja, joita en ole koskaan tehnyt. Tiina manipuloi kaikki kaverit puolelleen.
Näin tämä jatkui ja jatkui, tuli aina vaan uusia ja suurempia riitoja. Me yritettiin erottaa Tiina joka kerta meidän porukasta, muttei se kertaakaan onnistunut. Tiina meni joka kerta kuraattorille, kertoi asiat päinvastoin, miten ne olivat ja minä sain syyt niskaani. Minä ja mun kaverit usein juteltiin mesessä ja lenkeillä ainoastaan Tiinasta, se todella kuohutti ja vihastutti meitä. Ne oli aina mun puolella, mutta tosipaikan tullen ne ''jänisti'' johtuen siitä, että Tiina oli puhunut niille taas musta paskaa.
Tiina käytti myös tekosyynä sitä, että sillä on masennus ja lääkkeet siihen, sitä, että sitä oli ''kiusattu'' koko ala-asteen ajan (vaikka asia oli oikeasti täysin päinvastoin; Tiina oli se kiusaaja ja muut uhreja, mutta ne pääsivät Tiinasta eroon.) sen perheenjäsenellä on ollut syöpä ja on meinannut kuolla siihen. (nyt hän on terve)
Mutta se käytti noita asioita väärin. Toki ymmärrän hänen surunsa, mutta hän ei ole koskaan kokenut aitoa surua. Tiinalla ei ollut aitoja tunteita. Hän esitti olevansa surullinen ja itkevänsä, mutta kaikki oli esitystä. Hän esitti rakastavansa minua ja kavereitani, mutta oikeasti vihasi minua ja kavereitani.
Hän teki aina sillä tavalla, että saattoi haukkua ''Elisan'' hiukset aivan pystyyn, todella rumasti, tai saattoi haukkua muilla tavoilla, ja laittoi kaiken aina sen piikkiin, että hänellä oli ollut vähän huono päivä/hän oli niin masentunut sisarestaan. Eikä Tiina koskaan pyytänyt anteeksi, keneltäkään, koska hän ei kokenut tehneensä mitään väärää.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Elimme kesäkuun alkua 2010. Koulut olivat juuri loppumaisillaan, kun tuli toinen suuri riitamme. Olin taas niin kyllästynyt Tiinaan, niin, että pillastuin kokonaan. En tiennyt vielä tuolloikaan (kuten en aikaisemminkaan), että Tiina on narsisti. Jotenpa suutuspäissäni lähetin Tiinalle todella paskamaisen viestin, johon sisältyi erittäin rumaa kielenkäyttöä. Siihen sisältyi mm. lauseet ''painuisit vittuun homo'', ''kaikki meistä vihaa sua, vaikka ne ei sitä sano'' jne. Siitä alkoi helvetti. Tiina sotki kaikki mun kaverit meiän porukasta tähän juttuun, vaikka ne ei alun perin tähän kuuluneetkaan. Hän esitti asian kavereilleni sillä lailla, että olin heidän silmissään kiusaajapaska. Jopa kaverini puhuivat Tiinan puolesta ja se riitti minulle. Olin todella, todella surullinen. Lähdin porukasta hetkeksi pois. Menin vanhaan porukkaani päiväksi, missä olin ennen nykyistä porukkaani. Kerroin heille asian laidan ja hekin olivat sitä mieltä, että vika on Tiinassa. Itkin melkein koko päivän ja lähdin koulusta tavallista aikaisemmin, kun opet eivät huomanneet. Olin niin surullinen joutuessani eroon kavereistani, en voinut olla ilman heidän ystävyyttään. Niinpä minun oli pakko sopia tämä riita. Mutta se ei käynyt niin helposti. Tiinalta tuli TODELLA alistavia ja paskamasia, uhkaavia viestejä. Hän hakkui minua kuningattereksi, henkisen väkivallan tekijäksi, valehtelijaksi, kun kerroin hänelle, etteivät muut liity tähän, vaati minulta anteeksipyyntöä kaiken aikaa, kun vastasin hänelle, että hänenkin pitää pyytää minulta anteeksi, koska on käyttäytynyt rumasti muakin kohtaan, tulee vastaus, että MINÄ olen se paskapää, MINÄ olen kaikkeen syyllinen, MINÄ olen se, joka aloitti riidan, MUIDEN mielestä ainoastaan MUN pitää pyytää anteeksi. Loppujen lopuksi, itkien, alistuin ja pyysin anteeksi, ilman vasta-anteeksipyyntöä. Olin niin vihainen ja sydäntäni särki kauheasti. En ollut tehnyt mitään, mutta jouduin pyytämään anteeksi ihmiseltä, joka oli ollut minua kohtaan kauhea niin kauan! Mutta sitten helpotuin, kun ajattelin, etten nyt ainakaan joutuisi eroon kavereistani. Tiina vielä jälkikäteen sanoi, että tää juttu oli niin kauhee ja ''satutti'' sitä niin paljon, ettei se hetkeen unohda, mutta yrittää ainakin.
Sitten alkoi kesäloma ja pysyttelin koko loman Tiinasta erossa mahdollisimman paljon ja aika hyvin se onnistuikin, yhtä pientä riitaa lukuunottamatta.
Alkoi taas syyslukukausi 2010, uusissa ja hyvissä merkeissä. Ajattelin, että nyt olisi kaikki hyvin ja voisi yrittää vielä, mutta kuinkas kävikään: kohta alkoi riita, meidän kolmas riita ja ehkä myös suurin riitamme. Ystäväni sai myös samaan aikaan selville, että Tiina on narsisti. Luin narsistin kuvauksen Wikipediasta, luin saman kokeneiden nettikirjoituksia, ja kävin lainaamassa kirjastosta kolme narsisteista kertovaa kirjaa. Yksi niistä oli Raimo Mäkelän Naamiona terve mieli, ja olin erittäin vakuuttunut sen luettuani, että Tiina on narsisti. Mutta en vieläkään tiennyt, miten voisin toimia Tiinan kanssa. Koska en tiennyt, tuli meille kolmas riita. Se lähti siitä, kun Tiina oli taas vähitellen alkanu käyttäytymään paskamaisesti meitä kohtaan, ja oli viimeeksi sanonu, että minulla on jenkkakahvat, vaikka olen laiha tyttö. Suutuin taas, sellainen luonne kun olenkin, ja menin tyhmyyksissäni tietysti Facebookiin kirjoittamaan kaksi pitkää viestiketjua siitä, mitä Tiina on tehnyt ja haukuin häntä tosi paskamaisesti, mm. narsistiksi. Ja siinähän ei hyvin käynyt. Tuli palaveri Tiiann vanhempien, minun äitin ja kuraattorin kanssa. Poliisillekin oli ilmoitettu, mutta onneksi merkit eivät täyttäneet rikoksen piirteitä. Olin kirjoittanut pitkän listan palaveria varten, mitä kaikkea Tiina on tehnyt, ja luin sen siellä. Mutta se oli sama ku ei olisi sanonu mitään. Ei mua uskottu. Ja minkäköhän takia: Tiina itsi siellä sairasta sisartaan, ja kertoi, että (nimeni) on valehtelija, ja kiusaa vaan mua. Tottakai pikkuista Tiina-parkaa uskottiin, hänhän oli muutenkin kokenut niin ''kovia''..
Tällä kertaa kaverini oli ekaa kertaa vähä munki puolella, koska ne oli ihan yhtä kyllästyneitä kuin minäkin. Mutta Tiinan manipuloiminen tehosi taas: eipähän tullut mitään. Niinpä taas tapahtui sama kuten aikaisemminkin: Minä kiusaaja pyysin anteeksi puheitani ja sama rumba alkoi AGAIN.
Mutta sitten tapahtui mullistus: Yhden kaverini isä kertoi meille, mitä meidän täytyisi tehdä päästäksemme Tiinasta eroon. Hän kertoi, että meidän pitäisi katkaista kaikki yhteydet Tiinaan, viestejä ei saisi enää lähetellä, pitäisi olla mahdollisimman paljon puhumatta hänelle, jos Tiina valittaisi jotakin että miks me syrjitään sitä, ei saisi vastata mitään, tai sitte ainoastaan voivotella. Näin pikkuhiljaa saisimme sen ulos porukasta. Niinpä aloimme noudattaa ohjeita, ja ne toimivat!Tiina alkoi kysellä, miks se on aina näin ulkopuolinen, muttemme vastanneet mitään. Sitten hätäpäissään se eräs päivä oli mennyt kuraattorille, eikä sen naamaa näkynyt koko päivänä. Se oli taas rääkyny siellä, ja oli selittänyt tilanteen taas sillä tavalla, että me kiusataan sitä. Pari opea yritti raahata minua kuraattorinhuoneeseen, mutta sanoin että ei. Ne sanoivat, että on pakko tulla klo 12, mutten mennyt, koska tiesin, miten olisi käynyt. Ei astuta ulos huoneesta, ennen kuin asiat ovat sovittu, ja '' ongelmat lakaistu maton alle''. Opettajat olivat todella pelottavia, he huusivat mulle ja selitin niille tätä juttua, muttei ne uskonu. Ne ei ees tienny tästä jutusta mitään, ainoastaan sen, mitä Tiina oli kertonut. Kello oli 13, kun matikantunti oli loppunut, ja näin taas ne opettajat luokan ulkopuolella kyselemässä mua. Sain sydärin ja yritin piiloutua, mutten voinut. Ne tuli puhumaan mulle ja sanoi ettei ne syytä mua mistään ja ''raahasi'' mut kirjavarastoon, vaikken halunnut tulla. Sitten ne alkoi heti kyselemään tästä jutusta ja kerroin vähän Tiinasta ja mitä se on tehnyt. Ne ei uskonu mua, kuten eivät muutkaan ulkopuoliset. Niiden pitäis ensin nähä ite Tiina ennen kuin uskois. Mä puolustelin itseäni ja sanoin että minä olen se uhri ja ne alko haukkumaa mua syylliseksi ja sanoi että mulla on kauhea syyllisyyskompleksi. Aloin melkein itkemään ja juoksin sieltä nopeasti pois. Ne huusi ihan täyttä mun perään mun nimeä ja juoksin nopeasti hakemaan mun vaatteet ja ne tuli siihen naulakolle ja sanoi vielä ennen kuin lähdin että ''teet tällä tavalla varsinkin itsestäsi syyllisen.'' Mä juoksin niin nopeesti ku kintuista lähti ulos ja menin mun kavereiden luo ja polvistuin maahan ja aloin itkeä. Miten asiat voivatkaan mennä näin? Miten voi olla näin turhautunut?
Onnekseni huomasin, että nyt kaverini olivat TÄYSILLÄ mukana menossa. He puolustivat minua, kun kuraattori pyysi käymään kahta heistä. Toinen heti ensimmäisenä käski Tiinan häipyä huoneesta xD Ja toinen, joka on aiemmin ollut tosi ujo, eikä ole uskaltanut sanoa mitään Tiinaa vastaan sanoi nyt sille kuraattorille, että vihaa Tiinaa tosi paljon ja haluaa siitä eroon ikuisiksi ajoiksi. Kuraattori oli melkein pyörtynyt kuultuaan tämän xD Ja sitten he puolustelivat minua ja sanoivat etten ole se ainoa ''syyllinen'' ja näin asia jätettiin sikseen.
Narsiksihan tulee, kun lapsuudessa menee jotain vikaan. Ja tiedän ehkä, mikä se ''jotain'' on Tiinan tapauksessa. Yksi kavereistani nimittäin kertoi minulle, että Tiina oli kerran sanonut hänelle, että Tiinan isä on väkivaltainen ja ''löi Tiinaa taas''. Olen nähnyt Tiinan vanhemmat ja kyllä, mielestäni Tiinan isä on oudon hermostunut, ihan kuin ''pelkäisi jäävänsä kiinni''. Samoin Tiinan äiti on outo. Hän vaikuttaa aina vihaiselta. Olen myös saanut selville, että Tiina kohtelee sisaruksiaan huonosti ja heillä on aina riitaa, aivan kuten meilläkin oli. Ei ihmekään.
Tiina vaihtoi kaveriporukkaa ja luokkaa. Säälittää kyllä kovasti niiden sen uusien kavereiden puolesta, he ovat todella mukavia ihmisiä. Mutta heille on turha antaa etukäteisvaroituksia, koska ne vaan kertoisivat Tiinalle ja siitä vasta soppa syntyisikin. Mutta uskon, että he kolme vielä aikanaan huomaavat, kuka se syyllinen tässä on, samoin kuraattorikin, jos Tiinan uudet kaverit myös menevät puhumaan kuraattorille.
Uskon, etten ikinä unohda tätä kauheaa tapahtumaa, tämä oli niin vakavaa, että muistan ainiaan. Ajattelen tätä koko juttua ja Tiinaa joka päivä, mutta samalla muistan, kuinka hyvin asiat nyt ovat. Olimme vahvoja ja pääsimme Tiinasta eroon! Osaan nyt ainakin varoa narsisteja, ja tiedän nyt, miten toimia, jos tapaan vielä narsistin. Mutta tunnen kyllä vielä lisääkin narsisteja, sillä mummuni on narsisti ja paha sellainen, se uhri on mun äiti. Mä välttelen mummua mahdollisimman paljon. Lisäksi mun pappa ja isä ovat osittain narsisteja.
Toivon, että kenellekkään ei koskaan kävisi näin kuten minulle, koska kokemus on sellainen, mitä ei koskaan unohda. Voisin kyllä jopa mennä psykiatrille, sen verran vakavaa tämä on. Mutta koitan pärjätä ja unohtaa, vähitellen. Tsemppiä! ;)
Mutta nyt, elämme viidestään, onnellisina ja vapaina, ei enää kahleita ympärillämme. Meidän ystävyys on vaan parastunut, en syytä heitä mistään, he eivät vaan tajunneet alussa asiaa. Mutta tulevaisuus hymyilee meille :)
Tässä vielä kerron muutamia juttuja, mitä Tiina on meille tehnyt:
-Haukkunut
-Pistellyt nuppineuloilla yhtä ystävääni
'Tallonut täysiä korkokengillä toisen jalkoja
-Hyökännyt raivoisasti kimppuuni, kahdesti (ja kun puoluistauduin ja tönäisin hänet ikkunalautaa vasten, niin seuraavan tunnin alussa hän kuulutti koko luokalle, kuinka väkivaltainen hullu olen)
-Valehdellut (vaikka on sanonut miljoonasti, että vihaa valehtelua todella paljon, eli valehteli myös tässä.)
-Haukkunut minua ja muita rumiksi, haukkunut ulkonäön piirteitä, hiuksia, vaatteita ja kaikkea mahdollista
-Lyönyt yhtä poskelle
-Läpsinyt käsiä kovaa
-Huutanut ihastuksiemme nimiä todella kovaa käytävillä niin, että kaikki ovat kuulleet
-Piirtänyt toisten reppuihin
-Vähätellyt/kiistänyt kokonaan tekonsa
-Kun meillä oli sama ihastus, niin hän alensi itsetuntoani haukkumalla minua kaiken aikaa itseään huonommaksi, valehtelemalla, että ihastuksemme on lähettänyt viestejä hänelle, jossa on sydämiä, kertonut, että ihastus tykkää varmasti juuri Tiinasta
-Tekeytynyt aina uhriksi
-Suuttunut pikkuasioista ja tehnyt valtavan riidan
-Manipuloinut kaikki puolelleen
Ja niin edelleen.. Tiina on tehnyt niin paljon kaikkea, että tulisi todella pitkä kertomus, jos kirjoittaisin kaiken.. enkä edes äkkispäätä muistakaan kaikkea. Mutta tuossa nyt jotakin.
Suosittelen jatko-opinnoissa suuntautumaan psykologiaan, koska jo tuon ikäisenä pohdit ihmisen käyttäytymistä! :)
Kertomasi jengi-käyttäytyminen pisti miettimään miten epäselvää se jengin sisäinen dynamiikka ja vuorovaikutus on itsekullekin, ainakin allekirjoittaneelle.
Jengi voi olla hierarkkinen, missä on johtaja, jota muut palvovat, sekä alin jäsen jota kaikki kiusaavat. Tapahtuu hännystelyä ja nokkimisjärjestyksen muutoksia. Ns ilkeä jengi.
Tai voi olla demokraattinen, ja jopa rakkaudellinen jengi, jossa tunnevirrat kohtaavat, ja sanatta aistii kavereiden fiilikset. Jäsenistään huolehtiva jengi. (jos voit hyvin, me kaikki voidaan hyvin, olet tärkeä)
Viiden tytön jengin kollektiivinen yhteenkuuluvuus, älykkyys ja empatia on enemmän, ja muuta, kuin 5 erillistä tyttöä yhteensä.
Jos jengiin tulee jäsen joka aiheuttaa särön balanssiin, syntyy negatiivisia tunteita. Siksi en kutsuisi Tiinaa vielä tässä vaiheessa narsistiksi. Ehkä narsisteja ei ole olemassakaan, vaan jokaisen pitää löytää se jengi, mihin sopii. Tai ystävä. Tai parisuhde. Kaikki ei sovi kaikille.
Loukatuksi tuleminen sattuu. Katkeruus kalvaa. Anteeksiantaminen parantaa.
Olet ainakin jo nuorena saanut sellaisen oppimäärän narsisteista, että toivottavasti et enää ikinä elämässäsi joudu sellaisen uhriksi, kun sinulla on tietoa ja kokemusta.
Minulle tuli vain väkisin mieleeni, että kirjoitit nyt palstalle joka on tarkoitettu myös narsisteille ja minua ainakin ällöttää se ajatus että palstan narsistit saisivat jotain sairasta tyydytystä uhrien kirjoituksista täällä.
Näkyy taas olevan juuri noita "narsistisemman uuden vuoden toivottajia" liikkeillä useampikin elleivät osa ole sitten saman nimimerkin väsäämiä.
Jos sinua kiinnostaa niin googleta "narsistien uhrit info", siellä myös osio narsismi lähipiirissä ja siellä modet pitävät huolen että ainakin avoimesta narsistiset kirjoitukset poistetaan huut hemmettiin alka aikayksikön.