Vuare vaihtues muistelee menneit,
kuka mitäki karotettuu.
Mää muisteli lapsuuttani;
ei se pelkkää onnee ollu.
Mut onneks muistot haalistuu
ja huanot virttyy enite.
Färi pyssyy parhaite onnellisis,
niitäki sentäs oli tarpeeks.
Mu kotini oli piäni maapaikka,
mis kaikki kasvatettii itte.
Kaupast haettii kovi vähä,
sualaa, sokerii ja kahvii.
Kotilläimiiki oli kaikkii lai,
hevone, lehmii, lampait
sikoi, kanoi ja yksi kukko.
Kanoi oli tiätysti enite.
Niit ei tuntenu kyl nimilt,
mut niitte ominaisuuksist.
Yks oli ilma pyrstöö
koko ikäs, ko sika vei se.
Se oli lentäny sia karsinaa
ja sika hairannu kii pyrstöst,
kana pyrkiny pakkoo
ja sial jääny tukko sulkii.
Yhre sia kohtalo oli vähä sama.
Se oli piänen eksyny kanatarhaa
ja ne oli nokkinu se ruvel.
Se pelkäs kanoi viäl isonaki.
Eläimekki muistaa hyvi,
mitä ne o piänen oppinu,
mut ison ei paljo mittää.
Sama se o ihmiste kans.
- Silt vähä ruppee tuntuu.
kuka mitäki karotettuu.
Mää muisteli lapsuuttani;
ei se pelkkää onnee ollu.
Mut onneks muistot haalistuu
ja huanot virttyy enite.
Färi pyssyy parhaite onnellisis,
niitäki sentäs oli tarpeeks.
Mu kotini oli piäni maapaikka,
mis kaikki kasvatettii itte.
Kaupast haettii kovi vähä,
sualaa, sokerii ja kahvii.
Kotilläimiiki oli kaikkii lai,
hevone, lehmii, lampait
sikoi, kanoi ja yksi kukko.
Kanoi oli tiätysti enite.
Niit ei tuntenu kyl nimilt,
mut niitte ominaisuuksist.
Yks oli ilma pyrstöö
koko ikäs, ko sika vei se.
Se oli lentäny sia karsinaa
ja sika hairannu kii pyrstöst,
kana pyrkiny pakkoo
ja sial jääny tukko sulkii.
Yhre sia kohtalo oli vähä sama.
Se oli piänen eksyny kanatarhaa
ja ne oli nokkinu se ruvel.
Se pelkäs kanoi viäl isonaki.
Eläimekki muistaa hyvi,
mitä ne o piänen oppinu,
mut ison ei paljo mittää.
Sama se o ihmiste kans.
- Silt vähä ruppee tuntuu.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Että osaatkin luoda positiivisen tunnelman menneiden vuosien tapahtumien kuvauksiisi - ei aina niin mukaviinkaan. Mahtava lopetus vanhalle vuodelle.
Kiitos mukavasta vastauksesta! Onnistumisesta en niin tiedä, mutta aika kultaa muistot. Jopa arjen lievästi traagisissa tapauksissa, kuten pyrstöttömässä kanassa ja sen täpärässä pelastumisessa löytyy jotain huvittavaa.
KYlpä oll runon pätkä?????????
Murreruno on oma lajinsa, jota kaikki eivät ymmärrä - jopa sananmukaisesti. Itsekään en ymmärrä kaikkia toisten murrealueitten sanoja/ sanontoja, mutta silti niistä voin nauttia.
Hyvää uutta vuotta!
Odotin vähemmän ja olisin ollut siihenkin tyytyväinen, mutta sait runoosi sisällytettyä vielä enemmän.
On se mukavaa, kun sinä lohdutat heti perään, kun ensin tulee lunta tupaan. Kiitos siitä! Mutta niin se menee, kaikki eivät voi pitää kaikista runoista ja jotkut eivät mistään, mutta onneksi myös toisinpäin.
Söpö runo.. ja loppu kaneetti osuu ihan just nappiin, kuin porkkana lumiukolle nenäksi.=)
En malta olla kertomatta omaa sikakokemustani, sillä kovin ovat nekin yksilöitä.
Syötin niitä lapsena, muut possut (isoja ne olivat mielestäni) odottivat kiltisti, vähän vinkuen
ruokaansa, mutta tämä ÖKÖ-niminen tuli aina ihan hulluksi. Se oli tosi vihainen, riehui
ja turski kaltereitten välistä.
Kesällä siat olivat ulkona... ja silloin en uskaltanut antaa Ökölle mitään, kun pelkäsin, että se tulee lauta-aidasta läpi. Mummi syötti sen silloin. Sen silmissä aploi viha, mitä lie sille sitten sattunutkaan, että niin kovasti vihasi ihmisiä ja ruoka-aikaa.
Sitä en tiedä, eikä se enää koskaan selviäkään!
Totta haastat kotieläinten erilaisista persoonista, muittenkin kuin koiran, joka nykyäänkin paremmin luonteeltaankin tunnetaan.
EU:n ja yleensä globaalin kilpailun pakko on vaatinut perheviljelmien jatkuvaa kasvattamista myös ja ehkä erityisesti kotieläinmäärien kohdalla. Miten viljelijä enää voisi luonnetta myöten tuntea kasvattejaan, kun lehmikarjaa saattaa olla sata ja sikoja viisisataa?
Mutta kun ylipainoinen kansa vaatii aina vain halvempaa ruokaa..
" färi pysyy onnellisis ", ne huonot muistot, joita varmaan jokaisella on, jääköön unholaan.
Mukava muistelo. Tällaiset runot herättävät itsellekin muistikuvia rakkaista kotieläimistä. :)
Mukava kun huomasit vaatimattoman runoni. Vaikka oli sillä ihan vakavakin ajatus takana. Me maalla syntyneet kyllä tunnemme kotieläinten luonteita ja tapoja, mutta vahvasti epäilen, että kaupunkilaistuneille ihmisille ne ovat paljon vieraampia kuin villieläinten vastaavat, vaikkapa Afrikan savanneilla.
Mieleni tekee usein tuoda esiin pieniä ja unohdettuja asioita lähes silmien edessä.