Heissan, löytyiskö Seinäjoelta tai Sjoen lähistöltä laihdutuskaveria? Olen vajaa puoli vuotta sit muuttanut Seinäjoelle ja varsin yksinäistä elämää viettänyt siellä. Olen hieman päälle 20 v., ja epätoivoisesti etsin kaveriseuraa laihdutukseen - mutta myös ihan ns. "oikeaa" kaveria.
Viestiä tähän ketjuun tai mailiin [email protected]
Viestiä tähän ketjuun tai mailiin [email protected]
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mikä sinun pituutesi ja painosi nyt on?
Melkoisen lähelle normaalia, n. 16 on bmi.
Kuule hyvä ystävä, jos sinun painoindeksi on 16, sinun pitää etsiä seuraa sieltä Seinäjoelta, jonka avulla pystyt nostamaan painoasi, olet nimittäin uhkaavasti alipainoinen. Olet jo nyt mielestäni anorektisen laiha, joten älä ajattele missään muodossa enää painon pudottamista, päinvastoin, jos tahdot olla terve.
Siksi suosittelen lukemaan netistä, jos anoreksia on sinulle vieras sairautena, minkälaista sairautta kohden olet viemässä tai jo vienyt itsesi! Anorektisen laiha ihminen ei löydä onnea, iloa elämäänsä, päinvastoin hän on uhkaavasti suunnannut henkisen minänsä pimeyttä ja pahoinvointia kohden, josta paluu voi olla hyvinkin tuskallinen ja pitkä. Sitä paluuta terveiden kirjoihin voi kestää vuosia. Ajattele, haluatko nuoresta elämästäsi uhrata vuosia tällaisen sairauden "alttarille"!
Toivon, että terve itsetuntosi ohjaisi sinun ajatuksiasi ja päämäärääsi terveyttä kohden! Terve ihminen voi saavuttaa mieleensä onnen ja ilon, laihuudella se ei ole saavutettavissa.
Tiedän varsin hyvin mitä teen, mitä olen tehnyt ja mihin tämä saattaa johtaa pahimmillaan, pääsiäisenä tulee nimittäin 10-vuotispäivä täyteen (wuhuu, juhlinnan aika!). En halua mitään moraalisaarnoja kuunnella tai mitään muutakaan. Kroppani on jo niin lopussa, eikä sitä tule saamaan kuntoon enää koskaan millään keinolla. Psyykeeni on ikuisesti anorektinen - tai ainakin syömishäiriönen.
Minun pituudellani bmi päälle 16 on aika iso luku. Jos joku 180-senttinen ihminen omaisi bmi 16, hän olisi pelkkä luuranko, mutta kun on tällainen pätkä (alle 160 cm), on leveä, iso, läski. Mulle on aivan sama kuka väittää mitä vastaan, koska mä tiedän totuuden, mä tunnen totuuden.
Ps. Anorektisen laihaksi luetaan ihminen, jonka bmi on MAKSIMISSAAN 15. Alle täytyy olla.
Sinun ihannepainosi alaraja on n. 10 kg korkeampi.
"Kroppani on jo niin lopussa, eikä sitä tule saamaan kuntoon enää koskaan millään keinolla. Psyykeeni on ikuisesti anorektinen - tai ainakin syömishäiriönen"
Miksi pitäisi vielä laihduttaa, koska kroppasi on jo mielestäsi lopussa. Pian se on lopussa, jos aijot vielä laihduttaa, mutta sinähän itse vastaat omasta olotilastasi, haluatko ajaa itsesi sairauden pimeyteen ja ahdinkoon, vai elämäsi iloa ja valoa kohden. Myönnäthän itsekin suoraan, että olet anorektikko, onko todella aito ilo olla sairas?
Ei sinun tarvitse minun kirjoittamisesta välittää, mutta ajattelen ainoastaan sinun parasta. Tiedän, missä helvetissä anorektikko elää, enkä toivoisi siihen mielen pimeyteen ja sairauteen kenenkään ajautuvan, saati tahtovan. Sairasminäsi sinne tahtookin, koska et tahdo antaa terveelle minällesi puhevaltaa mielessäsi. Terveminä on sinussa, sairasminäsi tahtoo polkea sen jalkoihinsa, miksi et laita vastaa?
Sitten vielä, elämäsi on alussa, olet 20 vuotias. Mieti, tahdotko hukata parhaan nuoruutesi edelleen sairaudelle, jota terveenä tulet katumaan. Pitkäänkin syömishäiriötä sairastunut voi parantua, älä luovuta, sillä et tiedä elämisen ilosta ja onnesta mitään, jollet sitä koe. Tunnen hyvin monta syömishäiriöstä parantunutta ihmistä, ja eipä suurempaa ja aidompaa elämän iloa ja nautintoa voi enää ulkopuolinenkaan havaita, ovat ihania sydämellisiä ihmisiä. Se on myös sinulle mahdollista!
Toivon elämääsi parasta, tien terveyttä ja valoa kohti!
"En halua mitään moraalisaarnoja kuunnella"
Kuuletko sinä minun kirjoituksen, vaikka täysin äänettömänä täällä kirjoitan? Hyvä, sillä silloin sinun terveminäsi kuulee, sairas ja hiljainen minäsi kirjoittaa tuon tekstin.
Mahdoitko nähdä kirjoitusta, mm Hels. Sanomissa oli "anoreksiakampanjan keulakuvamalli kuoli Ranskassa". Kirjoituksen yhteydessä oli myös kuva tästä "mallista". Hän näytti kuvassa lähinnä kuolemaan riutuvalta vanhukselta, vaikka kuvaushetkellä hänen ikä oli 24 - 25 vuotta. Hän siis kuoli, ja suremaan jäi varmasti omaiset, ystävät ja muut läheiset. Moni anorektikko kuolee, valitettavasti. Jokaisen elämä on omaa, mutta elämä on saatu elettäväksi, koettavaksi. Onni ei katso kehoa, lantiota tai muitakaan ulkoisia mittojasi. Se on korviesi välistä kiinni, haluatko vapautua elämään omaa henkisesti myös tervettä elämääsi, haluatko jättää suorittamisen pakon pois.
Painoindeksi on suhteessa pituuteen. Esim. 180 senttisen ihannepainon alaraja on 62 kg, painoindeksi 19.
Ota googlella Isabelle Caro YourTube Anorexia´s Living Face
Mieti, onko k.o. henkilö ihanteesi? Tuohonko pyrit?
Toivon, että ymmärrät, tämän Isabellen keho ei voi olla kenenkään tavoite, saati unelma, mihin pyrkiä.
Isabelle Caro oli syntynyt v. 1982 ja kuoli 28-vuotiaana sairastettuaan 15 vuotta vaikeaa anoreksiaa. Olen erittäin tietoinen Caron anoreksiasta, historiasta, taustasta yms. joten siitä mulle ei tarvitse kertoa.
Ja tuohon mitä sanoit, että mun ihannepaino on muka 10 kg korkeampi mitä se nyt on, niin on täyttä paskaa! Mun ihannepaino on 44-45 kg, jolloin bmi on 18,5. Mä olen keskivertosuomalaisnaista paljon lyhyempi ja huomattavasti hentorakenteisempi - kulkee suvussa, joten ikävä kyllä geeniperimällä on tässä asiassa suuri vaikutus.
Mä olen myöskin heittänyt jo toiveet tervehtymisestä kaivoon, joten aivan hyvin voin laihduttaa niin paljon kuin sielu sietää.
Joten jos tumpilla ei ole tähän muuta kuin niitä moraalisaarnoja edelleen, niin please, shut up.
"Mä olen myöskin heittänyt jo toiveet tervehtymisestä kaivoon, joten aivan hyvin voin laihduttaa niin paljon kuin sielu sietää"
Tarkoitat varmastikin sitä, miten kauan sielusi ja kehosi on elossa? Sielusi ehkä ei kuole, mutta kehosi kuolee ja haudataan, jos et ymmärrä, että sinulla voi olla Isabellen kohtalo. Näitkö tuossa Isabelle Caron kuvassa jotain tavoiteltavan arvoista? Ei tarvitse minulle vastata, vastaa itsellesi!
En vaivaa sinua enempää, sinä itse lopulta päätät, tahdotko olla terve, onnellinen, vapaa sairaudestasi, nauttia elämästä, vai tahdotko tuhota elämäsi sairaudella. Sinulla on joka tapauksessa kaikki mahdollisuudet parantua, siksi "ongi sinne kaivoon heittämäsi toiveet", ne eivät ole hukkuneet!
Toivoa on tasan niin kauan, kuin on elämääkin. Niin moni kauan sairastanut anorektikko on parantunut, miksi et sinäkin voisi parantua, riippuu täysin siitä, tahdotko itsellesi hyvää vai pahaa. Terve minäsi toivoo hyvää, kuten kaikki sinun läheisetkin.
Kuuntele tervettä sisintäsi, sillä on ainoa oikea vastaus!