Oletteko "opettaneet" lapsille asioita, vai antaneet enemmän hoksata itse?
Tuli mieleen ku itselläni on 11kk poika joka "vasta" sanoo äiti ja jotain omia sanoja (jotka ei mielestäni tarkoita mitään tiettyjä juttuja). Kivoja ja selkeitä kuvakirjoja meillä on mutta niiden katsomisesta ja kuvien nimeämisestä ei tule juuri mitään kun lapsi haluaa syödä kirjaa ;)
Poika ei tykkää kävelyttämisestä, mutta tykkää tosi paljon itse kulkea tukia pitkin.
Omassa kädessä hänellä on ruokahetkinä ollut lusikka siitä saakka kun kiinteät aloitettiin, silloin tällöin olen tarjonnut lautasta että saa koittaa kuinka ruokaa sais itse suuhun, eli täysin syötän vielä.
Pari kk sitten tuli myös puheeksi saman ikäisen lapsen äidin kanssa että heillä on jo kokeiltu potalla käyntiä. Meillä ei edes vielä ole pottaa, toivotaan synttärilahjaksi odottelmaan käytööä :)
Meneeköhän tällaisilla "kouluttamattomilla yksilöillä" ;) pidempään asioiden oppimiseen vai tuleeko lapselle luonnostaan kiinnostus tiettyihin juttuihin, noh.. siis.. meinaan että onkohan yleistä että esim. Leena joka on alkanut käydä potalla vasta 2v on kuiva ennen kun Liisa joka on alkanut pottailla kovasti 7kk? Onko sillä treenaamisella välttämättä mitään etua taidon saavuttamiseen?
Itselläni ei ole mitään paineita lapseni taidoista -kuitenkin lauletaan, lorutellaan, juttelen hänelle paljon enkä lässytä. Jotenkin uskon siihen että asiat tapahtuu sitten kun lapsi on niihin valmis :)
Myös ajatus siitä että katsotaan jokapäivä samoja kirjoja ja toistetaan jokaisen ankan ja ämpärin nimi ei kuulosta houkuttelevalta ;) ..eli olen myös ehkä hiukan laiska ja mukavuudenhaluinen ;) Tai istutaan minuuttikausia potallaa kirjan kanssa "psss psss psss", onko siitä lapselle hyötyä?
Olis kiva kuulla muiden mielipiteitä asiaan :)
Tuli mieleen ku itselläni on 11kk poika joka "vasta" sanoo äiti ja jotain omia sanoja (jotka ei mielestäni tarkoita mitään tiettyjä juttuja). Kivoja ja selkeitä kuvakirjoja meillä on mutta niiden katsomisesta ja kuvien nimeämisestä ei tule juuri mitään kun lapsi haluaa syödä kirjaa ;)
Poika ei tykkää kävelyttämisestä, mutta tykkää tosi paljon itse kulkea tukia pitkin.
Omassa kädessä hänellä on ruokahetkinä ollut lusikka siitä saakka kun kiinteät aloitettiin, silloin tällöin olen tarjonnut lautasta että saa koittaa kuinka ruokaa sais itse suuhun, eli täysin syötän vielä.
Pari kk sitten tuli myös puheeksi saman ikäisen lapsen äidin kanssa että heillä on jo kokeiltu potalla käyntiä. Meillä ei edes vielä ole pottaa, toivotaan synttärilahjaksi odottelmaan käytööä :)
Meneeköhän tällaisilla "kouluttamattomilla yksilöillä" ;) pidempään asioiden oppimiseen vai tuleeko lapselle luonnostaan kiinnostus tiettyihin juttuihin, noh.. siis.. meinaan että onkohan yleistä että esim. Leena joka on alkanut käydä potalla vasta 2v on kuiva ennen kun Liisa joka on alkanut pottailla kovasti 7kk? Onko sillä treenaamisella välttämättä mitään etua taidon saavuttamiseen?
Itselläni ei ole mitään paineita lapseni taidoista -kuitenkin lauletaan, lorutellaan, juttelen hänelle paljon enkä lässytä. Jotenkin uskon siihen että asiat tapahtuu sitten kun lapsi on niihin valmis :)
Myös ajatus siitä että katsotaan jokapäivä samoja kirjoja ja toistetaan jokaisen ankan ja ämpärin nimi ei kuulosta houkuttelevalta ;) ..eli olen myös ehkä hiukan laiska ja mukavuudenhaluinen ;) Tai istutaan minuuttikausia potallaa kirjan kanssa "psss psss psss", onko siitä lapselle hyötyä?
Olis kiva kuulla muiden mielipiteitä asiaan :)
Vastaukset 5
Vanhimmat
..tämä nyt ei periaatteessa liity tähän mitenkään, mutta pakko kertoa! Kun kokeiltiin ensimmäistä kertaa pottaa 9kk ikäisen kanssa.. Heti ruoan jälkeen laiton potalle, ja sanoin juurikin tämän "psss psss psss"-jutun, ja lapselta todella lirahti pisut pottaan, hassua kuinka ylpeäksi tunsin itseni siinä tilanteessa ja lapsikin päästi leveimmän hymynsä. Eli kaikenkaikkiaan onnistunut ensikosketus pottaan! :D
Innostuin ja aion käyttää häntä jatkossa ruoan jälkeen potalla, muulloin tarpeet saa tulla vielä huoletta vaippaan. Siitä en sitten tiedä, että onko mitään hyötyä käyttää potalla varhaisessa vaiheessa.
Muusta opettamisesta..
Meillä lapsi saa aina silloin tällöin syödä välipalan "itse" lusikalla (eli laitan lusikkaan hedelmäsosetta ja lapsi laittaa lusikan itse suuhunsa) ja suht hyvin onnistuu. Aikamoista sotkemista kylläkin! Ja siksi vain välipala, ettei normi ruoat ehtisi jäähtyä. Kannattaa laittaa sanomalehtiä syöttötuolin ympärille lattialle, kun ruoka voi välillä olla hyvinkin lennokasta sorttia! :D
Sitten teen vaistomaisesti niin että osoitan tavaroita ja sanon mitä ne ovat.. :) Esim. kun meillä on koira niin sanon usein lapselleni että, "koira, koira, siinä on koira jne.." En tee sitä mitenkään opettaakseni vaan se vain tulee jostain...
Eipä tule muuta mieleen.
Meillä seistään tuetta ja kävellään tukia pitkin sekä taaperokärryn kanssa.
Mä vastaan vaan, mitä meillä on, eli: Potalle istahdetaan, kun selkeästi punkee kakkaa. Istahtamien kestää n. 5 min. ja mukaan tulee pisukin. Pojalla ikää 9kk. Aloitettiin 6 kk jälkeen, kun ihan selkeästi alkoi pukertamaan kakkaa istuvalleen. Ei siinä leluja/kirjoja tarvita.
Ja lapsi oppii vain toistolla... eli joka ankan nimi tarvii hokea moneen kertaa...
Meillä on etsitty katseelle JOKA heräämisen jälkeen koiraa nimeltä ja nyt aina herättyään etsii koiran (nimeltä) katseellaan vaikka oltais missä :)
Potta-asiasta pitää sen verran sanoa, että meillä tuo varhainen aloitus ei ainakaan auttanut yhtään mitään. Ostin potan joskus 9kk tienoilla ja oi onnea, neitihän pissasi ja kakkasi pottaan, kun vain muistin käyttää häntä siinä. Sitten n. 11kk iässä tuli totaalinen stoppi ja se jatkuu vieläkin. Jostain syystä neiti alkoi itkemään hysteerisenä jo kun näkikin potan (mitään syytä en ole keksinyt, muutakuin että se on hänestä epämukavaa). On sitten pidetty hiljaiseloa sen asian kanssa. Nyt hän on 1,5-v ja välillä suostuu istumaan potalla hetken aikaa, pissaakaan sinne ei enää tule. Kakkapunnaamisia on turha tytöstä tarkkailla, kun se tavara on aina niin löysää, ettei sitä tartte punnailla. Luotan siihen, että joskus luontainen kiinnostus herää ja oppii jos ei nyt potalle niin suoraan pöntölle. Äidin pöntölläkäynnit kiinnostaa kovasti ja haluaisi jo itsekin siihen kokeilemaan.
Sanat varmasti tulee ajan myötä ihan ilman lurituksiakin. Jos lapsi on kiinnostunut kirjoista niin kannattaa lukea, jos ei niin mitä sitä ketään väkipakolla ;) Meillä kirjoja on luettu tooooooosi paljon, mutta neiti puhuukin jo yllättävän hyvin 3 sanaisiakin lauseita.
Ja liikkeellelähtö taitaa olla ihan sisäsyntyisesti rakennettu, toisilla on kovempi kiire, kuin toisilla :D
asia jota oikeastaan olen tietoisesti opettanut, on sohvalta ym. peppu edellä laskeutuminen. Sitten kun osaa sen kunnolla (ja unet sujuu hyvin) niin vaihdetaan muksu pois pinnasängystä.
Potta saatiin joulupukilta ja harjoittelumielessä on siinä joitakin kertoja käyty istumassa, ei ole vielä tuotoksia pottaan saatu. Muksu kohta 11kk.
Kyllähän lapsilla on ne herkkyyskaudet tiettyjen asioiden oppimiseen ja jos aikuinen ei niitä noteeraa eikä tue lasta, niin myöhemmin oppiminen on vaikeampaa. Luulen kuitenkin, että suurin osa vanhemmista asiaa sen kummemmin ajattelematta tulee treenanneeksi lapsen kanssa niitä juttuja, joita lapsella on juuri sillä hetkellä polte oppia. Vastaavasti liian kova harjoituttaminen ennen kuin lapsi on kypsä oppimaan saattaa tehdä sen, että taidon oppiminen "viivästyy", kun lapsi ehkä alkaa kokea asian epämiellyttävänä.
Itselläni on pian 8kk vanha tyttö, ainokainen, joten vielä ei käytännön kokemusta kovin laajalti ole asioiden harjoittelusta lapsen kanssa. Vatsalleen kääntymistä tavallaan harjoiteltiin, kun typy alkoi itse sitä yrittää 2kk iässä ja alkuun jäi aina kyljelleen sätkimään kiukkuisena :) Muutaman kerran autoin kampeamaan pyörähdyksen loppuun saakka ja sitten homma alkoikin sujua. Tällä hetkellä tyttö haluaa kovasti seistä ja ottaisi askeliakin tuettuna. Tuumii kai, että lattiat on jo aika tarkkaan ryömimällä tutkittu. Ylempänä olisi paljon mielenkiintoisempia asioita :D Vähän sitten kävelytän pieniä matkoja, ja tietysti sylissä seisoo jatkuvasti aikuisen polvien päällä, kun ei istuakaan malta.
Lusikkaa olen antanut aika nihkeästi lapsen omaan käteen. Taidan ottaa vinkkiä tästä ketjusta, että hedelmäsoseiden kanssa on hyvä treenata, niin ei ruoka turhaan jäähdy ( se sanomalehtisuojaus, olen hiukan liian nipo siisteyden suhteen...). Sormiruokaa syödään, mutta sitäkin aika harvakseltaan.
Kirjoja meilläkin syödään enemmän kuin luetaan, mutta tuleehan asioita nimettyä ihan kotona kuljeskellessakin: Kello, lamppu, kissa, koira, pallo... Ja toistoa tulee taatusti riittävästi. Konkreettiset, kosketeltavat asiat kiinnostavatkin tyttöä paljon enemmän kuin pelkät kuvat. Kirjojen lukemista enemmän meillä lauletaan, leikitään loruleikkejä ja puhellaan muuten vaan.
Potta meillä oli jo aikoja ennen tytön syntymää, mutta kertaakaan en ole siinä tyttöä vielä istuttanut. Kakka tulee aina syödessä, joten sitä olisi turha pottaan yrittääkään. Muutenkin typy on vielä mielestäni aika pieni pottailua treenaamaan.
Sitten on tietysti lapsen kehityksen kannalta huipputärkeitä asioita kuten vilkuttaminen, "skoolaaminen" ja tuulettaminen... Niitä ollaan oikein erikseen opeteltu ja niitä tyttö riemulla myös tekee ahkerasti ;)