Lisbeth Salander (Noomi Rapace) aij että....

Mulla oli ennen sama juttu. Mutta siinä rooli hahmossa on jotakin käsittämätöntä herkkyyttä sen kovan kuoren alla . Muuten pidän enemmän naisellisista naisista! Mutta tuossa on kyllä jotakin.

Vaikka ei siinä mitää vikaa todellakaan ole, toi hirveen pöyhkee irokeesi ei kyllä muhun iskeny, mutta lyhyt tukka tolle mimmille sopii. käyn kuumana siihen, se on kyl aaah en osaa kuvailla sanoin!

17+4 kirjoitti:

Vaikka ei siinä mitää vikaa todellakaan ole, toi hirveen pöyhkee irokeesi ei kyllä muhun iskeny, mutta lyhyt tukka tolle mimmille sopii. käyn kuumana siihen, se on kyl aaah en osaa kuvailla sanoin!

Niin ja lopettakaa sen Shanen ihkuttaminen... täs mimmis on eikeesti jotain;)

Kaverina ehkä menisi mutta en ikinä ottaisi tyttöystäväksi tmv. Vähän samaa näköä kuin saksikädellä.

yhhyh.. kirjoitti:

Kaverina ehkä menisi mutta en ikinä ottaisi tyttöystäväksi tmv. Vähän samaa näköä kuin saksikädellä.

Ei todellakaan ole niissä leffoissa saksikäden näkönen! Itekkää en pidä tuollasesta hevari lookista, mutta kyllä hän on kivan näkönen monessa elokuvan kohtauksessa. Noissa kuvissa on vaan tota tyyliä yli korostettu, kauheet noi piikit kaulassa ja elokuvassa on yhdessä kohtauksessa sellaset kauheet hevari läskipohja kengät, mutta vaikka tyttö mustaan pukeutuu ja meikkaa vahvasti silmät, niin huomaan sieltä alta sen kauneuden, jota on myös ilman meikkiä;) Siinä vaan on jotain ja kyl myönnän jos en olisi elokuvaa katsonu ja noiden kuvien perusteella arvioisin ulkonäköä, ei hetkauttais.

11+16 kirjoitti:

Ei todellakaan ole niissä leffoissa saksikäden näkönen! Itekkää en pidä tuollasesta hevari lookista, mutta kyllä hän on kivan näkönen monessa elokuvan kohtauksessa. Noissa kuvissa on vaan tota tyyliä yli korostettu, kauheet noi piikit kaulassa ja elokuvassa on yhdessä kohtauksessa sellaset kauheet hevari läskipohja kengät, mutta vaikka tyttö mustaan pukeutuu ja meikkaa vahvasti silmät, niin huomaan sieltä alta sen kauneuden, jota on myös ilman meikkiä;) Siinä vaan on jotain ja kyl myönnän jos en olisi elokuvaa katsonu ja noiden kuvien perusteella arvioisin ulkonäköä, ei hetkauttais.

enkä itekkään ottais välttämättä tyttöystäväks, vaan seksi kumppaniks. Ei tollasesta tapauksesta olisi seurustelemaan... mutta olisi kiva jos tollanen tapaus ottais vaan, ja niinku edellä mainittu ``heittelis`` pitkin seiniä!

11+16 kirjoitti:

Ei todellakaan ole niissä leffoissa saksikäden näkönen! Itekkää en pidä tuollasesta hevari lookista, mutta kyllä hän on kivan näkönen monessa elokuvan kohtauksessa. Noissa kuvissa on vaan tota tyyliä yli korostettu, kauheet noi piikit kaulassa ja elokuvassa on yhdessä kohtauksessa sellaset kauheet hevari läskipohja kengät, mutta vaikka tyttö mustaan pukeutuu ja meikkaa vahvasti silmät, niin huomaan sieltä alta sen kauneuden, jota on myös ilman meikkiä;) Siinä vaan on jotain ja kyl myönnän jos en olisi elokuvaa katsonu ja noiden kuvien perusteella arvioisin ulkonäköä, ei hetkauttais.

Minustaki kuvassa näyttää nais-edwardilta, leffasta viis... :)
Joo ei säväytä millään lailla seksuaalisesti. Jos on pakko olla mustissa, naisellinen gootti voi jo olla jotain. Tykkäisin itse paremmin "heitellä" tai sanotaanko että nostaa vaikka seinää vasten, jos se heittely sitäkin voisi tarkottaa.

mihin realismiin pitäis herää? saa sitä haaveilla ja unelmoida, ku ei muutakaan voi asialle tehdä.

4+5 kirjoitti:

mihin realismiin pitäis herää? saa sitä haaveilla ja unelmoida, ku ei muutakaan voi asialle tehdä.

Siis kukahan urpo toikin on, ihan outo, voihan vitjat, herätkää typerykset, ei kaikkia tuntemattomia pidä hehkuttaa, pässit.

20 + 1 kirjoitti:

Siis kukahan urpo toikin on, ihan outo, voihan vitjat, herätkää typerykset, ei kaikkia tuntemattomia pidä hehkuttaa, pässit.

KATTOKAA TON MUIJAN KASVOJA, NE ON SIKA NÄTIT, ÄLKÄÄ AJATELKO NIITÄ HIUKSIA! EIKÄ NOI HIUKSET OO MUUTENKAA KERTAAKAA KAHESSA EKASSA ELOKUVASSA TOLLATAVALLA ! (KOLMATTA EN OO NÄHNY)

70-luvun käänteistä. 70-luku, mitä siitä sanoisi. Jos sitä katsoo objektiivisesti, se oli tyypillinen herätysliike (oikeaoppinen sosialismi, ääritapauksessa taistolaisuus, marxismi). Ensin tulee hurmosvaihe, kaikki mukaan vain, sitten lahkoonnutaan, tartutaan lain kirjaimeen, dogmeihin ja aletaan "vainota vääräoppisia". Nämä tietyt ovat luokkakantaisia, oikeaoppisia, niillä on totuus, ne pääsevät taivaaseen, nuo on revareita, niillä ei ole totuutta, ne ovat kadotettuja.

Kun poliittinen puoli kuivui kokoon ja monet menettivät uskonsa ihanteisiin (tasa-arvo ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus, köyhien ja heikkojen puolustaminen, sorron ja imperialismin vastustaminen), ei jäljelle jää muu kuin vastakkainasettelujen aika, jossa vimmatusti todistellaan nuo eivät ole saman "totuuden" ajajia.

Ajallemme on siis tyypillistä olla puhumatta arvoista ja ihanteiden kautta ajaa asioita, ei vaan luoda vastakkainajattelua, jonka tarkoitus olisi saada kaikki edes pinnallisesti "ajattelemaan" ja ilmaisemaan itseään oikeaoppisuus vaatimuksien mukaisesti, muuten on joukosta ulkona ja heitä vastaan.

Tämä ilmenee varsin hyvin keskusteluissa, uskotellaan että on vain kaksi mahdollisuutta, olla yltiösuvaitsevainen ja miellyttämishaluinen joidenkin suuntaan tai sitten leimataan äärilaitaan ja oletetaan olevan vastaan ja vihanpitoinen, keskivaiheella pysyttelemistä ei pidetä minään. Puhumattakaan siitä, että puhuttaisiin itse asioista, vaan puhutaan siitä, pitääkö jostakin henkilöstä..?).

Tälläinen kuvastaa pelkoa "yhteisöä" kohtaan, jonka ajatellaan muodostuvan äärilaidan ihmisistä, jotka olisivat vihanpitoisia, joille heille koko ajan toitoteta, mikä on oikeaoppinen tapa suvaita ja miellyttää toisia tai "toisenlaisuutta" (vastasuuntaan he eivät itseltään tietysti samaa vaadi). Annetaan siis yhteisölle ja sille mahdollisuus, että jotkut oikeasti vihaa lietsoisivat mahdollisuus sille, että tulee kollektiivinen hysteerisyys vallitsevaksi tilaksi ja tuo tarpeetonta jännitettä yhteisön ilmapiiriin.

Poistetaan siis ihmisiltä oma vastuu, uskottelemalla, että oikeaoppisuuden vaatiminen ja pakkomielteinen ajaminen tarkoittaa sitä, että yhteisön muodostavat ihmiset on saatava kollektiivisesti ajattelemaan ja ilmaisemaan itseään dogmien luojien mukaisesti (huolimatta siitä, mitä se tarkoittaa sille ajatukselle, että ihmiset toimivat omien ihanteidensa ja arvojensa vastaisesti, ei vaan luovuttavat samalla tavalla kuin 70-luvulla ja sallivat ääritapauksien tapahtuvat vain siksi, että on uskoteltava, että ”aate” niin vaatii. Jolloin monet esim. ”yhteisön” kiintiölesbot (niitä on aina muutama, jotka yleisesti ns.”hyväksytään” teki he toimillaan mitä tahansa, koska he ilmaisevat kaikin keinoin hyväksyvänsä kaiken epäoikeudenmukaisuuden, kunhan vain itse pysyvät yhteisön kiintiöissä mukana), maskotit haluavat työntää sitä omaa pelkoaan ”yhteisöä” ja siinä vaikuttavia ihmisiä kohtaan, väittämällä heidän omaavan esim. lesboja vastaan suuria vihanpito ajatuksia. He siis luovat itse kollektiivista hysteriaa antaantumalla hysteriaan itse, eivätkä luota enää yhteisön omaavan oikeudenmukaisuuden periaatteita, koska ovat anetaantuneet hysteriaan ja dogmaattisuuteen. Tuota samaa periaatetta käytetään kaikessa vähemmistökeskusteluissa esim. jos et ole aivan täysin saman ajattelun ja ilmaisun takana rasistikeskusteluissa, olet sitten toisen äärilaidan vihanpitäjä ja kaiken hyvän vastustaja. Maltillisuuteen ja tasapuolisuuteen ei ikään kuin annetta mahdollisuutta.

Pyritään siis hallitsemaan yhteisön kollektiivista ajattelua ja ilmaisemista. Täysin 70-lukua siis ja kyllä siitä jotain olisi pitänyt oppia, ei joka sukupolven tarvitsisi toistaa samoja virheitä ja niiden jotka olivat tuolloin nuoria ja kiihkeitä, pitäisi kyllä tajuta, että tämän nykyajan sukupolven kiihkeys pitäisi kohdistaa oikeisiin uomiin sillä tajunnantasolla, mitä vanheminen ja aikuistuminen tuosta kiihkosta ulos tuo mukanaan. Jokaisella sukupolvella on juttunsa, mutta jos se on väärää, niin sitä se myös on, ei se siitä muuksi muutu.

oioeooeoeoeoeoeoeo kirjoitti:

70-luvun käänteistä. 70-luku, mitä siitä sanoisi. Jos sitä katsoo objektiivisesti, se oli tyypillinen herätysliike (oikeaoppinen sosialismi, ääritapauksessa taistolaisuus, marxismi). Ensin tulee hurmosvaihe, kaikki mukaan vain, sitten lahkoonnutaan, tartutaan lain kirjaimeen, dogmeihin ja aletaan "vainota vääräoppisia". Nämä tietyt ovat luokkakantaisia, oikeaoppisia, niillä on totuus, ne pääsevät taivaaseen, nuo on revareita, niillä ei ole totuutta, ne ovat kadotettuja.

Kun poliittinen puoli kuivui kokoon ja monet menettivät uskonsa ihanteisiin (tasa-arvo ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus, köyhien ja heikkojen puolustaminen, sorron ja imperialismin vastustaminen), ei jäljelle jää muu kuin vastakkainasettelujen aika, jossa vimmatusti todistellaan nuo eivät ole saman "totuuden" ajajia.

Ajallemme on siis tyypillistä olla puhumatta arvoista ja ihanteiden kautta ajaa asioita, ei vaan luoda vastakkainajattelua, jonka tarkoitus olisi saada kaikki edes pinnallisesti "ajattelemaan" ja ilmaisemaan itseään oikeaoppisuus vaatimuksien mukaisesti, muuten on joukosta ulkona ja heitä vastaan.

Tämä ilmenee varsin hyvin keskusteluissa, uskotellaan että on vain kaksi mahdollisuutta, olla yltiösuvaitsevainen ja miellyttämishaluinen joidenkin suuntaan tai sitten leimataan äärilaitaan ja oletetaan olevan vastaan ja vihanpitoinen, keskivaiheella pysyttelemistä ei pidetä minään. Puhumattakaan siitä, että puhuttaisiin itse asioista, vaan puhutaan siitä, pitääkö jostakin henkilöstä..?).

Tälläinen kuvastaa pelkoa "yhteisöä" kohtaan, jonka ajatellaan muodostuvan äärilaidan ihmisistä, jotka olisivat vihanpitoisia, joille heille koko ajan toitoteta, mikä on oikeaoppinen tapa suvaita ja miellyttää toisia tai "toisenlaisuutta" (vastasuuntaan he eivät itseltään tietysti samaa vaadi). Annetaan siis yhteisölle ja sille mahdollisuus, että jotkut oikeasti vihaa lietsoisivat mahdollisuus sille, että tulee kollektiivinen hysteerisyys vallitsevaksi tilaksi ja tuo tarpeetonta jännitettä yhteisön ilmapiiriin.

Poistetaan siis ihmisiltä oma vastuu, uskottelemalla, että oikeaoppisuuden vaatiminen ja pakkomielteinen ajaminen tarkoittaa sitä, että yhteisön muodostavat ihmiset on saatava kollektiivisesti ajattelemaan ja ilmaisemaan itseään dogmien luojien mukaisesti (huolimatta siitä, mitä se tarkoittaa sille ajatukselle, että ihmiset toimivat omien ihanteidensa ja arvojensa vastaisesti, ei vaan luovuttavat samalla tavalla kuin 70-luvulla ja sallivat ääritapauksien tapahtuvat vain siksi, että on uskoteltava, että ”aate” niin vaatii. Jolloin monet esim. ”yhteisön” kiintiölesbot (niitä on aina muutama, jotka yleisesti ns.”hyväksytään” teki he toimillaan mitä tahansa, koska he ilmaisevat kaikin keinoin hyväksyvänsä kaiken epäoikeudenmukaisuuden, kunhan vain itse pysyvät yhteisön kiintiöissä mukana), maskotit haluavat työntää sitä omaa pelkoaan ”yhteisöä” ja siinä vaikuttavia ihmisiä kohtaan, väittämällä heidän omaavan esim. lesboja vastaan suuria vihanpito ajatuksia. He siis luovat itse kollektiivista hysteriaa antaantumalla hysteriaan itse, eivätkä luota enää yhteisön omaavan oikeudenmukaisuuden periaatteita, koska ovat anetaantuneet hysteriaan ja dogmaattisuuteen. Tuota samaa periaatetta käytetään kaikessa vähemmistökeskusteluissa esim. jos et ole aivan täysin saman ajattelun ja ilmaisun takana rasistikeskusteluissa, olet sitten toisen äärilaidan vihanpitäjä ja kaiken hyvän vastustaja. Maltillisuuteen ja tasapuolisuuteen ei ikään kuin annetta mahdollisuutta.

Pyritään siis hallitsemaan yhteisön kollektiivista ajattelua ja ilmaisemista. Täysin 70-lukua siis ja kyllä siitä jotain olisi pitänyt oppia, ei joka sukupolven tarvitsisi toistaa samoja virheitä ja niiden jotka olivat tuolloin nuoria ja kiihkeitä, pitäisi kyllä tajuta, että tämän nykyajan sukupolven kiihkeys pitäisi kohdistaa oikeisiin uomiin sillä tajunnantasolla, mitä vanheminen ja aikuistuminen tuosta kiihkosta ulos tuo mukanaan. Jokaisella sukupolvella on juttunsa, mutta jos se on väärää, niin sitä se myös on, ei se siitä muuksi muutu.

ensimmäiset kappaleet ovat lainaus Hämeen-Anttilan kirjasta "Muistan sinut Amanda" Koskettava romaani nuorista aikuisista jotka etsivät itseään ja totuutta juuristaan, Markusta ja Nooraa yhdistää lapsuus värikkäällä 70-luvulla, jolloin roihusi rakkauden lisäksi hurja aatteen palo. Mutta mitä silloin todella tapahtui? Kenen tarina on tosi? kuka rakastaa ketäkin?"

Sitten loppukappaleisiin liittyviin teksteihin osuva lainaus Pulkkinen Totta-kirjasta " Lasten todellisuus on tehty unista ja leikeistä. Valhe punoutuu sekaan huomaamatta. Tai ehkä niin on ihmisten todellisuuden laita ylipäätäänsä. Unia, leikkeijä, valheita. Anna oli löytänyt Pariisista nautinnon, hän oli siitä varma. Ravintolassa Anna oli tilannut viiniä, ja kun tyttö oli siemaissut lasista, Martti oli ajatellut: se tapahtuu kaiken aikaan uudestaan.

Aina on joitakuita, jotka ovat nuoria ja uskottelevat itselleen, ettei se ole tapahtunut kenellekään koskaan ennen niin kuin heille.

Ja he uskovat, että heidän elämänsä, juuri heidän ilonsa ja surunsa ovat poikkeuslaatuisia. Että juuri heidän rakkautensa on voimakkaampaa kuin muiden. He uskovat, että heidän osansa ei ole koskaan tuntea päivien painoa. Ja ehkä niin onkin.

Nuorilla on koko maailma ja he tuhlaavat sen surutta, koska ovat malttamattomia saamaan toisia maailmoja, aina uusia.

Hän olisi halunnut sanoa: tee itsellesi koti huolettomiin päiviisi. Ne ovat unta, mutta vielä sinun ei tarvitse herätä. Kymmenen vuotta, ja sinä heräät, viisi lisää ja sinä taistelet heräämistä vastaan, vielä kymmenen ja sinä tyydyt siihen mitä sinulla on. Se ei ole huono asia, se on kaukana onnettomuudesta. Itse asiassa se on onnen uusi muoto, ja sinä vaalit sitä niin kuin kaikkia aikaisempiakin onnentunteitasi. Sinulla tulee yhä olemaan niitä hetkiä, kun sinusta tuntuu, että maailma tarjoaa sinulle itsensä kuin lahjan. Mutta ne eivät ole samanlaisia. Sinä tarkastelet maailmaa kuin maalausta, aika on kehystänyt sen, kokemus ajasta, ja sinä nautit siitä toisella tavalla kuin ennen."

oieoieoeoeoeoeoeoe kirjoitti:

ensimmäiset kappaleet ovat lainaus Hämeen-Anttilan kirjasta "Muistan sinut Amanda" Koskettava romaani nuorista aikuisista jotka etsivät itseään ja totuutta juuristaan, Markusta ja Nooraa yhdistää lapsuus värikkäällä 70-luvulla, jolloin roihusi rakkauden lisäksi hurja aatteen palo. Mutta mitä silloin todella tapahtui? Kenen tarina on tosi? kuka rakastaa ketäkin?"

Sitten loppukappaleisiin liittyviin teksteihin osuva lainaus Pulkkinen Totta-kirjasta " Lasten todellisuus on tehty unista ja leikeistä. Valhe punoutuu sekaan huomaamatta. Tai ehkä niin on ihmisten todellisuuden laita ylipäätäänsä. Unia, leikkeijä, valheita. Anna oli löytänyt Pariisista nautinnon, hän oli siitä varma. Ravintolassa Anna oli tilannut viiniä, ja kun tyttö oli siemaissut lasista, Martti oli ajatellut: se tapahtuu kaiken aikaan uudestaan.

Aina on joitakuita, jotka ovat nuoria ja uskottelevat itselleen, ettei se ole tapahtunut kenellekään koskaan ennen niin kuin heille.

Ja he uskovat, että heidän elämänsä, juuri heidän ilonsa ja surunsa ovat poikkeuslaatuisia. Että juuri heidän rakkautensa on voimakkaampaa kuin muiden. He uskovat, että heidän osansa ei ole koskaan tuntea päivien painoa. Ja ehkä niin onkin.

Nuorilla on koko maailma ja he tuhlaavat sen surutta, koska ovat malttamattomia saamaan toisia maailmoja, aina uusia.

Hän olisi halunnut sanoa: tee itsellesi koti huolettomiin päiviisi. Ne ovat unta, mutta vielä sinun ei tarvitse herätä. Kymmenen vuotta, ja sinä heräät, viisi lisää ja sinä taistelet heräämistä vastaan, vielä kymmenen ja sinä tyydyt siihen mitä sinulla on. Se ei ole huono asia, se on kaukana onnettomuudesta. Itse asiassa se on onnen uusi muoto, ja sinä vaalit sitä niin kuin kaikkia aikaisempiakin onnentunteitasi. Sinulla tulee yhä olemaan niitä hetkiä, kun sinusta tuntuu, että maailma tarjoaa sinulle itsensä kuin lahjan. Mutta ne eivät ole samanlaisia. Sinä tarkastelet maailmaa kuin maalausta, aika on kehystänyt sen, kokemus ajasta, ja sinä nautit siitä toisella tavalla kuin ennen."

nyt kun on puhuttu paljon uusista sosiaalisista medioista ja niiden vaikutuksista ja puoltajat väittävät niiden lisäävän ns.kanssakäymistä tai edes ymmärrystä toistensa kanssa, niin pistää epäilemään viime aikojen tapahtumien valossa tuota väitettä, tähän ajatuksen juoksuunsa on tullut inspiraationsa Hesarin kolumnisti kirjoittajilta, joista yhdessä hyvin kuvaavasti "humanistiksi" itsensä luokitteleva kirjoittaa suoraan dogmien oppikirjojen mukaan vain siitä, miten häntä ärsyttää ihmiset vain sen vuoksi, mitä he ovat persooniltaan ja miltä he ulospäin näyttävät, ei arvostele ihmistä siis tekemisten valossa (jollei siihen lasketa sitä, että ihmisiä laitetaan tilille joka lauseen takia, mitä on missäkin tilanteessa sanonut (täydellistä kontrollihalua ilmentävällä tavalla), siis oppikirjasta sekin tapa, irroitella asiayhteydestä sanoamisia ja tuoda se julki ihmistä paheksuvalla tavalla, ei siten, että sitä lausetta käsiteltäisiin tekona oikeassa asiayhteydessä).

Sitten todiste siitä, minkälaisia ilmapiirejä voidaan aiheuttaa sillä, että tuohdutaan toisten viestien takia ja valitaan ns.puolia, vaikkei asiassa asianosaisia olisivatkaan. (Tähän inspiraatio toisen kolumnistin - Joko Facebookin aika on ohi? jutusta, hesari nimittäin näyttää juttujensa mukaan pikkuhiljaa heräävän todellisuuteen ja siihen, miten nykysukupolvi asioita käsittelee ja miten he toimivat, katso sunnuntain juttu tyylibloggareista)

”peruskouluun jouduttiin kutsumaan poliisi asiattoman Facebook-kirjoittelun vuoksi.
– Keskustelu meni sille tasolle, että poliisi tutkii, onko tässä kyse esimerkiksi laittomasta uhkailusta. Erään koulun oppilaan mukaan kyse oli koulukaverin statuspäivityksestä, johon oli tullut yli 500 kommenttia. Kommenteissa oppilaat olivat ryhtyneet valitsemaan puolia.

– Tänään täällä on ollut vähän varautuneempi tunnelma, kun porukoiden välillä on ollut jännitteitä. Mutta kyllä se varmaan tästä, poika kertoo.”

Sitten siihen itse päivän polttavaan kysymykseen, luulevatko ihmiset oikeasti olevansa Facebookissa näiden "kavereidensa" kanssa ns.kanssakäymisessä, vaikka he vain joutuisivat informaatio tulvan alle, kun toiset ahkerasti ilmoittavat joko omista tai toisten tekemisistä heille? Näyttäisi nimittäin pahasti siltä, että on syntynyt uskomaton harha ja ihmiset ovat luulleet, että kun heille on näytetty/kerrottu joitakin mietelmiä joistakin asioista, että siinä ihminen nyt kertoo heille juuri heille sellaista tietoa, joka on heitä loukkaavaa ja he ovat oikeutettuja esim. vihaamaan ihmistä, koska he ovat joutuneet "kanssakäymiseen" tuon ihmisen kanssa, jonka mietelmiä on levitetty?

tuossa ylläolevassa tapauksessa, pitäisikö vihanpito kohdistua lainaajaan, vaiko alkuperäiseen kirjan kirjoittajaan? Pelottavatko vieraat ajatukset noin paljon ihmisiä, saatikka se että luullaan olleensa kanssakäymisessä, vaikka olisivat vain passiivisesti vastaan ottaneet joidenkin täysin ulkopuolisten tekemiä leikkaa, liimaa tee vääristelevä mielleyhtymä laittomasti hankituiden mietelmien pohjalta? Ja se on saanut ilmeisesti sitten monet vastaamaan tuohon kuvitteelliseen "viestienvälittelyyn" ja saanut aikaan harhan, että olisivat olleet tuohon "ihmiseen" suoraan kontaktissa ja ns.kanssakäymisessä, vaikka ihminen itse ei olisi Facebook ympäristössä eikä tietäisi, mitä ihmiset ovat kuviteltuihin mielleyhtymiä pursuviin "viesteihin" vastanneet? Ei, tuollainen ei ole kanssakäymistä, kuten ei sekään, että ollaan kuvitteellisen putous-ohjelman "munamiehen" tykkäysringissä, jolla jo yli satatuhatta "tykkääjää" ja tuhannet jaksavat klikata lauseelle "kumpi oli ensin minä vai muna" tykkää ja sadat vastata peräkkäinen "sinä". Mutta kanssakäymisestä siinä ei ole sen enempää kyse muiden kuin "munamiehenkään" kanssa, varsinkaan kun hahmon keksijä ei ole tuon "ryhmän" perustaja.

Sitten vielä hieno lause Totta-kirjan arvostelu artikkelista:

"On epäolennaista, mikä tässä tarinamaailmassa on totta ja missä kulkee kuvittelun raja. Tosiasioihin liittyy toki tietäminen, mutta vasta tajuaminen on olennainen teko, se kun tunnetusti antaa totuudelle muodon ja merkityksen."