Täällä on paljon puhuttu Facebookista. Mitä olette vastanneet, jos joku on kysynyt teiltä miksi ette ole Facebookissa?
En ole itse Facebookissa siksi, että olemalla siellä yksinäisyyteni ja surkea elämäni paljastuisi kaikille. Yleensä vastaan utelijoille, että en pahemmin roiku netissä (täyttä valetta) tai että en halua paljastaa yksityisiä asioita kaikille (osittain totta).
Mielestäni "Facebook-ongelma" tiivistää yksinäisyyden vaikean katkaistavuuden hyvin: alkuun pääseminen on niin vaikeaa, että sen takia yksinäisyydestä on vaikea päästä eroon. Esimerkiksi voisi olla Facebookissa, jos minulla olisi edes muutama kaveri. Sitten Facebook edistäisi kenties ystävystymistä uusiin ihmisiin. Sama ilmiö on myös reaalimaailmassa. Ihmisiin ei voi tutustua, jos ei käy missään. Mutta miten tutustua ihmisiin, kun ei ole kavereita, joiden kanssa voi käydä ihmisten ilmoilla. Muutaman kaverin saaminen voisi tässäkin suhteessa johtaa "ketsuppipulloilmiöön".
Siinä oma "teoriani" yksinäisyyden tietystä piirteestä. Ei ole muutakaan tekemistä tällä hetkellä kuin pohtia täällä.
En ole itse Facebookissa siksi, että olemalla siellä yksinäisyyteni ja surkea elämäni paljastuisi kaikille. Yleensä vastaan utelijoille, että en pahemmin roiku netissä (täyttä valetta) tai että en halua paljastaa yksityisiä asioita kaikille (osittain totta).
Mielestäni "Facebook-ongelma" tiivistää yksinäisyyden vaikean katkaistavuuden hyvin: alkuun pääseminen on niin vaikeaa, että sen takia yksinäisyydestä on vaikea päästä eroon. Esimerkiksi voisi olla Facebookissa, jos minulla olisi edes muutama kaveri. Sitten Facebook edistäisi kenties ystävystymistä uusiin ihmisiin. Sama ilmiö on myös reaalimaailmassa. Ihmisiin ei voi tutustua, jos ei käy missään. Mutta miten tutustua ihmisiin, kun ei ole kavereita, joiden kanssa voi käydä ihmisten ilmoilla. Muutaman kaverin saaminen voisi tässäkin suhteessa johtaa "ketsuppipulloilmiöön".
Siinä oma "teoriani" yksinäisyyden tietystä piirteestä. Ei ole muutakaan tekemistä tällä hetkellä kuin pohtia täällä.
Vastaukset 11
Vanhimmat
kertoa että jos olet selvästi yksinäinen hylkiö niin kaikki kyllä jo tietävät sen. Ei siihen Facebookkia tarvita.
Vastaan, että olen facebookissa.
Olen facebookissa ja ystäväni ovat suurimmaksi osaksi vanhoja työkavereita, joille on tärkeää että on paljon ystäviä. Eli minullakin on yli 200 "ystävää" siellä. En kirjoittele sinne mitään, eikä kukaan kirjoittele minulle sinne, mutta siellä ollaan.
Kysyit miten saada ystäviä, jos ei ole ystäviä joiden kanssa mennä ihmisten ilmoille. Minä en ole tarvinnut ystäviä mennäkseni ihmisten ilmoille, olen 20 vuotta käynyt yksin matkoilla, ravintoloissa, baareissa, harrastuksissa ja shoppailemassa. Ei siihen ystäviä tarvita, mutten ole näistä menoista kyllä saanutkaan juurikaan ystäviä.
Facebook on pahempi ilmiö kuin koulu- tai työpaikkakiusaaminen; jos pyydät jotakuta "tuttua" kaveriksi, hän ei hyväksy sinua eli kiusaa tai joku "kavereistasi" piilottaa sinulta seinänsä, jolloin taas ilmiötä kutsutaan kiusaamiseksi. Mun mielestä koko facebook on aivan typerä. Nytkin katselen miten "ystäväni" ovat viettäneet vuodenvaihteen ja miten mukavaa heillä on ollut, kun minä olen ollut yksin kotona ilman että kukaan on soittanut tai viestitellyt toivottaakseen hyvää uutta vuotta. Kiusaan siis itseäni katselemalla kuinka hyvin muilla menee. :(
Itse kävin kouluni silloin kun facebookia ei vielä ollut ja irc-galleriakin tuli tosi suosituksi vasta silloin kun olin juuri päässyt lukiosta. Olen monesti kauhuissani miettinyt millaista olisi ollut jos yläasteaikanani olisi ollut jo irc-galleriat ja facebookit. Varmaan ihan hirveää.
Minulla ei ole facebookia, koska ei ole kavereita siellä. Töissä ollessani on jotkut kysyneet onko mulla facebookia, olen sanonut, ettei ole. Olisivat varmaan lisänneet ystäväksi. Mutta tosi hankala tilanne, kun ei ole ennestään kavereita. Se näyttäis vaan tosi tyhmältä pitää jotain facebookia muutaman työkaverin kanssa (joita en ees tunne sen pahemmin). Mitä sinne kirjoittaisin? En mitään, ei yksinäinen voi olla facebookissa, ainakaan jos ei ole kavereina muita kuin pari puolituttua työkaveria, joiden kanssa jutellaan vaan töissä.
Vaikeaa tämä on. Itse jos perustaisin facebookin niin pitäisi olla sinne ekaks kavereita keitä pyytää, mutta kun ei ole, eikä kukaan pyydä mua. Kierre on jo valmis. ja kyllä nykyään varmasti suurin osa ihmisistä ihmettelee jos jollain (alle nelikymppisellä) ei ole facebookia. Se on nykyään sellainen juttu mikä kaikilla "kuuluu" olla. Netti on tuonut hirveästi helpotusta meille yksinäisille, onpahan edes jotain tekemistä, mutta silti osa netti-ilmiöistä on sellaisia, että vaan pahentaa tätä yksinäisyyden näkymistä. juuri nää facebookit ja muut.
Facebookilla on Suomessa 1,85 miljoonaa sellaista käyttäjää, jotka käyvät palvelussa vähintään kerran kuussa. Viikkokäyttäjiä on 1,7 miljoonaa ja päivittäiskäyttäjiä 1,3 miljoonaa.
Ei siellä ole läheskään kaikki jotka sinne voisivat mennä.
Mä olin Facebookissa mutta lähdin veks kun en tykänny siitä
enkä mä sinne juur mitään seinälleni kirjottanutkaan.
Kavereita oli vaan muutama ja nekin sukulaisia enimmäkseen
Kukaan ei ole kysellyt kun pois lähdin...
Olen facebookissa joten en itse joudu selittelemään, mutta olen pari kertaa kiusannut asiasta yhtä kaveriani joka ei ole kyseiseen palveluun liittynyt, ja hän vastaa minulle niin ilahduttavan paheksuvasti, teeskennellen pettymystä minuun siitä että minä olen koskaan alentunut liittymään, etten voi kuin kunnioittaa hänen valintaansa, mitkä ikinä sitten ovatkin sen todelliset syyt.
En näe mitään hyötyä olla jäsen jossain nettiyhteisössä, jossa saan ystäväpyyntöjä joltain pakistanilaisilta joita en tunne enkä luultavasti edes haluaisi tuntea.
En halua pelata Mafia Warsia tmv typeriä ajanvietepelejä.
En tunne yhteenkuuluvuutta sen porukan kanssa joka Facebookissa hengaa, joten en ole sinne rekisteröitynyt.
En myöskään pidä kovin järkevänä esitellä omaa naamakuvaansa ja henk koht tietojaan puolelle maapallon asukkaista.
Ei minulla ole mitään sanottavaa kenellekään Facebookissa.
Ystäväpyyntöjä ei kaikenmaailman pakistanilaisilta tule, mikäli olet asettanut rajoituksen, että ainoastaan ystäväsi löytävät sinut. Mutta mikäli tulee, menee noin 2 sekuntia aikaa ignoorata pyyntö.
En pelaa minäkään ja olen estänyt kaikenmaailman pelit, sovellukset ja kutsut.
Facebookissa hengaa niin erilaista porukkaa, että varmasti jokainen tässä maailmassa kuuluu tavalla tai toisella samaan porukkaan.
Naamakuvaa kukaan ei vaadi, ei edes kuvaa itsestään. Joku on laittanut lemmikkinsä, toinen maiseman ja joku kolmas ei ole laittanut kuvaa lainkaan. Henkilökohtaisia tietoja ei kannata jakaa missään netissä, ei myöskään Facebookissa. Eli mitään tietoja siellä ei vaadita, toki saa laittaa jos haluaa. Myöskän puolet maapallon asukkaista ei näe tietojasi, mikäli rajaat profiilisi vain kavereille tai vain kavereiden kavereille tai vaikka ainoastaan naapurin Erkille.
Ei minullakaan ole mitään sanottavaa kenellekään siellä, mutta toisinaan on mukava käydä kurkkaamassa mitä sille naapurin Erkille tai vaikka entiselle työkaverille Veijolle kuuluu.
Selityksesi siis ontuvat. Usein se pelottaa, mistä ei tiedä. Älä välitä, se on ihan normaalia! :)
Enkä ole koskaan käynyt katsomassa paljonko ystäviä muilla siellä on. Miksi luulette olevanne niin ainutlaatuisia, että kaikki vain vahtivat teidän ystävämääriänne?
Ei sitä erikseen tarvii käydä katsomassa, sehän näkyy jo etusivulla. Näkyy, ellei sitä ole piilottanut. Omia vähäisiä ystäviä en viitsi muille näyttää, joten olen omani piilottanut.
Ei mua ainakaan kiinnosta montako ystävää kenelläkin on. Miettii vaikka joitakin julkkiksia niin monenkohan ne oikeasti tuntee kavereistaan? Mulla ei ole itsellenikään väliä montako niitä kavereita, mutta kyllä pidän huolen siitä, että ne on myös sellaisia kavereita jotka jos jossakin tulee vastaan niin vaihtaa kuulumisia ainakin. Aikalailla olen viime aikoina poistanut sellasia kavereita jotka ovat vain aivan liian pintapuolisia. Minä käytän sitä sosiaaliseen kanssakäymiseen ihmisten kanssa, kun muuten on kuitenkin enimmäkseen yksin. Olen kuitenkin aika sosiaalinen, että tulee siinä aika paljonkin kirjoiteltua, mutta onhan tietenkin tuolla muodostunut silläkin tavalla, että joitain ihmisiä joiden kanssa kirjoittelee enemmän ja joidenkin kanssa ei ollenkaan. Varsinkin kun kavereita on ympäriinsä niin on se mukava lukea välillä mitä sille jollekkin siellä jossakin päin kuuluu.