Olisiko tämä se vuosi, jolloin me kaksi tutustuisimme toisiimme? Tulisiko meistä kavereita, ystäviä vai jotain vielä syvällisempää? Haluatko ottaa siitä selvää?
Itse olen parikymppinen mies Pohjanmaalta. Opiskelen tällä hetkellä ensimmäistä vuottani AMKissa. Perusluonteeltani sanoisin olevani rauhallinen, kiltti, herkkä, tunteellinen ja ujohko (ainakin aluksi). Olen päihteetön, mutta en kuitenkaan uskovainen (itse asiassa en kuulu kirkkoon). Isossa porukassa olen yleensä se, joka katsoo ja kuuntelee sivusta, mitä muut sanovat. Siitäkin huolimatta, että minulla on myös omia mielipiteitä moniin asioihin. Tykkään kuitenkin kuunnella ihmisiä, heidän huolia ja murheitaan ja auttaa jos vain suinkin osaan. Joskus pelkästään tieto siitä, että joku kuuntelee, auttaa jo paljon.
Otsikosta voinee ehkä päätellä, ettei minulla ole hirveästi kavereita. En oikeastaan tiedä mistä se johtuu. Onko itsessäni jotain vikaa vai enkö sitten vai ole törmännyt hienoihin ihmisiin? Sellaisia kun tuntuu olevan aika vaikeaa löytää. Vai johtuuko se sitten vain siitä, etten ole kiinnostunut samoista asioista kuin muut ikäiseni? Ryyppääminen? Juhliminen isolla porukalla? Baari-illat? Yökerhot? En ole kokeillut näistä yhtäkään. Itse asiassa mielenkiintoni muita ihmisiä kohtaan on alkanut vasta viime vuosina pikkuhiljaa taas kasvaa joidenkin vuosien takaisen koulukiusaamisen ja osittain siitä aiheutuneen masennuskauden jälkeen.
Harrastuksia minulla ei hirveästi ole. Koneella vietän melko paljon aikaa. Musiikkia kuuntelen päivittäin ja maku painottuu pääasiassa rockin ja metallin puolelle, mutta myös muu menee mielentilasta riippuen. Rap, Hiphop yms. ei kuitenkaan iske. Pidän myös valokuvauksesta ja kirjoittamisesta (kirjeystävät, runot), peleistä, läheisyydestä, rehellisyydestä, avoimuudesta ja siitä, jos onnistuu parantamaan jonkun päivää edes jollain pienelle eleellä tai teolla.
Olen eläinrakas, vaikkei omia lemmikkejä (vielä) olekaan. Etenkin koirat ja kissat (paremmuusjärjestyksessä ;)) ovat lähellä sydäntä. Ihmislapsista en sen sijaan sitten niin välitäkään. Mielestäni elämäntarkoitus ei ole suvun jatkaminen, vaan elämästä nauttiminen. Sikäli kuin se on tällä pallolla vielä mahdollista.
Toivoisin, että sinä, joka mahdollisesti tähän ilmoitukseen aiot vastata, olisit suunnilleen samaa ikäluokkaa ja että löytäisit tästä tekstistä edes hieman samaa itsestäsi. Voivathan toki erilaisetkin ihmiset ystävystyä, mutta luulisin sen olevan helpompaa, jos kemiat edes jotenkin kohtaa.
[email protected]
(pelkkä sähköposti, mesen saa sitten kun kerrot ensin jotain itsestäsi)
Itse olen parikymppinen mies Pohjanmaalta. Opiskelen tällä hetkellä ensimmäistä vuottani AMKissa. Perusluonteeltani sanoisin olevani rauhallinen, kiltti, herkkä, tunteellinen ja ujohko (ainakin aluksi). Olen päihteetön, mutta en kuitenkaan uskovainen (itse asiassa en kuulu kirkkoon). Isossa porukassa olen yleensä se, joka katsoo ja kuuntelee sivusta, mitä muut sanovat. Siitäkin huolimatta, että minulla on myös omia mielipiteitä moniin asioihin. Tykkään kuitenkin kuunnella ihmisiä, heidän huolia ja murheitaan ja auttaa jos vain suinkin osaan. Joskus pelkästään tieto siitä, että joku kuuntelee, auttaa jo paljon.
Otsikosta voinee ehkä päätellä, ettei minulla ole hirveästi kavereita. En oikeastaan tiedä mistä se johtuu. Onko itsessäni jotain vikaa vai enkö sitten vai ole törmännyt hienoihin ihmisiin? Sellaisia kun tuntuu olevan aika vaikeaa löytää. Vai johtuuko se sitten vain siitä, etten ole kiinnostunut samoista asioista kuin muut ikäiseni? Ryyppääminen? Juhliminen isolla porukalla? Baari-illat? Yökerhot? En ole kokeillut näistä yhtäkään. Itse asiassa mielenkiintoni muita ihmisiä kohtaan on alkanut vasta viime vuosina pikkuhiljaa taas kasvaa joidenkin vuosien takaisen koulukiusaamisen ja osittain siitä aiheutuneen masennuskauden jälkeen.
Harrastuksia minulla ei hirveästi ole. Koneella vietän melko paljon aikaa. Musiikkia kuuntelen päivittäin ja maku painottuu pääasiassa rockin ja metallin puolelle, mutta myös muu menee mielentilasta riippuen. Rap, Hiphop yms. ei kuitenkaan iske. Pidän myös valokuvauksesta ja kirjoittamisesta (kirjeystävät, runot), peleistä, läheisyydestä, rehellisyydestä, avoimuudesta ja siitä, jos onnistuu parantamaan jonkun päivää edes jollain pienelle eleellä tai teolla.
Olen eläinrakas, vaikkei omia lemmikkejä (vielä) olekaan. Etenkin koirat ja kissat (paremmuusjärjestyksessä ;)) ovat lähellä sydäntä. Ihmislapsista en sen sijaan sitten niin välitäkään. Mielestäni elämäntarkoitus ei ole suvun jatkaminen, vaan elämästä nauttiminen. Sikäli kuin se on tällä pallolla vielä mahdollista.
Toivoisin, että sinä, joka mahdollisesti tähän ilmoitukseen aiot vastata, olisit suunnilleen samaa ikäluokkaa ja että löytäisit tästä tekstistä edes hieman samaa itsestäsi. Voivathan toki erilaisetkin ihmiset ystävystyä, mutta luulisin sen olevan helpompaa, jos kemiat edes jotenkin kohtaa.
[email protected]
(pelkkä sähköposti, mesen saa sitten kun kerrot ensin jotain itsestäsi)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.