Uskon, että tämä elämä ei ole ensimmäisemme ja olemme tavanneet aikaisemminkin, toisessa ajassa, toisessa paikassa. Silloin me olimme rakastavaisia ja kaikki tuo mennyt kummittelee nykyisyyden taustalla, mutta miksi se on tässä ajassa niin vaikeaa? Jos kertoisin nuo ajatukset sinulle, niin nauraisitko, vai saattaisitko taipua uskomaan niihin?
Löysinpäs sinut viimein.
*drifa
6569
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
toisinaan arpia, miksei aikaisempi elämäkin. Aihe on ehkä sen verran epätavallinen, että varovainen lähestyminen saattaa olla tarpeen.
uskoisin sinuun.. mutta toivoisin että pitäisit tiedon itselläsi ja antaisit sen auttaa vaikeuksien voittamisessa. Asiasta voisi puhua vasta kun suhde on haluamassamme jamassa.
Olen ajatellutkin pitää sen vielä omana salattuna voimavaranani. Löysin viimeinkin sen palasen, jota olen etsinytkin yrittäessäni ymmärtää. Jokainen Johannes Angeloksensa lukenut tietää kyllä.
Samaa olen ajatellu koska tunnuit niin ihmeelliseltä heti ensinäkemältä eikä kukaan sen jälkeen ole tuntunut miltään samalta.
ei naurattaisi yhtään mutta voisin keskustella asiasta, ajatus on mielenkiintoinen ja siitä voisi tulla mahtava mielikuvitusmatka tai roolileikki menneisyyteen, mahdollisesti keskiajalle................???...:)...;)...
En uskois....
Koska tiedän että toisessa rinnakaismaailmassa olemme jo pari. Synnyimme kai väärään ulottuvuuteen :" (