Vastasatanutta lunta,
maalla pehmeät muodot;
luonto pidättelee hengitystä.
Hetken kestävä alkurauha,
vuoden ensimmäinen päivä,
luonto ihmistä vailla.
Jalanjälki rikkoo lumiverhon,
äänen vihlaisu maiseman.
kuin tehtaan pilli aamun.
maalla pehmeät muodot;
luonto pidättelee hengitystä.
Hetken kestävä alkurauha,
vuoden ensimmäinen päivä,
luonto ihmistä vailla.
Jalanjälki rikkoo lumiverhon,
äänen vihlaisu maiseman.
kuin tehtaan pilli aamun.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kiitos Tee.. Kaunis on maalauksesi.
Kävinpä minäkin kävelyllä eilen, tosin ilmeisesti myöhemmin, koska kulkijoita oli kosolti. Maisema kyllä samanlainen.
vitilunta
pehmein piirroin
mäen rinteen
järvenselän
koivun kaaren
jähmettyneen näen
rantapöheiköstä hento tii tii
kaunis oli vastausrunosi ja kokemuskin varmaan samanlainen, lumen peittävästä ja ihmisen tekoja sovittavasta vaikutuksesta. Jopa äänet vaimenevat tai katoavat. Paljon köyhtyisi luonto ja maisema ilman lunta.
Hieno runo talvesta. Niin puhdas ja hiljainen, voin aistia tunnelman ...
Jos runo tuottaa lukijalle edes jotain siitä kokemuksesta, joka sen on synnyttänyt, voi olla onnellinen. Kiitos sinulle sanoistasi ystäväni!
Hiljaa,
tuuli huiskuttaa,
lumet pois puunlatvasta.
Hiljaisuus,
hiljaa kuiskailee,
aika jähmettynyt on,
joutsen paleltuneena,
lipuu jäätyneessä järvessä,
käpertyneenä itseensä.
Tuuli,
kanssa pakkasen
sopimuksen tehnyt on,
viima tuivertaa,
hiljaa.
Pöllö,
huhuilee kaukana,
metsän siimeksessä,
kutsuu metsään pimeään.
Metsänreuna,
kutsuu pahaa aavistamatonta,
sen hiljaisuus,
sen sanattomuus,
vetää puoleensa.
Pakkasherra,
pimeyden verhoamana,
kutsuu karkeloonsa,
suveneerein ottein.
Pakkanen,
karkeloonsa,
ketään ei saa,
yksin juhlii,
kuun valaisemana.
Ystävää kaipaa,
mörön lailla
huutaa palaan vielä,
aina palaten,
etsien ystäväänsä.
En uskalla koko nimeä kirjoittaa, menee kieli solmuun. - Hienon vastausrunon olet kirjoittanut, kovin surumielisen vain. Mutta ehkäpä ilo on harvinainen vieras, suru melkein kotiväkeä.
Taivasta maalaan,
sanoillani mitättömillä,
ajatuksillani avartavilla.
Olen runoilija,
taivaankannen maalari.
Taivasta sanoillani maalaan,
usein synkkä on taivaani,
Sateinen, pilvinen,
kuin tummunut sieluni.