Lumen hiljaisuus

Vastasatanutta lunta,
maalla pehmeät muodot;
luonto pidättelee hengitystä.

Hetken kestävä alkurauha,
vuoden ensimmäinen päivä,
luonto ihmistä vailla.

Jalanjälki rikkoo lumiverhon,
äänen vihlaisu maiseman.
kuin tehtaan pilli aamun.
7559
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 7

Vanhimmat

Kiitos Tee.. Kaunis on maalauksesi.
Kävinpä minäkin kävelyllä eilen, tosin ilmeisesti myöhemmin, koska kulkijoita oli kosolti. Maisema kyllä samanlainen.

vitilunta
pehmein piirroin
mäen rinteen
järvenselän
koivun kaaren
jähmettyneen näen

rantapöheiköstä hento tii tii

Äänestä
  • kaunis oli vastausrunosi ja kokemuskin varmaan samanlainen, lumen peittävästä ja ihmisen tekoja sovittavasta vaikutuksesta. Jopa äänet vaimenevat tai katoavat. Paljon köyhtyisi luonto ja maisema ilman lunta.

    Äänestä

Hieno runo talvesta. Niin puhdas ja hiljainen, voin aistia tunnelman ...

Äänestä
  • Jos runo tuottaa lukijalle edes jotain siitä kokemuksesta, joka sen on synnyttänyt, voi olla onnellinen. Kiitos sinulle sanoistasi ystäväni!

    Äänestä

Hiljaa,
tuuli huiskuttaa,
lumet pois puunlatvasta.

Hiljaisuus,
hiljaa kuiskailee,
aika jähmettynyt on,
joutsen paleltuneena,
lipuu jäätyneessä järvessä,
käpertyneenä itseensä.

Tuuli,
kanssa pakkasen
sopimuksen tehnyt on,
viima tuivertaa,
hiljaa.

Pöllö,
huhuilee kaukana,
metsän siimeksessä,
kutsuu metsään pimeään.

Metsänreuna,
kutsuu pahaa aavistamatonta,
sen hiljaisuus,
sen sanattomuus,
vetää puoleensa.

Pakkasherra,
pimeyden verhoamana,
kutsuu karkeloonsa,
suveneerein ottein.

Pakkanen,
karkeloonsa,
ketään ei saa,
yksin juhlii,
kuun valaisemana.

Ystävää kaipaa,
mörön lailla
huutaa palaan vielä,
aina palaten,
etsien ystäväänsä.

Äänestä
  • En uskalla koko nimeä kirjoittaa, menee kieli solmuun. - Hienon vastausrunon olet kirjoittanut, kovin surumielisen vain. Mutta ehkäpä ilo on harvinainen vieras, suru melkein kotiväkeä.

    Äänestä

  • tee. kirjoitti:

    En uskalla koko nimeä kirjoittaa, menee kieli solmuun. - Hienon vastausrunon olet kirjoittanut, kovin surumielisen vain. Mutta ehkäpä ilo on harvinainen vieras, suru melkein kotiväkeä.

    Taivasta maalaan,
    sanoillani mitättömillä,
    ajatuksillani avartavilla.

    Olen runoilija,
    taivaankannen maalari.
    Taivasta sanoillani maalaan,
    usein synkkä on taivaani,
    Sateinen, pilvinen,
    kuin tummunut sieluni.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


tee. kirjoitti:

Vastasatanutta lunta,
maalla pehmeät muodot;
luonto pidättelee hengitystä.

Hetken kestävä alkurauha,
vuoden ensimmäinen päivä,
luonto ihmistä vailla.

Jalanjälki rikkoo lumiverhon,
äänen vihlaisu maiseman.
kuin tehtaan pilli aamun.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu