Kerron nyt järkyttävän tarinan, joka toivottavasti saa muutamankin
'liberaali-hipin' ajattelemaan asioita. Ensimmäinen kannabiskokeiluni
tapahtui nimittäin kesällä 2000, kun olin 20-vuotias. Ystäväni Make,
joka oli jo pitkään kehunut kokemuksillaan 'pilven' parissa, oli
saanut minutkin kiinnostuneeksi aineesta, vaikka tunsinkin pelkoa
kaikkia näitä myrkkyjä kohtaan. Olin kuitenkin utelias tutustumaan
itse asiaan. Yläasteen terveystunnilla meille oli kerrottu, että jo
0.1 grammaa 'hasaa' aiheuttaa ankaran psykoosin, josta ei toivu ehkä
koskaan. Suuremmat annokset veisivät todennäköisesti hengen niin
nopeasti, että avun kutsumista ei kannattaisi edes yrittää. Tiesin,
että 'ganja' on täysin arvaamaton käsikranaatti.
Olin silloin kuitenkin nuori, villi ja innostunut kaikesta
uudesta. Kun Make oli useamman kuukauden 'rännityksen' jälkeen vielä
elossa, päätin uskaltautua kokeilemaan ainetta. Olisinpa silloin
tiennyt, että lapsellinen uteliaisuuteni tulisi kiskaisemaan minut
suoraan helvettiin.
Oli leuto, viileähkö alkavan kesäkuun ilta Espoossa, kun Make
soitti. 'Tuupa tänne, mulla on sulle jotain spesiaalia', hän ilmoitti
äänellä, joka ei jättänyt mitään epäilyksiä. Hän aikoi tutustuttaa
minut hashiksen maailmaan, jossa järjen ja hengen säilyttäminen oli
kuin kapealla orrella tasapainoilua. Enkä voinut vastustaa houkutusta.
Pyöräilin hermostuneena vartin matkan Maken kämpälle. Hänen
vanhempansa olivat juuri lähteneet Kreikkaan alkaneen kesäloman
kunniaksi, joten pelkoa 'käryämisestä' ei ollut. Ruskeatiilinen
espoolaiskerrostalo näytti leppeän rauhoittavalta, ilmapiirissä mikään
ei ennustanut sitä, että talon sisällä leikittiin maailman ehkä
vaarallisimman aineen kanssa. Kipusin kolmanteen kerrokseen ja soitin
ovikelloa. Make tuli avaamaan ja menimme nopeasti sisälle, lukiten
oven huolellisesti perässämme.
Menimme Maken huoneeseen, ja istuuduin lattialle seuraamaan hänen
työskentelyään. 'Tänään vedetään kunnon tötsyt', hän sanoi ja veti
yöpöydän ylälaatikosta esiin palan 'laattaa'. Vapisin pelosta ja
odotuksesta. Tuo pienestä muovipussista tuijottava harmahtava kikkare
näytti niin merkityksettömältä, mutta siitä uhoava pahuus ja
houkuttelevuus täytti koko huoneen väreilyllään. Aloin tuntea
paniikkia, mutta tiesin että tässä vaiheessa ei enää voinut
perääntyä. 'Pilvi' veti meitä vastustamattomasti puoleensa. Maken,
paatuneen THC-addiktin, silmät kiiluivat jo odotuksesta. Hän saisi
pian 'fiksinsä', sen ainoan täyttymyksen mitä hasanarkkari tuntee.
Make irroitti 'laatasta' kaksi 'murua' ja seivästi ne nuppineulan
kärkiin. Hän ojensi minulle toisen neulan ja
tupakansytyttimen. 'Lämmität vaan sitä palaa ja veät henkees', Make
opasti. 'Älä päästä höyryjä hukkaan!' hän lisäsi sielunsa myyneen
narkkarin ahnaalla äänensävyllä.
Käteni vapisivat niin, että pelkäsin 'murun' putoavan neulan pästä. En
voinut ymmärtää, että minä, hyvämaineinen nuori, olin tässä rikkomassa
Suomen lakia ja isäni opetuksia vastaan. 'Pilveen älä saatana ikinä
koske, se on pahinta huumetta', oli isä usein örissyt kaljapöhnässä
sohvalla ennen sammumistaan, Riitta Väisäsen jutellessa kotoisasti
televisiossa. Hänen elämänviisautensa sai minut silloin hymyilemään
luottamuksesta. Ja tässä sitä nyt oltiin, nuoruuden vimmalla
rikkomassa näitä kullanarvoisia neuvoja vastaan.
Make kuljetti jo 'sytkärin' liekkiä lähelle omaa 'biittiään'. Katselin
kauhulla, kun hän hengitti ahnaasti siitä nousevaa valkoista savua.
Seurasin hänen esimerkkiään, pelkoni voittaen lämmitin omaa 'palaani',
ja vedin varovasti huuruja sieraimiini.
Kun olin ensikertalainen, 'kama' jysähti välittömästi aivoihini kuin
miljoona volttia. Vartaloni taipui kaareksi taaksepäin kipunoivan,
euforisen ekstaasin täyttäessä jokaisen soluni. Rojahdin selälleni
huoneen lattialle. Huone pyöri ympärilläni, seinät aaltoilivat ja
täyttyivät uskomattomista kaleidoskooppisista kuvioista. Maken kasvot
muuttuivat demonisiksi, huudahdin kauhusta nähdessäni hänet. Yritin
liikkua, mutta 'hasa' oli täysin tuhonnut kaikki psykomotoriset
toimintoni, enkä pystynyt kuin heikkoihin nykäyksiin. Melkein kuolin
pelosta, kun hallusinaatioissani luulin pikajunan ajavan päälleni,
mutten kyennyt edes kierähtämään syrjään. Seuraavaksi kuvittelin
silmieni olevan lasia ja olisin varmasti repinyt ne irti, jos käteni
olisivat toimineet. Sitten 'trippini' muuttui yhä hurjemmaksi, irtosin
ruumiistani ja leijailin ympäri huonetta, katsellen peloissani kuinka
'Make-demoni' karjahteli ja nytkähteli lattialla kouristusten
vallassa. Sitten tajuntani sumeni.
Heräsin viikkoja myöhemmin sairaalassa. Olin selvinnyt kokeilustani
hengissä. Make oli lähtenyt joukostamme sinä iltana, hän oli vetänyt
sellaiset 'hasaövärit' että oli hoitajien mukaan muuttunut kokonaan
mustaksi, vaahtoavaksi massaksi. Normaalia elämää en minäkään enää
koskaan pystyisi elämään 'dullan' kokonaan vietyä keskittymiskykyni ja
muistini. Lisäksi jalkani ja vasen käteni täytyi amputoida THC:n
aiheuttaman verisuonitukoksen ja kuolion vuoksi. Mutta Jumalalle
kiitos, olin vielä hengissä. Ja myöhemmin sain kokea, että
huumehelvetistä voi todella toipua - uskoni Jumalaan vahvistui, sain
töitä Valittujen Palojen toimittajana ja kiertävänä
huumeasiantuntijana. Kerron yläastelaisille järkyttävistä
kokemuksistani ja toivon, ettei yhdenkään nuoren tarvitse käydä niin
lähellä 'rajaa' kuin minun
'liberaali-hipin' ajattelemaan asioita. Ensimmäinen kannabiskokeiluni
tapahtui nimittäin kesällä 2000, kun olin 20-vuotias. Ystäväni Make,
joka oli jo pitkään kehunut kokemuksillaan 'pilven' parissa, oli
saanut minutkin kiinnostuneeksi aineesta, vaikka tunsinkin pelkoa
kaikkia näitä myrkkyjä kohtaan. Olin kuitenkin utelias tutustumaan
itse asiaan. Yläasteen terveystunnilla meille oli kerrottu, että jo
0.1 grammaa 'hasaa' aiheuttaa ankaran psykoosin, josta ei toivu ehkä
koskaan. Suuremmat annokset veisivät todennäköisesti hengen niin
nopeasti, että avun kutsumista ei kannattaisi edes yrittää. Tiesin,
että 'ganja' on täysin arvaamaton käsikranaatti.
Olin silloin kuitenkin nuori, villi ja innostunut kaikesta
uudesta. Kun Make oli useamman kuukauden 'rännityksen' jälkeen vielä
elossa, päätin uskaltautua kokeilemaan ainetta. Olisinpa silloin
tiennyt, että lapsellinen uteliaisuuteni tulisi kiskaisemaan minut
suoraan helvettiin.
Oli leuto, viileähkö alkavan kesäkuun ilta Espoossa, kun Make
soitti. 'Tuupa tänne, mulla on sulle jotain spesiaalia', hän ilmoitti
äänellä, joka ei jättänyt mitään epäilyksiä. Hän aikoi tutustuttaa
minut hashiksen maailmaan, jossa järjen ja hengen säilyttäminen oli
kuin kapealla orrella tasapainoilua. Enkä voinut vastustaa houkutusta.
Pyöräilin hermostuneena vartin matkan Maken kämpälle. Hänen
vanhempansa olivat juuri lähteneet Kreikkaan alkaneen kesäloman
kunniaksi, joten pelkoa 'käryämisestä' ei ollut. Ruskeatiilinen
espoolaiskerrostalo näytti leppeän rauhoittavalta, ilmapiirissä mikään
ei ennustanut sitä, että talon sisällä leikittiin maailman ehkä
vaarallisimman aineen kanssa. Kipusin kolmanteen kerrokseen ja soitin
ovikelloa. Make tuli avaamaan ja menimme nopeasti sisälle, lukiten
oven huolellisesti perässämme.
Menimme Maken huoneeseen, ja istuuduin lattialle seuraamaan hänen
työskentelyään. 'Tänään vedetään kunnon tötsyt', hän sanoi ja veti
yöpöydän ylälaatikosta esiin palan 'laattaa'. Vapisin pelosta ja
odotuksesta. Tuo pienestä muovipussista tuijottava harmahtava kikkare
näytti niin merkityksettömältä, mutta siitä uhoava pahuus ja
houkuttelevuus täytti koko huoneen väreilyllään. Aloin tuntea
paniikkia, mutta tiesin että tässä vaiheessa ei enää voinut
perääntyä. 'Pilvi' veti meitä vastustamattomasti puoleensa. Maken,
paatuneen THC-addiktin, silmät kiiluivat jo odotuksesta. Hän saisi
pian 'fiksinsä', sen ainoan täyttymyksen mitä hasanarkkari tuntee.
Make irroitti 'laatasta' kaksi 'murua' ja seivästi ne nuppineulan
kärkiin. Hän ojensi minulle toisen neulan ja
tupakansytyttimen. 'Lämmität vaan sitä palaa ja veät henkees', Make
opasti. 'Älä päästä höyryjä hukkaan!' hän lisäsi sielunsa myyneen
narkkarin ahnaalla äänensävyllä.
Käteni vapisivat niin, että pelkäsin 'murun' putoavan neulan pästä. En
voinut ymmärtää, että minä, hyvämaineinen nuori, olin tässä rikkomassa
Suomen lakia ja isäni opetuksia vastaan. 'Pilveen älä saatana ikinä
koske, se on pahinta huumetta', oli isä usein örissyt kaljapöhnässä
sohvalla ennen sammumistaan, Riitta Väisäsen jutellessa kotoisasti
televisiossa. Hänen elämänviisautensa sai minut silloin hymyilemään
luottamuksesta. Ja tässä sitä nyt oltiin, nuoruuden vimmalla
rikkomassa näitä kullanarvoisia neuvoja vastaan.
Make kuljetti jo 'sytkärin' liekkiä lähelle omaa 'biittiään'. Katselin
kauhulla, kun hän hengitti ahnaasti siitä nousevaa valkoista savua.
Seurasin hänen esimerkkiään, pelkoni voittaen lämmitin omaa 'palaani',
ja vedin varovasti huuruja sieraimiini.
Kun olin ensikertalainen, 'kama' jysähti välittömästi aivoihini kuin
miljoona volttia. Vartaloni taipui kaareksi taaksepäin kipunoivan,
euforisen ekstaasin täyttäessä jokaisen soluni. Rojahdin selälleni
huoneen lattialle. Huone pyöri ympärilläni, seinät aaltoilivat ja
täyttyivät uskomattomista kaleidoskooppisista kuvioista. Maken kasvot
muuttuivat demonisiksi, huudahdin kauhusta nähdessäni hänet. Yritin
liikkua, mutta 'hasa' oli täysin tuhonnut kaikki psykomotoriset
toimintoni, enkä pystynyt kuin heikkoihin nykäyksiin. Melkein kuolin
pelosta, kun hallusinaatioissani luulin pikajunan ajavan päälleni,
mutten kyennyt edes kierähtämään syrjään. Seuraavaksi kuvittelin
silmieni olevan lasia ja olisin varmasti repinyt ne irti, jos käteni
olisivat toimineet. Sitten 'trippini' muuttui yhä hurjemmaksi, irtosin
ruumiistani ja leijailin ympäri huonetta, katsellen peloissani kuinka
'Make-demoni' karjahteli ja nytkähteli lattialla kouristusten
vallassa. Sitten tajuntani sumeni.
Heräsin viikkoja myöhemmin sairaalassa. Olin selvinnyt kokeilustani
hengissä. Make oli lähtenyt joukostamme sinä iltana, hän oli vetänyt
sellaiset 'hasaövärit' että oli hoitajien mukaan muuttunut kokonaan
mustaksi, vaahtoavaksi massaksi. Normaalia elämää en minäkään enää
koskaan pystyisi elämään 'dullan' kokonaan vietyä keskittymiskykyni ja
muistini. Lisäksi jalkani ja vasen käteni täytyi amputoida THC:n
aiheuttaman verisuonitukoksen ja kuolion vuoksi. Mutta Jumalalle
kiitos, olin vielä hengissä. Ja myöhemmin sain kokea, että
huumehelvetistä voi todella toipua - uskoni Jumalaan vahvistui, sain
töitä Valittujen Palojen toimittajana ja kiertävänä
huumeasiantuntijana. Kerron yläastelaisille järkyttävistä
kokemuksistani ja toivon, ettei yhdenkään nuoren tarvitse käydä niin
lähellä 'rajaa' kuin minun
Vastaukset 18
Vanhimmat
En nyt tuohon osaa sanoa onko tuo aivan totta, kuulostaa aika propagandalta.
Mutta se oli ilmeisesti joltain diileriltä ostettua hasista? Nimittäin tuota itärajan takaa ei juuri mitään päihteitä kannata ostaa. Eikä hasis nyt välttämättä ole kovinkaan hyvä juttu, ainakaan tuntemattomilta saatuna. Siihen nimittäin lisätään kaikenlaisia jatkeaineita ja joukossa on todennäköisesti vaikka mitä autonkumia ja vastaavaa paskaa.
Voin kertoa samanlaisen tarinan itäviinastakin, jota saa aivan samoilta välittäjiltä.
Jos jotain päihdettä pitää käyttää oli se sitten viinaa tai kannabista, kannattaa varmistaa alkuperä. Mikään autonkumi hassis, tai metanoli viina ei ole kannattava sijoitus.
Lisäksi suomen nykyinen päihdepolitiikka juuri suosii tuota, venäjältä tuotu ja diileriltä ostettu autonkumi hasis on valitettavasti paljon helpommin saatavilla kuin turvallisempi kotikasvatettu hamppu, lisäksi pienen hasis määrän hallussapidosta saa pienemmät sakot kuin hamppukasvista. Valtion kontrolloimalla kaupalla tuollaiset tapaukset saataisiin estettyä ja valtio saisi verotuloja ja verorahat voitaisiin suunnata koviahuumeita myyvien diilereiden jahtiin.
Antaa kaikkien kukkien kukkia
"Valtion kontrolloimalla kaupalla tuollaiset tapaukset saataisiin estettyä ja valtio saisi verotuloja ja verorahat voitaisiin suunnata koviahuumeita myyvien diilereiden jahtiin"
Tuo se vasta propagandalta kuulostokin!
"Tuo se vasta propagandalta kuulostokin!"
Miten niin? Ainakin tuollaisilta jatkoaineiden takia tapahtuneet myrkytykset vähenesivät.
Verrataanpa hasista vaikka pirtuun, koska kummatkin ovat suunnilleen samanlaatuista tavaraa.
Suomessa ei pirtua myydä koska valtio tarjoaa turvallisempaa ja ei mitään "ei toivottuja" aineita sisältävää ainetta.
Mutta kannabis joka on hasista turvallisempaa on kielletty.
Mutta miksi hasista ostetaan?
Hasis on pirtun tavoin "tehokkaampaa" ainetta ja sitä tarvitaan vähemmmän päihtymiseen.
On melko turhaa syyttää vaikka olutta pirtun aiheuttamista kuolemista, eikä niitä vedetä samalle viivalle. Mutta hasiksen kohdalla näin tehdään ja kannabiskin saa syyt niskoilleen jos jollekkin tapahtuu jotain itärajan takaa tuodun jatkoaineilla pilatun hasiksen takia.
Samailta tyypeiltä sitten ostetaan sitä pirtua, joilta saa hasista. Kummassakin piilee vaaransa, pirtussa metanoli ja hasiksessa jatkoaineet.
Kukaan ei kuitenkaan ole kuollut THC:n yliannostukseen, toisinkuin etanolin. THC:n yli annostukseen tarvittaisiin apua koska siihen sammuu melko nopeasti jos liikaa sitä nauttii.
Alkoholi tosin aiheuttaa neljä kertaa enemmän psykooseja kuin kannabis, mutta tästä ei juuri puhuta.
Käykää:
http://www.kokototuus.com/faktat/index.html
Antaa kaikkien kukkien kukkia
THC:n aiheuttamat verisuonitukokset kuulostavat kyllä melko epäilyttäviltä, en ole koskaan lukenut vastaavasta. THC vaikutusmekanismi nimittäin perustuu aivoissa sijaitseviin kannabisreseptoreiden stimuloimiseen. Kannabis kyllä rasittaa verinkiertoa ja sydäntä, mutta ei enempää kuin alkoholi tai tupakka, joten kerrasta tuollaista ei voi sattua ,ellei mukana ole jotain muitakin aineita.
Mutta tuo Maken kuolema muuttumalla mustaksi, vaahtoavaksi massaksi kyllä todistaa tuon propagandaksi, ellei kyseessä ollut epäpuhdas vaarallisilla jatkeaineilla tehostettu hasis mutta ei ihminen silti muutu mustaksi, vaahtoavaksi massaksi. Ja tuo sinun sanomasi keskittymiskyvyn ja muistin menetys ei oikein toimi, koska vastaavaa esiintyy vain pitkään polttaneilla ja sekään ei ole lopullista jos lopettaa polttamisen.
Tuollaisia juttuja jos koulussa kerrotaan niin huh huh, miksei totuutta voida kertoa. Asettamalla kaikki huumeet samalle viivalle ei saada totuutta aineista esille ja samanlainen huumetilanne jatkuu kuin nykyään. Huumeista pitäsi pystyä puhumaan ketään pelottelematta ja oikean tiedon valossa.
http://www.kokototuus.com
Tuolta kannattaa lukea tietoa aineista.
toi on joku 3 vuotta vanha vitsi ei kannata ottaa tosissaan thc:n aiheuttamat veri tukokset ja amputoitiin jalat ja toinen käsi sit se viel oli kiertävä huumevalistaja :DDDD
No tuota epäilinkin. Täytti kaikki kouluvalistuksen tarpeet, valitettavasti totuus unohdettiin ja keskityttiin pelotteluun.
Vielä Jeesuksen avulla noustiin huumehelvetistä.
Joo eli todella 3v vanha vitsi joka lähtenyt kiertämään. Lähinnä tossa jutussa nauretaan valistuksen tasolle, mutta ikävä kyllä se on juuri tuollaista.
Tää on joku todella vanha ivallisesti kirjoitettu tarina joka on kirjoitettu läpällä. Kiertänyt nettiä ties kuinka monta vuotta.
Huomasin saman, nimittäin tuon tarinan kertoi joku jos joskus kauan kauan sitten. Aloitettu kuka-tietää-milloin.
Ihan hyvä, "hasanarkkis" ;)
Kiitos. Enpä olekaan pitkään aikaan nauraa hykerrellyt niin makeasti kuin tämän luettuani.
Tosin hymy kyllä hyytyi huulille kun tajusin, että tuon tyyppistähän se "valistus" kouluissa taitaa olla...
"kokeilin hasista ja olin vähällä kuolla" xDDD Hyvä juttu oli, täytyy tulostaa ja naurattaa akvereitakin! :D
Ääh, ei enää tuota samaa potaskaläpyskää.
Oisin ollut oikeasti kiinnostunut kannabiskoukkutarinoista. Kyllä niitäkin on. En kyllä tiedä missä...? Kai?
Överit tuli!
Ensikertalaisena tällaisen tekstin lukeminen näin valtaisana kerta-annoksena oli viedä hengen.
kun luin ensimmäisen kerran =)
Sitten tuli mieleen että tuo voisi aivan hyvin olla esim. Irti Huumeista ry:n tai Usko ja Urheilu-sivustolta kopioitua kamaa.
Teksti oli siis toisin sanoen loistavaa!
En muista, koska olisin viimeksi ollut näin hysteerinen. Kirjoittajalla on kiistattomia satiirikon lahjoja, joita saa kyllä tuhlata täälläkin keskustelun piristysmielessä. Kaikkea ei kannata tänne kuitenkaan ruiskia, vaan osaa voisi yrittää saada painettuunkin formaattiin.
Tosin sillä pienellä erotuksella, että allekirjoitaneella ei vain meinannut - nyt sitä on kaikkialla!
Tuo on kyllä naurettavinta tekstiä mitä olen koskaan lukenut. En kyllä jaksanut lukea ihmisten kommentteja tuohon, mutta toivon ettei kukaan ota tuota tosissaan.
-Näin sitä yritetään tietämättömiä pelotella
nosto