Miten on mahdollista, että sosiaalityöntekijä kirjaa olosuhdeilmoitukseen lapsen sekä muiden asiaan kuulumattomien omia kommentteja, lausuntoja ym. jotka siis eivät perustu mihinkään faktaan eivätkä edes liity olosuhdekartoitukseen??
Kyseessä on huoltajuusriita jossa tehdään käräjäoikeudelle olosuhdeselvitykset. Sain käsiini tämän toisen osapuolen luona tehdyn selvityksen (kaksi sosiaalityöntekijöiden käyntiä), johon on kirjattu hyvin erikoisia asioita jotka on sanottu minua negatiivisesti arvostellen (mm. "lapsihan ei tosiaan saa äitinsä luona ruokaa"). Näitä epäasiallisia juttuja on 4-suvuisesta lausunnosta yli puolet.
Eli tämä haukkuminen on virallisissa asiakirjoissa sallittua? Molemmin puolin? Eikä kukaan joudu niitä tarkistamaan?
Kyseessä on huoltajuusriita jossa tehdään käräjäoikeudelle olosuhdeselvitykset. Sain käsiini tämän toisen osapuolen luona tehdyn selvityksen (kaksi sosiaalityöntekijöiden käyntiä), johon on kirjattu hyvin erikoisia asioita jotka on sanottu minua negatiivisesti arvostellen (mm. "lapsihan ei tosiaan saa äitinsä luona ruokaa"). Näitä epäasiallisia juttuja on 4-suvuisesta lausunnosta yli puolet.
Eli tämä haukkuminen on virallisissa asiakirjoissa sallittua? Molemmin puolin? Eikä kukaan joudu niitä tarkistamaan?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jos lausunnossa selvästi ilmenee, että kyse on jonkun sanomisista, niin asia on kai ok, esim. lapsen isä sanoo, että "lapsi ei tosiaan saa äitinsä luona ruokaa". Se on silloin isän käsitys asiasta. Se voi jopa kääntyä isää vastaan, jos muistä lähteistä selviää, että näin ei missään nimessä asia ole. Silloin tulee ilmi, että isä haluaa vain mustamaalata äitiä. Jos kyseessä on sosiaalityöntekijän oma käsitys asiasta, niin silloin tuollaista lausetta ei pitäisi kirjata. Asian voisi muoltoilla silloin vaikkapa: on tullut esiin epäilys (ja sitten selvitys mistä epäilys on tullut), että lapsi ei saa tarpeeksi ruokaa äitinsä luona.
miten tällainen korjataan? Kyseisessä asiakirjassa isä kehuu miten on ostanut ja hankkinut lapselle kaiken sekä sinne että tänne (todistelee parempaa taloudellista tilannetta...) . Ihan hieno juttu, mutta se ei pidä paikkaansa, vaan lapsen huonekalut isän luona ovat osin oman isäni tekemiä tai sitten perinnöksi saamiani, jotka isä sinne lapselle pyysi ja tyhmyyksissäni annoin. Kun paperi on käräjäoikeudessa eikä kukaan näitä ole minulta kysellyt, tuntuu tosi kurjalta lukea ihan puhtaita valheita.
En varmaan voi soittaa käräjäoikeuteen ja kertoa että näin ei asiat ole? En. Joten tämäkö vaan on nieltävä? Eikö sosiaalityöntekijällä ole velvollisuutta tarkistaa tällaisia tietoja?
Kun samassa lausunnossa lukee: ensimmäisellä tapaamisella lapsi ei osaa kertoa miksi haluaisi isän luo. Toisella tapaamisella (viikko ekan jälkeen) kertoo äidin pahoinpitelevän ja haluaa siksi muuttaa isälleen. Uudessa kappaleessa lukee: isä luvannut ostaa hevosen jos lapsi muuttaa hänen luokseen.
hauskaa :(