Vastaus Sonja-papin kysymykseen

Olenhan aina sanonut että sinä voisit olla yhtä hyvin fanaattinen uskiskristitty. Voit siirtyä puolelta toiselle minkään ajatuksesi muuttumatta.

Lukija... kirjoitti:

Olenhan aina sanonut että sinä voisit olla yhtä hyvin fanaattinen uskiskristitty. Voit siirtyä puolelta toiselle minkään ajatuksesi muuttumatta.

Käytin sanaa tosiateisti sarkastisesti. Et tainnut tajuta. En usko jumalien olemassaoloon, joten olen a-teisti. Teistit tass niihin uskovat jostain kummallisesta syystä ja kuka mihinkin.

Lukija... kirjoitti:

Olenhan aina sanonut että sinä voisit olla yhtä hyvin fanaattinen uskiskristitty. Voit siirtyä puolelta toiselle minkään ajatuksesi muuttumatta.

Juuri näin :)

Ei laitoskirkko ole sama kuin seurakunta. Syystä siitä, että kirkkolaitoksen muodostavat epäuskoiset ihmisjäsenet. Seurakunta koostuu ainoastaan uskovista joita on jäseninä eri kirkoissa tai ilman. Kirkkolaitos on yhteiskunnallinen laitos lähinnä posti tai rautatielaitokseen verrattava palvelulaitos joka tuottaa ihmisten tarvitsemat siirtymäriitit lähinnä ohjelmatoimistoon verrattava kovalla hinnalla palveleva niinkuin häät ja hautaustoimi osoittavat.

iso esko kirjoitti:

Ei laitoskirkko ole sama kuin seurakunta. Syystä siitä, että kirkkolaitoksen muodostavat epäuskoiset ihmisjäsenet. Seurakunta koostuu ainoastaan uskovista joita on jäseninä eri kirkoissa tai ilman. Kirkkolaitos on yhteiskunnallinen laitos lähinnä posti tai rautatielaitokseen verrattava palvelulaitos joka tuottaa ihmisten tarvitsemat siirtymäriitit lähinnä ohjelmatoimistoon verrattava kovalla hinnalla palveleva niinkuin häät ja hautaustoimi osoittavat.

Lue lisää

hyvä vertaus - vaikkakin kirkossa on toki myös aktiivijäseniä, uskoviakin

"Luterilaisen kirkon pappina sanon, ettemme me ole hylänneet Jumalaa. Ilman Häntä, meillä ei olisi kirkkoa, ei seurakuntaa, ei mitään." [Sonja]

Maailma on täynnä kaikenlaisia itseään kristillisinä pitäviä seurakuntia, jotka kuitenkin ylläpitävät ilmiöitä ja opetuksia jotka ovat kristilliseltä kannalta katsottuna aivan varmasti vääriä. Minkään seurakunnan olemassaolo ei sinällään ole todiste siitä että heillä olisi Jumalan hyväksymys. Mielestäni Ilmestyskirjassa olevat neuvoa antavat ja varoittavat viestit seitsemälle (kristilliselle) seurakunnalle voisivat olla erittäin raitistavaa luettavaa myös nykyajan luterilaisen kirkon kaikille jäsenille, myös kirkon papeille ja piispoille.

"Syntiä totisesti on edelleen ja juuri siksi me totisesti tarvitsemme lunastajaa. Siteeraan eilistä saarnaani: "Vuoden vaihtuminen antaa meille jälleen konkreettisen kilvoittelun mahdollisuuden parannukseen." Eli saarnatuolista Suomen kirkossa sanottua, vaikken olekaan pönäkkä. Parannusta tarvitaan."[Sonja]

En ole erityisen huonomuistinen, mutta enpä juuri muista kuulleeni pappien suusta selvennystä siitä mikä olisi sitä nimenomaista syntiä mistä pitäisi tehdä se kuuluisa parannus. Sen sijaan olen kuullut - kuten avauksessanikin totesin - erilaisten moraalittomien elämäntapojen hyväksyntää, myös Sonja sinunkin kommentissasi joitakin viikkoja sitten eräälle naishenkilölle joka kertoi avoimesti harrastavansa avioiliiton ulkopuolista seksiä. Niin, mikähän mahtaa kirkon mielestä olla nykyisin sellaista syntiä mistä pitäisi tehdä parannus?

"Ja jos te kaikki uskovat hylkäätte kirkon, mitä jää? Ketä kirkko silloin enää palvelee. Me yhdessä olemme Kristuksen seurakunta. Jokainen meistä omalla olemisellaan vaikuttaa siihen, minkälainen kirkkomme on." [Sonja]

Teille jää sellainen kirkko joka toimii pelkkänä seremoniallisena instituutiona ihmisille joita ei kiinnosta hengelliset asiat juuri nimeksikään, elikä te saatte juuri sellaisen kirkon kuin mitä kelvoton arkkipiispa ja etäläisen Suomen ja Kuopion kelvottomat piispat haluavat. Ja mitä tulee tuohon Kristuksen seurakuntaan, niin seurakunta ei koostu meistä kaikista vaan seurakunta koostuu tosiuskovista jotka edustavat kansan kirjossa ehdotonta vähemmistöä; Luukas 13:24 "Kilvoitelkaa päästäksenne sisälle ahtaasta ovesta, sillä monet, sanon minä teille, koettavat päästä sisälle, mutta eivät voi." [Jeesus Kristus]

Sonja, kyllä valitettavasti evlut-kirkkoa voidaan arvostella Jumalan hylkäämisestä. Varmaan ei jokainen jäsen ole hylännyt jumalaa tai kaikissa asioissa sitä ei ole tehty, mutta kehitys on huolestuttavaa. Minäkin olen voinut havaita aivan selvästi, että jos Raamatun alkuperäinen sanoma on alkanut olemaan ristiriidassa nykyisen poliittisten linjausten kanssa, niin kiusalliset kysymykset sivuutetaan, vesitetään tai väännetää jopa päälaelleen. Teidän piispat varovat jopa uskontunnustuksen sisällön tunnustamista sanasta saan oikeaksi ja he eivät puhu rohkealla äänellä uskosta.

Kirkkoa hallinnoi valtuustot ja kirkolliskokoukset, jossa poliittikkomaallikot tekevät uskon sisällöstä pollittisia päätöksiä. Kirkkoherrat nuolevat äänestäjien ja poliitikkojen kannatusta (esim. Turun Mikaelin seurakunnan kirkkoherra piilottelemalla pakolaisia vastoin esivallan päätöstä ja pyrkimällä sitten piispan virkaan). Homolinjauksia yritetään muuttaa, että ei-uskovaiset pysyisivät kirkollisveron maksajina.

Kannattaa muistaa Sonja, että Jeesus näytti esimerkkiä kun hän hääti temppelistä voimalla kaupustelijat pois. Moni profeetta kärsi asemansa ja uskonsa takia sekä eli köyhyydessä. Pyhää henkeä ei voinut ostaa rahalla.

Raamatussa ilmoitettua sanomaa ei saa muuttaa kirkollisverojen kalastelun, äänestäjien houkuttelun tai kirkosta saatavan palkkatulon vastineeksi. Jumala edellyttää erityisesti papeilta kuuliaisuutta ja valmiutta pitäytymään uskossa tilanteessa kuin tilanteessa.

Minusta kirkon kriisi on kirkolle nyt mahdolisuus. Kirkollisverojen maksajia häipyy listoilta paljon ja kirkko kutistuu hyvin köyhäksi marginaalijärjestöksi 10-20 vuoden kuluessa. Kirkko voi tehdä nyt uskonpuhdistuksen ja palata noudattamaan Raamatun sanomaa. Toinen vaihtoehto on se, että tapakirstity huomaavat, ettei kirkon jäsenenä kannata olla ja todelliset uskovaiset siirtyvät muihin kirkkokuntiin. Tämän jälkeen kirkoista sammutetaan valot ja yhteiskunta ihmettelee, kuka maksaa eläkkeellä olevien kirko työntekijöiden eläkkeet.

vainmaallikko kirjoitti:

Sonja, kyllä valitettavasti evlut-kirkkoa voidaan arvostella Jumalan hylkäämisestä. Varmaan ei jokainen jäsen ole hylännyt jumalaa tai kaikissa asioissa sitä ei ole tehty, mutta kehitys on huolestuttavaa. Minäkin olen voinut havaita aivan selvästi, että jos Raamatun alkuperäinen sanoma on alkanut olemaan ristiriidassa nykyisen poliittisten linjausten kanssa, niin kiusalliset kysymykset sivuutetaan, vesitetään tai väännetää jopa päälaelleen. Teidän piispat varovat jopa uskontunnustuksen sisällön tunnustamista sanasta saan oikeaksi ja he eivät puhu rohkealla äänellä uskosta.

Kirkkoa hallinnoi valtuustot ja kirkolliskokoukset, jossa poliittikkomaallikot tekevät uskon sisällöstä pollittisia päätöksiä. Kirkkoherrat nuolevat äänestäjien ja poliitikkojen kannatusta (esim. Turun Mikaelin seurakunnan kirkkoherra piilottelemalla pakolaisia vastoin esivallan päätöstä ja pyrkimällä sitten piispan virkaan). Homolinjauksia yritetään muuttaa, että ei-uskovaiset pysyisivät kirkollisveron maksajina.

Kannattaa muistaa Sonja, että Jeesus näytti esimerkkiä kun hän hääti temppelistä voimalla kaupustelijat pois. Moni profeetta kärsi asemansa ja uskonsa takia sekä eli köyhyydessä. Pyhää henkeä ei voinut ostaa rahalla.

Raamatussa ilmoitettua sanomaa ei saa muuttaa kirkollisverojen kalastelun, äänestäjien houkuttelun tai kirkosta saatavan palkkatulon vastineeksi. Jumala edellyttää erityisesti papeilta kuuliaisuutta ja valmiutta pitäytymään uskossa tilanteessa kuin tilanteessa.

Minusta kirkon kriisi on kirkolle nyt mahdolisuus. Kirkollisverojen maksajia häipyy listoilta paljon ja kirkko kutistuu hyvin köyhäksi marginaalijärjestöksi 10-20 vuoden kuluessa. Kirkko voi tehdä nyt uskonpuhdistuksen ja palata noudattamaan Raamatun sanomaa. Toinen vaihtoehto on se, että tapakirstity huomaavat, ettei kirkon jäsenenä kannata olla ja todelliset uskovaiset siirtyvät muihin kirkkokuntiin. Tämän jälkeen kirkoista sammutetaan valot ja yhteiskunta ihmettelee, kuka maksaa eläkkeellä olevien kirko työntekijöiden eläkkeet.

Lue lisää

jumalan puute. Kun tuollaista Raamatussa mainittua jumalaa ei oikeasti ole olemassa, putoaa oppien oikeellisuudelta pohja. Ainakin suhteessa ns. jumalaan.

Onkin parempi myöntää että kristinusko on siirtymässä mytologiaksi muiden joukkoon, Jeesus Zeuksen seuraan.

Mikä ei ole sille ollenkaan huono paikka, olkoonkin että tuo mytologia on viihdyttävämpi ja kirjallisesti korkeatrasoisempi.

Jos tämä olisi tavoite toteutuisi, eli että uskovat säilyisivät kirkossa, tulisi kirkon johdon ja seurakuntaliberaalien pikaisesti tarkistaa suhdettaan herätysliikkeisiin. Jos ne lähtevät, lähtee enemmän kuin kirkko tuntuu ymmärtävän. Kummassa säilyy sukupolevesta polveen kulkeva perinne eli usko siihen, että elämän voi jättää Jumalan tahdon varaan ja luottaa syntien anteeksiantamiseen. Aina joku tapakristitty herää omaa uskoaan valvomaan, mutta uskovien yhteisöllä on siinäkin merkityksensä.

Sonja: "Luterilaisen kirkon pappina sanon, ettemme me ole hylänneet Jumalaa. Ilman Häntä, meillä ei olisi kirkkoa, ei seurakuntaa, ei mitään. "
- kirkko ei varmaankaan ole hylännyt Jumalaa. Kirkko on ylenkatsonut Jumalan. Katsomalla, että se ilmoitus jonka hän on Raamatussa ihmisille tuonut on kirkon manipuloitavissa ja joidenkin piispojen päätöksellä mahdollista muuttaa muuksi kuin mitä se on.
- kirkko voi omasta mielestään kyseenalaistaa Jumalan ja esittää olevansa viisaampi. Toki, eihän Jeesuskaan käynty yliopistoa kuten meidän nykyiset maisteripapit.


Sonja: "Syntiä totisesti on edelleen ja juuri siksi me totisesti tarvitsemme lunastajaa. Siteeraan eilistä saarnaani: "Vuoden vaihtuminen antaa meille jälleen konkreettisen kilvoittelun mahdollisuuden parannukseen." Eli saarnatuolista Suomen kirkossa sanottua, vaikken olekaan pönäkkä. Parannusta tarvitaan."
- mistä synnistä? Mitä syntiä kirkon mielestä enää on olemassa. Onhan moni synti jo pyyhitty pois se vuoksi ettei esim. Paavali ymmärtänyt tästä meidän ajast yhtään mitään.
- Jeesus ei ole automaatti-lunastaja. Jos ihminen tekee parannusta vain niistä synneistä jotka katsoo omasta mielestään sopiviksi, on ihminen hukassa!


Sonja: "Ja jos te kaikki uskovat hylkäätte kirkon, mitä jää? Ketä kirkko silloin enää palvelee. Me yhdessä olemme Kristuksen seurakunta. Jokainen meistä omalla olemisellaan vaikuttaa siihen, minkälainen kirkkomme on."
- Ei kaikki jätä kirkkoa, kyllä papit. luottamushenkilöt ja ne jotka ovat saaneet asiansa junailtua kirkkoon siellä psyvytä.
- Sitäpaitsi kirkko ei ole autuaaksi tekevä, yksin usko Jeesukseen. Seruakunta ei ole yhtä kuin luterialinen kansankirkko. Jeesukse seurakunta on kaikki ne, jotka vilpittömin sydämin uskoo Jessuksen kunnioittaen hänen Isäänsä Jumalaa ja hänen tahtoaan. Sillte tosin voiman antaa Herrra itse. Ettei tulisi tulkintaa, että ollaan olevinaan parempia kuin muut (mikä on tyypillistä kun aletaan puhua puhtaassa opissa pysymisestä).
- Piispamme näyttävät suuntaa millainen kirkko tulee olemaan. Arkkipiispa ajaa moniäänistä kirkkoa. Se on juuri tätä, kaikki huutavat olevansa oikeassa ja ajaa omia etujaan. Miten siinä sitten pappi sanansa laittaa ettei kellekään tulisi paha mieli?

Veli-Matti_ kirjoitti:

"Luterilaisen kirkon pappina sanon, ettemme me ole hylänneet Jumalaa. Ilman Häntä, meillä ei olisi kirkkoa, ei seurakuntaa, ei mitään." [Sonja]

Maailma on täynnä kaikenlaisia itseään kristillisinä pitäviä seurakuntia, jotka kuitenkin ylläpitävät ilmiöitä ja opetuksia jotka ovat kristilliseltä kannalta katsottuna aivan varmasti vääriä. Minkään seurakunnan olemassaolo ei sinällään ole todiste siitä että heillä olisi Jumalan hyväksymys. Mielestäni Ilmestyskirjassa olevat neuvoa antavat ja varoittavat viestit seitsemälle (kristilliselle) seurakunnalle voisivat olla erittäin raitistavaa luettavaa myös nykyajan luterilaisen kirkon kaikille jäsenille, myös kirkon papeille ja piispoille.

"Syntiä totisesti on edelleen ja juuri siksi me totisesti tarvitsemme lunastajaa. Siteeraan eilistä saarnaani: "Vuoden vaihtuminen antaa meille jälleen konkreettisen kilvoittelun mahdollisuuden parannukseen." Eli saarnatuolista Suomen kirkossa sanottua, vaikken olekaan pönäkkä. Parannusta tarvitaan."[Sonja]

En ole erityisen huonomuistinen, mutta enpä juuri muista kuulleeni pappien suusta selvennystä siitä mikä olisi sitä nimenomaista syntiä mistä pitäisi tehdä se kuuluisa parannus. Sen sijaan olen kuullut - kuten avauksessanikin totesin - erilaisten moraalittomien elämäntapojen hyväksyntää, myös Sonja sinunkin kommentissasi joitakin viikkoja sitten eräälle naishenkilölle joka kertoi avoimesti harrastavansa avioiliiton ulkopuolista seksiä. Niin, mikähän mahtaa kirkon mielestä olla nykyisin sellaista syntiä mistä pitäisi tehdä parannus?

"Ja jos te kaikki uskovat hylkäätte kirkon, mitä jää? Ketä kirkko silloin enää palvelee. Me yhdessä olemme Kristuksen seurakunta. Jokainen meistä omalla olemisellaan vaikuttaa siihen, minkälainen kirkkomme on." [Sonja]

Teille jää sellainen kirkko joka toimii pelkkänä seremoniallisena instituutiona ihmisille joita ei kiinnosta hengelliset asiat juuri nimeksikään, elikä te saatte juuri sellaisen kirkon kuin mitä kelvoton arkkipiispa ja etäläisen Suomen ja Kuopion kelvottomat piispat haluavat. Ja mitä tulee tuohon Kristuksen seurakuntaan, niin seurakunta ei koostu meistä kaikista vaan seurakunta koostuu tosiuskovista jotka edustavat kansan kirjossa ehdotonta vähemmistöä; Luukas 13:24 "Kilvoitelkaa päästäksenne sisälle ahtaasta ovesta, sillä monet, sanon minä teille, koettavat päästä sisälle, mutta eivät voi." [Jeesus Kristus]

Lue lisää

ainakin pääosin

vainmaallikko kirjoitti:

Sonja, kyllä valitettavasti evlut-kirkkoa voidaan arvostella Jumalan hylkäämisestä. Varmaan ei jokainen jäsen ole hylännyt jumalaa tai kaikissa asioissa sitä ei ole tehty, mutta kehitys on huolestuttavaa. Minäkin olen voinut havaita aivan selvästi, että jos Raamatun alkuperäinen sanoma on alkanut olemaan ristiriidassa nykyisen poliittisten linjausten kanssa, niin kiusalliset kysymykset sivuutetaan, vesitetään tai väännetää jopa päälaelleen. Teidän piispat varovat jopa uskontunnustuksen sisällön tunnustamista sanasta saan oikeaksi ja he eivät puhu rohkealla äänellä uskosta.

Kirkkoa hallinnoi valtuustot ja kirkolliskokoukset, jossa poliittikkomaallikot tekevät uskon sisällöstä pollittisia päätöksiä. Kirkkoherrat nuolevat äänestäjien ja poliitikkojen kannatusta (esim. Turun Mikaelin seurakunnan kirkkoherra piilottelemalla pakolaisia vastoin esivallan päätöstä ja pyrkimällä sitten piispan virkaan). Homolinjauksia yritetään muuttaa, että ei-uskovaiset pysyisivät kirkollisveron maksajina.

Kannattaa muistaa Sonja, että Jeesus näytti esimerkkiä kun hän hääti temppelistä voimalla kaupustelijat pois. Moni profeetta kärsi asemansa ja uskonsa takia sekä eli köyhyydessä. Pyhää henkeä ei voinut ostaa rahalla.

Raamatussa ilmoitettua sanomaa ei saa muuttaa kirkollisverojen kalastelun, äänestäjien houkuttelun tai kirkosta saatavan palkkatulon vastineeksi. Jumala edellyttää erityisesti papeilta kuuliaisuutta ja valmiutta pitäytymään uskossa tilanteessa kuin tilanteessa.

Minusta kirkon kriisi on kirkolle nyt mahdolisuus. Kirkollisverojen maksajia häipyy listoilta paljon ja kirkko kutistuu hyvin köyhäksi marginaalijärjestöksi 10-20 vuoden kuluessa. Kirkko voi tehdä nyt uskonpuhdistuksen ja palata noudattamaan Raamatun sanomaa. Toinen vaihtoehto on se, että tapakirstity huomaavat, ettei kirkon jäsenenä kannata olla ja todelliset uskovaiset siirtyvät muihin kirkkokuntiin. Tämän jälkeen kirkoista sammutetaan valot ja yhteiskunta ihmettelee, kuka maksaa eläkkeellä olevien kirko työntekijöiden eläkkeet.

Lue lisää

hyvä kirjoitus. Kirkon tulee evankeliumillaan selväsi erottua tämän maailman tarjoamasta hömpästä.

risa rammari kirjoitti:

Sonja: "Luterilaisen kirkon pappina sanon, ettemme me ole hylänneet Jumalaa. Ilman Häntä, meillä ei olisi kirkkoa, ei seurakuntaa, ei mitään. "
- kirkko ei varmaankaan ole hylännyt Jumalaa. Kirkko on ylenkatsonut Jumalan. Katsomalla, että se ilmoitus jonka hän on Raamatussa ihmisille tuonut on kirkon manipuloitavissa ja joidenkin piispojen päätöksellä mahdollista muuttaa muuksi kuin mitä se on.
- kirkko voi omasta mielestään kyseenalaistaa Jumalan ja esittää olevansa viisaampi. Toki, eihän Jeesuskaan käynty yliopistoa kuten meidän nykyiset maisteripapit.


Sonja: "Syntiä totisesti on edelleen ja juuri siksi me totisesti tarvitsemme lunastajaa. Siteeraan eilistä saarnaani: "Vuoden vaihtuminen antaa meille jälleen konkreettisen kilvoittelun mahdollisuuden parannukseen." Eli saarnatuolista Suomen kirkossa sanottua, vaikken olekaan pönäkkä. Parannusta tarvitaan."
- mistä synnistä? Mitä syntiä kirkon mielestä enää on olemassa. Onhan moni synti jo pyyhitty pois se vuoksi ettei esim. Paavali ymmärtänyt tästä meidän ajast yhtään mitään.
- Jeesus ei ole automaatti-lunastaja. Jos ihminen tekee parannusta vain niistä synneistä jotka katsoo omasta mielestään sopiviksi, on ihminen hukassa!


Sonja: "Ja jos te kaikki uskovat hylkäätte kirkon, mitä jää? Ketä kirkko silloin enää palvelee. Me yhdessä olemme Kristuksen seurakunta. Jokainen meistä omalla olemisellaan vaikuttaa siihen, minkälainen kirkkomme on."
- Ei kaikki jätä kirkkoa, kyllä papit. luottamushenkilöt ja ne jotka ovat saaneet asiansa junailtua kirkkoon siellä psyvytä.
- Sitäpaitsi kirkko ei ole autuaaksi tekevä, yksin usko Jeesukseen. Seruakunta ei ole yhtä kuin luterialinen kansankirkko. Jeesukse seurakunta on kaikki ne, jotka vilpittömin sydämin uskoo Jessuksen kunnioittaen hänen Isäänsä Jumalaa ja hänen tahtoaan. Sillte tosin voiman antaa Herrra itse. Ettei tulisi tulkintaa, että ollaan olevinaan parempia kuin muut (mikä on tyypillistä kun aletaan puhua puhtaassa opissa pysymisestä).
- Piispamme näyttävät suuntaa millainen kirkko tulee olemaan. Arkkipiispa ajaa moniäänistä kirkkoa. Se on juuri tätä, kaikki huutavat olevansa oikeassa ja ajaa omia etujaan. Miten siinä sitten pappi sanansa laittaa ettei kellekään tulisi paha mieli?

Lue lisää

mutta näm roskasangot kaatuvat ihan liikaa nyt pappi Sonjan päälle. Kyseessä on kyllä kirkkojen tila yleensä.

"Luterilaisen kirkon pappina sanon, ettemme me ole hylänneet Jumalaa. Ilman Häntä, meillä ei olisi kirkkoa, ei seurakuntaa, ei mitään. "

- "Me" tarkoittanee tässä ev. lut. kirkon pappeja? Suurin osa papeista varmaankin edelleen uskoo Jumalaan, mutta millaiseen jumalaan, taitaa olla hyvinkin henkilökohtaista, kuten tältäkin palstalta voi huomata. Raamatun, ja varsinkin Vanhan Testamentin Jahvee uskoo papeistakaan harvempi. Et sinäkään pitäne totetena VT:ssa kuvattuja Jahven tekoja. Ja kun pappienkin keskuudessa on suuresti eriävät näkemykset Jumalan olemuksesta ja olevaisuudesa, ei ihme että kirkko on aika hajallaan, ja keskittyy mielummin hallintokoneiston pyörittämiseen teologisten kysymysten sijaan. Ja tyhjän päällä, perinteen vuoksi, sosiaalitoimen täydentäjänä, tuo olemattoman jumalan palvontakoneisto pyörii.

"Syntiä totisesti on edelleen ja juuri siksi me totisesti tarvitsemme lunastajaa."

- Syntiä ei totisesti ole olemassakaan. On olemassa vain toisia enemmän ja vähemmän vahingoittavia tekoja. Humaanisuuden vuoksi kannattaa pyrkiä valitsemaan vähiten vahingoittavia tekoja. Mutta perusongelmahan on se, että kaikki mitä teemme jonkun hyväksi, itsemme tai jonkun toisen, on puolestaan joltain toiselta pois. Eli "hyvätkin" teot ovat aina jollekin toiselle väistämättä pahaksi. Syntiin ja ei-syntiin asioiden lajittelu on oikeasti naivia ja lapsellisen suppeaa ajattelua, koska oikeasti voimme valita vain isompien ja pienempien pahojen väliltä.

" Siteeraan eilistä saarnaani: "Vuoden vaihtuminen antaa meille jälleen konkreettisen kilvoittelun mahdollisuuden parannukseen." Eli saarnatuolista Suomen kirkossa sanottua, vaikken olekaan pönäkkä. Parannusta tarvitaan."

- Millainen tuo parannus oikeasti voisi olla? Voiko jossain vaiheessa todeta "parantuneensa"?

"Ja jos te kaikki uskovat hylkäätte kirkon, mitä jää? Ketä kirkko silloin enää palvelee."

- Hyvä kysymys. Kirkko hylätään nimenomaan uskon takia. Siksi että ei uskota, tai siksi että uskotaan eri tavalla kuin kirkko virallisesti opettaa. Jos kirkko on samalla tavalla uskovien yhteisö, miksi siihen pitäisikään kuulua sellaisia, jotka eivät usko tai uskovat eri tavalla? Ketä sellainen kirkko palvelee? Vapaaehtoisuuteen perustuvassa jäsenyydessä koko kansaa on mahdotonta pitää samassa järjestössä, ja koska tutkimusten perusteella "tosiuskovia" ei ole kymmentäkään prosenttia kansasta, jäsenkato ja kirkkojen tyhjeneminen on väistämätöntä. Lähes sataprosenttinen jäsenyys valtion/kansankirkossahan on saatu aikaan vain pakolla. Kirkkoon kuuluminen oli pakollista vielä 1920-luvulle. Nyt on pakkojäsenyyden purun aika, joka kestää joitain sukupolvia, kunnes jäljellä kirkossa ovat vain ne jotka todella itse haluavat. Tämä kehitys on väistämätön, halusi sitä tai ei, ellei tule uutta jäsenyyspakkoa.

" Me yhdessä olemme Kristuksen seurakunta. Jokainen meistä omalla olemisellaan vaikuttaa siihen, minkälainen kirkkomme on."

- Samaan seurakuntaan vapaaehtoisesti kuuluminen edellyttää edes jonkinlaista yksimielisyyttä uskonopista ja sen käytännön soveltamisesta. Eri tavoin ajattelevat liittyvät eri seurakuntiin. Tätä voi verrata poliittisiin puolueisiin. Yksipuoluejärjestelmä toimii vain pakolla ja muut puolueet kieltämällä.

Tuollainen saarna on tyypillistä naispapin piipitystä. Vedotaan tunteisiin ja korostetaan yhteisöllisyyttä. Mitä muka jää jos uskovat lähtevät seurakunnasta? Pah! Ei heitä suuremmin arvostettu silloinkaan, kun he olivat seurakunnan jäseniä. Rahat pois ja pulinat vex- tyylillähän siellä on menty jo kymmeniä vuosia.

Pappi Sonja, sinäkin totisesti tarvitset lunastajaa, koska olet vastuussa(muiden pappien ohella) siitä että niin moni on joutunut seurakunnastaan lähtemään. Ehkäpä sinä saat syntisi anteeksi, ja näin voit taas saarnata nuorena, hoikkana ja menestyvänä pappina pelastuksen sanomaa niille muutamalle, joita voit sumuttaa. Eikö sinua yhtään edes hävetä?

ehdotus kuulostaa äkkiä ajatellen hyvältä, mutta mitä siitä seuraisi ja mitä mieltä itse Jumala olisi siitä?

Esillä on ollut myös se, että kirkon seurakunnan jäsenyys ei olisi asuinpaikasta kiinni, vaan kukin voisi valita itselleen parhaiten sopivan seurakunnan. Tämä saattaisi olla ratkaisu näihin ongelmiin ja saattaisi pelataa edes osan evlut kirkosta.

Käsitykseni mukaan tätä pelätään sen takia, että joistakin seurakunnista voisi kadota jäsenet. No mitä se haittaa. Kirkon palvelurakenne samalla uudistuisin. Kirkko menisi televisioon ja nettiin. Pappien kanssa voisi jutellaa paremiin puhelimitse. Niistä kirkkorakennuksista, joissa ei enää käytäisi, voisi luopua rahojen säästösyistä.

Minusta naispappeuskysymys olisi hoidettu paremmin, jos olisi sallittu syntyvän niitä seurakuntia, joissa käytäntö on toinen kuin muissa. Nyt hyviä pappeja joutui eroamaan tai erotettiin sen takia, että he koittivat noudattaa Raamattuun kirjoitettua ohjetta papin tehtävän hoidosta.

vähän näyttää siltä, että jonkun pitäis jo kertoa mikä on oikein ja mikä väärin. Kirkko voisi olla siihen varsin hyvä taho. Minusta siinä ajatuksessa ei ole mitään hävettävää. Ennen opetettiin kouluissa ja kodeissa niitä juttuja, mutta kyllä nyt on sellainen henki päällä, että kaikki on jees. Eikä jumalan sanasta tarvii ollenkaan välittää.

Ahkeruus on tyhmille, ei ole mitään pyhää, vanhempien kunnioittamista, säästää ei osata, itselle saa haalia kaiken mahdollisen, pitää olla kovat kyynärpäät, jotta pärjää; roskia voi heittää mihin tahansa, lehdistä voi lukea taitavista varkaista, onnistuineista ryöstöistä; avioeroissa ei ole syyllistä, avioliitoista noin puolet ajautuú karille, ihmisiä arvioidaan sen mukaan, mitä kukakin omistaa, lapset eivät edes häpeä, kun kiroilevat, on ei toivottuja raskauksia, jne. täällä Suomessa siis.

Maailman vähemmistö elää yltäkylläisyydessä, kun enemmistö on köyhiä, miljoonat rutiköyhiä...

entinen jäsen kirjoitti:

vähän näyttää siltä, että jonkun pitäis jo kertoa mikä on oikein ja mikä väärin. Kirkko voisi olla siihen varsin hyvä taho. Minusta siinä ajatuksessa ei ole mitään hävettävää. Ennen opetettiin kouluissa ja kodeissa niitä juttuja, mutta kyllä nyt on sellainen henki päällä, että kaikki on jees. Eikä jumalan sanasta tarvii ollenkaan välittää.

Ahkeruus on tyhmille, ei ole mitään pyhää, vanhempien kunnioittamista, säästää ei osata, itselle saa haalia kaiken mahdollisen, pitää olla kovat kyynärpäät, jotta pärjää; roskia voi heittää mihin tahansa, lehdistä voi lukea taitavista varkaista, onnistuineista ryöstöistä; avioeroissa ei ole syyllistä, avioliitoista noin puolet ajautuú karille, ihmisiä arvioidaan sen mukaan, mitä kukakin omistaa, lapset eivät edes häpeä, kun kiroilevat, on ei toivottuja raskauksia, jne. täällä Suomessa siis.

Maailman vähemmistö elää yltäkylläisyydessä, kun enemmistö on köyhiä, miljoonat rutiköyhiä...

Lue lisää

Hyvyyteen ja oikeudenmukaisuuteen voi pyrkiä myös ilman uskoa näkymättömään isättömään mieheen.

entinen jäsen kirjoitti:

vähän näyttää siltä, että jonkun pitäis jo kertoa mikä on oikein ja mikä väärin. Kirkko voisi olla siihen varsin hyvä taho. Minusta siinä ajatuksessa ei ole mitään hävettävää. Ennen opetettiin kouluissa ja kodeissa niitä juttuja, mutta kyllä nyt on sellainen henki päällä, että kaikki on jees. Eikä jumalan sanasta tarvii ollenkaan välittää.

Ahkeruus on tyhmille, ei ole mitään pyhää, vanhempien kunnioittamista, säästää ei osata, itselle saa haalia kaiken mahdollisen, pitää olla kovat kyynärpäät, jotta pärjää; roskia voi heittää mihin tahansa, lehdistä voi lukea taitavista varkaista, onnistuineista ryöstöistä; avioeroissa ei ole syyllistä, avioliitoista noin puolet ajautuú karille, ihmisiä arvioidaan sen mukaan, mitä kukakin omistaa, lapset eivät edes häpeä, kun kiroilevat, on ei toivottuja raskauksia, jne. täällä Suomessa siis.

Maailman vähemmistö elää yltäkylläisyydessä, kun enemmistö on köyhiä, miljoonat rutiköyhiä...

Lue lisää

Tämä postmoderni aika mitä elämme on sikäli hankala, että totuuksia on niin monta kuin on sen ymmärtäjääkin. Ennen kirkko opetti Raamattua ja sieltä tuli oppi hyvästä ja pahasta. EI enää, koska jollekin voi todella tulla paha mieli. Eikä tämä ole vitsi.

Kirkko instituutiona on määritellyt linjat, että synnistä ei puhuta koska se syyllistää ihmisiä. Armosta voi puhua koska siitä tulee hyvä mieli. Mutta kyllähän me sen tiedämme ettei ole armoa ilman syntiä ja päinvastoin. Mutta synnistä on tullut tabu, siitä ei saa puhua suoraan eikä varsinkaan ääneen.

Miten ihminen voi tehdä parannusta jos ei kukaan opeta mitä se on, mitä siitä seuraa ja miten niistä seurauksista voi pelastua?

Ei ihme, että kirkkokansa on hämmentynyt ja syytää kiukkuaan kohteeseen eli kirkkoon. Pelkkä kirkon suuntaan huutaminen ei auta, sieltä etsitään aina ihminen - persoona jolle voi huutaa ja jolta odottaa vastausta. Mutta kun sekään ei toimi!

Totta on, että näyttää likasangot kaatuvan Sonja-papin päälle. Kyllä me tiedämme senkin ettei Sonja sille mitään voi tässä hetkessä, että kirkko on mikä on. Mutta hän voi olla vaikuttamassa siihen mitä kirkko voisi olla. Pyydän sinulta anteesksi Sonja kipakkuuttani ja toivotan siunausta vastuulliselle ja raskaalle tehtävällesi jonka olet elämäntyöksesi valinnut.

risa rammari kirjoitti:

Tämä postmoderni aika mitä elämme on sikäli hankala, että totuuksia on niin monta kuin on sen ymmärtäjääkin. Ennen kirkko opetti Raamattua ja sieltä tuli oppi hyvästä ja pahasta. EI enää, koska jollekin voi todella tulla paha mieli. Eikä tämä ole vitsi.

Kirkko instituutiona on määritellyt linjat, että synnistä ei puhuta koska se syyllistää ihmisiä. Armosta voi puhua koska siitä tulee hyvä mieli. Mutta kyllähän me sen tiedämme ettei ole armoa ilman syntiä ja päinvastoin. Mutta synnistä on tullut tabu, siitä ei saa puhua suoraan eikä varsinkaan ääneen.

Miten ihminen voi tehdä parannusta jos ei kukaan opeta mitä se on, mitä siitä seuraa ja miten niistä seurauksista voi pelastua?

Ei ihme, että kirkkokansa on hämmentynyt ja syytää kiukkuaan kohteeseen eli kirkkoon. Pelkkä kirkon suuntaan huutaminen ei auta, sieltä etsitään aina ihminen - persoona jolle voi huutaa ja jolta odottaa vastausta. Mutta kun sekään ei toimi!

Totta on, että näyttää likasangot kaatuvan Sonja-papin päälle. Kyllä me tiedämme senkin ettei Sonja sille mitään voi tässä hetkessä, että kirkko on mikä on. Mutta hän voi olla vaikuttamassa siihen mitä kirkko voisi olla. Pyydän sinulta anteesksi Sonja kipakkuuttani ja toivotan siunausta vastuulliselle ja raskaalle tehtävällesi jonka olet elämäntyöksesi valinnut.

Lue lisää

Kiitos pohdinnoistanne. :)

Risa rammari, kiitän siunauksen toivotuksista, kyllä täällä kipakkuutta riittää, se ei loukkaa. On oma valintani olla sosiaalisessa mediassa. Ja juuri täällä kuulostelen ajatuksianne kirkosta, jotta en elä omassa kuplassani, vaan kuulen, miten kirkko ja työntekijät koetaan.

"Raamatussa ilmoitettua sanomaa ei saa muuttaa kirkollisverojen kalastelun, äänestäjien houkuttelun tai kirkosta saatavan palkkatulon vastineeksi. Jumala edellyttää erityisesti papeilta kuuliaisuutta ja valmiutta pitäytymään uskossa tilanteessa kuin tilanteessa."

Tuohon minun täytyy jälleen todeta, että ihmettelen ajatusta siitä, että kirkko toimii vain rahaa kerätäkseen. Sellainen ei ole minun kirkkoni. Minä saan tästä tottakai elämiseen välttämättömän palkan, mutta paljon helpomminkin leipänsä voisi ansaita. Kyllä tämä työ vaatii uskoa ja kutsumusta. Seurakuntatyötä tehdään Jumalan kunniaksi ja seurakunnan parhaaksi, Jumalaa ja Hänen seurakuntaansa palvellen. Sille en voi mitään, ettette usko tätä, mutta näin on. Me pitäydymme myös uskossamme, muuten työllä ei olisi mielekkyyttä.

Tuo Veli-Matin viittaus siihen, miten sallin avioliiton ulkopuolisen seksin, on jälleen yksi osoitus siitä, mitä seuraa, kun kirjoittaja ja lukija eivät tunne toisiaan ja molemmat tulkitsevat kirjoitettua sanaa omista lähtökohdistaan käsin. Viestin ydin ei ollut ihannoida tupakointia, alkoholinkäyttöä tai yhden illan juttuja, ei suinkaan. Viestin ydin oli vastata kirjoittajan kysymykseen, eikö hänen uskonsa ole riittävä, kun se on osa hänen arkeaan. Siihen vastasin, että minusta usko eletään todeksi juuri arjessa. Eettiset ratkaisut perustuvat toisilla enemmän Raamattuun, toisilla vähemmän. Ydin oli siinä, ettei omaa uskoa tarvitse pitää vähäisenä, jos elää arkea toisin kuin ne uskovat, joita käytetään "stereotypioina". Usko pyhään kolmiyhteiseen Jumalaan on aina lahja, joka antaa elämälle sisällön ja suunnnan ja tätä halusin naisen elämässä tukea.

Suhtautumiseni homoseksuaaleihin nousee taas ajatuksesta, että jokainen ihminen on arvokas Jumalan lapsi, armosta osallinen. Minulla ei ole oikeutta tuomita toisia ihmisiä.

Kysyitte, mikä on syntiä. Mistä tarvitaan parannusta. Vastaan, että kaikki se on syntiä, mikä erottaa meitä Jumalasta, taipumus luottaa enemmän itseensä ja epäillä Jumalaa. Syntiä on myös kaikki, mikä vahingoittaa toisia ihmisiä, itseä tai muuta elollista maailmaa. Jokaisella meistä on kilvoittelun tarvetta syntimme tähden.

teitä siunaten

pappi Sonja

kuunteleva_kirkko kirjoitti:

Kiitos pohdinnoistanne. :)

Risa rammari, kiitän siunauksen toivotuksista, kyllä täällä kipakkuutta riittää, se ei loukkaa. On oma valintani olla sosiaalisessa mediassa. Ja juuri täällä kuulostelen ajatuksianne kirkosta, jotta en elä omassa kuplassani, vaan kuulen, miten kirkko ja työntekijät koetaan.

"Raamatussa ilmoitettua sanomaa ei saa muuttaa kirkollisverojen kalastelun, äänestäjien houkuttelun tai kirkosta saatavan palkkatulon vastineeksi. Jumala edellyttää erityisesti papeilta kuuliaisuutta ja valmiutta pitäytymään uskossa tilanteessa kuin tilanteessa."

Tuohon minun täytyy jälleen todeta, että ihmettelen ajatusta siitä, että kirkko toimii vain rahaa kerätäkseen. Sellainen ei ole minun kirkkoni. Minä saan tästä tottakai elämiseen välttämättömän palkan, mutta paljon helpomminkin leipänsä voisi ansaita. Kyllä tämä työ vaatii uskoa ja kutsumusta. Seurakuntatyötä tehdään Jumalan kunniaksi ja seurakunnan parhaaksi, Jumalaa ja Hänen seurakuntaansa palvellen. Sille en voi mitään, ettette usko tätä, mutta näin on. Me pitäydymme myös uskossamme, muuten työllä ei olisi mielekkyyttä.

Tuo Veli-Matin viittaus siihen, miten sallin avioliiton ulkopuolisen seksin, on jälleen yksi osoitus siitä, mitä seuraa, kun kirjoittaja ja lukija eivät tunne toisiaan ja molemmat tulkitsevat kirjoitettua sanaa omista lähtökohdistaan käsin. Viestin ydin ei ollut ihannoida tupakointia, alkoholinkäyttöä tai yhden illan juttuja, ei suinkaan. Viestin ydin oli vastata kirjoittajan kysymykseen, eikö hänen uskonsa ole riittävä, kun se on osa hänen arkeaan. Siihen vastasin, että minusta usko eletään todeksi juuri arjessa. Eettiset ratkaisut perustuvat toisilla enemmän Raamattuun, toisilla vähemmän. Ydin oli siinä, ettei omaa uskoa tarvitse pitää vähäisenä, jos elää arkea toisin kuin ne uskovat, joita käytetään "stereotypioina". Usko pyhään kolmiyhteiseen Jumalaan on aina lahja, joka antaa elämälle sisällön ja suunnnan ja tätä halusin naisen elämässä tukea.

Suhtautumiseni homoseksuaaleihin nousee taas ajatuksesta, että jokainen ihminen on arvokas Jumalan lapsi, armosta osallinen. Minulla ei ole oikeutta tuomita toisia ihmisiä.

Kysyitte, mikä on syntiä. Mistä tarvitaan parannusta. Vastaan, että kaikki se on syntiä, mikä erottaa meitä Jumalasta, taipumus luottaa enemmän itseensä ja epäillä Jumalaa. Syntiä on myös kaikki, mikä vahingoittaa toisia ihmisiä, itseä tai muuta elollista maailmaa. Jokaisella meistä on kilvoittelun tarvetta syntimme tähden.

teitä siunaten

pappi Sonja

Lue lisää

Ongelma on nyt siinä, että kirkko on lähes täysin "puun ja kuoren" välisessä tilanteessa.
Minä näkisin tilanteen lähes melkein ratkaisemattomana. En tiedä jaksanko enää uskoa mihinkään muuhun kuin kirkon kahtia jakautumiseen. Ehkä ainoastaan joku kansallinen syvä kriisitilanne voisi kääntää tilanteen niin, että kirkko löytää yhteisen sävelen.
Tilanne ei voi nimittäin loputtomasti jatkua niin, että kirkon johto aivankuin kääntyilee puolelta toiselle lähes akselillä itä-länsi. Se syö kirkon uskottavuuden molemmilta tahoilta. Nyt kirkon näkyvin ja kuuluvin osa pyrkii miellyttämään sitä osaa kirkosta, joka taas ei varsinaisesti kirkosta edes ole kiinnostunut, muutoin kuin yleisten yhteiskunnallisten tavoitteiden tähden. Kun nämä tavoitteet on saavutettu, tämä osa melko varmasti hylkää kirkon. Siinä vaiheessa toinen puoli, joka nyt vielä kirkkoa haluaisi palvella, on jo siirtynyt muualle. Kirkko on tällä tyylillä menettämässä sanomansa ja sitäkautta uskottavuutensa. Pelkkänä sosiaalis-eettisenä instanssina kirkko ei koskaan menesty. Sosiaaliseettisesti ajattelevia ryhmittymiä on jo aivan riittäviin, ja kristinuskosta kiinnostumattomat ihmiset pikkuhiljaa vaihtavat mieluummin tälläisiin kristinuskosta puhdistettuihin versioihin.
Enpä tiedä mitä edes halusin sanoa. Jonkinlainen vuodatus nyt kai tämäkin.

kuunteleva_kirkko kirjoitti:

Kiitos pohdinnoistanne. :)

Risa rammari, kiitän siunauksen toivotuksista, kyllä täällä kipakkuutta riittää, se ei loukkaa. On oma valintani olla sosiaalisessa mediassa. Ja juuri täällä kuulostelen ajatuksianne kirkosta, jotta en elä omassa kuplassani, vaan kuulen, miten kirkko ja työntekijät koetaan.

"Raamatussa ilmoitettua sanomaa ei saa muuttaa kirkollisverojen kalastelun, äänestäjien houkuttelun tai kirkosta saatavan palkkatulon vastineeksi. Jumala edellyttää erityisesti papeilta kuuliaisuutta ja valmiutta pitäytymään uskossa tilanteessa kuin tilanteessa."

Tuohon minun täytyy jälleen todeta, että ihmettelen ajatusta siitä, että kirkko toimii vain rahaa kerätäkseen. Sellainen ei ole minun kirkkoni. Minä saan tästä tottakai elämiseen välttämättömän palkan, mutta paljon helpomminkin leipänsä voisi ansaita. Kyllä tämä työ vaatii uskoa ja kutsumusta. Seurakuntatyötä tehdään Jumalan kunniaksi ja seurakunnan parhaaksi, Jumalaa ja Hänen seurakuntaansa palvellen. Sille en voi mitään, ettette usko tätä, mutta näin on. Me pitäydymme myös uskossamme, muuten työllä ei olisi mielekkyyttä.

Tuo Veli-Matin viittaus siihen, miten sallin avioliiton ulkopuolisen seksin, on jälleen yksi osoitus siitä, mitä seuraa, kun kirjoittaja ja lukija eivät tunne toisiaan ja molemmat tulkitsevat kirjoitettua sanaa omista lähtökohdistaan käsin. Viestin ydin ei ollut ihannoida tupakointia, alkoholinkäyttöä tai yhden illan juttuja, ei suinkaan. Viestin ydin oli vastata kirjoittajan kysymykseen, eikö hänen uskonsa ole riittävä, kun se on osa hänen arkeaan. Siihen vastasin, että minusta usko eletään todeksi juuri arjessa. Eettiset ratkaisut perustuvat toisilla enemmän Raamattuun, toisilla vähemmän. Ydin oli siinä, ettei omaa uskoa tarvitse pitää vähäisenä, jos elää arkea toisin kuin ne uskovat, joita käytetään "stereotypioina". Usko pyhään kolmiyhteiseen Jumalaan on aina lahja, joka antaa elämälle sisällön ja suunnnan ja tätä halusin naisen elämässä tukea.

Suhtautumiseni homoseksuaaleihin nousee taas ajatuksesta, että jokainen ihminen on arvokas Jumalan lapsi, armosta osallinen. Minulla ei ole oikeutta tuomita toisia ihmisiä.

Kysyitte, mikä on syntiä. Mistä tarvitaan parannusta. Vastaan, että kaikki se on syntiä, mikä erottaa meitä Jumalasta, taipumus luottaa enemmän itseensä ja epäillä Jumalaa. Syntiä on myös kaikki, mikä vahingoittaa toisia ihmisiä, itseä tai muuta elollista maailmaa. Jokaisella meistä on kilvoittelun tarvetta syntimme tähden.

teitä siunaten

pappi Sonja

Lue lisää

***Seurakuntatyötä tehdään Jumalan kunniaksi ja seurakunnan parhaaksi, Jumalaa ja Hänen seurakuntaansa palvellen. Sille en voi mitään, ettette usko tätä, mutta näin on***

Minä uskon kyllä ja olen valitettavasti laittanut merkille, että järjestys on aina ollut väärä. Ensin tulisi olla ihminen, sitten vasta kaikki muu. Nyt ensimmäinen prioriteetti on uskonvarassa oleva myytti, toisena uskonvaraiseen myyttiin uskovat so. sisäinen hegemonia, joka erottelee ihmiset; NE ja ME.

**Usko pyhään kolmiyhteiseen Jumalaan on aina lahja, joka antaa elämälle sisällön ja suunnnan***

Usko kolimyhteyteen on usko myyttiin. ELÄMÄ on itsessään lahja, miksi se ei riitä? Eikö elämän tarkoituksen valjastaminen taikauskoon ole elämän arvokkuuden halventamista? Elämällä on juuri se sisältö, minkä sille itse annat.

***Vastaan, että kaikki se on syntiä, mikä erottaa meitä Jumalasta, taipumus luottaa enemmän itseensä ja epäillä Jumalaa***

Tuolla väitteellä annat ymmärtää, että minä olen siis silmissäsi syntinen, koska ateistina minä olen erossa jumalastasi, mutta sanot ettei siunulla ole oikeutta tuomita. Silti niin teet. Minusta on äärimmäisen terveellistä kilpailla nimenomaan itsensä kanssa, pyrkiä parempaan ja kehittyä ihmisenä. Muuten minusta tulisi vain veltto fatalisti.

Minusta asiaa, mitä eniten totuudeksi väitetään, tulisi aina epäillä eniten. Jos oletettu totuus ei epäilyä kestä, se tuskin lienee totuus. Uskovaiset ovat kuitenkin kaikkein mustasukkaisimpia oman uskonsa suhteen ja systemaattisesti pyrkivät tukahduttamaan epäilyn ja kyseenalaistamisen soraäänet joka on johtanut täysin käsittämättömään Usko vs. Tiede-asetelmaan.

Gagarin kirjoitti:

***Seurakuntatyötä tehdään Jumalan kunniaksi ja seurakunnan parhaaksi, Jumalaa ja Hänen seurakuntaansa palvellen. Sille en voi mitään, ettette usko tätä, mutta näin on***

Minä uskon kyllä ja olen valitettavasti laittanut merkille, että järjestys on aina ollut väärä. Ensin tulisi olla ihminen, sitten vasta kaikki muu. Nyt ensimmäinen prioriteetti on uskonvarassa oleva myytti, toisena uskonvaraiseen myyttiin uskovat so. sisäinen hegemonia, joka erottelee ihmiset; NE ja ME.

**Usko pyhään kolmiyhteiseen Jumalaan on aina lahja, joka antaa elämälle sisällön ja suunnnan***

Usko kolimyhteyteen on usko myyttiin. ELÄMÄ on itsessään lahja, miksi se ei riitä? Eikö elämän tarkoituksen valjastaminen taikauskoon ole elämän arvokkuuden halventamista? Elämällä on juuri se sisältö, minkä sille itse annat.

***Vastaan, että kaikki se on syntiä, mikä erottaa meitä Jumalasta, taipumus luottaa enemmän itseensä ja epäillä Jumalaa***

Tuolla väitteellä annat ymmärtää, että minä olen siis silmissäsi syntinen, koska ateistina minä olen erossa jumalastasi, mutta sanot ettei siunulla ole oikeutta tuomita. Silti niin teet. Minusta on äärimmäisen terveellistä kilpailla nimenomaan itsensä kanssa, pyrkiä parempaan ja kehittyä ihmisenä. Muuten minusta tulisi vain veltto fatalisti.

Minusta asiaa, mitä eniten totuudeksi väitetään, tulisi aina epäillä eniten. Jos oletettu totuus ei epäilyä kestä, se tuskin lienee totuus. Uskovaiset ovat kuitenkin kaikkein mustasukkaisimpia oman uskonsa suhteen ja systemaattisesti pyrkivät tukahduttamaan epäilyn ja kyseenalaistamisen soraäänet joka on johtanut täysin käsittämättömään Usko vs. Tiede-asetelmaan.

Lue lisää

...epäile niitä, jotka ovat sen löytäneet.

Tämä viisaus esitetään mm. André Giden sanomana, mutta voi olla vanhempaakin perua.

"Minusta asiaa, mitä eniten totuudeksi väitetään, tulisi aina epäillä eniten. Jos oletettu totuus ei epäilyä kestä, se tuskin lienee totuus."

- Tämän takia juuri uskontoja pitää erityisesti epäillä ja kyseenalaistaa, koska ne väittävät totuutta julistavansa. Jos ne eivät siitä kestä, tai edes siihen suostu, on ilmeistä, että kyseessä ei mikään totuus ole.

"Uskovaiset ovat kuitenkin kaikkein mustasukkaisimpia oman uskonsa suhteen ja systemaattisesti pyrkivät tukahduttamaan epäilyn ja kyseenalaistamisen soraäänet joka on johtanut täysin käsittämättömään Usko vs. Tiede-asetelmaan."

- Tästä hyvänä esimerkkinä mm. piispa Heikka, joka kirjoitti jo nyttemmin poistetussa blogissaan, että "uskontojen totuusarvon punnitseminen ei kuulu tieteen mandaattiin". Usko-tiede - jako on todellakin täysin käsittämätön, ja sen tarkoituksena on vain immunisoida uskonto epäilyltä ja kyseenalaistamiselta.

kuunteleva_kirkko kirjoitti:

Kiitos pohdinnoistanne. :)

Risa rammari, kiitän siunauksen toivotuksista, kyllä täällä kipakkuutta riittää, se ei loukkaa. On oma valintani olla sosiaalisessa mediassa. Ja juuri täällä kuulostelen ajatuksianne kirkosta, jotta en elä omassa kuplassani, vaan kuulen, miten kirkko ja työntekijät koetaan.

"Raamatussa ilmoitettua sanomaa ei saa muuttaa kirkollisverojen kalastelun, äänestäjien houkuttelun tai kirkosta saatavan palkkatulon vastineeksi. Jumala edellyttää erityisesti papeilta kuuliaisuutta ja valmiutta pitäytymään uskossa tilanteessa kuin tilanteessa."

Tuohon minun täytyy jälleen todeta, että ihmettelen ajatusta siitä, että kirkko toimii vain rahaa kerätäkseen. Sellainen ei ole minun kirkkoni. Minä saan tästä tottakai elämiseen välttämättömän palkan, mutta paljon helpomminkin leipänsä voisi ansaita. Kyllä tämä työ vaatii uskoa ja kutsumusta. Seurakuntatyötä tehdään Jumalan kunniaksi ja seurakunnan parhaaksi, Jumalaa ja Hänen seurakuntaansa palvellen. Sille en voi mitään, ettette usko tätä, mutta näin on. Me pitäydymme myös uskossamme, muuten työllä ei olisi mielekkyyttä.

Tuo Veli-Matin viittaus siihen, miten sallin avioliiton ulkopuolisen seksin, on jälleen yksi osoitus siitä, mitä seuraa, kun kirjoittaja ja lukija eivät tunne toisiaan ja molemmat tulkitsevat kirjoitettua sanaa omista lähtökohdistaan käsin. Viestin ydin ei ollut ihannoida tupakointia, alkoholinkäyttöä tai yhden illan juttuja, ei suinkaan. Viestin ydin oli vastata kirjoittajan kysymykseen, eikö hänen uskonsa ole riittävä, kun se on osa hänen arkeaan. Siihen vastasin, että minusta usko eletään todeksi juuri arjessa. Eettiset ratkaisut perustuvat toisilla enemmän Raamattuun, toisilla vähemmän. Ydin oli siinä, ettei omaa uskoa tarvitse pitää vähäisenä, jos elää arkea toisin kuin ne uskovat, joita käytetään "stereotypioina". Usko pyhään kolmiyhteiseen Jumalaan on aina lahja, joka antaa elämälle sisällön ja suunnnan ja tätä halusin naisen elämässä tukea.

Suhtautumiseni homoseksuaaleihin nousee taas ajatuksesta, että jokainen ihminen on arvokas Jumalan lapsi, armosta osallinen. Minulla ei ole oikeutta tuomita toisia ihmisiä.

Kysyitte, mikä on syntiä. Mistä tarvitaan parannusta. Vastaan, että kaikki se on syntiä, mikä erottaa meitä Jumalasta, taipumus luottaa enemmän itseensä ja epäillä Jumalaa. Syntiä on myös kaikki, mikä vahingoittaa toisia ihmisiä, itseä tai muuta elollista maailmaa. Jokaisella meistä on kilvoittelun tarvetta syntimme tähden.

teitä siunaten

pappi Sonja

Lue lisää

"Kysyitte, mikä on syntiä. Mistä tarvitaan parannusta. Vastaan, että kaikki se on syntiä, mikä erottaa meitä Jumalasta, taipumus luottaa enemmän itseensä ja epäillä Jumalaa. Syntiä on myös kaikki, mikä vahingoittaa toisia ihmisiä, itseä tai muuta elollista maailmaa. Jokaisella meistä on kilvoittelun tarvetta syntimme tähden."

Tämä on hyvä vastaus ja syvällisesti tosi. Se on kuitenkin vähän ympäripyöreä. Kannattaisi painottaa sitä, että synti ei ole fiiliksiä: vaikka minustaa tuntuisi siltä, että jokin asia ei erota minua Jumalasta, se voi silti erottaa minut Jumalasta.

Synti liittyy moraaliin, mutta ei tyhjene siihen. Moraalista ei kuitenkaan voida puhua ilman syntiä. Viime kädessä se tarkoittaa sitä, moraali on mielekäs kategoria ainostaan teologisessa kontekstissa. Tämä on tosiasia, joka harmittaa monia ateisteja, mutta minkäs teet. Tässä kysymyksessä se ateistien paljon mainostettu "älyllinen rehellisyys" punnitaan.

kuunteleva_kirkko kirjoitti:

Kiitos pohdinnoistanne. :)

Risa rammari, kiitän siunauksen toivotuksista, kyllä täällä kipakkuutta riittää, se ei loukkaa. On oma valintani olla sosiaalisessa mediassa. Ja juuri täällä kuulostelen ajatuksianne kirkosta, jotta en elä omassa kuplassani, vaan kuulen, miten kirkko ja työntekijät koetaan.

"Raamatussa ilmoitettua sanomaa ei saa muuttaa kirkollisverojen kalastelun, äänestäjien houkuttelun tai kirkosta saatavan palkkatulon vastineeksi. Jumala edellyttää erityisesti papeilta kuuliaisuutta ja valmiutta pitäytymään uskossa tilanteessa kuin tilanteessa."

Tuohon minun täytyy jälleen todeta, että ihmettelen ajatusta siitä, että kirkko toimii vain rahaa kerätäkseen. Sellainen ei ole minun kirkkoni. Minä saan tästä tottakai elämiseen välttämättömän palkan, mutta paljon helpomminkin leipänsä voisi ansaita. Kyllä tämä työ vaatii uskoa ja kutsumusta. Seurakuntatyötä tehdään Jumalan kunniaksi ja seurakunnan parhaaksi, Jumalaa ja Hänen seurakuntaansa palvellen. Sille en voi mitään, ettette usko tätä, mutta näin on. Me pitäydymme myös uskossamme, muuten työllä ei olisi mielekkyyttä.

Tuo Veli-Matin viittaus siihen, miten sallin avioliiton ulkopuolisen seksin, on jälleen yksi osoitus siitä, mitä seuraa, kun kirjoittaja ja lukija eivät tunne toisiaan ja molemmat tulkitsevat kirjoitettua sanaa omista lähtökohdistaan käsin. Viestin ydin ei ollut ihannoida tupakointia, alkoholinkäyttöä tai yhden illan juttuja, ei suinkaan. Viestin ydin oli vastata kirjoittajan kysymykseen, eikö hänen uskonsa ole riittävä, kun se on osa hänen arkeaan. Siihen vastasin, että minusta usko eletään todeksi juuri arjessa. Eettiset ratkaisut perustuvat toisilla enemmän Raamattuun, toisilla vähemmän. Ydin oli siinä, ettei omaa uskoa tarvitse pitää vähäisenä, jos elää arkea toisin kuin ne uskovat, joita käytetään "stereotypioina". Usko pyhään kolmiyhteiseen Jumalaan on aina lahja, joka antaa elämälle sisällön ja suunnnan ja tätä halusin naisen elämässä tukea.

Suhtautumiseni homoseksuaaleihin nousee taas ajatuksesta, että jokainen ihminen on arvokas Jumalan lapsi, armosta osallinen. Minulla ei ole oikeutta tuomita toisia ihmisiä.

Kysyitte, mikä on syntiä. Mistä tarvitaan parannusta. Vastaan, että kaikki se on syntiä, mikä erottaa meitä Jumalasta, taipumus luottaa enemmän itseensä ja epäillä Jumalaa. Syntiä on myös kaikki, mikä vahingoittaa toisia ihmisiä, itseä tai muuta elollista maailmaa. Jokaisella meistä on kilvoittelun tarvetta syntimme tähden.

teitä siunaten

pappi Sonja

Lue lisää

"Vastaan, että kaikki se on syntiä, mikä erottaa meitä Jumalasta, taipumus luottaa enemmän itseensä ja epäillä Jumalaa."

- Minä epäilen Jumalaa, hyvin vahvasti. Käytännössä en usko Jumalaan ollenkaan, ja ehdottomasti luotan enemmän omiin, kuin Jumalan tekoihin. Olen siis käsitykseksi mukaan syntinen ja elän jatkuvasti synnissä,

" Syntiä on myös kaikki, mikä vahingoittaa toisia ihmisiä, itseä tai muuta elollista maailmaa."

- Kaikki mitä teemme, vahingoittaa itse asiassa koko ajan joitain tai kaikkia näistä. Se että ylipäätään elämme vie pois resursseja muulta elolliselta. Käytämme muuta elollista maailmaa ravinnoksemme, viemme elintilaa muulta elolliselta, mikrobiologiselta tasolta makrobiologiselle tasolle asti. Tätä naivisti ajattelevan ja narsistisesti luomakunnan kruununa itseänsä pitävän ihmisen voi olla saarnastuolistaan vaikea havaita ja käsittää. Mutta kaikki elämä tapahtuu kuitenkin toisten elollisten kustannuksella. Samoin on itsemme kanssa. Kaikki mikä ei tapa ei suinkaan vahvista vaan vahingoittaa. Ympäristö vahingoittaa meitä koko ajan, kunnes lopulta elämämme päättyy.

Toisten, itsemme ja muun elollisen vahingoittamiselle ei ole muuta vaihtoehtoa kuin lakata elämästä. Voimme enintään yrittää olla vahingoittamatta muuta maailmaa mahdollisimman vähän. Tästä lähtökohdasta koko synnin käsite on mieletön. Ei ole mahdollista tehdä jakoa syntiin ja ei-syntiin, vaan enintään isompiin ja pienempiin synteihin. Siinä mielessä olemme kaikki syntisiä, parantumattomasti. Ja siinä on Sonjallekin kilvoittelemista.

Sus siunakkoon...

Luin ketjun päällisin puolin ja siinä on aika paljon samaa monella mitä itsekin ajattelen kirkon tilasta. En ole ehkä noin radikaalisti asiaa ilmaisemassa kuin aloittaja. Vähän tuntui jo pahalta, mutta huolissani ja pahoillani olen monesta kirkon asiasta tällä hetkellä.

Minä sanoisin niin, että kirkon pitäisi todella nyt uudistua. SIIS UUDISTUA. Mutta missä. Minun mielestäni menetelmissä ja ja sisällön tuoreessa esille tuomisessa.
Sisältöön eli sanomaan taas pitäisi pureutua yhä syvemmälle, eikä suinkan vesittää sitä.

nina.ellen kirjoitti:

Luin ketjun päällisin puolin ja siinä on aika paljon samaa monella mitä itsekin ajattelen kirkon tilasta. En ole ehkä noin radikaalisti asiaa ilmaisemassa kuin aloittaja. Vähän tuntui jo pahalta, mutta huolissani ja pahoillani olen monesta kirkon asiasta tällä hetkellä.

Minä sanoisin niin, että kirkon pitäisi todella nyt uudistua. SIIS UUDISTUA. Mutta missä. Minun mielestäni menetelmissä ja ja sisällön tuoreessa esille tuomisessa.
Sisältöön eli sanomaan taas pitäisi pureutua yhä syvemmälle, eikä suinkan vesittää sitä.

Lue lisää

"Minä sanoisin niin, että kirkon pitäisi todella nyt uudistua. SIIS UUDISTUA. Mutta missä. Minun mielestäni menetelmissä ja ja sisällön tuoreessa esille tuomisessa."

Taannoin eräässä hupailevassa nettilehdessä oli artikkeli siitä, miksi puunjalostusteollisuutta lakoaa maassamme kuin mäntyä syysmyrskyssä. Jutussa teollisuuspamput miettivät miksei pahvi kelpaa, ja päättivät uudistua uusilla sloganeilla, kuten "hyvää pahvia halvalla" ja "meidän pahvi on parasta" (en muista tarkalleen sanamuotoja).

Tällä yritin sanoa sitä, että ei saman tuotteen mainostaminen uudella tavalla auta, jos tuote on vanhentunut.

(ja tähän perään on turha kirjoittaa mitään "mutta rakkauden sanoma ei voi koskaan vanhentua vai vihaatko sinä ihmistä etkö halua että on rakkautta ja sitä levitetään ja nynnynnyy... Jokainen jeesus-kauppias varmasti ymmärsi mitä tarkoitin)

Rami Bar-Amin kirjoitti:

"Minä sanoisin niin, että kirkon pitäisi todella nyt uudistua. SIIS UUDISTUA. Mutta missä. Minun mielestäni menetelmissä ja ja sisällön tuoreessa esille tuomisessa."

Taannoin eräässä hupailevassa nettilehdessä oli artikkeli siitä, miksi puunjalostusteollisuutta lakoaa maassamme kuin mäntyä syysmyrskyssä. Jutussa teollisuuspamput miettivät miksei pahvi kelpaa, ja päättivät uudistua uusilla sloganeilla, kuten "hyvää pahvia halvalla" ja "meidän pahvi on parasta" (en muista tarkalleen sanamuotoja).

Tällä yritin sanoa sitä, että ei saman tuotteen mainostaminen uudella tavalla auta, jos tuote on vanhentunut.

(ja tähän perään on turha kirjoittaa mitään "mutta rakkauden sanoma ei voi koskaan vanhentua vai vihaatko sinä ihmistä etkö halua että on rakkautta ja sitä levitetään ja nynnynnyy... Jokainen jeesus-kauppias varmasti ymmärsi mitä tarkoitin)

Lue lisää

Totuus ei vanhene.