Moi, en tiedä mistä muualta kysyä.....Olen 31-vuotias, vauvakuumeesta ja synnytyspelosta kärsivä nainen, ja pelkään kuollakseni sitä KIPUA mitä synnytys aiheuttaa. En siis mitään itsekontrollin menettämistä tms.
Mulla on ihana mies joka haluaa lasta ja on valmis tukemaan mua.
Mut mä en silti silti ole raskaana, sen takia, et mä en saa itse päättää miten synnytän....haluaisin sektion, keisarinleikkauksen, kivuttoman....
Mitä mä teen???? Inhoan kipua, lävistystä varten piti vetää hirveät perseet (oli sovittu lävistäjän kanssa) ja tatuoinnista ei tullu mitään ilman puudutusta, sattu ihan perkuleesti ja oli pakko hakee apteekista Emla voidetta,(onneksi sitä saa nykyään ilman reseptiä)....
Ei oo totta, et jos tosiaan haluut jotain (tatuoinnin), sä kestät sen kivun, ja se kuva on palkka siitä kivusta. Mä tosiaan halusin sen kuvan, enkä oo katunu sitä, AINOO MITÄ OON KATUNU, (siis tos tatskas, on se) et en hankkinu sitä AIEMMIN. Ja se johtu pelosta.
Haluan tosissani lapsen, mutta en varmana synnytä sitä. Miten voin varmistaa keiralileikkauksen ENNEN kuin tulen raskaaksi?
Kun olin 15-vuotias, terkkari sanoi mulle, et mul on niin kapea lantio, et jos tulen raskaaksi, en pysty synnyttää ja mulle tehtäis sektio. Nykyään mun perse on levinny, mut sehän on vaan läskiä, eihän ne lantioluut oo mihinkään levinny? Ja kyllä mä voin laihduttaa entisiin mittoihin et saisin sektion, tekisin mitä vaan.......
Pystyykö ennen raskautta käymään gynekologilla mitattamassa vaikka kohdun tilavuuden ja saada paperit sektioon?
Olkaa kilttejä, älkääkä haukkuko, mä vaan oon varma, etten mä ikinä selviä hengissä synnytyksestä, sen takia myös adoptio käy tosi usein mielessä.
Mulla on ihana mies joka haluaa lasta ja on valmis tukemaan mua.
Mut mä en silti silti ole raskaana, sen takia, et mä en saa itse päättää miten synnytän....haluaisin sektion, keisarinleikkauksen, kivuttoman....
Mitä mä teen???? Inhoan kipua, lävistystä varten piti vetää hirveät perseet (oli sovittu lävistäjän kanssa) ja tatuoinnista ei tullu mitään ilman puudutusta, sattu ihan perkuleesti ja oli pakko hakee apteekista Emla voidetta,(onneksi sitä saa nykyään ilman reseptiä)....
Ei oo totta, et jos tosiaan haluut jotain (tatuoinnin), sä kestät sen kivun, ja se kuva on palkka siitä kivusta. Mä tosiaan halusin sen kuvan, enkä oo katunu sitä, AINOO MITÄ OON KATUNU, (siis tos tatskas, on se) et en hankkinu sitä AIEMMIN. Ja se johtu pelosta.
Haluan tosissani lapsen, mutta en varmana synnytä sitä. Miten voin varmistaa keiralileikkauksen ENNEN kuin tulen raskaaksi?
Kun olin 15-vuotias, terkkari sanoi mulle, et mul on niin kapea lantio, et jos tulen raskaaksi, en pysty synnyttää ja mulle tehtäis sektio. Nykyään mun perse on levinny, mut sehän on vaan läskiä, eihän ne lantioluut oo mihinkään levinny? Ja kyllä mä voin laihduttaa entisiin mittoihin et saisin sektion, tekisin mitä vaan.......
Pystyykö ennen raskautta käymään gynekologilla mitattamassa vaikka kohdun tilavuuden ja saada paperit sektioon?
Olkaa kilttejä, älkääkä haukkuko, mä vaan oon varma, etten mä ikinä selviä hengissä synnytyksestä, sen takia myös adoptio käy tosi usein mielessä.
Vastaukset 20
Vanhimmat
etukäteen ottaa selvää mitoista, mutta eiväthän ne raskauden aikana ole samat, lantio levenee jne. Ja ei-raskaana ei saa kyllä sitä sectio-lupaa ellei siihen ole todella pätevät syyt. Ja kohdun tilavuudella (?) ei ole mitään tekemistä section kanssa.
Miten terveydenhoitaja on voinut moista sanoa? Tuskin sinua on tutkittu silloin magneettikuvia ottamalla.
Sectio toki itsessään on kivuton, sen sijaan sen jälkeen harvemmin ollaan kivuttomia.......toisilla toipuminen kestää pitkään ja on kivuliasta. Onhan kyseessä leikkaus. Eli pelkäät kipua. Sitä on sitten section jälkeen.
Käännyhän gynekologisi puoleen ja ota tämä asia esille.
Itse olen synnyttänyt kahdesti, toisella kerralla sectio etisistukan takia. Mielummin valitsisin alatiesynnytyksen. Joka nyt onneksi on tulossa jos kaikki menee loppuun asti samalla tavalla, olen viikoilla 32
ohjataan yleensä pelkopolille. Siellä on mahdollisuus ihan psykologin kanssa käsitellääntulevaa synnytystä ja sitä pelkoa.Ystäväni koki saavansa tätä kautta apua omaan pelkoonsa.Hän synnytti alakautta ja kaikki sujui hyvin.Sen tiedän, että sektiota ei äidin pelon takia juurikaan Suomessa tehdä. Ystävänikin olisi aluksi kovasti halunut sitä sektiota, mutta sitten kävi pelkopolilla ja sai apua siihen ja loppu sujuikin hyvin.
En osaa siis kauheasti lohduttavia sanoja sinulle antaa.Toivon kuitenkin että voitat pelkosi ja et ainakaan sen vuoksi jätä omia lapsia hankkimatta.Meinaa sitten kun niitä on, ei voi kuvitellakaan elämää ilman heitä. Tsemppiä!
Vai että pelkopolille? Enmpä ole tuollaisesta kuullutkaan.
Itse en missään siis MISSÄÄN nimessä halua lapsia,e n ainuttakaan. Syinä tähän ovat paitsi raskausajan ulkonäkömuutokset, KIPU, ja ne kakkavaipat ja koko yön kestävät huutosessiot. Joo, kaikki vauvat eivät ole samanlaisia, mutta suurin osa. Ja jokatapauksessa niitä pitää nousta keskellä yötäkin imettämään muutaman tunnin välein.
Mieheni serkku, joka on ystävättäremme, sai juuri lapsen avokkinsa kanssa. Ei millään pahalla, mutta toivon todella, että vauvakuume ei osu mieheeni, sillä silloin olen PULASSA. Raskaaksi en tahdo mistään hinnasta enkä voisi kuvitella itseäni äidiksikään. Minulle riittää mieheni.
Tämä nyt oli vain minun mielipiteeni eikä edes liittynyt asiaan mitenkään, mutta toivotan silti onnea kaikille tuleville ja jo tuoreille äideille!
No se sektio sillä hetkellä, kun se tehdään, on toki kivuton, mutta kyllä sitä parin tunnin sisällä kivut tulee. Jälkisupistukset sektiohaavan kanssa ei oo kivoja. Ja toipumisessa menee jonkin verran pidempään, kuin alatiesynnytyksen jälkeen, jos kaikki menee hyvin.
Mulle eka lapsi syntyi sektiolla, ja meni ihan ok. Toinen alakautta ja vaikka pelkäsin kipua, selvisin hyvin. Se synnytyskipu muuten on aivan muuta, kuin lävistyksen tai tatuoinnin otossa. Ei sitä voi verratakaan noihin. On aivan erilaista ja siksi eri tavoin kestettävissäkin. Ja kyllä nykyään on sen verran tehokkaat puudutteet ja kivunhallintakeinot, ettei paljoa tarvitse kärsiä. Mulla muutama tunti oli hieman tuskaista ja epiduraalin jälkeen ei tuntunut mikään enää missään. Ei edes ponnistus.
Lantion tilavuuden voi mitata ainoastaan magneettikuvalla. Päällepäin mittoja ei voi arvioida. Mulla todella kapea "pojan" lantio, mutta hyvinpää tuolta mahtui. Ja kävin magneettikuvassa. Sekin muuten otetaan tarvittaessa vasta loppuraskaudessa, jotta saadaan parhaat mitat ja voidaan verrata niitä vauvan kokoon. Lantio antaa jonkin verran periksi viellä raskauden edetessä.
Sektiota ei kenellekään luvata etukäteen ilman esim rakenteellista vikaa tms.
Ja kivutonta synnytystä tai edes sektiota ei ole olemassakaan. Sektio voi joskus olla hieman kivuttomampi, mutta joskus pahempikin. Synnytyksen jälkeen kun ne supistuskivut loppuu kuin seinään. Sektion jälkeen ne kivut vasta alkavat. Ja sektion jälkeen tuleva haavakipu on mielestäni paljon ikävämmän tuntuista, koska se on sellaista viiltävää ja jatkuvampaa.
No, kuitenkin kannattaa rohkaistua, jos lapsen haluatte ja otat sitten ekassa neuvolassa jo asian puheeksi, jotta pääset pelkopolille ajoissa.
Joo onhan se leikkaus kivuton joo mut sen jälkeen ei! olin reilun viikon kauhean kipeä kun haava oli tietämättäni tulehtunu(olo hematooma haavassa) no jouduin sit takas saitaalaan 4 päiväksi ja kuukausien haavanhoidot oli edessä..eli kärsin kauan sektiosta! olisin halunnut synnyttää alakautta mutta mahdollisuutta ei annettu
psykologin luona käyminen? Terapia? Jokainen kokee sen kivun niin erillä tavalla. Itse odotan 3. ja voin sanoa ettei mitenkään houkuttele kokea sitä kipua.....aion silti synnyttää ala kautta.
Minulla on kokemusta molemmista synnytystavoista, yksi sektio, yksi alatie puudutuksilla ja yksi alatie luomuna.
Näistä kolmesta sektio sattuu eniten. Eli jos kipua pelkäät niin älä hyvä ihminen sektioon haikaile.
Ainakin minun sektio oli kivuton ja sektion jälkeiseen kipuun sai lääkitystä. Parin päivän jälkeen en niitä enää tarvinnut.
Kiitos vastauksista!
En oo pelänny supistuksia, vaan sitä että mun toosa repeää.Olen kuullut että joillakin synnytys on kestänyt jotain vuorokauden!!! Kuinka kauan se ponnistusvaihde sitten kestää? En pysty käsittämään miten sieltä mahtuu tulemaan ulos niin iso ihmisenalku. Ja oon kuullu kokemuksia repeämisistä ja välilihan leikkauksista.
Kuinka paljon ne supistukset sitten sattuu??? Kohta alan sit varmaan pelkää niitäkin.....
Kyllä mä järjellä ajateltuna tiedän, että harva siihen synnytykseen tänä päivänä kuolee, ja et se kestää sen mitä se kestää ja on ohi sitten, mutta tunteella mä tiedän 99% varmuudella, että menen paniikkiin, alan vaan kirkuu, hyperventiloida, kieltäydyn yhteistyöstä, itken ja varmaan lyön kätilöä nyrkillä ja lopputulos on se et mulle on pakko tehdä hätäsektio.
Olen varannut ajan psykologille ens viikolle, mut tällä hetkellä kallistun kyllä vielä keisarileikkauksen puolelle.....
Voin sitte psykon jälkeen kirjotella.
Se minkä kuvan on esim. äidiltään ja muilta ihmisiltä saanut siitä, minkälaista synnytys on, vaikuttaa kyllä aika paljon.
Itse en jaksa murehtia ainakaan vielä miltä synnytys tulee tuntumaan (rv. 24 menossa). Tai siis varmasti sattuu ihan saakelisti, enkä pysty edes mielikuvituksessani kuvittelemaan sitä kivun määrää. Oma äitini kertoi jo kun olin lapsi ja asiaa kyselin, että ei sitä kipua jälkikäteen enää muista ja että hänen tapauksessaan hän oli jo aivan valmis mihin tahansa kunhan lapsi tulee ulos jollain tavalla. Eli kun monta kuukautta on odottanut ja vikat viikot vielä rukoillut että pääsisi siitä isosta mahasta jo eroon niin se on vaan helpotus että synnytys alkaa. Sitä keskittää ajatukset siihen lapseen ja siihen että se tulis ulos, ei siihen omaan napaan ja kipuun. Lisäksi nykyään on puudutus- ja kipulääkkeet. Ennen muinoin ei ollut mitään kivunlievitystä. Mä ainakin saan siitä voimaa, että mietin kuinka moni muukin nainen on synnytyksen käynyt läpi, jotkut jopa monta kertaa, ja ovat siitä hengissä selvinneet.
Lisäksi se on etuoikeus että saa kokea synnytyksen. Lapsettomuus on lisääntynyt. Uskon myös että raskaus, synnytys ja lapsen kasvatus tuo sellaista elämänkokemusta, mikä kasvattaa ihmisenä aivan eri sfääreissä kuin esim. työelämässä saavutetut tavoitteet. Semmoinen elämänviisaus ja tyytyväisyys kasvaa ainakin hetkellisesti.
Tuo sun terkkas on varmasti aiheuttanut sulle trauman höpöttelemällä sulle ohi suunsa siitä kapeasta lantiosta. Siis ei tuollaista oikeasti kuuluisi terkan sanoa ainakaan ääneen. Lantio levenee aika paljon murrosiän jälkeen. Sitä paitsi kyllä sitä pääsee synnytystavan arviointiin jos vähänkään epäillään että vauva ei mahtuisi lantiosta ulos. Sitä voi itse pyytää ja sen varmasti saa varsinkin jos kärsii tollasesta traumasta. Paljon järkevämpää on terveydenhuollonkin mielestä arvioida synnytystapa etukäteen kuin sitten synnytyshetkellä katsella turhaan huhkivaa äitiä ja lopuksi tehdä hätäsektio kun vauva ei vaan mahdu ulos.
leveyttä ole tutkittu silloin teininä, outo heitto terkkarilta....Eihän ole?
"Kun olin 15-vuotias, terkkari sanoi mulle, et mul on niin kapea lantio, et jos tulen raskaaksi, en pysty synnyttää ja mulle tehtäis sekti" Ihan höpö, höpöä. Vai otettiinko sinulta magneettikuvat lantiosta 15 vuotiaana ja jos otettiin niin miksi?
Itse jännitin kanssa synnytystä. olen nyt 28 ja 9kk pojan äiti ja nyt lisäksi 25rv raskaana =)
itellä kans kauhee synnytyspelko.oon 21vuotias ja rv31 menos.mulle myönnettiin sektio lääkärissä ja
lääkäri sano että ei ketään nykypäivänä pakoteta synnyttämään.eli varmasti sullekkin sektio pelon puolesta myönnetään.
Kaikilla on pelkonsa.
Itselläni on kova sektio pelko..
Toivon että kaikki sujuu ja saan toistamiseen synnyttää alakautta.
Sektiolla ei pääse heti vauvaansa imettämäänkään, vilautetaan vaan nopeesti.
Synnyttänyt saa lapsen heti syliinsä ja jatkaa heti yhdessä alkanutta matkaa.
Nämä omia ajatuksiani.. miettikää monelta kantilta asioita ja onnea sekä kovasti tsemppiä
kaikille odottajille!
Ensinnäkin, pääsääntöisesti sekä sektion että alatiesynnytyksen kokeneet sanovat, että sektio oli kivuliaampi. Siis toki juuri sillä hetkellä se on kivuton, mutta leikkauksen jälkeen on tosella kipeä ja paraneminen vie kauemmin aikaa. Et voisi kivun takia nostella lastasi, liikkua normaalisti tms. Alatiesynnytyksen jälkeen nainen pääsee jalkeille jo muutaman tunnin kuluttua ja paranee yleensä hyvin. Kipu kestää siis vain itse synnytyksen ajan.
Lisäksi synnytyksessä voi käyttää erilaisia kuvinlievitysmenetelmiä. Eivät ne toki synnytyskipua kokonaan poista, mutta tekevät sen taatusti siedettäväksi. Esimerkiksi jos selviää synnytyksen alun supistuksista, voi sen jälkeen ottaa epiduraalin, joka lähes poistaa kivun.
Läskimäärällä ja lantion luilla ei ole merkitystä. Eikä sillä ole merkitystä', minkäkokoinen lantiosi on ollut teininä. Se on hyvinkin saattanut muuttua ja se muutuu vielä raskausaikana.
Kohduntilavuus???? Siis kohtu on nyt sulla hyvin pieni ja kasvaa lapsen mukana. Ei se vaikuta mihinkään. Sinulla on selvästikin aivan liian vähän tietoa asioista, ja se lienee yksi syy pelkoosi.
Mutta siis jos kipua pelkäät, synnytä alakautta niin pääsen helpommalla. Minulla on takana molemmat tavat, ja nyt kolmatta odottaessa toivon kovasti alatiesynnytystä.
Minullakin on takana molemmat tavat ja olen ehdottomasti sitä mieltä, että sektio on huomattavasti kivuttomampi vaihtoehto. Supistuksiin verrattuna haavakipu on pienen pientä lasten leikkiä, vaikka sitä sitten vähän pidempää kestäisikin. Tärkeää on suihkutella ja antaa haavalle paljon ilmakylpyjä, jotta ei tulehdu. Ei ne kivut läheskään kaikilla lopu lapsen synnyttyä. On jälkisupistuksia ja tikkausten jälkeen on jonkin aikaa varsin vaikeaa istua.
Pakko kirjoittaa itsekkin. Menin esekoistani synnyttämään hyvillä mielin ja se kipu oli kyllä jotain aivan kamalaa! Mitkää puudutukset ei minuun tehonnut vaikka kuinka yritettiin laittaa. Paraneminen kesti 6kk vaikka en revennyt juuri ollenkaan. Istumaan en pystynyt kunnolla n. 4kk..
Toista odottaessani sain pelon vuoksi sektion ja täytyy sano ettei minun kohdalla ainakaa sektio ollu kipeämpi.. Sektiosta paranin muutamassa viikossa kun alatiesynnytyksestä meni monta kuukautta! Nyt rv 27 menossa ja sektio jälleen!27
En minä ainakaan hauku :)
Raskaaksi kun tulet, sinun pitää (ainakin täällä käytäntö jos haluaa sektion) käydä pelkopolilla.
Näin oli sanottu myös ystävälleni. Hän haluaisi taas sektion, jos raskaaksi tulisi. Mutta vain pelkopolin kautta. Vaikka ensimmäinenkin synnytys oli sektio ja vauva ei mahtunut alakautta tulemaan.
Eli kyllä sen varmasti saa, kun aikansa jaksaa tapella. Neuvolassahan voi käydä puhumassa jo ennen raskautta synnytyspelon takia.
Jotkut sanovat että pelkopolilla yritetään käännyttää alatiesynnytykseen, itselläni ei ole kokemusta siitä, mutta kun päänsä vain pitää.
Ja sitten, oikeastaan turhaa vertailla kilpaa kummassa on pahemmat kivut, sektiossa jälkikäteen vai alatiesynnytyksessä. Jokainen kun tuntee kivun erilailla.
Mua taas pelottaa se, että joutuisin sektioon. Leikkaushaavan paraneminen on kuitenkin pitempi prosessi ja leikkauksessa on aina riskinsä. Lisäksi mua kuvottaa niin paljon, että selkään pistettäisiin, joten en edes haluaisi normaalissa alatiesynnytyksessä epiduraalia. No ekaa tässä odottelen ja mieli saattaa muuttua kun synnytys lähenee, mutta nyt ainakin ajattelen, että kstän kivun, niin on miljoonat muutkin kestäneet ja ei se kipu kuitenkaan ikuisesti kestä!
Mutta tosiaan sektion saa, jos on aivan hirveä synnytyspelko. Kuten edellinen kirjoittajakin sanoi. Olen itse terkkari ja aikaisemmin työskentelin äitiysneuvolassa, josta kyllä laitetaan lähetettä etennpäin, jos ihan kamalasti pelottaa ja ahdistaa.
Minua pelottaa myös sektioon joutuminen :) Kolmas lapsi tulossa, haluan edelleenkin synnyttää alateitse :)
Kauhistuttaa ajatuskin siitä että maha viillellään auki :/