..tänään pohdin asiaa uudestaan ja mietin olitko siinä itse sittenkin. Eihän se mahdotonta olisi ollut vaikka itse en osannut uskoa sellaiseen ja pidin miestä itselleni tuntemattomana. Jos se et ollut sinä niin olisiko se voinut olla oikea enkeli? Ja en ole päästä seonnut, kaikki on ihan ok., elä sitä siis säikähdä, mutta tuo oli johdatus kysymykseen katsoitko koskaan kun aikoinaan tuli telkkarista amerikkalainen sarja Enkelin kosketus (nimi voi olla väärä) ja siinä aina joka jaksossa enkeli ilmestyi maanpäälle ihmisen muodossa. Se oli kaunis sarja, ja jätti ainakin itselleni ilmaan kysymyksen Enkeleitä, onko heitä? Ja joskus vaan tulee tilanteita, joissa kysyy itseltään aina uudestaan voisiko sittenkin meitä hetkittäin johdattaa jokin elämääkin suurempi asia, niinkuin nyt nuo enkelit.
Muistatko kun sanoin nähneeni aikoinaan unta, tai se ei ollut oikeasti unta vaan ehkä ennemminkin horrostila. Ainakin muistelen sanoneeni siitä itsellesi, ja vaikkakaan en kyllä kertonut sanallakaan siitä mitä näin unessa, koska en sillä hetkellä yksinkertaisesti pystynyt kertoa olleeni unessani seisomassa kanssasi kauniilla aurinkoisella hautausmaalla kappelin viereisellä hiekkakäytävällä sinun omissa hautajaisissasi ja seurasimme käsikädessä edessämme pitkin hiekkakäytävää kulkevaa hautajaissaattuettasi ja arkun sekä kukkien laskua. Olimme sen verran kauempana, ettemme kuulleet lausuttiinko haudan äärellä sanaakaan, mutta emme tarvinneet niitä kuullakkaan sillä tiesin olevamme eteen levittäytyvästä tilaisuudessa tavallaan ulkopuolisia. Katsoin unessa pitkään sinua ja lapsiamme, jotka oli molemmat hyvin pieniä, ja joista pienempi oli minun sylissäni ja isompi välissämme pitäessäsi kädestäni kiinni sanoen: "ole rauhassa, en ole menossa minnekään." Teillä oli kaikilla mustat, sellaiset alaspäin kapenevalahkeiset housut jalassa sekä valkoinen paita päällä ja musta rusetti kaulassa. Itselläsi oli vielä musta pikkutakki ja kummallakin pojilla oli pellavapäiset kihartuvat kutrit valtoimenaan. Muistan kuinka olimme hyvin onnellisen näköinen pariskunta, jonka kasvoista suorastaan hehkui sellainen ihmeellinen ihon hohtava kirkkaus ja silmissä asui rauha. Tuo unenomainen kuvajainen oli kaunis, mutta jollakin tavalla ehkä pelottavakin enkä voinut kuvitellakaan kertovani näkemästäni itsellesi varsinkin kun emme siinä vaiheessa edes oikeasti paljoa tunnettu toisiamme. En tiedä oliko ratkaisuni oikea vai olisiko pitänyt kertoa, koska se jollakin tavalla varmasti vaikutti ja on jatkossakin vaikuttanut käyttäytymiseeni jollakin tavalla. En ole vieläkään kertonut kenellekään tästä.
Muistatko kun sanoin nähneeni aikoinaan unta, tai se ei ollut oikeasti unta vaan ehkä ennemminkin horrostila. Ainakin muistelen sanoneeni siitä itsellesi, ja vaikkakaan en kyllä kertonut sanallakaan siitä mitä näin unessa, koska en sillä hetkellä yksinkertaisesti pystynyt kertoa olleeni unessani seisomassa kanssasi kauniilla aurinkoisella hautausmaalla kappelin viereisellä hiekkakäytävällä sinun omissa hautajaisissasi ja seurasimme käsikädessä edessämme pitkin hiekkakäytävää kulkevaa hautajaissaattuettasi ja arkun sekä kukkien laskua. Olimme sen verran kauempana, ettemme kuulleet lausuttiinko haudan äärellä sanaakaan, mutta emme tarvinneet niitä kuullakkaan sillä tiesin olevamme eteen levittäytyvästä tilaisuudessa tavallaan ulkopuolisia. Katsoin unessa pitkään sinua ja lapsiamme, jotka oli molemmat hyvin pieniä, ja joista pienempi oli minun sylissäni ja isompi välissämme pitäessäsi kädestäni kiinni sanoen: "ole rauhassa, en ole menossa minnekään." Teillä oli kaikilla mustat, sellaiset alaspäin kapenevalahkeiset housut jalassa sekä valkoinen paita päällä ja musta rusetti kaulassa. Itselläsi oli vielä musta pikkutakki ja kummallakin pojilla oli pellavapäiset kihartuvat kutrit valtoimenaan. Muistan kuinka olimme hyvin onnellisen näköinen pariskunta, jonka kasvoista suorastaan hehkui sellainen ihmeellinen ihon hohtava kirkkaus ja silmissä asui rauha. Tuo unenomainen kuvajainen oli kaunis, mutta jollakin tavalla ehkä pelottavakin enkä voinut kuvitellakaan kertovani näkemästäni itsellesi varsinkin kun emme siinä vaiheessa edes oikeasti paljoa tunnettu toisiamme. En tiedä oliko ratkaisuni oikea vai olisiko pitänyt kertoa, koska se jollakin tavalla varmasti vaikutti ja on jatkossakin vaikuttanut käyttäytymiseeni jollakin tavalla. En ole vieläkään kertonut kenellekään tästä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.